sunnuntai 18. lokakuuta 2009


Tässä tupaantulijaislahja kaupuniserkultani Elisabethyltä noin neljä vuotta sitten, kun muutimme tänne Vähännevan pientareille Magnuksen kaa.
Serkkuni tuntee minut läpikotaisin ja osti luudan, jolla ei voi luutia. Tietää näet, että en kumminkaan lakaise muutenkaan, vaikka voisikin.
Kiva kapistus joka tapauksessa meidän keittiön oven vieressä ja sille on puhuttu tosi paljon ja pyöritelty, niin että pelkään luutakarvojen tippuvan kokonaan.
Olin Elisabethyn luona kylillä torstaina ja siitä muistinkin laittaa tämän kuvakkeen tähän alkuun.
En niinkään muistele Elisabethyä, vaan tarjoilua!
Sain syödäkseni monta pilkkumillista ihania marjasia (mansikkoita, mustikoita ja vadelmia) sokerrin kanssa. Sikäli mikäli silmäni oikein näkivät niitä jäi pakastimeen runsaasti vielä jäljellekkin ja plaraan tässä kuumeisesti allakkaani, koska seuraavan kerran sopisi kaupungissa vierailla tyhjäämässä pakast...sanaista arkkua.
Olin samalla reissulla hoitamassa Viviannia ja Joonatania heidän syyslomallaan.
On terveellistä joskus hoitaa lapsenlapsia syyslomalla. Silloin putoaa aina kunnolla maanpinnalle!
Syyslomilla sitä huomaa meikäläinenkin, että otsa ei ehkä ole AIVAN niin kirkas, kun täälä Rytkänperän hiljaisuudessa voi erehtyä luulemaan.
Katsannassakin ilmenee sameutta kirkkauden lomassa ja niin edelleen. Itse asiassa syyslomilla selviää, että ei ole minkäänlaista jakoa taivaaseen ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ja sovitusta!
Autoilu ajaa kyllä saman asian kuin syyslomahoitohuki, mitä superuskovaiseksi itteään luulevaisuuteen tulee.
Tulomatkalla kotiin kirota sadattelin niin, että tuulilasiin pärskyi sylky.
Joku nysviäinen nimittäin ajoi eteeni sivutieltä, kääntyäkseen sadan metrin jälkeen taas oikealle.
Hhhmmppph...hampaat irvessä pyysin mielessäni anteeksi kiroiluani, vaikkakin totuudessa jos pysytään, jos olisin naamakkain nysv... sen kuljettajan kanssa ollut, olisin kysäissyt mahtaako tietää mistä hiiri kusoo!!!
Ehkä räihääntymiseni syyksi voi puolustella, että en ollut nukkunut hoitomatkallani, kuin muutaman silmällisen. (Seli, seli)
Otin Vähältänevalta mukaani ILMAPATJAN.
ILMA-etuliite on melkoista liioittelua siitä polsterista puhuttaessa.Huomasin sen pikimmiten pitkän yön aikana.
Ko. aine pakeni patjasesta sen veegen, kun itseni sen päälle sain oiottua. Tunnin välein painelin patjan täyttönäppylää.
Mainoksissa sentään näytettiin , miten Kanadan harmaakarhut sen päällä kisailevat.
Joko minä olen tyskälihaisempi kuin Kanadan harmaakarhu, tai kyseessä on sekundakappale sitä markkeeraavasta piraattipatjasta.
Onnekseni tämä viimeinen vaihtoehto on oikeampi.
Lapset lähtivät perjantaina Donkki-leirille Lepikon leirikeskukseen.
Heillä oli ollut kuulemma kivaa ja uhkasivat mennä uudestaankin.
Vivianni oli ollut uimassakin.
Tiesin, että sitä neitiä eivät pitele villit hevosetkaan jos kyse on uimaanmenosta. Menisi varmaan avantoonkin.
Magnuskin sanoi, että hänen on AINA tehnyt mieli pulahtaa avantoon.Minulle taas ei niin suurta tukkua rahaa maksettais, että itseni jäiden sekaan vyöräisin.
Sitäpaitsi epäilen kyllä Magnuksenkin menoa hyiseen veteen.
Nimittäin, jos olisin paikalla kieltäisin LAIN NIMESSÄ häntä sinne menemästä.
"VIISAS SAA OLLA, MUTTEI TYHMÄ!" (tämä on omakeksimäni aforismi juuri tähän nimenomaiseen tapaukseen).
Aforismi on täysin pätemätön ja ponneton heidän kohdallaan, jotka ovat VUOSIKAUSIA ja TALVET PÄÄKSYTYSTEN olleet jäissä ja eivätkä ole kuoleentuneet. (Terveisiä vaa Pau:lle : ) )
Olen saanut viimepäivinä lausuella runojakin Jurvassa oikein kaksi eri kertaa.
Tuntui typerältä ja olo oli, kuin edellä kertomallani ilmapolsterilla ennen täyttöä, elikkä varmaan ihan hyvin meni.
Sanoivat jopa, että voi olla ehkä, että joskus vielä tavataan runojen merkeissä. Kuka tietää! Mene ja tiedä.
Lenkillä olin toissapäivänä.
Mainitsen sen tässä sitä varten, että ENSIMMÄISTÄ kertaa en tuskaillut, että niin ja niin paljon vielä matkaa, ennenkö pääsee vatupassiin sängyn päälle.
Päinvastoin!
Sain idean kolmeen (3) runoonkin!
Ne unehtuivat sitten myöhemmin, kun en ole varannut kynää ja pikku lehtiötä mukaan lenkkipolulleni, vaikka runokursseilla on silläviissiin neuvottu.
Ihmettelen vaan, kuinka kirjoittelisin, kun sauvat on tiukasti tarroilla tumuloitu ranteitten ympäri.
EI!
Minä aion pyytää joulupukilta= Magnus sellaisen vempeleen kuin Lehtisen Kalevilla on! Nauhurin!
Siihen hän aina sanelee saarnanaiheensa ja ideansa, jotka tursuavat nimenomaa lenkkipoluilla mieleen.
NAUHURI on varmaan joku sellainen nykyaikainen önäle, jossa pikkuruinen mikrofooni sojottaa jossain suupielessä ja johon saa sanella asiansa.
Minäkin aina lenkillä rivakasti sauvoja sähien voisin yht`äkkiä kovaan ääneen lausua jatkaen koko ajan lenkintääni:
Pismyyrät
kaikki kekosen katolta
alavooninkiin kaikonneet
ovat.
Saavat leukojaan lepuitella siellä uumeneissa pesän.
Tarpeeks louskuivatkin
ja inhoittavasti sääreen pistivät
jos osuivat kohdalle
Korsia kun kekoon kiskoivatten.
So long vaan ja
keväällä taas nähdään,
jahka vielä jaksan huhtoo lenkillä!
Kuten huomaat, niin tarpeeseen tulee sanelukone. Olisihan sääli, jos moiset runot jäisivät ylös kirjaamatta.
Magnus on tosiaan joulupukin virkaa hoitanut meidän perhekunnassa jo useamman joulun.
Hän pukee tamineet lasten nähden päällensä. Kaikki osaavat eläytyä leikkiin mukaan, jopa Lyllan.
Viimejoulunakin Vivianni sanoi jo viiden pintaan, että PUE JO PAAPPA NE VAATTEET PÄÄLLE, ETTÄ SAADAAN LAHJAT.
Näihin jouluisiin tunnelmiin lopetan tältä päivältä.
Huomenna joulutunnelma jatkuu, sillä meillä on korttitalkoot Laalaan luona.
En pääse jumppaan huomennakaan.
JUMPPA voi olla hieman liioittelua ilmaisua meikäläisen jalkojen siirtelystä.
Ilokseni kuitenkin pystyin hyppimään narua kymmenen kertaa ilman taplia Viviannin kanssa. Sitä ei ole tapahtunut kahteenkymmeneenvuoteen, että narua olisin hyppinyt.
Kaikkia ei siis suinkaan ole menetetty!
Siunausta joka ikiselle, joka tämän blogin sivustoja raottaa.

3 kommenttia:

pau kirjoitti...

Totta puhuit Viviannista ja Joonatanista! Siellä olivat leirillä, ainakin iltayöstä ja aamuvarhain. Itse olin nimittäin siinä vaiheessa siellä. Ihmettelin, miten valkohapsinen neito oli niin tutun näköinen: menin oikein jututtamaan ja sitten selvisi KOKO TOTUUS. Totesin Viviannille, että varmaan hänkin aikoo antaa kynän suihkia, jahka tiimalasi valuttaa vähäsen vielä, mutta tyttö uhkasi, ETTEI. Epäilen kyllä, että LAHJAT on lujasti neidon verissä, joten odottelen vain, koska saan lukea blogia VIVIANNAN PALJASTUKSET.
Ja kiitos avantoterkuista: sinne ajattelin suihkia sauvoillani, tai sauvat jätän rannalle kylläkin. Kunnon kylmäsäikäytys tekee eetvarttia laiskistuneelle ruholle. Alkaa veri kiertää. Kokeilemaan vaan!
Aion kokeilla seuraavaksi nisun tekoa RYPSIÖLJYN kera. Siis ilman muita rasvoja. Veljemme VARAINHOITAJA sanoi vaimonsa leipovan pullaa siten, ja PEHMOISTA tulee. Ja sehän on nisussa tärkeää. TAATELIKAKUN tein jo kyseistä öljyä muun ihran sijasta käyttäen, ja ihan hyvää tuli. Syömäni ruuan MÄÄRÄSTÄ en kykene tinkimään, mutta jos kevyempi LAATU toisi kevennystä elämään. Minullakin näes on PERINTEINEN RUUMIINRAKENNE, kuten naisetsivä Mma Ramotswella.
Sellainen sanelulaite on mainio, ja minulla on sellainen. Kuin pieni mankka, ostin kauan sitten. En vaan käytä sitä paljon, mutta täytynee ottaa myös mukaan lenkille, sillä lenkillä ideat PURSUAA. Jälkeen päin ne ovat jo UNHOLASSA.
Voi hyvin ja siunatusti, Kaisa ja muut lukijat!
jk. Tuo googlen profiili on ihan lööperitouhua: vaikka kävisin miljoona kertaa siellä, se näyttää aina vaan samaa kävijämäärää.
jk. Minulla on tapana myös keskustella toisten tiellä liikkujien kanssa, itsekseni. Eritoten NYSVELÖIDEN. Niitä on täälläkin, ainakin, kun itse lähden liikkeelle...

Ellu kirjoitti...

Kävinpä taas lukemassa kirjoituksiasi.
Nauraa sain ja hermoja lepuuttaa.
Ajattelemisen aihettakin tuli.
Liikenteessä hermostun ja hosun,
toisia syytän ja nyrkkiä puin.
Varsinkin kiireessä hermot on aika usein ns. pinnassa.
Varjelusta kaikenlaisten kulkupelien kuljettajille ja matkustajille pyydän.
Ellu

liisabee kirjoitti...

Samat kokemukset nyhverökuskeista. Auto on kumma vehje. Olen aivan VARMA, että pentsiini vaikuttaa aivojen rauhaosuuteen ja säteilee sinne rattia pitkin. Kävellessä ei koskaan jaksa raivostua muille kävelijöille, mutta appa kun ajaa. Petin toista laitaa asuttava (silloin kun Roosa Ruusu ei ole parkkeerannut itseään sinne)Geörgöiys meinaa lentää auton katon läpi, kun meikä varoittamatta kajauttaa ilmoille hirvittävän huutopajatuksen. Lisäksi olen kova tyttö soittamaan räikkää. Syynä on tietty jonkun pishuvunyhverön aiheuttama peljästys. Sen jälkeen pajattaakin Geörgöiys ko huutamisesta ja kuulemma tieliikenneasetuksissa kielletystä räikän käytöstä. EVVK. Seuraavien kilometrien aikana ei sitten kirsku jarrut vaan molempien hampaat. Tämä on nakkivarma ohjelmanumero vähänkin pitemmillä matkoilla.
Vai on vain marjoja tarjottu pönteperän vieraalle. Huhujen mukaan ko arvovieras oli etukäteen käynyt maiskuttelemassa perhepitsan ilmeisen varmana ja kaiken kokeneena ko kyläpaikan tarjoomusten laadusta ja määrästä. Vaikka erittäin ehtoisa, viimmesenpäälle tupeerattu ja naamapiirretty emäntä, kulmakunnan oma Hyasintti Buajee oli huolellisesti valmistellut mitselin tähtien arvoista herkkudineriä.Pilkkonut vaivojaan säästämättä pannuun kahden viikon vanhan delikates kaalinpuoliskan, lisännyt työläästi avattavan ulkomaisen pakastevihannespussin sisällön ja etsinyt jäätynein sormin pakastimen perukoilta viimevuotisen kanttarellipussukan. Kaikkea tätä oli muhitettu aidoissa eldorado- ja pirkkamausteissa ja rypsiöljyissä.
Ilmeisesti laihduttaminen on tehnyt MARJAkaisasta VIHERPIPPERÖISEN. Kaikki syötävä tietenkin hankintaa letkutien varrella kasvavista pörhöistä, eikä kunnon kaupunkilainen rakkauvella tehty ja pitkäaikaista ennakkosuunnittelua vaatinut KOTIRUOKA enää kelpaa. Kun kuuli, että vatut(matoineen)on pihasta omenapuun takaa ja mustikit yhden Andrew-serkun huvilan pihalta, niin jopas kelpas - tosin kivikovan taivuttelun jälkeen.
Seuraavalla kerralla on samojen huhujen mukaan tarjolla teetä ja tikkelperiä karvoineen, tupsuineen ja tikkuineen - sokurilla.