Kevätystä ilmassa ja maassa

Yläkuvassa on virsirunoilija ja pappi Lauri Stenbäckin pikkarainen runomökki Isonkyrön Pappilansaarella.
Mökki näkyy Pappilan keittiönikkunasta kun tiiraa ulos. Olin sunnuntaina kahvia keittelemässä seuroihin ja sain näpsäistyä ikkunan läpi mökistä kuvan. Kerrankin oli kamera oikeaan aikaan, oikeassa laukussa mukana.
Kuvittelin siinä ikkunasta katsellessani ja kahvin tippumista odotellessani, että mimmostakahan olisi minun tuossa mökissä runoja rustailla?  Nimittäin minä likka satun olemaan sukua tämän pappi Stenbäckin kanssa! Charles on innokkaana sukututkijana kirkonkirjoista tällaiseen tulokseen tullut.
(Niistää vaatimattoman näköisenä Nessu-nenäliinaan).
En nyt tietenkään ihan sokeriserkku ole, mutta jotakin sukuhaisua kumminkin. Mikäs siinä! En pane kampoihin! (Niistää vielä vaatimattomammin samaan nästyykiin).
Pitääkin oikein ensikesänä mennä tutkailemaan ja koittamaan, syntyisikö runoa, jos vaan nojaisi tuohon kauniiseen pikku tupaseen. :D
Alakuvassa on paperinarujoulukranssi, joka on sittemmin muuttunut kevätkranssiksi.
Kevätkranssi roikkuu ikkunalla tälläkin hetkellä. Olen siitä jo kirjoittanutkin.
On vaan kuvat taas vähissä (ja jutut). Pitäisi vissiin tehdä, kuten ankara kriitikkoni Markus (nimi muutettu) kehoitti, eli olla hiljaa, jos ei ole sanottavaa.
Huomaatte, että kritiikki sittenkin, näennäisestä välinpitämättömyydestä huolimatta, puri syvälle nahkaan. Kynnensivunahkat ovat kuitenkin onneksi alkaneet parata. Veri ei niistä enää priisku ja punotuskin on laimenemaan päin.
Vasemmasta etusormesta tosin lähti nahkaa, kun leikkasin sipulia. Joo, ei kannata matkia niitä kymmenen tähden kokkeja, jotka TV:ssä suihkivat terävien peitsiensä kanssa.
Sellaisesta matkimisesta saa ilkeitä viiltoja ja nahattomia kohtia sormenpäihinsä.
Ihmettelen, kuinka valtavasti ihminen tarvitsee vasemman käden etusormea. Kyllä niin saineesti tökin sitä joka paikkaan ja nahaton kun on, niin makealta tuntuupi. :(

Kaikki teistä ovat ihan varmasti huomanneet, että kevät on tullut. Ei ehkä vielä jäädäkseen. Päinvastoin. Voi olla, että kevät on tullut jäätyäkseen.
On kuitenkin ollut mukavaa tepastella ulkona ja kantaa kekoon muutama risuja "rakkaista" (yskäisy) Terijoensalavista. Olen varma. että nimi ei ole noin, mutta en viitsi tarkistaa sitä mistään. Ja on se minulle aiemmissa blogeissa korjattu ja neuvottu, mutta olen tyystin unohtanut asian taas. Joka tapauksessa kaikki varmaan teistä tietävät, mimmosesta puusta on kysymys.
Alkaa olla aika matala jo tuo viime kevään tuhottava riskuläjä.  Sanoinkin Magnukselle synkeällä äänellä, että parasta on raksia jo uuteen ehoon nousseita, uusiakin puun oksia. Elle niin tee, niin syksyllä on taas sama show ja risukasan teko edessä. Ynnä kuin myös keväällä niiden polttaa- kährästäminen.
En eläissäni ole nähnyt mitään, mikä kasvaisi niin äkkiä  auringon pimittäväksi pallopääpuuksi.
En liioin mitään, mikä alkaisi kasvaa pienestä lehtisuonen pätkästäkin, kuten ko pallopääpuu alkaa.
Pieni liioittelu sallittaneen tästä puulajista kun on kyse.
Pallopääpuuta ei nyt kumminkaan saa millään ilveellä tontiltamme pois kitkettyä, joten parasta on vaan lyhentää ja polttaa. Polttaa ja lyhentää.
Tosin yksi näistä viidestä pallopäästä on aika erikoinen. Se ei ole koko täälläolomme aikana kasvanut paljon ollenkaan. Ei mihinkään suuntaan. Se on oikeastaan oikein nätti pieni puupallo ja sopii kasvupaikalleen oikein hyvin. Olen sitä salaa ihaillut, kun olen ohi kulkenut.
En tiedä, mistä syystä puu ei kasva. Varmaa on, että se kokee saman risukohtalon, jos se saa juurensa osumaan johonkin multasuoneen ja kasvaa kaiken peittäväksi jättipalloksi, kuten ne muut neljä.

Kalenteri on viime viikon ajan aika valkoinen. Vain kolmen päivän kohdalle on tehty joitakin sekavia merkintöjä.
Tai kyllä MINÄ  niistä saan selvää, mutta joku, joka löytäisi pudottamani kalenterin jostakin, ei saisi mitään tolkkua mistään.
Torstain kohtaan olen kirjoittanut TAL. No siitä en minäkään saa tolkkua, vaikka oikein kaunolla merkinnän olen tehnytkin. En tiedä mitään, mikä olisi TAL. Ajatus ja asia on varmaan katkennut, koska sitä ei muutenkaan olis toteutettu.
Torstai on mennyt samoin TALLI. Oli mitä oli. Kukaan ei ole mistään perään huudellut. Ei tallista. eikä hallista.

Tiistaina oli kotonamme raamattupiiri-ilta. Meitä oli koolla kolme ihmistä ja yksi Jumala. :D
Jeesus nimittäin sanoo, että missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään, siellä hän on läsnä.
Oli kyllä hyvä& lämmin&syvällinen ilta.
Mene ihmeessä sinäkin raamattupiiriin, jos tiedät jossain kodissa, tai seurakunnassa sellaista pidettävän. Se, jos mikä kannattaa tässä matoisessa maailmassa!
Olemme me yhden (one) kerran olleet Magnuksen kanssa, ainakin 20 vuotta pitämiemme raamattupiirien aikana, olleet KOOLLA kahdestaankin.
Trönäsimme kahvit, keskustelimme niitä sun näitä ja siirryimme kamariin pitämään "virallisen" piirin. Ehdotimme toinen toisillemme laulun numeron, jotka sitten koko poskella lauloimme.
Seuraavaksi luimme Raamattua vuoron perään siitä kohtaa, jossa olimme raamattupiirissämme menossa ja keskustelimme antaumuksella luetusta.
Rukoilimme lopuksi ja veisasimme iltavirren.
Oli ihan hyvä tunnelma, mutta se johtuikin siitä kolmannesta mukanaolijasta (vrt. Jeesuksen sanat, joita tuonne äsken kirjoitin).

Lauantaina olimme seuraamassa uintikilpailuja Nikolainkaupungin uimahallissa.
Vivianni harrastaa uintia ja mummulla ja faarilla on kivaa aina joskus, kun pääsevät seuraamaan ja jännittämään kilpailuja.
Uimahalleissahan ilma on kuin trooppisessa sademetsässä. Minulla oli aivan väärä vaatetus jälleen kerran. Villasekotteinen mahanalusmekko, vaikkakin ohutta sellaista, lämmitti niin, että  silmänmunatkin puoliksi sulivat  kuopissaan.  Hiki valui joka karvan nenästä ja jalat paistuivat niissä sinisissä plastiikkapussukoissa medium-kypsiksi. Tiedättehän ne sellaiset ryppypussit, jotka pitää vetää kenkien päälle?  Huh huh! Ensi kerralla varaan rantalipsukkaat mukaan ja mekkouikkarit. Se vaan, että varmaan ei Magnuskaan tule viereeni, saatikka muut sitäkään vähää.
Muuten tunnelma oli mukava ja oli kiva katsella, kuinka perhekunnittain oli lähdetty omia kannustamaan. Mummut ja paapat, isät ja äidit vuorotellen antoivat hyviä ohjeita kullanmurusilleen, jotka tulivat vettävaluvina kehujen ja kannustusten paisteeseen. Hymyä ja iloa kaikilla hyvän harrastuksen parissa.
Samalla reissulla kävimme myös ystäväämme Bärttaa tervehtimässä.

Sunnuntaina oli Eläkeliiton kirkkopyhä Isonkyrön kirkossa. Sinne mentiin tietenkin. Sinne olisi menty muutenkin, vaikka ei mitään erikoista olisi ollutkaan. Tykkään olla kirkossa. Kuunnella saarnaa ja laulaa virsiä kokoposkella.
Sunnuntai-iltana oli vielä seurat Pappilassa. Hyvät seurat olikin. Seurapuhuja puhui murehtimisesta. Siitä, kuinka me ihmiset murehdimme, vaikka Sanassa sanotaan, että älkää mistään murehtiko.
Kaikki murheet saamme heittää Jeesuksen hartioille. Noh...sitä minä olen tänäänkin tehnyt arviolta puolisensataa kertaa!
Ja tähän lopetan tämänkertaisen bloggauksen ja alan mureh...öh...viettämään maanantaki-iltaa, jos vaikka vielä jonkun aikaa pysyisi hereillä.
T: Kaisa Sorgskog-Läthufvud
--------------------------------------------------------
Evankeliumista Matteuksen mukaan. Luku 6, jae 26-27:

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä,
eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon ja silti teidän taivaallinen Isänne
ruokkii ne.
Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?