tag:blogger.com,1999:blog-24184684734865251452024-03-14T01:14:59.793-07:00kaisajoupinblogikaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.comBlogger581125tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-26450701718998664912020-08-31T10:04:00.000-07:002020-08-31T10:04:08.999-07:00<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu1BjRqdOp7Bvp3KJAm9mvvMWsRm6wcgwJzKhn0Gl5Pl7ye8dNutE4qyUmjHS5iSsLlTl8_XiZ7rd4T2CL8rTeGYBd_Yhx_XbW_irWe206Le2AgstvyO3sq8Y9lW9LLfFMAo4L1Aa48nI/s2048/P1050552.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu1BjRqdOp7Bvp3KJAm9mvvMWsRm6wcgwJzKhn0Gl5Pl7ye8dNutE4qyUmjHS5iSsLlTl8_XiZ7rd4T2CL8rTeGYBd_Yhx_XbW_irWe206Le2AgstvyO3sq8Y9lW9LLfFMAo4L1Aa48nI/s640/P1050552.JPG" /></a></div><br />Tänään oli tarkoitus aloittaa blogin kirjoittaminen, mutta toisin kävi.<br />Rakas tyttäremme Katariina (Catherine) sai kutsun Taivaan Kotiin sunnuntaina 23.8. 2020.<p></p><p>Blogia alan kyllä taas joskus kirjoittamaan, mutta nyt en voi. Hyvää syksyä kaikille.</p>kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-48170259963444597952020-05-25T00:24:00.001-07:002020-05-25T00:24:07.284-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq6B_AhObYRRqBjPYZJBkiLocnYilXlyPaC4NVbGFTofGMSX9wqolbDpWqk-pIl-rqV3ZhKyprqJyAVKTiVsDIKS0Fx11fBXF-ou2DqnAnJW5pN4bbUXskfF8GSt-lK63Iirq08tRPKKI/s1600/P1050790.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq6B_AhObYRRqBjPYZJBkiLocnYilXlyPaC4NVbGFTofGMSX9wqolbDpWqk-pIl-rqV3ZhKyprqJyAVKTiVsDIKS0Fx11fBXF-ou2DqnAnJW5pN4bbUXskfF8GSt-lK63Iirq08tRPKKI/s320/P1050790.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha3YFDDHt9lpcGtp6jDMzJ7MeZpA4hBXEGqkGoWhXRYlhBHvb5iOt0SCa8EbaMSaSasj0-3yYr4-UPO9R9lJsr-7B11FTrZFreuaE0ycGCvaqFOYFKElL4kTD4oo2NttjajqXYqAj7B4U/s1600/P1050852+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha3YFDDHt9lpcGtp6jDMzJ7MeZpA4hBXEGqkGoWhXRYlhBHvb5iOt0SCa8EbaMSaSasj0-3yYr4-UPO9R9lJsr-7B11FTrZFreuaE0ycGCvaqFOYFKElL4kTD4oo2NttjajqXYqAj7B4U/s320/P1050852+%25281%2529.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Töt...töt...töt...töt...töttörööööö! Iloinen torventöräytys! Uusi lukija on joukkoon liittynyt!</div>
<div>
Ilahduin, kun eräänä päivänä yht´äkkiä huomasin, että numero 83 olikin nyt 84.</div>
<div>
Tervetuloa uusi lukijani! Olet tärkeä. Ellei olisi lukijoita, ei olisi oikein mitään järkeä mitään kirjoittaakaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yläkuvassa harmaa muisto kurttulehtiruususta. Sitä, kuten jo aiemmissa postauksissani lukuisasti olen kertonut, ei tulla enää meidän talomme ympärillä näkemään.<br />
Kuvaa, kun kuvaa tarkastelee, niin joku (minä mukaan lukien, voi ajatella, että ei mikään kumma.<br />
Rutturuusu on keväisin ja pitkälle kesäänkin, aika toivottoman näköinen. Kyllä rutut aina kesänmittaan sitten tokenevat ollen loppukesästä ja syksystä ihan kauniskin levittäen huumaavaa tuoksuaan maaseudun muiden tuoksujen sekaan. Kuitenkin käsky on käsky. Ruusu pitää hävittää ja sillä sipuli.<br />
Joku kyseli, että mikä tämä ruusu oikein on miehiään? Minä en osaa paremmin sanoa kuin, että se leviää liikaa ja peittää, ellei asioihin tartuta, koko Suomen. Kaikki Suomen luontoon kuuluvat ja sille ominaiset yrtit ja kasvit jäävät sen alle ja kuolevat. Se semmoinen peli ei vetele.<br />
Joku tiesi, että ruusun saisi omassa pihapiirissä säilyttää, jos nyppisi marjat ennen kypsymistä pois.<br />
Itseni tuntien, parempi on ruusu tykkänään pois hävittää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alakuvassa on huone, jossa pieni, mutta sitäkin innostuneempi joukko kokoontuu kesäisin viikoksi maalaamaan. Taideleirille. Minä tosin vaan piirrän. Olen kyllä aikoinani, Nikolainkaupungissa asuessamme, kokeillut maalaamistakin. Oikein maaleilla ja pensselillä. Ei tyllut käpyä. Tauluntekeleeni olivat kauheita. Kuin alakoululaisen tuhrustamia.<br />
En ikinä oppinut, vaikka kuinka opetettiin, sekoittamaan värejä niin, ettei jälki olisi ollut tuhnuista ja "likaista". En oppinut vastavärejä, en perspektiivejä, enkä valoja ja varjostuksia. Näin kovapäisen ihmisen kannattaa pysyä lestissään, eli piirtää tusseilla ja puuväreillä iänikuisia pallopäitä ja niiden eläimiä. (Tuo "iänikuisia pallopäitä" ei ole minun keksimäni nimi piirroksilleni).</div>
<div>
Tuolla kesätaideleirikurssilla on kuitenkin aina niin ihmeellinen atmosfääri, että pakosta heikkolahjaisempikin innostuu ja ilahtuu. On ihastuttavaa työn lomassa puheskella ja keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa, ruokapaussilla kipaista luonnonhelmaan syömään vaatimattomat eväänsä ja antaa katseensa lipua maailman kauneimman tekojärven laineilla. Tekojärven pinnalla killuu suloinen tekosaari. Kerrotaan, että kartanon rouva sai sen aikoinaan syntymäpäivälahjaksi. Siitä on kauan. Silloiset pikkuruiset puunpätkät ovat kasvaneet korkeiksi ja jykeviksi hongankolistajiksi. </div>
<div>
Kuten jo mainitsin, niin leirin osanottajat ovat huipputyyppejä, eikä vähiten kurssin taitava vetäjä Masa-Etias Isostakyröstä. Kyllä! Sama, joka vetää kansalaisopiston taidepiiriäkin. Voi, kunpa olisi mahdollista, että sekin voisi syksyllä taas alkaa ja kunpa siihen voisi osaa ottaa nekin, joilla on kaula jo kurttuinen ja ääni särähtelevä (pyhkii suonikkaalla kädenselällään kyyneleen ryppyiseltä poskeltaan).</div>
<div>
Jos, en pääse kesätaideleirille, voin järjestää oman leirin navetan takana sijaitsevaan Vilpolaan. Siellä on tilaa, eikä koronat lentele.</div>
<div>
Vilpolasta ovat tänä keväänä kiinnostuneet muutkin kuin vaan me, jotka tosissaan emme ole vielä edes oikein ehtineet, mitä nyt vähän ruokonneet.</div>
<div>
Tässä päivänä muutamana Magnus oli kuljeskellut plantaasillamme ja ihaillut luonnon ja sen sellaisen heräämistä. Vilpolan oviaukon eteen tultuaan, hän näki, että komea, paksuposkinen, mustavalkoinen kissa istuskeli kaikessa rauhassa tukkipuusta tehdyn pöydän päällä anopin virkkaama pitsiliina takapuolensa alla.</div>
<div>
Kun molemmat olivat muutaman sekunnin toisiansa tuijotelleet, otti katti jalat alleen.</div>
<div>
Niin sähäkkää paikalta poistumista Magnus ei oman muistinsa mukaan ole ikinä ennen nähnyt.</div>
<div>
Toivottavasti Monniksi ristimäni kissi ei enää tule liinalle itseään leputtamaan. Magnus on allerginen kissoille. Muutenhan meillä olisi oma Monni. Ehkä kaksikin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viimeviikolla minulla oli kaksi nettikokousta. Nyt niitä siis on ollut minulla elämäni aikana jo neljä.</div>
<div>
Viimeisimmällä, eli neljännellä kerralla, uskalsin jo painella eri näpyköitä. Tajusin, että olen toiminut ihan pieleen tähän asti. Sillä viisiin pieleen, että en ole tohtinut toimia ollenkaan. Kun olen yhteyden onnistunut kokoukseen saamaan, en ole uskaltanut liikauttaa kuin silmänmuniani kokouksen aikana. Selvisi, että ihan turhaan olen makeupannutkin kokouksiin. Kamera ei ole kertaakaan ollut päällä. Ääninappia olen sentään älynnyt painella ja kohtaa jossa pyydetään nostamaan kättä puheenvuoron pyytämiseen. Eilen huomasin, että sellainenkin komento koneesta löytyy, jossa sanotaan LASKE KÄSI! Ei kumma, että erään kokouksen puheenjohtaja tuon tuosta kyseli, että oliko Kaisalla siellä jotain? Meikäläinen oli nostanut käden ja sen jälkeen jättänyt sen pystyyn. :(</div>
<div>
Huh, huh. No, oppia ikä kaikki. Jäänkin odottamaan innosta kihisten seuraavia nettikokoontumisia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viime viikolla (ja muutamilla edelliselläkin viikoilla) en ole tehnyt yhtään mitään. Innostumisien kanssa on ollut sii ja soo ja kaikki hankkeet ovat olleet seisahduksissa, jos kohta hiukan taantuneetkin.</div>
<div>
Esimerkiksi kunnonkohotushanke on ympyrkäinen nolla mittakaavalla 1-10. Sen sijaan syöminen, sen lukumäärä ja paljous, on 10+ mittakaavalla 1-10. </div>
<div>
Yhtä asiaa, mitä ihmettelen, on se, että olen tiskannut astiat miltei joka päivä. On Magnuskin tiskannut silloin, kun en ole ehtinyt väliin.</div>
<div>
Ihmettelen asiaa siksi, että tiskaaminen on ollut minulle aina työläin taloustoimi, ellei siivoamista, paikkojen järjestelyä ja pölyjen pyyhkimisiä oteta laskuihin mukaan.</div>
<div>
Tiskaamisesta onkin tullut näköjään varsinainen itsetunnonpönkittäjä. Ellei tiskikoneemme olisi mäsä ja ei tarvitsisi käsin tiskata, tuntuisi minusta tällä hetkellä ja tunnolla, että minusta ei ole mihinkään.</div>
<div>
Magnus sanoi, että minuun tuntuu tämä korona-aika purevan enämmän ku aluuksi peliättihin ja luultihin. Ehkä asia on niin. Pitkäksi minulla ei aika ole tullut. Kaikki teistä muistavat, kun olen sen satakertaa sanonut, että minulla kuluu aika, vaikka en tekisi muuta kuin laskisi kattolautoja ja yrittäisi syljeskellä niiden väleihin. Huomaan kyllä nyt, että ei ole ihmislapselle hyväksi heittäytyä divaanille ja laskea lankkuja. Äksöniä pitää olla. Jos sitä ei ole, pitää keksiä.</div>
<div>
Täytyy taas alkaa hoitamaan kuntoa ja syömään vähemmän. Viideskymmenenviideskerta toden sanoo!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tänä maanantaina ollaan taas tultu hetkeen, jolloin MHVV (mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon, eli maanantaiblogi) jää kesäpaussille. </div>
<div>
MHVV:tä ei ilmesty kolmeen seuraavaan kesäkuukauteen. Kesä-, heinä- ja elokuu kirmaistaan kesälaitumilla. Etsitään ja kerätään uutta asiantynkää. Syksyllä palataan sitten kynä röyhyten ja silmät innosta hehkuen. 31. 8 2020 taas nähdään ja tavataan.<br />
Toivottavasti tauti on toennut sen verran, että päästään ihmistenilmoille kokemaan ja keräämään jutunjuurta. Sitä toivon ja rukoilen ja niin varmaan kaikki teistä.<br />
Jos kellä on murhetta, huolta ja tuskaa, niin rukoilkaa avuksi Taivaan Herraa. Jeesusta Kristusta. Häneltä tulee apu. Vuorenvarmasti. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.</div>
<div>
Olkoon kesänne ihana ja lämmin. Täynnä kaikkea hyvää ja mainitsemisen arvoista.</div>
<div>
T: Kaisa Lankkutag-Tymperson</div>
<div>
------------------------------------------------------</div>
<div>
Evankeliumi Luukkaan mukaan 9:12-17</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun päivä alkoi kallistua iltaan,</div>
<div>
Jeesuksen kaksitoista opetuslasta tulivat </div>
<div>
hänen luokseen ja sanoivat: "Lähetä ihmiset pois,</div>
<div>
että he menisivät lähiseudun kyliin ja </div>
<div>
taloihin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. </div>
<div>
Tämä on aivan asumatonta seutua.</div>
<div>
"Antakaa te heille syötävää", sanoi Jeesus. </div>
<div>
He vastasivat: "Ei meillä ole enempää</div>
<div>
kuin viisi leipää ja kaksi kalaa- vai menemmekö</div>
<div>
ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?</div>
<div>
Siellä näet oli noin viisituhatta miestä.</div>
<div>
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Pankaa</div>
<div>
heidät istumaan aterialle viidenkymmenenhengen ryhmiin.</div>
<div>
He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan.</div>
<div>
Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja </div>
<div>
kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. </div>
<div>
Hän mursi leivät ja antoi</div>
<div>
palat opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi.</div>
<div>
Kaikki söivät kyllikseen ja tähteeksi </div>
<div>
jääneitä paloja kerättiin kaksitoista korillista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-45831395927775047522020-05-18T01:26:00.001-07:002020-05-18T01:26:38.248-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRUqdMPyBB0e1BbmaZ6GXWcl7TyjaVmhWPN-x9tt3btFGbZ4Gaxd9bB9NVJN8cV3FidbFn5oXYL9rYDrYF3fKM0Ux2BoJ12cR3GHIGAG0wcRuIS-ATX_qzdn6wTlSvojfgQQW3olEcEv0/s1600/P1030889.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRUqdMPyBB0e1BbmaZ6GXWcl7TyjaVmhWPN-x9tt3btFGbZ4Gaxd9bB9NVJN8cV3FidbFn5oXYL9rYDrYF3fKM0Ux2BoJ12cR3GHIGAG0wcRuIS-ATX_qzdn6wTlSvojfgQQW3olEcEv0/s320/P1030889.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1B7ASLYGrpJiAlFHupSmjKZJV6hHfODhw6Xo0yKjvwO8sPtThkkrP1EnavNuiSXYqeuoSiDun29POBcxVyIuYT0IJaHmMG30erc8lU_78_y006GnwPuI1x8-ARe-1VIMfCkZ9XXZJ9nY/s1600/P1030650.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1B7ASLYGrpJiAlFHupSmjKZJV6hHfODhw6Xo0yKjvwO8sPtThkkrP1EnavNuiSXYqeuoSiDun29POBcxVyIuYT0IJaHmMG30erc8lU_78_y006GnwPuI1x8-ARe-1VIMfCkZ9XXZJ9nY/s320/P1030650.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Alakuvassa Vilpola. Se, josta viimekertaisessakin postauksessa kirjoitin ja josta joku sitten jotain kyselikin. Vilpola näyttää hyvin hienolta ja viihtyisältä, mutta eipä näyttänyt viikko sitten. Kuva on otettu useita vuosia sitten, jolloin se oli elämänsä kukoistuksessa, mutta jonka jälkeen alkoi alamäki, eikä siellä tapahtunut mitään, paitsi ränstymistä, pölyyntymistä, villiintymistä ja kaatopaikkaantumista.</div>
<div>
Viimepostauksessa kerroin myös, että raivasimme sitä kuntoon uudella, ehkä koronakaranteenista juohtuvalla innolla. Josko Vilpola tänä vuonna otettaisiin taas kehiin? Alkaisimme viettää aikaa tukkipöydän ääressä syöden ja keskustellen?<br />
Into vaan nousi, kun katselimme kuvastoa kaasugrilleistä. Kaasua meillä kyllä olisi, mutta grilli puuttuu. Viime syksynä grillailut jäivät vähille, kun perintögrillistämme putosi pohja ja kansikin retkotti pahasti.</div>
<div>
Kaasugrillejä näkyi olevan joka lähtöön ja makuun, eli sadasta eurosta kolmeentonniin. <br />
Mieluinen löytyi kuin löytyikin. Nyt vaan pitää saada se joillain konstilla tänne Hälvänmutkalle.<br />
(-Konstit on monet, sanoi akka, kun kissillä pöytää pyhki). Uskon vakaasti, että ei mene kauaa, kun saa taas ruveta grillata pouhottamaan piffejä ja vaahtokarkkeja!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yläkuvassa on näkymä (otettu joskus syksyllä jokunen vuosi sitten), joka kaipaa myös puutarhurin kovaa-, mutta päättäväistä kättä. Haluaisin, että heinäseiväsaidan edessä kasvaisi ruiskaunokkeja ja elänkuolenkukkia. Kyseiset kukat ovat lemppareitani ja niistä oli myös morsiuskimppuni sidottu kohta 54 vuotta sitten. </div>
<div>
Aura pitäisi myös nostaa muutaman pyöreän luonnonkiven päälle. Uskon, että näin tulee käymäänkin. Ellei tänä vuonna, niin sitten ensi. En viitsi hopottaa talon ainoaa hortonomia syystä, että itse en paa tikkua ristiin minkään puutarha-asian puolesta. Tänä vuonna en pääse edes siemenpussukoita ostamaan. Noh, aika aikaa kutakin, sanoi pässikin, kun päätä leikattiin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olemme (tai tarkemmin sanottuna Magnus on) ruokonneet ja ehostaneet pihapiiriämme tänä vuonna ehkä enempi kuin muina vuosina (tai minä olen ehkä vaan ehtinyt seuraamaan vierestä enemmän kuin muina vuosina).<br />
Muun muassa rutturuusupensasaita on kaadettu ja kaivettu ylös. Se ei tarkoita sitä, että se olisi kokonaan hävinnyt plantaasiltamme. Olen 100%:sen varma, että kurtturuusu lykkää esiin piikikkäitä nuppejansa vielä sen tuhannesta paikasta, jahka kevät saa pitemmälle.<br />
Olen satavarma, että kyseistä yrttiä ei saada lopullisesti nitistettyä meidän elämämme aikana ikinä. Harvoin näkee mitään niin sinnikästä yrttiä kuin kurttulehtiruusu.<br />
Magnus on paljon positiivisempi mitä ruusunhävittämiseen tulee.<br />
-Kyllä alakaa poikaan piikit tylysyä, ku ajaa präiskääsen konehella ylitte mennen, tullen ja palaaten!<br />
Kyllä näin varmaan on. </div>
<div>
Lupiini on melkein samanvertainen levittäytyjä ja jättibalsami kolmas mokoma.<br />
Balsamin Magnus onnistui hävittämään, mutta siihen tarvittiinkin kaivinkone. Onneksi naapurista löytyi sellainen.</div>
<div>
Minä tykkään luonnonkasveista. Puutarhassamme kasvaa ihanasti monenmoisia luonnonkukkia. </div>
<div>
Löytyy päivänkakkarassa, hiirenvirnassa, niittyleinikissä, puna-ailakissa, sutikukassa, lemmikissä, maitohorsmassa, poimulehdessä, piharatamossa, tähtikukassa ja vaikka missä. </div>
<div>
Puutarhassamme on kaksi (tai nykyään yksi ja puoli) pitkuliaista- ja yksi pyöreä kukkapenkki. Niihin pukkaa joka vuosi, paitsi anopin aikoinaan istuttamia monivuotisia kukkia, niin myös kaikki luettelemani luonnonkukat. Ihanaa! Kukkapenkit eivät muistuta liikaa hautapaikkoja, joskaan ei hautapaikoissakaan mitään vikaa ole.<br />
Kun hautapaikoista nyt tuli puhe, niin tykkäisin, jos haudallani kasvaisi luonnonkukkia. Esimerkiksi maitohorsmaa. Se vaan ei varmaan taida tähän maailman aikaan enää onnistua. Hautausmaanhoitajat saavat hepulin ja pian pian ilmestyy horsman sekaan, hautakiven kylkeen, muistutusplakaatti:<br />
"Ellei tämän haudan hoito ota runsaasti parantuakseen, hävitetään se ja päälle kaadetaan mursketta, joka tampataan poluksi muiden kulkea."</div>
<div>
No, taisin hiukan liioitella, mutta ei niin liioiteltua, etteikö totta toinen puoli.</div>
<div>
Sitä paitsi olen kyllä ihan samaa mieltä, että horsma hautakukkana on liian radikaalia. Ainakin siinä vaiheessa hahtuvien pölläyttelyvaiheessa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Puutarhatöistä vielä mainitakseni, niin perunamaata on myös hiukan levennetty. Siihen istutettavat potut riittävät taas, kunhan ensin kypsyvät, myöhäiseen syksyyn saakka.<br />
Somaa olisi perunataimia enemmänkin istuttaa, mutta Magnus on sanonut, että hän ei rupia viiksivalluulle peräsuali pitkällä sapuskaa kantamahan! </div>
<div>
Aluksihan, kun tänne muutimme, perunoita istutettiin niin paljon, että olisivat hyvin riittäneet kevääseen ja niitä olisi piisannut uudelleenistutettaviksikin.</div>
<div>
Erään kerran sitten, kun Magnus oli kellarikuopassamme keräämässä muusivärkkiä kattilaan, niin hän huomasi kauhukseen, että ainakin sadasta (!) perunasta oli jykerretty paloja ja vielä kustu (Magnuksen ilmausta käyttääkseni) päälle.</div>
<div>
Ei auttanut muu kuin kantaa perunat kompostiin. Siitä lähtien olemme istuttaneet vain ja ainoastaan niin vähän, että ei ole tarvinnut peltoon jättää, eikä kellarikuoppaan varastoida kusipaikaksi (Magnuksen ilmausta käyttääkseni).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mansikoita Magnus istutti savikukkapurkkeihin. Savikukkapukkien alle laitettiin lautalaatikot ja niiden ympärille ja päälle kananverkkoa.<br />
Kanaverkkoa hieman ihmettelin. Magnus sanoi, jotta minen rupia nailonverkoosta nyppimähän kuallusia lintuja ja niiren jäykistynysiä kinttuja. Kananverkkohon lintujen räpylät ei tartu. Ampiaasekki pääsöö pöllyyttämähän kanaverkon läpi.</div>
<div>
-Mutta...eihän linnut mansikan KUKKIA syö?</div>
<div>
-Nuastei tiärä. Kaikki tuntuu kelepaavan. Niin kukat ku mariat ja leheret ja varret.</div>
<div>
Se on kyllä totta. Pihapiirissämme asustaa noin 100 naakkaa, about 90 räkättirastasta, keskimäärin 80 varpusta ja 1tikka. Ne ovat kovia syömään ja tottuneita siihen, että pihapiiristä löytyy naposteltavaa. Talvella auringonkukansiemeniä, kesällä sitten vaihtelevampaa, kuten kukkia ja muuta mukavaa.</div>
<div>
Kyllä mansikat tietenkin sitten aikanaan maahan istutetaan, jahka saadaan selville paikka ja suoritettua asianmukainen muokkaus.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Liiterin seinään kiinnitettiin känkkyräisten oksanpätkien varaan vihreät, pitkät, muoviset purtilot. </div>
<div>
Niihin istutetaan persiljaa ja jotain muuta hyvää maustepehkoa. </div>
<div>
Mielestäni keksin hyvän idean, kun ehdotin, että laitetaan yrtit seinälle kasvamaan.<br />
Magnus on aina valittanut, että on tympiää, ku pitää selekä vääränä ja krykys peraata kasvimaata (hän sen tietää, kun muut meillä ei tee asian hyväksi mitään).</div>
<div>
-No, nyssaa selekä oikoosena peraata, loihe Magnus iloisena lausumaan, kun yhdessä ihailimme tulosta.</div>
<div>
-Niin! Minäkin voin ohikulkiessani nypätä pois roskan, jos toisenkin, sanoin minä, mutta niin hiljaa, ettei kuultais. Täytyy ensin kuunnella ja katsoa, onko minussa pulpahtamassa esiin innokas puutarhuri, vaiko ei? (Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Männäviikon kalenterisivulla ei onneksi ollut mitään sellaista merkintää, mikä olisi aiheuttanut itsesääliin vajoamista, kuten sitä edellisellä viikolla pääsi käymään.</div>
<div>
Tiistaina olin elämäni kolmannessa Teams-kokouksessa. Se meni jo hivenen paremmin, vaikka aluksi luulin, että se meni samaan kauheeseen sähtiin kuin ensimmäinen. Tällä kolmannellakaan kerralla en saanut mitään yhteyttä mihinkään, enkä kehenkään. Kolkko kuolemanhiljaisuus vallitsi ruudulla, painoi mitä nappulaa ja näppylää tahansa.</div>
<div>
Lopuksi otin, huulet uhkaavasti vapisten, kännykän ja soitin Magnukselle (ei meidän Magnukselle).</div>
<div>
-Oottekote jo siellä? kysyin ääni särähtäen.</div>
<div>
-Eikös kokous alkaa kuudelta? Kello on viis, Magnus vastasi reippaasti.</div>
<div>
-Klunk...heh heheheheh...niinpäs onkin ja niinpäs alkaakin...kiitos vaan ja ikävää, että jouduit suihkusta kiiruhtaan ja vastaamaan...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun kello sitten tuli tappiin, kokous alkoi ja kaikki sujui nappiin.<br />
Kaksi kertaa avasin suuni kokouksen aikana (tai toki useamminkin, kun hörppäilin karviaspunaherukkamehua). Ensimmäisellä suunavauksella sanoin, että PAIKALLA ja toisella, EI. Enemmänkin olisin suuta voinut aukoa jotain sanoakseni, mutta asiat menivät niin, kuten itsekin ajattelin, joten mitä sitä enempää puhuu kuin on tarpeen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viime viikolla Viilipyttykirja-projekti nitkahti taas inanverran eteenpäin. Sain luettua, korjattua ja muutettua tekstiä alusta loppuun. Viimeiseen punktiin saakka. Olen asiasta iloinen, mutta myös ymmällä. </div>
<div>
Ihmettelen, ketä sitä tulee lukemaan? Valtavasti pränttiä, jossa ei tapahdu yhtään mitään? Tai no, yhdet syntymäpäivät, mutta ei muuta.</div>
<div>
-Yhyrekkö syntymäpäivät vaan ja soot ny ainoonu sitä vuasikymmentolokulla? Magnus pahkuloi.</div>
<div>
En vastannut mitään, mutta teki mieli kertoa eräästä kirjailijasta, joka kirjoitti tuhannen sivua yhden muurin muuraamisesta. Onhan syntymäpäivä nyt paljon tapahtumarikkaampi tapahtuma kuin yhden muurin muuraaminen.</div>
<div>
Kirjasta pitäisi ehkä tehdä äänikirja. Lukisin nauhalle ja värittäisin ja värisyttäisin ilmeikkäästi syntymäpäivänviettoa. Lapset eivät nykyään kuulemma lue enää kirjoja. Saisivatpa sitten (kaikki ne kymmenen) kuunnella ja nukahtaa syntymäpäivänvieton eri jännittäviin (!) ja mielenkiintoisiin (!) kiemuroihin.</div>
<div>
Piirrän vielä muutaman kuvan lisää ja tarkastan vihoviimeisen kerran ja sitten...niin, sitten en tiedä, mitä teen? Äänikirjoissa ei varmaan kuvat oikein pääse oikeuksiinsa.<br />
Hyviä neuvoja otetaan ilolla ja mielihyvin vastaan.<br />
Tänä aamuna kuuntelin haastattelua, jossa todettiin ja ennustettiin, että uusia valtavia ja vakavia uhkia ja vaaroja on tulevaisuudessakin odotettavissa. Niihin pitää varustautua. Ei sanottu kuinka.<br />
Minä sanon oman varustautumisneuvoni teille, jotka tänne saakka olette jaksaneet:<br />
-Jeesus antaa turvan ja ottaa pois pelon.<br />
Jeesus kokoaa omansa kuin kanaemo, siipiensä suojaan. Jeesus auttaa jaksamaan ja kestämään vaikeiden aikojen läpi. Ei meidän tarvitse pelätä tulevaisuutta. Jeesus on jo siellä.<br />
Uskomalla Jeesukseen ja hänen ristintyöhönsä, meillä ei ole hätää, eikä kuura-aamua. Hän on tie, totuus ja elämä.<br />
T: Kaisa Talopää-Steenpekki<br />
--------------------------------------------------------------<br />
<br />
Sananlaskujen kirja 3:5-8<br />
<br />
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,<br />
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.<br />
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.<br />
Älä luulottele olevasi viisas,<br />
pelkää Herraa ja karta pahaa.<br />
Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä.<br />
<br />
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-75695501695138517872020-05-11T00:05:00.000-07:002020-05-11T00:05:16.852-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4j_YM93CGq0YaiZqN64HVXVbEc91l_LFzrc8LUj-RH5WbANHUJsapD4Bv2jv7Q1no0A544bMpRXte194ZPKyLPDZSIsfYnOPCneLQmArcWbDhA1DyBlYeHY-cfi-Ye0qvXfY_-pL0rrM/s1600/IMG_0292.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4j_YM93CGq0YaiZqN64HVXVbEc91l_LFzrc8LUj-RH5WbANHUJsapD4Bv2jv7Q1no0A544bMpRXte194ZPKyLPDZSIsfYnOPCneLQmArcWbDhA1DyBlYeHY-cfi-Ye0qvXfY_-pL0rrM/s320/IMG_0292.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivGTD85BKke6mQ-f5ejeWvRdXMM4he2vJDMXzqWspwerVw7CKhcjn5WF9c1E11VMlVQ4YL6K1IUsRPy9L4KAYO0IS1iEk1kupQ9If0-HuJtyRKm45UhJy6ywwL2R9qBc3OUsbm4brqbfk/s1600/P1040345.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivGTD85BKke6mQ-f5ejeWvRdXMM4he2vJDMXzqWspwerVw7CKhcjn5WF9c1E11VMlVQ4YL6K1IUsRPy9L4KAYO0IS1iEk1kupQ9If0-HuJtyRKm45UhJy6ywwL2R9qBc3OUsbm4brqbfk/s320/P1040345.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Yläkuvassa piirtämäni äitienpäiväkortti ja alakuvassa näkyy Vilpolamme suuaukkoa. Vilpolassa teimme hiukan raivaustöitä männäviikon perjantaina. Siitä tuonnempana.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaaleanpunakantisen kalenterini viimeviikkoisella aukeamalla on kaksi merkintää.<br />
Toinen on merkitty siihen tammikuun alussa. Selvää on se, että semmoista, jossa pitää johonkin mennä, ei näinä ankeina aikoina voi toteuttaa. Tämän ikäiset olletinkaan ja varsinkin, kun olisi pitänyt kokoontua paikassa, jossa on vieläkin vanhempia kuin tämän ikäiset. </div>
<div>
Siitä ei siis sen kummempaa kuin, että harmittaa kovasti, mutta entäs se toinen merkintä?</div>
<div>
Se, se vasta harmittaa! Siihen olisi nykyajan päleillä pystynyt osallistumaan. Osallistuminen olisi ollut jopa melkein pakollista (jos tässä elämässä nyt mikään muu pakollista on kuin kuoleminen).</div>
<div>
Olen hyvin tuohtunut ja hämmentynyt. (Onneksi on olemassa pieni mahdollisuus, että kyseistä kokoontumista ei ole ollutkaan. Minulle on unohtumisen pelosta tullut tapa merkitä mahdolliset menot heti ylös kirjoihin ja kansiin. Valitettavasti unohdan usein vetää henkselit menon päälle, jos ne muutetaankin. Minulla on siis kahdessa (hyvä, ettei kolmessa) paikassa merkintä samasta menosta). Tähänkö on tultu? Enkö tosiaan pysty pysymään kartalla enää minkään menon, enkä asian kanssa?<br />
Onko tämä eristäytyminen iskenyt ja saanut hoksottimet puutumaan? Eikä vain puutumaan, vaan paksuun homeeseen?</div>
<div>
Kuinka en ole huomannut kutsua sähköpostissa? Olen kyllä taitava ja nopea poistamaan sähköposteja, vaikka muuten tekemiseni, olemiseni ja ajattelemiseni (ja varsinkin ajattelemiseni) ovat kuin viimeisiään vetelevän laiskiaisen.</div>
<div>
Pienenä, hyvin hatarana ja hiipuvana liekkinä lepattaa kuitenkin pieni toivontynkä: ehkä kyseinen miitinki olisikin sellainen ehdotettu, mutta sitten siirretty keissi? No, se selviää kyllä.<br />
Vaikka tuo merkintä olisikin siirrännäinen, aiheutti se, siitä huolimatta, kamalat ja murheelliset tuntemukset.<br />
Niin elävinä muistuivat mieleen kaikki pitkän elämäni varrella kuulemani huomautukset ja ihmetykset koskien ajatukseni juoksua ja järkikultaani (nimenomaa sen puutetta).<br />
On pakko todeta, että lausumat ja huudahdukset ovat osuneet oikeaan. Ja tuntuu, että mitä vanhemmaksi äidyn, sen oikeampaan osuvat. MUTTA, ei hätää!<br />
Aina olen aallonpohjalta noussut ja hetken kuivalla maalla sätkittyäni ja henkeä haukottuani jatkanut matkaa kohti uusia aallonpohjia.</div>
<div>
Syytän unehtumisista ja erehtymisistä tätä koronaeristystäkin. Sitä on jotenkin niin vaipunut nirvanantapaiseen tapahtumattomuusolotilaan, että ns, vanhan mummun syndrooma pääsee esteettä nostamaan nuppiaan. (Vanhan mummun syndrooma: ei hoksaa mitään, ei muista mitään, ei viitsi mitään, ei hetkauta mikään ja kaikki tavarat menevät hukkaan, eivätkä ikinä löydy.)</div>
<div>
<br />
Onneksi lauantaina tapahtui jotakin, joka hetkautti. Vietimme kunnon äitienpäiväkalaasit. Tosin kaikki eivät päässeet paikalle, mutta jokunen kumminkin ja se ilahutti.<br />
Vietimme juhlaa päivää ennen, koska varsinaiseksi juhlapäiväksi oli luvattu lumisadetta.<br />
Lumisade alkoi lopultakin vasta sunnuntai-iltana, mutta äitienpäiväjuhlallisuudet oli hyvä pitää päivää ennen jo siitäkin syystä, että kaikki syötäväksi kelpaava oli talosta loppu. </div>
<div>
Niiden loppuminen oli tarkoin laskettu osuvan lauantaille. Mitään hätää ei olisi ollut, jos syötävät olisivat loppuneet paria jo päivää ennen. Kuriirit olisivat taatusti lähteneet liikkeelle.</div>
<div>
Nyt saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ensimmäinen isku: Lisää pötnettä pöytään ja pakastimiin, toinen isku: äitienpäivänvietto.</div>
<div>
Koska hajuraot ja etäisyydet pitää näinä ankeina aikoina olla kohdallaan, vietimme juhlaa ulkona. </div>
<div>
Sitä silmälläpitäen siivosimme Magnuksen kanssa perjantaina Vilpolan alustavasti.<br />
Vilpolan siivoukseen pitää toki satsata vielä runsaasti, koska siellä ei olla oltu aikaa viettämässä ainakaan viiteen vesikesään, mutta tulipahan nyt tilaa siivota. </div>
<div>
Kolua ja kimpsua oli kertynyt joka nurkkaan ja lattian peittävän tiiliskivikatteen väleistä tursusi metriä pitkä risuryteikkö. Villiheinää sun muuta roskaa kertyi ainakin paalinverran, kun Magnus niitä hartiavoimin ylös raastoi.</div>
<div>
Minä sain viruteltua enimpiä hämmähäkinverkkoja ja elikoiden (ehkä suurimmalta osalta lintujen) merkkauksia. Vielä jäi kiitettävästi viruteltavaa orsille ja seinälaudoille. Me emme sitten kuitenkaan Vilpolassa juhlineet, mutta hyvä, kun tuli vähän ruokottua paikkoja. On mukavaa alkaa siivoamaan, kun on siistimpää.</div>
<div>
Huomasin Vilpolaa raivatessani, että alan muuttua vanhemmiten minimalistiksi, mitä kodin sisustukseen tulee (ja ainakin mitä kesävilpoloiden sisustukseen tulee).</div>
<div>
Tähän asti en ole pitänyt lehtien sivustoilla näkemistäni sisustuksista, joissa on ollut ikkunaseinät (ilman verhoja tietenkin), teräksiset kodinkoneet, mustat lattiat, valkoiseksi kalkitut katot, valkoiseksi kalkitut kaapit ja valkoisella pöydällä valkoinen, laakea tarjoiluvati, jossa kaksi vihreää omenaa.</div>
<div>
Korostan, että MINÄ en ole moisesta tyylistä tähän asti pitänyt.<br />
Suon kaikille tuon tyylin ja ymmärrän hyvin, jos joku semmoisesta pitää.<br />
Arvostelun olen lopettanut jo vuosikymmeniä sitten. En omasta ymmärryksestäni, vaan erään varteenotettavan sisustusarkkitehdin kirjoituksesta.<br />
Hän kirjoitti viisaasti, että kaikkien ihmisten kodit ovat kauniita. Kaikilla on oma ja hyvä makunsa.<br />
Kaikki sisustavat ja rakentavat oman kotinsa oman makunsa ja näkemyksensä mukaan rakkaaksi ja kotoisaksi kotikoloksi, jossa viihtyvät.<br />
Yksi tykkää siitä, että paljon mitään ei ole missään ja toinen siitä, että kaikkea on, ja runsaasti, joka paikassa.<br />
Toinen tykkää uudesta ja modernista, toinen vanhasta ja kulahtaneesta.</div>
<div>
Sekin on selvä ja sallittua, että maku muuttuu. Noinkohan minäkin vetasen kaikki valkoiseksi? </div>
<div>
Muutama tuoli ja pöytäpahanen laakeine lautasineen ja omenineen, eikä muuta? <br />
Magnus tykkäisi semmoisesta sisustuksesta. Hän aina tuskailee, kun joka neliösentillä on jos jonkullaasta mööpeliä ja kippua ja kappua. Tympääsöö, ku ei maharu sekahan imurin kans.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Äitienpäivänvietto sujui mukavasti.<br />
Magnus pystytti keskelle pihaa myyntiteltan. Saman teltan, jonka uumenista hän kesäisin, vanhaan hyvään aikaan, myyskenteli Kaisan Korttien kortteja. Juteltiin niitä, näitä ja syötiin prinsessakakkua, vesipiirakkaa ja kookospalloja (miinus kookos).</div>
<div>
Sain lahjaksi kurkkunaamioputkilon ja pikkarit. Molemmat mieluisia ja tarpeellisia.</div>
<div>
Sunnuntaina lämmitimme saunan ja ajattelin, että laitan kurkkunaamion naamalle. Olisi vaihtelua Magnuksellekin välillä ihailla saunakaverinsa vihertävää pärstää sen iänikuisen harmaan savinaamion sijaan.</div>
<div>
Onneksi hokasin, että kurkkunaamio pitääkin kuivahtaa, jonka jälkeen se kiskotaan suikaleina pois. Eihän kuumissa löylyissä mikään kuivahda, kun hiki lirisee ylt´ympäri.<br />
Sitä paitsi olen parina päivänä laittanut itseruskettavaa mönjää naamalleni. Voi olla, että kurkkunaamion suikaleisiin olisi tarttunut vaivalla mönjätty rusketuskin.</div>
<div>
Jaa, että miksi rusketusmönjäys? No, kun luonnollinen mönjäys ei ole mahdollista. Pilvet edessä.</div>
<div>
Itserusketusmönjästä tuli mieleeni nuoruus. Ihana nuoruus. Ei huolta, ei häivää.<br />
Monta vuotta laitoin kasvoilleni itseruskettavaa ainetta. Magnuskin rakastui ihan eriväriseen tyttöön kuin luuli. Hän luuli rakastuneensa (mitä nyt niinkin pimeissä olosuhteissa yleensä mitään näki, missä tavattiin) kauniisti ruskettuneeseen punaposkiseen, pitkäripsiseen ja tuuheatukkaiseen neitokaiseen. Ei ollenkaan kalvakkaaseen ja harvahapsiseen impyeeseen, joka olin (ja olen).<br />
Tuohon aikaan, paitsi rusketin naamani tekorusketusmönjällä, liimasin silmiini joka päivä kolmensentinpituiset tekoripset. Päähäni tälläsin ruskean, siivousmopinnäköisen peruukin ja kokovartalopuristusliivisetti kuului vakiovarusteisiini myös. Piti näyttää hoikalta, vaikka oli kuinka hoikka jo luonnostaan (kuten olinkin).<br />
Magnus ei ikinä sanonut vaimonsa ulkonäöstä mitään (paitsi tietenkin kehui).<br />
En tiedä, eikö hän huomannut ylimääräistä yritystä ollenkaan? Kyllä varmasti, mutta minä olen aina saanut tehdä, mitä haluan. Niin sisustuksen kuin itsensä puleerauksen kanssa. Koko tämän runsaan puolenvuosisadan ajan.<br />
Jeesus antoi minulle kestävän ja suvaitsevaisen aviosiipan. Aivan käsittämättömän sellaisen.</div>
<div>
T: Kaisa Puleree-Moppenström</div>
<div>
------------------------------------------</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jesajan kirja 55:6-7</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,</div>
<div>
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!</div>
<div>
Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa,</div>
<div>
kääntyköön takaisin Herran luo,</div>
<div>
sillä hän armahtaa,</div>
<div>
turvautukoon Jumalaan,</div>
<div>
sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.</div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-57463102898899034132020-05-04T00:24:00.000-07:002020-05-04T00:32:34.667-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBMbF8PAgg5VB4a-Vqfca2Q7um1XJ8GamA_DoG1ypMuu3zLBMwQrIBwr-6Uqd5LCe7-7uQzvvOqvv_ng4haGIHoNvN2K-O1dEYrI-5bijL-iud6ipfbpgkniUfAtBvdSOyws98r0Er3_U/s1600/IMG_0259.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBMbF8PAgg5VB4a-Vqfca2Q7um1XJ8GamA_DoG1ypMuu3zLBMwQrIBwr-6Uqd5LCe7-7uQzvvOqvv_ng4haGIHoNvN2K-O1dEYrI-5bijL-iud6ipfbpgkniUfAtBvdSOyws98r0Er3_U/s320/IMG_0259.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMWWYPrQxyBnAi71XFDJr_42UfPmG32zFh0IcfTdxIaiASHAktyB_EMHpQ9Ks_VmdEX3bFIc_x0YkpvqROOM8AtP0cR47ic_vIEPkDbL5sloi1ADTwhMFd6vMNN3F7G9kQ8YdghVnSW_8/s1600/IMG_0298.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMWWYPrQxyBnAi71XFDJr_42UfPmG32zFh0IcfTdxIaiASHAktyB_EMHpQ9Ks_VmdEX3bFIc_x0YkpvqROOM8AtP0cR47ic_vIEPkDbL5sloi1ADTwhMFd6vMNN3F7G9kQ8YdghVnSW_8/s320/IMG_0298.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tässä hivenen osviittaa minkämoisissa maisemissa sitä eristyksissä ollaan.<br />
No, totta puhuen kyllä näiltä nurkilta semmoisiakin kuvia saa, että niissä taloja ja possuloita pilkottaa.<br />
Yläkuva on ollut esillä täällä ja muuallakin monta monituista kertaa. Kuvassa näkyy Vaasa (tai ei siis koko Vaasaa, vaan pieni pläntti metsänrannassa) Vaasa on ihastuttava synnyinkaupunkini. Onkin mukavaa, kun meidän markilta on puolisen kilomeeteriä kyseiseen kaupunkiinja sinne voi kuikuilla aina, kun iskee ikävä. Ei minulla vielä tähän mennessä ole ikävä iskenyt. Muuten vaan sinne aina katselen. Eikä mikään estä hyppäämästä Saabin rattiin ja tosauttaa sisemmällekin kyseistä kaupunkia ikävää hoitamaan.<br />
Eilen juttelimme Magnuksen kanssa karanteeneista ja koronista. Sanoin, että sitten kun taas saa kulkea ympäriinsä niin kyllä tämä mummu kulkee!<br />
-Joo, sen tiätää, jotta silloon susta ei näy ku Saapin perävalot Kanttuurinmutkas.<br />
-Joo ei näy, eikä näy muuten sustakaan. Sinä tuut mukaan!<br />
-Minen tuu. Minä viihryn kotona. Saa olla niinku tahtoo. Paiskata maata koska tahtoo ja muutoonki.<br />
-Minä en tahdo mökkiintyä ja mummuuntua ennen aikojani. Paitsi, että kyllä tämä karanteeni on vanhentanu mua sata vuotta. Sulla on 174-vuatias akka. Mitäs siihen sanot?<br />
-Mmpfff!<br />
<br />
Oikein tarkkaan, kun vaasakuvaa tiiraa, voi nähdä "Hälvän Yliopiston" katon. Siinä Magnus kävi koulua. Kerran viikossa lauantaisin.<br />
Olen Magnukselle monesti ihmetellyt tuota hänen silloista koulunkäyntiänsä.<br />
Magnus on kertonut, että koulua käytiin muutama vuosi vain kerran viikossa lauantaisin.<br />
-Tuntuu kuin olisimme eri vuosisadalta. Minä kävin koulua joka arkipäivä. Lauantaisinkin. Kyläläisten olisi pitänyt mennä heinäseipäiden kanssa kunnantalolle ja vaatia, että kouluun pitää päästä joka päivä!<br />
- Hyvä, ku ei menny. Hyvin on tähän asti selevitty ja selevitähän tästä etehenpäinki niin kauan ku henki pihajaa.<br />
Magnus on kyllä oikeassa, mitä selviämiseen tulee. Jotenkin vaan tuntuu, että olen naimisissa vanhan kiertokoululaisen kanssa. Toisaalta vakka kantensa on valinnut. Kiertokoululainen ja hänen174-vuotias ihastuttava vaimonsa!<br />
Ja aina vaan vanhemmaksi sitä itsensä tosiaan tuntee, kun täällä peltojen keskellä päivät pääksytysten nysvää. Mihinkään et saa mennä, eikä kukaan saa tulla meille.<br />
Aika minulla ei kuitenkaan tule pitkäksi. Ei ollenkaan. (Silläkin hyveellä olen tainnut vähän joka karanteenipostauksessa briljeerata.) Täytyy kuitenkin rehellisesti myöntää, että mielelläni jo menisin johonkin ja tapaisin ihmisiä. Mielelläni jo kutsuisin myös meille kylään ihmisiä.<br />
Olisi aika kamalaa, jos meidän vanhojen karanteeni kestäisi ensi jouluun, tai jopa seuraavaan jouluun, kuten olen jossain jonkun synkeämielisesti kuullut ennustavan.<br />
Toisaalta, minkäs teet, jos näin on. Ei auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja olla kotona.<br />
En halua saada koronaa. En halua tukehtua siihen jossain vanhushoivalääkintäparakissa. En halua tukehtua siihen missään. Tietenkin, jos niin käy, niin sille ei mitään voi.<br />
Johonkin sitä ihminen aina kuolee. Toivon totisesti ja olen rukoillutkin, että koronaan keksitään rokote ja että sen saa kaikki. Kaikenikäiset ja kokoiset.<br />
En minä pelkää. Ja, jos alan pelätä, rukoilen apuun Jeesusta. Hän auttaa ja se apu ei ole mitään suggestiota, eikä itsehinkattua liirumlaarumia. Ei! Suu loksahtaa aina auki ihmetyksestä ja ilosta, kun huomaa, että Jeesus vastaa rukouksiin. Hän poistaa pelon ja ahdistuksen. Piste ja aamen!<br />
<br />
Alakuva on otettu keittiömme ikkunasta. Siitä näkyvällä pellolla lepäili kymmeniä ja taas kymmeniä joutsenia viikko sitten. Silloin, kun joutsenet lepuuttivat siipispankkojaan ja lättykinttujaan pellolla, emme kävelleet kuvassa näkyvää yksityistä pururataamme pitkin. Annoimme niiden rauhassa levätä.<br />
Myös kurkia lepäili samaisella pellolla. Niitä tepasteli myös ikkunamme alla puutarhassa. Kovasti tuntui olevan asiaa. Kurjella on tosi juhlallinen ääni, kun niikseen tulee (ja näin kutuaikanahan sitä niikseen aina tulee).<br />
Pellon poikki juoksentelee myös hyvin energisennäköinen kettu päivittäin. Se juoksee aina samaan paikkaan laskuojan (näkyy alakuvassa) pientareelle. Kysyin Magnukselta, että rakentavatkohan ketut pesän ojanpientareille?<br />
-Mikä jottei. Onhan niillä sitte ruakaa aina ihan oven eres. Myyriä, piisamia ja hiiriä.<br />
<br />
Erittäin iloinen olin, kun sunnuntaina vilkaistessani keittiön aakkunasta ulos, näin hevosen. Ihka elävän, komean ja ruskean hevosen. Semmoista ihanuutta en tällä tiellä ole hetkeen nähnytkään. Juoksin vielä kamarinkin ikkunalle ja ehdin ihailla komistusta sieltäkin ennen kuin se häipyi saunan taakse näkymättömiin.<br />
Toista se oli ennen, mitä hevosiin tuli. Kauppamatkalla näki joskus viisikin hevosta ja joka vuosi myös vähintäinkin yhden varsan.<br />
Jos olisin 60 vuotta nuorempi, minulla luultavasti olisi hevonen.<br />
Minulla olisi myös kaksi kanaa, kukko, pari koiraa ja kissi. Lampaitakin olisi kiva olla, ellei niistä tulisi ajan myötä niin villavia ja takkusia. Kylältä pitäisi löytyä joku, joka keritsisi lampaat. Itse en uskaltaisi.<br />
Lempieläimeni on aasi. Sitä minulla tuskin olisi, koska en tiedä kuinka aaseja hoidetaan.<br />
Oikeastaan en tiedä kuinka noita muitakaan elikoita hoidetaan (paitsi koiria ja kissoja), joten on ehkä ajan tuhlausta haaveilla niistä, vaikka olisi 60 vuotta nuorempikin.<br />
<br />
Vappuaatto osui tänä vuonna viime torstain päälle. Koska oli aika hyinen ilma, paistoin sisällä rautapannussa grillimakkarat. Pyörittelin myös voista, kauraryyneistä, vaniljasokerista, kaakaojauheesta ja sokerista kookospalloja. Kookoshiutaleita ei talosta löytynyt, joten toffasin pallukat sokeriastiaan. Hyviä olivat. Aivan kuin olisivat maistuneetkin hivenen kookokselta, vaikka yhtäkään hiutaletta sitä pallukoissa ei ollut.<br />
Toki olisi ollut somaa syödä rasvarinkuloitakin, mutta paistorasvan puutteessa se ei tullut kysymykseenkään.<br />
<br />
Vappupäivänä ajelimme Vaasaan. Ihan vaan huviksemme. Veimme kynttilän isäni haudalle. Tänä vappuna tuli kuluneeksi tasan 59 vuotta siitä, kun isäni kuoli. 40-vuotiaana.<br />
Illalla 59 vuotta sitten vietimme vappuaattoa perhetuttujen kanssa ja aamulla isää ei enää ollut.<br />
Hän kuoli sydäninfarktiin. Surin isääni vuositolkulla. Hän oli minulle niin rakas. Minä olin isän tyttö. Hän sanoi minua Muruksi.<br />
Aina näin vappuisin tuleekin mieleen se, että koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon, vai vähän?<br />
Kun on Jeesus matkakampraattina, saa turvallisin mielin elää tätä päivää. Huomisesta ei tarvitse kantaa huolta, eikä murhetta, koska Jeesus on jo sielläkin. Nyt, tällä hetkellä hän on tässä ja siinä, missä sinä. Älä pelkää, äläkä murehdi.<br />
Jos mietit ja epäilet, että mikä ihmeen Jeesus ja missä ihmeen tässä, niin rukoile.<br />
Sano esimerkiksi näin:<br />
-Jeesus, minä olen tässä. Anna syntini anteeksi ja tule elämääni ja sydämeeni olemaan ja asumaan. Tahdon antaa itseni sinulle. Koko paketin. Aamen.<br />
Johonkin tuohon sähtiin minä aikoinani 33 vuotta sitten tein, enkä ole katunut.<br />
<br />
Sunnuntaina lämmitimme pihasaunan. Löylyssä kärvistellessäni mönjäsin naamaani taas savea. Lumenen tuubisavea. Olen saanut putkilon Catherinelta muutama vuosi sitten. Nyt se rupee vetelemään viimeisiään (vink vink).<br />
Mielestäni savesta on ollut hyötyä. Kasvoni vaikuttavat jotenkin sileämmiltä. Havis Amandamaisilta. Ja onko, että ne vanhuuden röhelmätkin, joista olen teille kertonut ja paljon puhunut, olisivat hiukkasen silosempia ja tasasempia?<br />
Erään ihanan vaateliikkeen ihana omistajatar&vaatesuunnittelijatar näytti netissä mallia, kuinka hän tekee ja laittaa kasvoilleen hiivanaamion. Samaa konstia minäkin aion käyttää, jahka tuotatan hiivanpaloja ruokakuriirilla.<br />
Ihana Lyyli-mummuni antoi minulle lapsena, samalla kun itsellensäkin, hiivaa, johon oli lisätty sokeria. Se oli vetelää ja maistui hyvältä.<br />
Tosin olen miettinyt, että siitäköhän johtuu keskivartaloni taikinalookki ja se, että muutenkin olen kuin kaasupallo?<br />
T: Kaisa Jästlook-Röhelmsson<br />
-------------------------------------------------<br />
Psalmi 19:1-9<br />
<br />
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.<br />
<br />
Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,<br />
taivaankansi kertoo hänen teoistaan.<br />
Päivä ilmoittaa ne päivälle,<br />
yö julistaa yölle.<br />
Ei se ole puhetta, ei sanoja,<br />
ei ääntä, jonka voisi korvin kuulla.<br />
Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,<br />
maanpiirin yli merten ääriin.<br />
Hän on tehnyt sinne majan auringolle.<br />
Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,<br />
kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.<br />
Taivaan äärestä se lähtee<br />
ja kaartaa taivaan toiseen ääreen,<br />
eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.<br />
Herra on antanut täydellisen lain,<br />
se virvoittaa mielen.<br />
Herran ohjeet ovat luotettavat,<br />
ne neuvovat taitamatonta.<br />
Herran käskyt ovat oikeat,<br />
ne ilahduttavat sydämen.<br />
Herran määräykset ovat kirkkaat,<br />
ne avaavat silmäni näkemään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-88904605060616749442020-04-27T00:40:00.000-07:002020-04-27T00:43:48.955-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifp7Jegs5-ciMPrSOv-Y6GYDB3I6HlXFlGJVyZs6xbIOE0-rvXl4NIur9c7ONPVcLhAoZ7p6m_VwIw8iA3wtbKPA6F-R9BofyUnjI8Ux5cY0T4dYUD7mD34O9dvKBJm778cbZF2eYEVJg/s1600/92481212_2826589877388422_7067509319977140224_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="495" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifp7Jegs5-ciMPrSOv-Y6GYDB3I6HlXFlGJVyZs6xbIOE0-rvXl4NIur9c7ONPVcLhAoZ7p6m_VwIw8iA3wtbKPA6F-R9BofyUnjI8Ux5cY0T4dYUD7mD34O9dvKBJm778cbZF2eYEVJg/s320/92481212_2826589877388422_7067509319977140224_n.jpg" width="198" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1IFYiUnTv44J4CNtSPMjxwokxjjqHEf2m8Pj0Ykrgjnxebsf-uUEarI2VH10ttOHklqxX3yfrfKZlnOBUodKQJ7oa6LZLf56WyiIb4KJnY5EV_3Gii2QAmJe_XCvv5oCT8vKaQwlo-iw/s1600/IMG_0288.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1IFYiUnTv44J4CNtSPMjxwokxjjqHEf2m8Pj0Ykrgjnxebsf-uUEarI2VH10ttOHklqxX3yfrfKZlnOBUodKQJ7oa6LZLf56WyiIb4KJnY5EV_3Gii2QAmJe_XCvv5oCT8vKaQwlo-iw/s320/IMG_0288.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Paitsi jutunjuuresta, niin myös kuvista alkaa olla puutetta näinä ankeina aikoina. </div>
<div>
Onneksi oli vielä ainakin nämä kaksi kuvaa, joita en ole vielä esille laittanut, enkä niistä hehkeytyviä muistoja ja asioita kertonut.</div>
<div>
Yläkuvassa on äitini. On myös tietenkin olemassa kuva, jossa on myös isäni ja toivottavasti saan myös sen joskus tänne eetteriin esille laittaa.</div>
<div>
Olen aina ollut hiljaisesti ja itse tykönäni sitä mieltä, että kovasti on murheellisen näköinen morsian tuossa kuvassa. Kaunis, mutta murheellinen. Tiedä sitten syytä, että ei hymyilyttänyt. Ehkä kuvaaja kehotti olemaan hymyilemättä. </div>
<div>
Toisaalta ei sellaiset jakoavainhymyhääkuvat ole oikein mistään kotoisin. Varsinkaan hääkuvissa. </div>
<div>
Jos ei kerran hymyilytä, niin mitä turhaan jakoavainhymyileekään!</div>
<div>
Itselläni on kuvissa aina jakoavainhymy. Senpä takia en kuvia itsestäni tänne paljon näkösälle laitakaan. </div>
<div>
Selfieitä olen ottanut itsestäni kolme, tai neljä. Ne vasta kaameita olivat (paino sanalla OLIVAT), kun yritin niissä hymyillä. Poistin ne välittömästi. Kananlihalla olin poistojenkin jälkeen vielä pitkän aikaa. Se on harmi se. Olisi niin hauska laittaa hymysuutilannekuvia. Sellaisia, mitä monet ihmiset esim. Facebookkeihin laittavat. </div>
<div>
On hauska katsella mitä kukin kulloinkin on tekemässä ja mitä on tapahtumassa. Varsinkin nyt, näinä aikoina, kun elämä on rajoitettua monella viisiin. </div>
<div>
Itselläni ei nykyään paljoakaan ole, mistä kertoisin ja kuvia nyppisin paitsi, että tänään ehkä olisi ollut. Heti aamutuimaan.</div>
<div>
Olisi ollut maikeaa ottaa kuva otsatukastani a) ennen, b) jälkeen saksimisen.</div>
<div>
Sen verran voin kertoa, että eipä valahda otsahiukset enää silmille. Ei todellakaan.</div>
<div>
Otsahiukseni (ne vähät, mitä enää on) ovat saksimisen jälkeen todella kauheat, mutta ei hätää. </div>
<div>
Kyllä asia jouluun mennessä tasoittuu. On ollut sellaistakin puhetta ja lukenutkin olen, että jouluun mennessä tämän ikäiset kuin minä ja Magnuskin olemme, saavat vihdoin tulla ja mennä ihmistenilmoille niin, kuinka tykkäävät. Ihan hyvä.</div>
<div>
Äkkiä se aika ensi jouluun hulahtaa. Äkkiä se on aika hulahtanut niihin kaikkiin 72:teenkin jouluun, jotka tähän mennessä olen viettää saanut.</div>
<div>
Itse asiassa aika on hulahtanut kohdallani niin nopeasti, että on ollut pakko alkaa miettimään, että mihinkä se on mennyt ja mitenkä se on tullut elettyä? Mitä on tullut tehtyä ja varsinkin, mitä on jäänyt tekemättä?</div>
<div>
No, aika lailla ohut kirja meikäläisenkin tekemisistä tulisi. Tekemättä- ja sanomattajättämisestä paljon, paljon paksumpi.</div>
<div>
Mutta nyt onkin niin, että niillä kirjoilla ei ole himpun vertaa merkitystä pitkässä juoksussa (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?)</div>
<div>
Sillä on ratkaiseva merkitys onpiko ihminen elämänsä varsijuoksulla Jeesuksen oma. Joo, taikka ei. Kaksi vaihtoehtoa.</div>
<div>
Meikäläinen on (pompahtelee ilosta, onnesta ja riemusta). </div>
<div>
Kuuntelin eilen netin kautta hengellisen puheen, jossa puhuja harmisteli, että uskovaiset puhuvat liian vähän (jos ollenkaan) Jeesuksesta ja pelastussanomasta. Se on kyllä totta. Omalta kohdaltani tarkisteltuna. (En puhu kenestäkään muusta).</div>
<div>
Sain kauhean ja viiltävän piston sydämeeni. Onko minun kauttani ihmisille tullut tietoon, että Jeesus ja Raamattu on totta? Onko minun kauttani tullut ihmisille tietoon, että Jeesus odottaa, että ihminen kääntyisi hänen puoleensa, pyytäisi syntejään anteeksi ja Jeesusta sydämeensä?</div>
<div>
Ajattelin, saarnan kuultuani, että tästä lähtien aion kertoa asiasta. Niillä lahjoilla, jotka minulle on annettu. Herra minua tässä aikomuksessani avittakoon.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisessa kuvassa on vakantti ruokakuriirimme Catherine. </div>
<div>
Kuva on otettu ensimmäiseltä kerralta pitkästi toista kuukautta sitten ja silloin vielä tarvittiin pipoja ja toppatakkeja kuriirivaatetuksena.</div>
<div>
Toissapäivänä Joonathan toimi kuriirina. Silloinkin olisi tarvittu kyseisiä tamineita. Varakuriirille annettiin fleesehuppari niskaan, että tarkeni juoda kahvit tuvan seinustalla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Haikeana katselen ja selailen kalenterini aukeamia. Viimeviikon aukeamalle oli ajat sitten kirjoitettu kaksi sykähdyttävää menoa. Niihin olisi ollut niin hauska mennä. </div>
<div>
Ei sitä silloin, kun ne ylös kirjattiin, edes ymmärtänyt, kuinka hauskaa. </div>
<div>
Nyt huomaa, kuinka iloinen ja kiitollinen kaikista menoista pitäisikään olla. Jos (ja kun) nekin ajat varmasti tulevat, että saa kokoontua ja ottaa osaa kaikkiin kivoihin menoihin, niin minä ainakin aion repiä tilaisuuksista kaiken irti. Menen joka paikkaan ensimmäisenä ja lähden viimeisenä pois. Vaikka, kun tarkemmin ajattelee, niin niinhän me olemme Magnuksen kanssa tehneet aina.</div>
<div>
T: Kaisa Paksujalka-Tungsten</div>
<div>
----------------------------------------------</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Psalmi 91:1-6</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se, joka asuu Korkeimman suojassa</div>
<div>
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa</div>
<div>
sanoo näin:</div>
<div>
-Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.</div>
<div>
Jumalani, sinuun minä turvaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta.</div>
<div>
ja pahan sanan vallasta.</div>
<div>
Hän levittää siipensä yllesi,</div>
<div>
ja sinä olet turvassa niiden alla.</div>
<div>
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri</div>
<div>
ja kilpi.</div>
<div>
Et pelkää yön kauhuja</div>
<div>
etkä päivällä lentävää nuolta,</div>
<div>
et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,</div>
<div>
et tautia, joka riehuu keskellä päivää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-15230980826727996902020-04-20T00:35:00.001-07:002020-04-20T00:35:13.213-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirJv-z4IpHrIvoKVdGYBksrQNmHHqvrpCQpt6Plh1wLRPcwyZiFcxRNuUu0d1_D4a59CX0v_mq8SYzZ5S8a22I28GxTh38BJtHPOf0xZWkrHoQ28NBW1iCErLYNGf83VVt9tm66gmFSwE/s1600/93303556_2826589297388480_729975205723635712_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="569" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirJv-z4IpHrIvoKVdGYBksrQNmHHqvrpCQpt6Plh1wLRPcwyZiFcxRNuUu0d1_D4a59CX0v_mq8SYzZ5S8a22I28GxTh38BJtHPOf0xZWkrHoQ28NBW1iCErLYNGf83VVt9tm66gmFSwE/s320/93303556_2826589297388480_729975205723635712_n.jpg" width="227" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZLYra51qwbmRmz53-LAuPL4njWHQ7B1Xb0LF_04JILVZJMiR2XHSgSjo8bq1Xxxa1NUGqZxCY_atL9_BUlyeGE_HxaILEajb15rqqPb0yyvRwFt2H3R_VeSl-h9vsloYasPhfIh_8oew/s1600/93764411_2826590160721727_8839267347727384576_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="574" data-original-width="800" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZLYra51qwbmRmz53-LAuPL4njWHQ7B1Xb0LF_04JILVZJMiR2XHSgSjo8bq1Xxxa1NUGqZxCY_atL9_BUlyeGE_HxaILEajb15rqqPb0yyvRwFt2H3R_VeSl-h9vsloYasPhfIh_8oew/s320/93764411_2826590160721727_8839267347727384576_n.jpg" width="320" /></a></div>
Viikko on vierähtänyt unholaan taas vinhaa vauhtia. Yhtään ei ajankulu ole hidastunut, vaikka mihinkään ei saa mennäkään. Päinvastoin ja siitäpä tuleekin mieleen, että noinkohan sitä enää ikinä mihinkään ehtiikään, vaikka saisi mennäkin?<br />
No, niin se ei saa olla. Aion lisätä menoja joka paikkaan, jahka tästä toetaan.<br />
Aiomme myös kutsua meille ihmisiä käymään enemmän kuin tähän saakka. Kyllä asia niin on, että ihmisten kanssa pitää olla tekemisissä. Mitä ihmisillä tehdään, ellei heidän kanssaan olla tekemisissä? Ei mtn! Yhteyksissä ollaan Facebookissa! Minäkin noin kahdeksansadan kaverin kanssa (!), mutta se ei ole sama. Ei ollenkaan. Ei, vaikka ihan kivaa se on sekin.<br />
Hengellisiin kokouksiin netin kautta osallistuminen ei liioin ole sama kuin että mennään itse tapahtumapaikalle. Kirkkoihin, seuratupiin, pappiloihin, Ystävyydenkulmiin, Kohtaamispaikoille jne.<br />
Virtuaalikäynnit ei ole sama keissi kuin koko komeudessaan paikalle meno. Ei ollenkaan. Ei sinne päinkään. Ei siinäkään tapauksessa, vaikka olisi fyysisesti paikalla, eikä sanoisi seuratupalaisille, eikä muille kirkkovieraille sanan palaa. Yhdessä oleminen on kuitenkin parempi vaihtoehto.<br />
Minä olen ollut aika tuppisuu ihmisten seassa tähän saakka. Olen saanut siitä hiukan satikutiakin. Nyt tahti muuttuu. Alan käyttäytymään kuten Magnus. Hän puhuu ja juttelee kaikille kaikki kotipuolensa asiat. Tutuille ja tuntemattomille.<br />
Magnus myös kättelee kaikki. Kahteenkin kertaan, jos ei varmasti heti muista, onko kätellyt, vai eikö ole kätellyt.<br />
Ilmoitin Magnukselle, tässä joku päivä takaperin, kun puhuttiin Koronasta ja sen vaikutuksista, että tämä likka lopettaa tykkänään kättelyn. Tästä lähtien (ja sitten, kun ihmisten ilmoille saa taas mennä) en ikinä kättele enää ketään. Presidenttiäkään, jos vaikka linnanjuhliin kutsu kävisi.<br />
Magnus sanoi lisäävänsä kättelyä. Uhosi tarttuvansa kaksin käsin kaikkien käsiin.<br />
Kerroin Magnukselle, että joku silmäätekevä terveysviranomainenkin (tai joku sen tapainen) oli sanonut, että hänen mielestään kättelyn saisi täst´edes heivata pois kokonaan.<br />
-Olen kyllä samaa mieltä, sanoin topakasti. Magnus ei vastannut mitään, mutta oli sen näköinen, että jatkaa kättelyä. Voi kuitenkin olla, että hän saa tehdä töitä yrittäessään saada ihmisten käsiä selkien takaa käteltäväksi.<br />
Joku ehdotti jossain sellaistakin, että ihmiset voisivat alkaa hieraista kyynärpäitään yhteen tavatessaan. Mielestäni siinä on itua kyllä. Kyynärpäällä on vaikea kaivaa nenäänsä, tai pyyhkäistä veskipaperilla, joten se soveltuu enemmän kuin paremmin tervehtimiseen, jos vertaa käteen. Poskisuudelmia ja sen sellaisia suomalaiset eivät (ainakaan ruohonjuuritasolla) harrasta, joten siinä ei ole mitään lopettamista edelleenkään.<br />
<br />
Pysyivät nyt ihmisillä mitkä tervehtimistavat tahansa, niin minä ainakin odotan, että heitä saisi tavata, vaikka ei tervehtisikään.<br />
Riemunkiljahduksen voi kajauttaa, kun se hetki joskus koittaa.<br />
Uskon ja luulen, että minun pitää esitellä itseni ja sanoa nimeni, kun joskus ihmisten ilmoille täältä pääsen.<br />
Ulkoinen olemukseni on muuttunut. Vielä minut kyllä toki tuntee, kun katsoo tarkasti, mutta jatkossa voi olla vaikeaa. Olen nimittäin taas laihtunut muutaman satagrammaa. Tukkaluukkikin on muuttunut, kun pätkäisin otsatukan ja takatukasta saksittiin kahdenhengen voimalla kymmenisen senttiä pois. Olen myös vetreytynyt lenkkien ja punttien nostelemisen ansiosta aikalailla. Pääsen kumartumaan melkein kaksinkerroin sukkia pukiessani ja kenkälusikkaa en ole tarvinnut naismuistiin. En edes tiedä, missä koko lusikka on tällä hetkellä.<br />
Laihtuminen ei kyllä ihan tyystin ole johtunut lenkkeilystä, eikä punttienheiluttelusta. Siihen on auttanut runsaasti se, että en pääse itse kauppaan.<br />
Paljonko tulisi ostettua kaikenlaista, mutta kun pitää tuottaa toisella, niin ei yksinkertaisesti kehtaa kannattaa mitään kauheita, ylimääräisiä herkkuja. Tavallista, terveellistä ja tarpeellista vaan.<br />
Aion jatkaa samaan tyyliin myös sitten, kun itse pääsen kaupanhyllyjä kiertelemään.<br />
Ettei kukaan nyt ajattelisi, että olisin riu´uksi laihtunut, niin kerron, että raskaassa sarjassa painisin vieläkin, jos olisin painija. Luulenpa ja pelkäänpä, että loppuun asti myös paininkin. Sarja vaan on muuttunut hiukan alemmalle tasolle. Noin viitisen kiloa about.<br />
<br />
Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa pitkän elämäni aikana nettikokouksessa. Isonkyrön kirkkoneuvoston.<br />
Kokous toki järjestettiin kirkkosalissa. Sinne sai mennä ja tilaakin oli ruhtinaallisesti pitää "haju/sylkyrako" osanottajien väleissä. Minä kuitenkin kuulun riskiryhmään runsaan ikäni takia, joten katsoin viisaammaksi ilmoittaa ottavani osaa kokoukseen virtuaalisesti. Yhtään en tiennyt, miten toimia, mutta kantapään kautta asiat selvisivät.<br />
Kantapään kautta olen oppinut melkein kaikki asiat elämäni aikana. Ihan hyvin on mennyt. Noin omasta mielestä. Mitä nyt vähän on pitänyt hävetä ja itkeä tuhruttaa, mutta aika vähän. Kirkkoneuvoston kokouksen aikana ei onneksi tarvinnut itkeä. Pikkasen hävetä vaan.<br />
Koneen- ja ohjelmankäyttöasiat olivat kyllä ihan helppoja ei siinä mitään, mutta minun aivokapasiteettini koostuu pieneltä matkalta märistä makarooninpätkistä, kuten olen teille kertonut.<br />
Siitä johtuu, että ajattelen kiemuraisesti ja olo on ontto ja vetelä.<br />
No, joo! Kaikki meni hyvin. Seuraavakin kerta varmasti menee, jos vaan muistan, mitä pitää tehdä ja makaroonit pysyvät kovina.<br />
<br />
Nyt ylläoleviin valokuviin!<br />
Alakuvassa istumme äiti, minä ja Heikki-veljeni Vähänkyrön kellotapulin portailla. Olemme Vaasasta körötelleet iki-ihanaa joenrantatietä Vähänkyrön iki-ihanalle kirkolle.<br />
Isä sai silloin tällöin lainata firman autoa ja sillä me huristelime milloin minnekin. Vähässäkyrössä asui sukulaisiakin ja heidän luonaan kävimme kahvilla ja mahtoi siellä saada maittavan ateriankin.<br />
Nuo vierailut olivat kivoja ja hauskoja. Auton kyydissä istuminen varsinkin oli erityisen hauskaa. Muistelisin, että noilla matkoilla minulla ei Heikki-veljeni kanssa ikinä tullut pienintäkään kränää, vaikka rinnatusten istuimme takapenkillä. Se on paljon se semmingin, kun olimme aika kovia tappelemaan. Minä varsinkin.<br />
<br />
Yläkuvassa minä, Heikki ja naapurin Liisa poseeraamme kotikoivun alla. Kotikoivu kasvoi (ja kasvaa vieläkin) Vaasan Huutoniemellä. Keskuskatu 8:ssa.<br />
Tuo ihana, karvanajolla oleva pystykorva (seropi) oli meidän ikioma ja nimeltään Prisse.<br />
Prisse oli koirista parhain ja urhein. Se nautti rapsuttamisesta ja silittämisestä (kuten kuvasta selvästi käy ilmi) ja se seurasi meitä muksuja joka paikkaan kuin hai laivaa.<br />
Niinpä se ilman muuta lähti mukaan, kun eräänä kauniina sunnuntaiaamuna lähdimme Heikin kanssa pyhäkouluun. Koululle, jossa pyhäkoulua pidettiin, tultaessa pidimme Heikin kanssa Prisselle ovea apposen auki, ettei sen häntä vahingossakaan jää oven väliin.<br />
Ei ehditty vielä istumaankaan, kun pyhäkoulunopettaja sanoi, että Prisse ei saisi olla mukana. Leukani loksahti rintamukselle ja Prissen häntärinkula suoristui. (Prisse ymmärsi heti, missä mennään. Sitä syrjittiin! Pidä siinä sitten häntää iloisesti rinkulalla) :(<br />
Päästin, tai oikeammin sanottuna raahasin Prissen ulos ja palasin pulpettiin nyhjöttämään.<br />
Seuraavana sunnuntaina emme enää menneet pyhäkouluun. Jos ei kerran Prisseä, niin ei sitten meitäkään.<br />
En minä opettajaa pahalla muista. Ehkä hän oli allerginen, tai jotain. Siihen aikaan ei kyllä allergioista puhuttu mitään. Ainakaan lasten allergioista. Kaikki me olimme joskus jostain päin ruvella, mutta ne oli rupia. Allergiasta ei puhuttu mitään.<br />
Myöhemmin, aikuisena minulla oli onni, ilo ja kunnia saada itse pitää pyhäkoulua. Sanoin aina lapsille, että jos haluu, niin saa tuoda koiran, tai jonkun muun lemmikkieläimen, mukanansa.<br />
<br />
Eilen tartuin haravaan ja haravoin sieltä täältä lehtiä, risuja ja käpyjä kasoille.<br />
Haravoiminen on aika rasittavaa, enkä siitä hirveästi tykkää, kuten en mistään muustakaan puutarhatoimesta. Puutarhassa tykkään kyllä hirveästi istua lepolassessa, lukea romaania, juoda kahvia, tai lemunaatia ja topata kyytipojaksi pullaa. Onko myös ihanaa loikoilla omenapuun ihanassa katveessa ja muodostella oksien lomitse näkyvistä pilvenlongista linnoja!<br />
MUTTA haravoiminen, pilliäisten ja nokkosten nyhtäminen, mansikkamaan ruokkoaminen ja kukkien kasteleminen, se on hermoillekäypää ynnä tylsää ja työlästä.<br />
Tänään rupesi hetkittäin tuntumaan, että puutarhanhoito voisi olla ehkä aika kivaakin. Ainakin vielä, kun ne kaameat nokkospehkot ja rikkaruohot eivät ole nostaneet nuppiaan. Niille ei Erkkikään voi mitään, kun ne pinnalle päänsä pönnivät. Niiden juuret ylettyvät Vöyrille asti ja kun yhden saat listittyä nousee kymmenen tilalle.<br />
T: Kaisa Listingberg-Långrikkanen<br />
----------------------------------------------------<br />
<br />
Psalmi 18:2-3<br />
<br />
Minä rakastan sinua Herra,<br />
sinä olet minun voimani.<br />
Sinä päästit minut turvaan,<br />
sinä olet vuorilinnani.<br />
Jumalani, sinuun minä turvaudun,<br />
sinä olet kallio, olet kilpeni,<br />
sinulta saan avun ja suojan.kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-37392452043200953282020-04-13T00:21:00.001-07:002020-04-13T00:37:32.797-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEfwBqQMWBJMLolCf9tY0N7k7aqGjSBZvB_ivkUUWICMJKkjN7ZA0w_qnpmIHtXpD8buMVEyQW0Q8GMotloV3Ip6_n5iM_9PFit1i1qFvrk9racQKEan8eNMUdPwHKR0CY-ikcLYk9mKc/s1600/92323195_2820208738026536_5978339664212262912_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1061" data-original-width="1600" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEfwBqQMWBJMLolCf9tY0N7k7aqGjSBZvB_ivkUUWICMJKkjN7ZA0w_qnpmIHtXpD8buMVEyQW0Q8GMotloV3Ip6_n5iM_9PFit1i1qFvrk9racQKEan8eNMUdPwHKR0CY-ikcLYk9mKc/s320/92323195_2820208738026536_5978339664212262912_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheZ5zv3vFbgaacSc8mlYRpjEZ0pEvhntk1sKXyTH6xxpVGTljZJvsmDLMR3VZXkhAZ5Rvz4i9z4QBAgvPBywp-NFCrlFiXpwIAx4mtp9szUIwQoattShWhaeFshQVUbY-NgRFxh_PI6Ys/s1600/92669853_2820192751361468_2668625659617607680_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1250" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheZ5zv3vFbgaacSc8mlYRpjEZ0pEvhntk1sKXyTH6xxpVGTljZJvsmDLMR3VZXkhAZ5Rvz4i9z4QBAgvPBywp-NFCrlFiXpwIAx4mtp9szUIwQoattShWhaeFshQVUbY-NgRFxh_PI6Ys/s320/92669853_2820192751361468_2668625659617607680_o.jpg" width="250" /></a></div>
<div>
Hyvää toista pääsiäispäivää! Aurinko paistaa ja kurkipariskunta kurnuttaa melkein ikkunan alla.<br />
Viimeaikoina tuossa, melkein ikkunan alla, on huilaillut satakunta lättykinttua so. joutsenta. Niitä on ollut hauska katsella lenkillä ollessa. Eivät ole eväänsä räpäyttäneet, vaikka aika läheltä pikkulenkkipolku, joka kulkee puutarhan/saunan/liiterin/navetan taitse, niitä tulee. Kyllä ne päätänsä ovat nostelleet ja toisilleen varoituksia tööttäilleet, mutta paikoillaan ovat pysyneet.<br />
Tämä pääsiäinen on ollut aika outo. Ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin emme päässeet kiirastorstain ehtoolliskirkkoon (emmekä mihinkään muuallekaan).<br />
Ensimmäistä kertaa mies- ja naismuistiin trulleja ei käynyt ovilla. Ei meillä olisi ollut koppaan mitään laittaakaan, ei sen puolen. Ei moljahtanut mieleenkään tuottaa pääsiäiskoppahyväskää viime huoltokäynnillä, eli toista viikkoa sitten. Onneksi muistin mämmin. Sekin on jo aikoja sitten syöty loppuun. Onneksi mämmiä saa nykyään pitkin vuotta, joten, jos muistan, tuotan sitä vielä muutaman ropeellisen lisää. Hän, joka on mämmin keksinyt, ansaitsisi Noopelin palkinnon.<br />
Ajattelin, että kun huoltojoukko (so. Catherine) seuraavan kerran tulee ja tuo täydennystä, tuotan myös suklaamunia muutaman tiun. <br />
Viikko on hurahtanut yhtä liukkaasti, kuten viikot tähänkin saakka elämässäni. Joku voi muistaakin, kuinka olen kertonut ja briljeerannut sillä, että aikani ei ole ikinä tullut pitkäksi. Ei ikinä. Ei, vaikka ei olisi mitään tekemistä. Minä vaan istun ja toljotan yhteen paikkaan ja mietin kaikenmoista.<br />
Muistelen mennyttä, vaikka en menneestä, varsinkaan lapsuudesta oikein valtavasti mitään muistakaan. Ne samat asiat vaan. Esimerkiksi kuinka teeskentelin kaveriporukassa pyörtyväni, kun olin saada turpaan Raijalta. (Olimme about 6-vuotiaita) ja kuinka valehtelin koulukaverilleni, joka seisoi ja ihmetteli pikimustaa vettä pestessäni vessanlavuaarissa sukkiani, että sukat ovat yhden kaverini. Ei minun. Olimme about 9-10 vuotiaita.<br />
<br />
Muistoja on tulvahtanut viimepäivinä mieleen enemmänkin. On ollut aikaa kaivella ja katsella vanhoja valokuvia. Tosin minä en ole niitä kuvia niinkään kaivellut, vaan olen paremminkin ollut tunnistajan paikalla.<br />
Käsittämätöntä, että muutamassa sukupolvessa kuvien henkilöt unehtuvat ja häipyvät ikuisiin unohduksiin. Varsinkin silloin, kun niiden takana ei ole minkään valtakunnan merkintää, kuka kuvassa näpöttää, keiden kanssa ja missä. No, minä tietenkin tunnistan kuvia vielä omalta ja hivenen aiemmaltakin aikakaudeltani, mutta minun jälkeeni myöhemmin tulleet eivät niinkään.</div>
<div>
Olisi korkea aika minun kirjoitella kuvien taakse nimiä ja paikkoja. Hiukan olen sitä jo aiemmin tehnytkin. Siitä on suuri apu, jos sukukunta vuosikymmenien jälkeen taas innostuu ja viehtyy kuvien katselusta. Ennen vanhaan, kun mentiin kylään, yksi varma ohjelmanumero oli katsella valokuva-albumia. Nykyään kaikki ovat kännyköillä. Voiskin tehdä niin, että katsellaan vuoronperään toistensa kännyköitä! Ihmetellään ja nauretaan. Osoitellaan sormella ja muistellaan. Välillä juotaisiin kahvia ja topattaisiin nisua.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ylemmän valokuvan katseleminen herätti mukavia muistoja. Siinä katselen nätissä, Aija-Kanitan neulomassa leningissä, Maija-emännän lehmän lypsyä. Vaikutan aika kiinnostuneeltakin.<br />
Se kiinnostus on kyllä aika näennäistä. Muistan, että olisin saanut koittaa lypsääkin, mutta en halunnut, kun ne lötkäreet, joita olisi pitänyt osata kiskoa oikein, näyttivät kamalilta. Muistan kysyneeni, ovatko ne lämpösiä, vai kylmiä? Senkin muistan, että Maija ei naurultaan pystynyt antamaan tarpeeksi selvää vastausta.<br />
Olimme kesäisin Yli-Hukkalan tilalla maatilamatkailulomalla perhekuntani kanssa. Kalle-isä, Aune-äiti, Heikki-veli ja minä (plus Oskari-kilpikonnamme).<br />
Maatilamatkailua järjestettiin jo tuolloin, yli kuusikymmentävuotta sitten! Järjestettiin, koska isäni järjesti. Hän oli supliikkimies ja kaikin tavoin edellä aikaansa jo silloin.</div>
<div>
Majapaikkamajatalosta kivenheiton päässä, Kuorasjärven rannassa, oli äitini tädillä järvenrantamökki ja siellä kävimme ahkerasti saunomassa ja uiskentelemassa.</div>
<div>
Tuosta maatilamatkailuajasta on mukavia ja ihastuttavia muistoja kosolti, jos kohta myös yksi vähemmän ihastuttava muisto.<br />
Nimittäin jonkun kilometrin päässä maatalosta oli Sydänmaan Nuorisoseurantalo (ja on se siellä vielä tänäkin päivänä). Äitini ja isäni menivät sinne joskus tanssahtelemaan.<br />
No, ei siinä mitään, mutta erään kerran olin herännyt ja ruvennut ankarasti karjumaan ja rääkymään, kun äiti ja isä eivät olleetkaan paikallaan, eli viereisessä vuoteessa. Olin silloin paljon nuorempi kuin tuossa lypsykuvassa konsanaan olin. Kävimme nimittäin monta vuotta kesäisin kyseisillä lomilla.</div>
<div>
Aikansa rääkymistäni ja karjumistani kuunneltuaan, tuli talon vanha-isäntä sänkyni päätyyn ja retuutti minua jaloista. Varmaan hän myös sähisi hampaattomasta suustaan vaikenemiskäskyjä, en muista, mutta sen muistan, että mitä enemmän hän retuutti, sen suuremmaksi nousivat meikäläisen volyymit.</div>
<div>
En muista, kuinka juttu päättyi, varmaan ihan hyvin, mutta kunnioitukseni vanhaa isäntää kohtaan kärsi aikamoisen kolauksen. </div>
<div>
Kerroin äidille ja isälle tapauksesta, mutta he eivät uskoneet. -Retuutti? -Vanha Isäntäkö? -Älä nyt hulluja puhu! -Säyseämpää humöörimiestä saa kissojen ja koirien kanssa etsiä, eikä löydä.</div>
<div>
Varmaan niin olikin, mutta lasten karjumista tämä humöörimies ei kestänyt. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisessa kuvassa ovat isoäitini Hilda Dagmar, vaarini Kalle Kustaa ja isäni, niin ikään, Kalle Kustaa.</div>
<div>
Rakastan katsoa näitä vanhoja kuvia. Varsinkin isästäni.<br />
Kuten jo mainitsin hän oli aina edellä aikaansa. Hän esimerkiksi silitti aina itse omat paitansa. Siksipä en ymmärtänyt ollenkaan, kun kuulin, että vaimon pitäisi silittää paidat. Myös muiden kuin omansa. Noh, ei minun toki tarvinnutkaan. Magnus on aina ollut omatoiminen ja edellä aikaansa, kuten isänikin.<br />
Sen verran sekaannuin asiaan, että käskin Magnuksen silittää hihat ja kaulukset kunnolla, ettei luultaisi, että minä olen ne huonosti silittänyt.<br />
-Minen hihoja, enkä selekäosaa silitä! Kuka niitä takin alle vahtaa ja näköö? Magnus pahkuloi.<br />
-Sen kerran, kun alat HIKUAMAHAN ja paiskaat takin tuolinreunalle jossain kokouksessa, niin näkyväthän ne! Silitä, silitä vaan!<br />
-Mmpffff...sanoi Magnus, mutta silitti kuin silittikin.<br />
<br /></div>
<div>
Isä myös keitti usein ruokaa. Joka kerta saimme kuulla kysymyksen: -Maistatteko jotain erikoista?</div>
<div>
Sitten arvuuteltiin, jos mitä ja joskus osuttiin oikeaankin. Usein emme.</div>
<div>
Isä vei usein meitä lapsia, minua ja veljeäni, pyörä- ja hiihtoretkille ja kesäisin uimarannoille. Mukaan haettiin kylältä Toveri- niminen koirakin.<br />
Toveri meni ihan sekaisin, kun aikanamme muutimme Huutoniemeltä lähemmäksi Vaasan keskustaa.<br />
Se oli innokkain retkillelähtijä meidän porukasta.<br />
<br /></div>
<div>
Isän kanssa kuljettiin veneellä Vaasan saaristossa marjaretkillä ja kalastettiin monen monituiset hauenköriläät.</div>
<div>
Isäni harrasti näyttelemistä ja niin hyvää joulupukkia kuin tehtaan (Vaasan Strömbergin tehtaat) joulujuhlissa joka vuosi oli, ei ikinä aiemmin ollut ollut, eikä myöskään jälkeenpäinkään tullut. Minun ei varmaan tarvitse sanoa, kuka se oli, joka tuota pestiä niin ansiokkaasti hoisi? ;) Kyllä! Iskähän se.<br />
<br /></div>
Minulla oli maailman paras isä. Hän jakoi meille sitä rakkautta, mitä lapsuuden kodissaan itse oli saanut. Tätini kertoi, että isäni ei olisi, jos ei olisi tahtonut, tarvinnut ottaa askeltakaan itse ennen sotaväkeen menoaan.<br />
Kuusi siskoa olisivat mielellään kantaneet käsillään ainoata ja parasta pikkuveljeään siihen asti. Sen kyllä uskon. Kyllä sisko-kullat sellaisia olivat. Vaari ja mummu myös.<br />
Kova murhe ja ikävä jäi sydämeen, kun isäni 40-vuotiaana kuoli. Vappuaattona vuonna 1961.<br />
<br />
Kuten huomaatte, ajatukset ovat olleet paljon menneissä viime aikoina. Ja missäs ne muualla oikein olisivat voineetkaan olla, kun mitään uutta ei ole päässyt tapahtumaan?<br />
Pihasaunaa ollaan pouhotettu ja lenkillä käyty ja syöty.<br />
Kuulin uutisissa, että EU:n tiedotteessa uumoiltiin, että karanteeni voi hyvässä lykyssä riskiryhmillä kestää ensi jouluun saakka!<br />
No, jos näin on, niin sitten se on. Ei sille mitään mahda. Mieluummin niin kuin koronan kourissa puolikuoliaana ja lopuksi kuoliaana.<br />
Koskaanhan ei toki tiedä, koska täältä on lähdettävä, mutta jos yhden lähtemisen voi välttää sillä, että on eristyksissä, niin sitten tehdään niin, kuinka fiskaalit määrää.<br />
Onneksi on olemassa puhelimet, netit, blogit, Facet ja HEESUS!<br />
Eräs isä oli ollut lastensa kanssa uimalassa, jossa on harvinaisen suuri vesiliukumäki.<br />
Isää ja pikkusiskoa oli hiukan arveluttanut mäkeen meno. Pikkuinen Natanael oli intona tarttunut molempien käteen ja huutanut kirkkaalla ja kuuluvalla lapsenäänellään ( j-kirjain vielä hiukan kateissa)<br />
-Meidän ei tarvitse mitään pelätä, kun meillä on Heesus!<br />
Isä ja pikkusisko rohkaistuivat silminnähden, kuten myös ne ainakin sata muuta kylpyläverasta.<br />
Olen Natanaelin kanssa tismalleen samaa mieltä. Ei tartte pelätä, kun meillä on Heesus!<br />
T: Kaisa Mämmi<br />
-----------------------------------------------<br />
Psalmi 127:1-2<br />
<br />
Matkalaulu. Salomon psalmi.<br />
Jos Herra ei taloa rakenna,<br />
turhaa näkevät rakentajat vaivaa.<br />
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,<br />
turhaan vartija valvoo.<br />
Turhaan te nousette varhain,<br />
turhaan valvotte myöhään<br />
ja raadatte leipänne tähden.<br />
Yhtä lailla Herra antaa omilleen,<br />
vaikka he nukkuisivat.kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-51975733160349567112020-04-06T09:05:00.002-07:002020-04-06T09:05:50.935-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOyiFiUYBNDe-vBu2nf6zU7tvlFZQx2ZArtJyZUzTdiIUgHCa13iIht6bpam8pBYlpLASvlKjYab1f5gwwUvpZ7JtjmF6i6-xSTrJmgI0mUCAwNF8pzBTKeyQegrj2Zc3ikwbpcAJA76U/s1600/P1070093.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOyiFiUYBNDe-vBu2nf6zU7tvlFZQx2ZArtJyZUzTdiIUgHCa13iIht6bpam8pBYlpLASvlKjYab1f5gwwUvpZ7JtjmF6i6-xSTrJmgI0mUCAwNF8pzBTKeyQegrj2Zc3ikwbpcAJA76U/s320/P1070093.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikNlEfT7VfAJ5jtPxYA8Lz-CUEyC2gh8-S2txmu9I4NAN-rC2zwTChTsN5_3cWwPAoorkun7g6OUcR3qfW-5VNJoLtqp1G21UvVmTCud7DRMofivSkyACQAKlSUg5-w4CLBTqWxfXPQUo/s1600/P1050695+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikNlEfT7VfAJ5jtPxYA8Lz-CUEyC2gh8-S2txmu9I4NAN-rC2zwTChTsN5_3cWwPAoorkun7g6OUcR3qfW-5VNJoLtqp1G21UvVmTCud7DRMofivSkyACQAKlSUg5-w4CLBTqWxfXPQUo/s320/P1050695+%25281%2529.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Tänään Magnus siivosi yläkuvassa näkyvän kammarimme Pääsiäiseksi.</div>
<div>
-Onkahan liika varhaasta? hän kysyi.</div>
<div>
-Voithan sä siivota muutaman päivän kuluttua uudestaan, sanoin minä lohduttavalla äänellä.</div>
<div>
Vastaus oli väärä, mutta Magnus kuitenkin tarttui kuin tarttuikin imuriin. </div>
<div>
Työnsä päälle paiskasi hän ansaitusti köökin sohvalle selkäänsä ja hermojaan lepuuttamaan (Kts. alakuva). (Kuva on melkein autenttinen. Veeti vaan pitää sulkea mielessään kuvasta pois, koska se ei meillä tällä haavaa ole.)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä en edes meinannut tarttua mihinkään siivoushommaan. Jaa no...kyllä minäkin vaimeasti meinasin ja suunnittelin kaivavani staattisen pölyhuiskamme komeron uumenista ja huiskivan viiden kuukauden pölyt seiniltä ja taulujen päältä, mutta meinaamiseksi jäi.</div>
<div>
Täällä vinttipöksässä, joss nyt istun ja kirjoitan, uumoilin imuroivani parin kuukauden pölytollerot sängyn alta ja joka paikasta pois, mutta uumoiluksi jää. </div>
<div>
Huomenna on uusi päivä ja uudet tollerot.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tunsin aamulla itseni jotenkin huonovointiseksi. Tähän asti olen tuntenut itseni aika hyväkinkuntoiseksi. Nyt jotenkin aivan kuin pyörrytti ja sydänalaa kolotti.</div>
<div>
Tähän saakka ja viime aikoina päivittäiset lenkkeilyt ovat piristäneet minua ja mieltäni.</div>
<div>
Tänään tuntemukset olivat toiset. </div>
<div>
Ihmettelin asiaa ja sanoinkin Magnukselle, että olen ehkä nyt tullut siihen ikään, jolloin sanotaan, että toiset päivät ovat parempia kuin toiset. </div>
<div>
Muistan, kun äitini tuli siihen ikään. Siitä lähtien hän kertoi, kuinka hän heti herättyään aina kuunteli itseään saadakseen tietää mimmonen päivä on tulossa? Hyvä, vaiko huono? Ei mennyt kauaakaan, kun hän tiesi, että huonosti tulee pyyhkimään, tai hyvin menee, mutta menköön!</div>
<div>
Pidin sitä silloin hyvin outona juttuna. </div>
<div>
Kuinka voi ja mistä voi heti tietää, ilman, että olisi mitään sen kummosempia tauteja (äidillä kyllä oli. Kaikenmoisiakin, mutta tasasesti), että minkälainen päivä tulee? Sitäkin muistan ihmetelleeni, että huonoja ja hyviä päiviä ei ollut kuin yksi. Harvoin oli kahta huonoa päivää peräkanaa, tai hyvää.</div>
<div>
Outoa.</div>
<div>
Joka tapauksessa tänään minulla oli huono päivä. Ensimmäinen alkujaan ja toivottavasti viimeinen pitkään aikaan.</div>
<div>
Siinä huononolon kanssa kärvistellessäni, muistin jutteluni ihanan Aune-tätini kanssa. (Hän on jo taivaan kodissa). Joka kerta tavatessamme hän myös kertoi huonoista ja hyvistä päivistään. </div>
<div>
Muistin erityisesti sen, kuinka hän sanoi, että lasillinen kirkasta, raikasta, kylmää vettä auttaa asiaan kuin asiaan. -Niin huonoa oloa ei olekaan, etteikö siihen vesilasillinen auttaisi, Aune-täti sanoi kahvia siemaillen.</div>
<div>
Niinpä tänään sitten kulauttelin kylmää vettä mennen, tullen ja palaten. </div>
<div>
Ja niin siinä kävi, että huono olo pyyhkäistiin tipotiehensä. Aune-täti oli oikeassa, kuten aina.</div>
<div>
Määrätty aika on elämässäni alkanut, mutta siihen auttaa kylmä vesi.</div>
<div>
Se, että esineet ja tavarat menevät koko ajan hukkaan, kuuluu myös vanhuusaikakauteen ja siihen ei auta mikään.</div>
<div>
Sanoin Magnukselle, että ei tavarankatoamiskausi ole niin vaarallinen kausi kuin luulisi.</div>
<div>
Antaa vaan kaiken olla ihan rauhassa hukassa. Olen huomannut, että kyllä kaikki löytyy. </div>
<div>
Se vaihe, että alkaa epäilemään, että tavarat varastetaan, on jo kamalempi juttu. Toivottavasti siitäkin selvitään (tai toivottavasti sitä semmoista aikaa ei tule ollenkaan).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mainitsin tuolla jo hiukan lenkkeilystä. Olen ollut siinä aika ahkera. Innostusta ja ahkeruutta enensi sekin, kun kännykkääni asennettiin Sports Stracker. Sports Stracer mittaa ja ilmoittaa ajat ja kuljetut meeterit sekunnin ja metrin tarkkuudella. Tai, niin minä luulin. </div>
<div>
Kävi ilmi, että kone lisää piikkisuoria matkoja ihan omasta päästään. Tai, niin minä taas luulin. </div>
<div>
Sellaista tapahtuu kuulemma vain, jos GPS ei ole päällä. </div>
<div>
No, en minä semmoisia GEEBEEÄSSIÄ tiennyt olevankaan. Väitin Magnukselle, että niin ja niin pitkästi olen lenkkeillyt, kun kerran kone niin sanoo. Piste.</div>
<div>
Hiukan kyllä itsetykönäni ihmettelin, miksi joku lenkki on kilometrin pidempi kuin se ennen ollut oli?</div>
<div>
Sen pidemmän määrän ja luvun minä Magnukselle kuitenkin aina sanoin, kun hän kysyi. </div>
<div>
Kysymme aina toistemme lenkkimäärät ja olemme salaa iloisia, jos olemme onnistuneet kävelemään enempi kuin toinen.</div>
<div>
Papua Uudelta Guinealta saakka tuli tietoa ja ohjetta, että ellei GPS ole päällä, mittaustulokset huitelevat niitä sun näitä. </div>
<div>
On se nyt hiukan harmi, kun pitääkin lenkkeillä enemmän, että saa saman tuloksen kuin ilman GPS:sää. ;)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viikko on mennyt karanteenin merkeissä ja ties kuinka kauan vielä meneekään. Ei voi mitään. Tai voihan sitä. Aina voi rukoilla. Niin me Magnuksen kanssa olemme tehneetkin. Rukous auttaa moneen asiaan. Itse asiassa kaikkiin.</div>
<div>
Kalenteri alkaa olemaan valkoisempi ja valkoisempi. Paljon on menoja, jotka on vaan pitänyt pyyhkäistä punakynällä yli ja siirtää iloisempaan tulevaisuuteen. Sekin vielä tulee!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Catherine toi täydennystä muonavarastoomme lauantaina.</div>
<div>
Olin unohtanut kirjoittaa listaan: 2 isoa kennoa kananmunia. </div>
<div>
Siinä tulikin tenkkapoo, kun aloitin pullanleipomisen. Taikinaan tarvittiin 4 kpl kananmunaa plus voiteluun pari mokomaa lisää.</div>
<div>
Onneksi hätä ei ollut ollenkaan sen näköinen kuin luulin. Ei sinnepäinkään.</div>
<div>
Muistin taas ihanan Aune-tätini. Erään kyläilykerran aikana keskustelimme kahvipöydässä leipomisesta. (Aune-täti leipoi mm. sellaisia marjapiirakoita, että en ikinä ole sellaisia ennen saanut, enkä liioin jälkeenpäinkään).</div>
<div>
Aune-täti kertoi leiponeensa lapsenlapselleen pullaa, jossa ei ollut ollenkaan kananmunia.</div>
<div>
-Kuinka sellaisia leivotaan? kysyin minä.</div>
<div>
-Taikinaan ei laiteta kananmunia, sanoi tätini.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä tein tätini ohjeen mukaan ja pullista tuli maittavia. Magnus voiteli ne tarkasti, kieli keskellä suuta, kahvilla ja minä lyttäsin jokaisen pullan sisälle suuren klöntin voita. Päälle kanelisokeria. </div>
<div>
T: Kaisa Klöntskog-Sockerpull</div>
<div>
-------------------------------------------------------</div>
<div>
Psalmi 91:11-16</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Herra sanoo:</div>
<div>
-Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.</div>
<div>
Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.</div>
<div>
Kun hän huutaa minua, minä vastaan.</div>
<div>
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,</div>
<div>
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.</div>
<div>
Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä,</div>
<div>
hän saa nähdä, että minä autan häntä.</div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-88121239150919135202020-03-30T01:16:00.000-07:002020-03-30T01:16:00.746-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjosFfJqAXk_bf7WyjUPTg1jLVU0DlIoMk6yvNGbc1562OIvfwonhLgJZmKNkwSmAcK9btFp_kAz2W26wVXEvaNSZeobmzlL9IxkS9OPZZvhRgrOEk_eiMZGwNfe29BSuLNCDm71j6dsEA/s1600/P1030811.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjosFfJqAXk_bf7WyjUPTg1jLVU0DlIoMk6yvNGbc1562OIvfwonhLgJZmKNkwSmAcK9btFp_kAz2W26wVXEvaNSZeobmzlL9IxkS9OPZZvhRgrOEk_eiMZGwNfe29BSuLNCDm71j6dsEA/s320/P1030811.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIMDUGvhv9gvozSUhaPPqHu-W4FwjFQaZr0CqsoNRMO0JaCWW3_4xTIxPME7u22VTzgFjCk3su6vtLTulvbMk-BawNRdF0kKv2J9H_yn-wz27ZwRBl3qV-v3Sibx6NyGJuRV74LyM_jpM/s1600/P1030835.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIMDUGvhv9gvozSUhaPPqHu-W4FwjFQaZr0CqsoNRMO0JaCWW3_4xTIxPME7u22VTzgFjCk3su6vtLTulvbMk-BawNRdF0kKv2J9H_yn-wz27ZwRBl3qV-v3Sibx6NyGJuRV74LyM_jpM/s320/P1030835.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Vaarini tekemä ja rakentama kuisti. Sen vaarin, joka oli rakentamassa Iisakin kirkkoa ja mitä kaikkea muuta. Pääsimme joitakin vuosia sitten katselemaan näitä paikkoja ja aluetta, jossa vaarini aikoinaan vaikutti.</div>
<div>
Vaari oli isäni isä. Äitini isää, eli paappaani, en ikinä nähnytkään. Hän kuoli ennen syntymääni.</div>
<div>
Vaari oli, paitsi hyvä kirvesmies, myös kulkukauppias. Siitä työstä hän supliikkimiehenä ansaitsi myös sievoisia tuloja. Vaari valtuutti kauppareissuilta palattuaan äitini kanssaan myyntituloja laskemaan. Se oli aikamoinen ihme se! Ei valtuutus niinkään, vaan se, että äiti hyväksyi tehtävän ja otti sen vastaan.</div>
<div>
Nimittäin vaarin ja äidin ensitapaaminen oli ennustanut kaikkea muuta. </div>
<div>
En muista, olenko sen kohtaamisen täällä kertonut (hyvin paljon luultavaa on, että olen), mutta kerron sen kuitenkin. On se sen verran mehevä juttu.</div>
<div>
Vaarini oli työväenaatteen vankka kannattaja. Vappumarsseilla Vaasassa, hän oli etunenässä lippua kantamassa.</div>
<div>
Isäni seurusteli jo äitini kanssa ja yhdessä he katselivat maasillan kupeessa sillalta kaupunkiinpäin askeltavia marssijoita. Soittokunta soitti ja tunnelma oli korkealla, kuten aina Vappuisin ja soittokunnan soittaessa.</div>
<div>
Tälläkin kertaa vaari oli marssinut etunenässä suomenlippua kantaen. Vakavana ja sivuilleen vilkuilematta. Katse eteenpäin, kohti horisonttia suunnattuna</div>
<div>
Vaarilla oli aina tärkeissä tilaisuuksissa puku päällä ja hattu päässä. Hopeiset kellonvitjat pyöreän vatsan päällä kiiltäen. Niin nytkin.</div>
<div>
Myöhään iltapäivällä, kun torilla olivat juhlallisuudet marsseineen ja ilmapalloineen laantuneet, vei isäni äitini ensivisiitille kotiinsa.</div>
<div>
-Miksi et tullut marssimaan? Semmoisen lihavan tumpun kanssa vaan seisoskelit maasillan luona? vaari huusi kamarista. (Hän ei ollut huomannut, että isä tuli kotiin seuralaisen kanssa.) </div>
<div>
Tästäkös äitikös riemastui! Hän riuhtaisi kätensä isän kainalosta ja syöksähti kammariin.</div>
<div>
-Tässä se lihava tumppu nyt on!!!</div>
<div>
Tarina ei kerro vaarin reaktioita, mutta jotakin hänen luonteestaan puhuu se, että hänestä ja äidistä tuli elinikäiset kaverit. Tumppu-jutulle äiti jaksoi nauraa aina ja hän kertoi sen hyvin elävästi kymmeniä, jos ei satoja kertoja kaikille. Minullekin, enkä ikinä siihen kyllästynyt. </div>
<div>
Äiti oli hyvä kertomaan. Hänestä olisi hyvässä lykyssä voinut kehkeytyä hyväkin komedienne, ellei elämä olisi kuljettanut toisiin suuntiin. Äiti kirjoitteli runoja ja kolumneja lähettäen niitä paikallislehteen julkaistaviksi ja aina ne myös julkaistiin. </div>
<div>
Olen äidiltäni varmaan perinyt kirjoittamisen taitoa. Meidän suvussamme on taitavia sanaseppoja jahka he vaan tarttuisivat pännään ja kirjoittaisivat ja lähettäisivät kirjoituksia joka paikkaan.</div>
<div>
Nyt, kun tuli puheeksi, kehotan niin tekemään. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos jostain, niin kirjoituksistani äitikin aina ilahtui. Muistan eräänkin kerran, kun ojensin hänelle eteisessä (äiti asui yläkerrassa, minä perhekuntineni alakerrassa) äitienpäivärunon. </div>
<div>
Olin väsännyt sen ruokatunnilla. Ajattelin, että koska en jaksa lähteä kaupunkiin kukkia ostamaan, kirjoitan suloisen, värikkään ja tunteikkaan runon.</div>
<div>
Ehtiminen ei tosin ollut ainoa syy, että en kukkakauppaan lähtenyt. Ei, vaan syy oli se, että äiti inhosi äitienpäiväkukkia! (Varsinkin sitä sellaista, jossa on kaalinpäänkokoiset, sinipunaiset kukat.) </div>
<div>
Myös äitienpäiväruusua hän omien sanojensa mukaan inhosi. Sanoi, että heittäisi sellaisella armotta vesilintua. Muistaakseni kokeilin sanojen todenperäisyyttä joskus. Muistaakseni äiti ei heittänyt sillä mitään. Ei vesi-, eikä muutakaan lintua.</div>
<div>
Niinpä en sitten kukkia ostanut. Mitä turhia mennä sohimaan kepillä ampparipesää?</div>
<div>
Kaktuksia joskus äidille ostin. Niistä hän tykkäsi ja ne hän sai aika kauan pysymään hengissäkin.</div>
<div>
Niin, siihen äitienpäivärunoon vielä: Äiti luki sen siinä eteisessä ja sai niin kauhan naurukohtauksen, että ajattelin, että hän kuolee siihen paikkaan! Henki tuskin kulki. Pientä pihinää onneksi sentään joskus.</div>
<div>
Toppuuttelin äidin naurua. Sanoin, että ei ole kiva, jos seuraavanpäivän Iltiksen lööpeissä lukisi:</div>
<div>
-Kuoli nauruun äitienpäivärunon luettuaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hauskat muistot ovat mukavia. Olen viimepäivinä ajatellut, mimmonenkohan muisto minusta jää?</div>
<div>
Semmoistakin tulee näinä ankeina aikoina välillä mietittyä, että jääkö mitään?</div>
<div>
Olen tullut mietoksissani sellaiseen lopputulokseen, että parannusta pitää tehdä, että sävyisät ja mukavat muistot jäisivät.</div>
<div>
En tahtoisi, että Magnus muistaisi minut huutavana, murjottavana, valittavana, jästipäisenä, arvostelevana ja vähättelevänä eukkona. En totisesti. Paljon onkin poispantavaa (oikeastaan nuo kaikki).</div>
<div>
Tahdon, että muistaa minut säyseänä ja ihanaisena. Semmoisena kuin syvällä sisimmässäni oon ja jotka ominaisuudet täysin peitossa pitänynnä olen. Vielä on aikaa (toivottavasti) kaivaa parempi minä estraadille.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kalenterin sivustosta ei tarvitse mainita mitään syystä, että siellä ei ole mitään.</div>
<div>
Lenkkeillyt olen joka päivä ja minulla on nyt puhelimessa ohjelma, joka mittaa ja räknää joka askelen. Kerrankin sellainen ohjelma, joka laittaa liikkumaan. Viimeisellä lenkilläni teputtelin muutamia ylimääräisiä askeleita, koska on niin kiva eteisessä heti kailottaa metrimäärät. Eilen niitä kertyi 2120!</div>
<div>
Tänään aion nostaa lukemaa ainakin kymmenenmetrin verran, ellei enämpikin.</div>
<div>
T:Kaisa Steppander-Kaakersson</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jk. Jos nykyinen maailmanmeno pelottaa, kauhistuttaa, tai ahdistaa, rukoile!</div>
<div>
Rukous auttaa. Jeesus karkottaa pelon. </div>
<div>
Usko Jeesukseen, niin sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi.</div>
<div>
Jeesus nostaa ja kantaa. Hän vie sinut virvoittavien vetten ääreen ja sinä saat levätä. </div>
<div>
-------------------------------------------------------</div>
<div>
Psalmi 18:2-7</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä rakastan sinua, Herra,</div>
<div>
sinä olet minun voimani.</div>
<div>
Sinä päästit minut turvaan,</div>
<div>
sinä olet vuorilinnani.</div>
<div>
Jumalani, sinuun minä turvaudun,</div>
<div>
sinä olet kallio, olet kilpeni,</div>
<div>
sinulta saan avun ja suojan,</div>
<div>
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,</div>
<div>
saan avun vihollisiani vastaan.</div>
<div>
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,</div>
<div>
tuhon pyörteet minua kauhistuttivat.</div>
<div>
Tuonelan paulat kietoivat minut,</div>
<div>
näin edessäni kuoleman ansat.</div>
<div>
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,</div>
<div>
kutsuin avukseni Jumalaani.</div>
<div>
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,</div>
<div>
ja hän kuuli minun huutoni.</div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-74281057490477894662020-03-23T02:46:00.001-07:002020-03-23T02:46:40.294-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwns_-onKnhUWovRnFWFYlfve5YYM-yo9-w6avEa_ZXaocGMEx3b51-hcD-KUitnvZHjFMqz9cmTZBNiRQIhpShcDLwfi3hm7SttwICilItbizC4k9vZSTMrgdnqoG5EdFWQNSj5LOBeY/s1600/P1050790.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwns_-onKnhUWovRnFWFYlfve5YYM-yo9-w6avEa_ZXaocGMEx3b51-hcD-KUitnvZHjFMqz9cmTZBNiRQIhpShcDLwfi3hm7SttwICilItbizC4k9vZSTMrgdnqoG5EdFWQNSj5LOBeY/s320/P1050790.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxpDwZlqNVLm3j-44-Uh16qr1MxaAWTtQ9NYJE_MJoJDHkD8a8ywhxAT4otskKWLNF9PqhftSe2TQCmXKxC4btGHf4bNg0jSljeM0GlL2aSliaDiyhutESA5ntVEI1zJydaFbiFxl50EQ/s1600/P1030778.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxpDwZlqNVLm3j-44-Uh16qr1MxaAWTtQ9NYJE_MJoJDHkD8a8ywhxAT4otskKWLNF9PqhftSe2TQCmXKxC4btGHf4bNg0jSljeM0GlL2aSliaDiyhutESA5ntVEI1zJydaFbiFxl50EQ/s320/P1030778.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Yläkuvassa viimekeväinen (ellei aikaisemmaltakin keväältä, kun tarkkaan mietin) kuva tupasemme ympärillä olevasta kurttulehtiruusuaidasta. </div>
<div>
Kurttulehtiruusuhan herää loistoonsa vasta kesällä jatkaen loistettaan myöhään syksyyn. Se levittää lonkeronsa joka paikkaan ja sitä ei saa kitkettyä pois kuin järein asein. </div>
<div>
Kyseinen ruusuhan on koko maassa hävitettävien listalla ja meillä on myös aloitettu toimenpiteet. Aiomme ottaa jossain vaiheessa esiin myös ne järeät aseet so. Roundupin. Tähän asti olen moista asetta kavahtanut, mutta nyt ei taida muu hyviä.</div>
<div>
Magnus on kihnuttanut käsisahalla kaikki pinnalla näkyvät kränkyt ja polttanut ne komeassa nuotiossa taivaan tuuliin, mutta kuten tiedämme, kurtturuusu vaan tykkää sahauksista ja leikkauksista. Jopa niin, että se moninkertaistaa vesomisen ja nostaa nuppinsa sekä entisistä, että ihka uusista kohdista. Meilläkin ruoho- (lue:sammal) nurmella pökkää ruusupiikkimattoa joka neliösentillä. Paljain jaloin-tepastelusta ei voi uneksiakaan. Paljain jaloin-tepastelusta nurmella ei voisi kyllä uneksia muutenkaan. Syy on se, että on olemassa maahan pesänsä pykäävä ampparilaji. Sen tulin nurmikollamme tepastellessani joitakin vuosia sitten kantapään kautta tietämään. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alakuvassa on yrtti, jonka Magnus on onnistunut plantaasiltamme hävittämään kokonaan.</div>
<div>
Kyse on jättibalsamista. Äitini nimitti kyseistä kasvia pritkukukaksi. Äidin keksimä nimi sopii tälle kasville kuin nyrkki silmään. </div>
<div>
Kun siemenkotaan koskee, vaikka ihan hipaisemalla, ampuu pritkukukkabalssami siemenet sellaisella faarttilla ilmaan, että joka kerta pitää peljästyä. Ihme yrtti ja hauska. Ymmärrän kyllä, että hauskuus loppuu, kun huomataan, että kaikki paikat ovat täynnä kyseistä kasvia (mikäli mahtuvat lupiinien ja kurttulehtiruusujen sekaan).</div>
<div>
Kuva on otettu Vilpolan taka-aakkunasta. Siellä niitä kukoisti uskomaton määrä, kuten kuvasta voi aavistella. Koko komeus ei edes näy ikkunasta. Niin muhkea määrä niitä oli.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuten arvata saattaa, pinkissä kalenterissani viimeviikon aukeama on lumivalkoinen. </div>
<div>
Jos jotakin jonkun päivän kohdalla ehkä lukeekin, on se yliviivattu. </div>
<div>
Kuulumme Magnuksen kanssa riskiryhmään (iän puolesta), joten emme voi mihinkään osallistua, emmekä mihinkään mennä. Emmekä haluakaan. Noudatamme säädöksiä ilomielin. Ne ovat meidän parhaaksemme. Emmekä suinkaan ole ainoita, keitä säännöt ja sääntelyt koskettavat. </div>
<div>
Käsittämättömässä tilanteessa ollaan kaikki. Niin Suomessa kuin koko maailmassa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantaina Catherine toi meille kahdeksi viikoksi purtavaa. </div>
<div>
Joimme ulkona kahvit ja Catherine myös juuri pouhotettua hernesoppaa. Pidimme huolta, että turvavälit pysyivät koko ajan säädöksien mukaisena. Enempänäkin. </div>
<div>
Minä huutelin pyykkitelineen luota kuulumisia ja Catherine puolestaan seinänvierustalta, jonne isänsä oli roudannut toppapäällysteisen tuolin ja puutarhapöydän rakkaan tyttären istua. </div>
<div>
Onni on omistaa tytär (jos kohta tietenkin poikakin). Kahden viikon kuluttua, jos tarvetta on (ja kai sitä on, koska rakastan maitoa) sovimme, että me puolestamme ajamme Nikolainkaupunkiin jonkun kaupan kaukaisimpaan parkkipaikankolkkaan ja Catherine käy kaupassa ja tuo pussukat takakonttiimme.</div>
<div>
On tarpeetonta edes mainita, että turvavälit ja kertakäyttöhanskat ovat kuvioissa koko ajan mukana. Catherine on tarkka ja viisas tyttö. Kiitos vaan! En usko, että tuli tarpeeksi kiitettyä. Sitä vaan toljotti ja ihmetteli tilannetta ja ryysti pahvimukista kahvia ja haukkasi pullaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaikka olen karanteenissa, ei minulle ei aika tule pitkäksi. Ei ole koskaan tullut. Olen piirrellyt taidepiirin tehtäviä kotona. Piirikin on peruttu koko kevääksi. Syksyllä sitten uusin innoin jLs.</div>
<div>
Skannaamme viimeisimmän työmme opettajalle, joka antaa siitä arvion. Odotan hyvää arviota, koska kuva tulee Viksu Viilipytty-kirjaan. Mitä semmoisella kuvalla tekee, jos huonoa arviota pökkää? Ei mitään!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen myös lenkkeillyt sinnikkäästi. Tupasemme ympäri kulkee 320m:n polku. Olen reitin itse suunnitellut. Sitäkin pitkin on kiva roudata, jos ei pääse yksityiselle pururadalle kävellä tömpöttämään. </div>
<div>
Joskus yksityinen pururatamme ja jäävät on niin pehmoisessa kunnossa, että lenkkarit eivät pysy jalassa, vaan uppoavat ja jäävät velliin kiinni (pieni suurentelu sallittaneen?)</div>
<div>
320 m:n tupalenkin varrella, Vilpolan edessä, on lumikasa. Teen kasaan joka kierroksella sauvalla kolon, että tiedän monesko kierros on menossa. </div>
<div>
Viimeviikolla kasa oli kivikova. Siihen ei saanut tehtyä minkäänsorttista painallusta, vaikka kuinka taukuroi. Keksin ottaa sorakasasta pieniä kiviä ja niitä sitten pudottelin lumikasan päälle yhden kerrallaan, kun kurvasin ohi.</div>
<div>
Pakko on ollut ottaa varmistuskeino avuksi, että tietää kierrosten oikean lukumäärän. </div>
<div>
Olen huomannut, että ilman merkintöjä pakkaa kierrokset mielessä tuplaantumaan. Sen enemmän luulee kiertäneensä, mitä hengästyneemmäksi tulee. Luulee kiertäneensä jo seitsemän kertaa, vaikka todellisuudessa on rahjustanut vasta viiskertaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantaina otin taloussakset ja pätkäsin itselleni kunnon otsatukan. Kolme klipsaisua ja valmista tuli.</div>
<div>
Menin näyttämään Magnukselle uutta luukkiani ja hän sanoi, jotta HIANO!</div>
<div>
Magnus sanoo aina kaikesta, mitä teen, jotta hianua on! </div>
<div>
Olen hyvin tyytyväinen Magnuksen arviointeihin ja alkanut uskoa niihin. Ei kukaan jaksa 54:ää vuotta valehdella.</div>
<div>
T: Kaisa von Saxen- Hienonen</div>
<div>
--------------------------------------------------</div>
<div>
Jesajan kirja 55:1-3</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuulkaa kaikki janoiset! Tulkaa</div>
<div>
veden ääreen!</div>
<div>
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,</div>
<div>
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,</div>
<div>
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!</div>
<div>
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä,</div>
<div>
mikä ei ole leipää,</div>
<div>
vaihdatte työstä saamanne palkan</div>
<div>
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?</div>
<div>
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,</div>
<div>
te saatte nauttia parhaista herkuista.</div>
<div>
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni,</div>
<div>
kuulkaa, niin saatte elää!</div>
<div>
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne</div>
<div>
ja lupaan olla liitossani uskollinen,</div>
<div>
niin kuin olin uskollinen Daavidille.</div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-88238514308797971682020-03-16T11:36:00.000-07:002020-03-16T11:36:12.357-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJpqWC5qtIYJ8kQXqR8lb-iYAcbcOu8wkKtveb83e1_8_wRo26d3qpt75PMgYI3Zi90NiaI1kccrbjapH1I0oYnvfvOU_P8nT42l_ylgbKBaiJHRMdhCeCgtc75E50fS3hlxQZASf1CVY/s1600/P1070092.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJpqWC5qtIYJ8kQXqR8lb-iYAcbcOu8wkKtveb83e1_8_wRo26d3qpt75PMgYI3Zi90NiaI1kccrbjapH1I0oYnvfvOU_P8nT42l_ylgbKBaiJHRMdhCeCgtc75E50fS3hlxQZASf1CVY/s320/P1070092.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNzCKiQfvT-nKrbbv_Cr5XEcp7C0tGJhLe4z7IfKXW3d1WpkOvXgfxeyVCgQVx58wgStGEwbKZYgWAy1Gb3pkQjEwzD8TUhzsU3k7mFFZz1-WmItQIR-3JPKJyY98knf5gwU4kuc6OFcQ/s1600/P1030771.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNzCKiQfvT-nKrbbv_Cr5XEcp7C0tGJhLe4z7IfKXW3d1WpkOvXgfxeyVCgQVx58wgStGEwbKZYgWAy1Gb3pkQjEwzD8TUhzsU3k7mFFZz1-WmItQIR-3JPKJyY98knf5gwU4kuc6OFcQ/s320/P1030771.JPG" width="320" /></a></div>
Kuvat on näpsäisty 1700-luvun markkinoilta. Markkinat pidetään Isossakyrössä joka kesä. Toivottavasti tänäkin vuonna.<br />
Yläkuvassa poseeraa Isonkyrön Vihtori-pappi. Hän kierteli markkinaväen seassa ja häntä sai puhutella kuka tahtoi. Kaikki tykkäsivät ja jos oikein olen ymmärtänyt, moni häntä puhutteli.<br />
Ketään hän ei jalkapuuhun määrännyt, vaikka sellainenkin markkina-alueelta löytyi.<br />
(En ole kysynyt julkaisulupaa kuvalle, mutta uskon vakaasti, että olisin sen saanut, jos olisin kysynyt).<br />
Alakuvassa, joka on otettu samaisilta markkinoilta, näpötän minä.<br />
Olen monena vuonna markkinoilla fiiraillut. Milloin myönyt leipää ja piirakoita, milloin istunut kirkkotarhassa valmiina juttelemaan ja vastaamaan, jos joku jotain kysyy.<br />
Ensi vuonna menen, jos Jumala suo, Siskon kaa myymään kortteja ja kirjoja. Sisko omiaan ja minä omiani, edellyttäen, että saan Viksu Viilipytty-kirjan valmiiksi. Luultavasti en saa, mutta onneksi on kortteja mitä kaupitella ja tietysti kolme runokirjaani: Runollinen kirja, Runoratsukko ja Tulppaaninippu.<br />
Viksu-opus on kyllä viimeistä silausta valmis, mutta sen painattaminen saattaa tuottaa suurta ja ylipääsemätöntä tuskaa.<br />
<br />
Laitoin ylläolevat kuvat kehiin siksi, että ne ilahuttavat meikäläisen mieltä. On tärkeää ajatella ja kaivaa esiin sellaista todistusaineistoa, että hokaa, että on sitä ollut hienojakin hetkiä.<br />
Raamattu taas puolestaan on sellaista todistusaineistoa, jota lukiessa ihminen hokaa, että peliä ei ole menetetty! Ei, vaikka eläisimme vähemmän hienoja hetkiä.<br />
Tervetuloa sitten kesällä jLs minun ja Siskon markkinakojulle. Siskolla (Thors) on paljon kirjoja myynnissä (onhan hän oikea ja pesunkestävä kirjailija). Minulla on myynnissä paljon kortteja (olenhan minä pesunkestävä korttimaakari) ja paljon runokirjoja (olenhan minä pesunkestävä "runoilija") ja ehkä Viksu Viilipytty-kirja (olenhan minä pesunkestävä pyttyilijä).<br />
<br />
Pinkin kalenterini viikkoaukeama on melkein valkoinen (tästä eteenpäin se on, sattuneesta syystä, ihan valkoinen). Keskellä kalenteriviikkoa lukee ABC klo 13.00<br />
Minulla oli hauska ja mukava tapaaminen kaffikupin ääressä ystävättäreni kanssa. Praatasimme puoli yhdestä puoli neljään. Yhtään hiljaista hetkeä ei tullut, paitsi tietenkin silloin, kun haukkasimme pullasta ja ryystimme kahvia päälle.<br />
<br />
Sieltäpäin tryykäsin Lizzy-serkun luo. Vähän kauhistutti, kun ei ollut kulunut kuin viikko edellisestä visiitistä. Lizzy lohdutti sanomalla, että rakas bönde-serkku (so. minä) on aina tervetullut. Vaikka joka päivä. Uskoin joka sanan.<br />
Sain Lizzyltä vaihteeksi taas mekon. Aion panna sen päälle ensimmäiseen tilaisuuteen, johon yli seitsemänkymppiset taas joskus saavat mennä.<br />
On outoa olla karanteenissa, mutta ymmärrän, että se on omaksi parhaaksemme. Niin vaikeaa kuin onkin ajatella, että kuuluu vanhuksiin, eli yli seitsemänkymppisiin. Tällä viikolla napsahtaa lasiin taas uusi vuosilusto. Ei voi mitään.<br />
<br />
Tänään kävimme kaupassa heti aamusta Magnuksen kanssa. Kun tulimme kotiin, otin avaimen Magnukselta avatakseni hänelle oven. Ilman mitään ennakkovaroitusta kompastuin porraspäässä olevaan sementtiseen laattaan (noin 3 senttimetrin korkuiseen).<br />
Rojahdin päistikkaa, pää edellä rappusia vastaan. Pääni osui sileään uuteen rappuseen. Leuka ja posket klopsahtivat kuin hyllylle. Siististi aseteltuna. Polvet puolestaan klopsahtivat toiseen rappuseen ja oikea käsi kolmanteen. Oikean käden keskisormesta tuntui kuin kynsi olisi taittunut kaksinkerroin ylöspäin (kuten se varmaan sekunnin murto-osaksi taittuikin).<br />Mihinkään ei oikeastaan ottanut kipeää, paitsi kyseiseen keskisormeen.<br />
MUTTA, vaikka ei ottanut kipeää, aloin vollottaa suureen ääneen. Puristin kouristuksenomaisesti vessa- ja talouspaperirullia kainalossani ja vollotin.<br />
Itkusta ei tuntunut loppua tulevan. Silmäripsivärit poskella turskin ainakin puolituntia. Seuraavan toisen puolituntia itkin itsesäälistä. Itkin vanhuuttani, surkeuttani, kömpelyyttäni, lättypäisyyttäni, saamattomuuttani, laiskuuttani...itkin maailman surkeutta, sairauksia, coronaviruksia ynnä muita röppöreitä.<br />
No, loppuihan se itku vihdoin, eikä vähiten hyvän lohdutuksen tähden, jota Magnuksen taholta koko kaamean session aikana sain tuta.<br />
Täytyy taas terästäytyä kulkemisissaan. Yleensä kuljen aina nokka maassa ja kierrän joka pikkukiven. Portaissa varsinkin kuljen hengittämättä ja kieli ulkona, että ei vaan kaatuisi. Silti, SILTI tämän ikäiset mummut näköjään kaatuu! (Siitä siihen, ettei alkaa uudestaan itkettämään).<br />
Noh, pikku kaatumiset on kaitainen asia nykyisten asioiden ja ahdistusten keskellä.<br />
Asioihin ja ahdistuksiin auttaa rukous. Jeesusta apuun pyytämällä ihminen selviää. Taudeista ja muista. Jeesus on konkreettinen apu ja turva. Hänen avullaan pääsemme vaikeuksien läpi. Se on varmaa, jos mikä.<br />
T: Kaisa Kömpelssön-Onthufvud<br />
--------------------------------------------------------------<br />
Psalmi 46:2-8<br />
Jumala on turvamme ja linnamme,<br />
auttajamme hädän hetkellä.<br />
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,<br />
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.<br />
Meret pauhaavat ja kuohuvat,<br />
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.<br />
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,<br />
Korkeimman pyhiä asuinsijoja.<br />
Jumala on kaupunkinsa keskellä.<br />
Kaupunki ei järky.<br />
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.<br />
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,<br />
maa järkkyy hänen äänestään.<br />
Herra Sebaot on kanssamme,<br />
Jaakobin Jumala on turvamme.kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-1824573692015183612020-03-09T01:54:00.002-07:002020-03-09T06:59:51.492-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiltOFQJOp4oppwv1zZu47g9wkih45mvo4nyaLd7TDMNHcQXSKjZcnsbxg4wFaz-tOlv6G5oNCYEaI5YrwT64VdPT4HLFIzFi9FNmeKPi47YDovcBQ7GPpeC5FhlyraDwMaTAxiJPkSXY/s1600/P1030874.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiltOFQJOp4oppwv1zZu47g9wkih45mvo4nyaLd7TDMNHcQXSKjZcnsbxg4wFaz-tOlv6G5oNCYEaI5YrwT64VdPT4HLFIzFi9FNmeKPi47YDovcBQ7GPpeC5FhlyraDwMaTAxiJPkSXY/s320/P1030874.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB5toX4_DfuXPONvU3Y9O70jXd5nTpFnn77qpnjohs7jwwmIt10KS1E_x8b_QE92IDCtCAILS7g88VlSzspTXvIScYG0q4sra8RVg-6M0Q-diET3Tr999YzKrya3y-hSj_2eR8Hi6nBXs/s1600/P1050537.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB5toX4_DfuXPONvU3Y9O70jXd5nTpFnn77qpnjohs7jwwmIt10KS1E_x8b_QE92IDCtCAILS7g88VlSzspTXvIScYG0q4sra8RVg-6M0Q-diET3Tr999YzKrya3y-hSj_2eR8Hi6nBXs/s320/P1050537.JPG" width="240" /></a></div>
<div>
Olen julkaissut tällä huudilla monta kuvaa itsestäni sarjassa "Ennen ja nyt". "Nyt"-osastolta on ollut ehkä vähemmän julkaisuja, muuta siihen on hyvä syy: en pidä "Nyt"- osaston kuvista. Kommentitkin (jos niitä kirjoitettaisiin) voisivat olla: Äitisi oli vanhana sinun näköisesi, tai: kaikkihan me vanhennumme, tai: et ole päivääkään yli kaheksankymppisen näköinen, tai: ei niistä ryppyvoiteista näytä apua olevan, tai: älä välitä. pääasia, että olet terve.</div>
<div>
Edellä kirjoittamastani johtuu, että päätin laittaa Magnuksen kuvia esille tällä kertaa. Miehet pysyvät komean näköisinä koko elämänsä ajan. Kehdosta hautaan. (Olen kirjoittanut siitä runonkin).<br />
<br /></div>
<div>
Magnus on omien sanojensa mukaan kaivanut puolet elämästään toiselle kuoppaa. Kaivinkoneenkuljettaja kun on.</div>
<div>
Yläkuvassa hän kaivaa naapurin koneella navetantakamustamme. Siellä kasvoi niin komeaa jättibalsamipehkoa, että en missään ole moista nähnyt. Balsamipehkoa ei olisi ikinä saanut käsipelillä hävitetyksi. Vähän sama asia taitaa olla (ja onkin) kurttulehtiruusupehkoaitamme kanssa. Kyseinen yrttihän pitää kolmenvuoden sisällä hävittää koko Suomesta. Määräajasta on jo puolivuotta kulunut.<br />
Magnus on sahalla kihnuttanut ruusuaitaa lestiä myöden lyhyemmäksi jo syksyllä ja jatkanut pitkin talvea. On ollut hyvät ilmat pitää takapihalla ruusuaitanuotiota.</div>
<div>
Ymmärrän kyllä, miksi kyseisestä kurtusta on hyvä päästä eroon. On se sen verran kauhea sikiämään. Ei aikaakaan, niin kohta on pihapiirin joka neliösentti tupaten täynnä tuota huumaavan hajuista piikkipensasta. Jokaisen marjapuskan siimeksessä sojottaa terhakoita versoja ja myös pihanurmikolla pönöttää alkuja sillä siivolla, että paljain jaloin tepastelusta ulkosalla ei voi nähdä edes unta.</div>
<div>
Joku kone pitää kyllä avuksi saada. Pelkkä lestiämyöden leikkaus ei auta. Pitänee vissiin tiputtaa jotain vähän änkyrämpää "kasvinhoito"ainetta kasvuston päälle, vaikka kyseisistä aineista en diggaakaan, emmekä ennen ole nniitä käyttäneet.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alakuvassa on mainos, jonka piirsin niihin aikoihin, kun Magnuksella oli kaivinkoneyritys.</div>
<div>
Mainoksessa luki: Säästä aikaa ja vaivaa, anna Manun kaivaa!</div>
<div>
Joskus nuorena haaveilin mainostoimistopiirtäjän ammatista (jos kohta myös pikkuruisen kemikalioputiikin pidostakin). Postipuksuksi minä sitten kumminkin päädyin, eikä sekään mikään huono päätyminen ollut. Vaikka kyllä minä äskettäin, kun oli puhetta jossain porukassa palveluhalusta ja alttiudesta, tunnustin, että siinä suhteessa minä olin ehkä väärällä alalla. Jos missä, niin entisajan postikonttuureissa piti virkailijalla löytuä palvelualttiutta. Minulla se oli aika lailla joskus hakusessa.</div>
<div>
Asiakkaat keksivät joskus selityksiä, kun eivät halunneet täyttää planketteja ja osoitekortteja. Esimerkiksi "minulta jäi silmälasit kotiin", oli yleisin selitys. </div>
<div>
Työtoverini (ei ollut kauaa postin palveluksessa. Hankkiutui muihin maihin ja tehtäviin) tapasi sanoa sellaiselle asiakkaalle, joka lasien unehtumista valitti, että tämä ei ole silmälasiliike. Tämä on posti!</div>
<div>
Niin minä en sentään tohtinut sanoa. Otin kiltisti pännän käteeni ja kirjoitin kortin ja kliistrasin paketin kylkeen.</div>
<div>
Minun piirtämäni Manu-mainos pääsi toiselle sijalle kaupunkilehdessä olleessa mainoskilpailussa. Lukijat saivat äänestää mieleistänsä mainosta.</div>
<div>
En muistanut moista tapausta ollenkaan. Tulinkin hyvin iloiseksi, kun Magnus muistutti. Parempi tulla iloiseksi myöhään kuin ei milloinkaan. Tottapa aikoinaan (40 vuotta sitten) otti pattiin, kun ei tullut ykköseksi ja unehutin koko jutun.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viime viikon kalenteriaukeamalla on tasan neljä merkintää: Virsilaulua Anna Maijan tykönä, Ryttylä, Ryttylä, Ryttylä. Siinä kaikki. Näyttää niukalta, mutta anti olikin sitä runsaampi.</div>
<div>
Olen varmaan kertonut, että virret ovat aina olleet lemppareitani? Aina, eikä loppua näy.<br />
Vaasan Tyttölyseon ajoilta (60 vuotta takaperin) alkanut lempparointi jatkuu yhä. Väitän, että taivaankannen alla ei ole mitään niin hoitavaa ja riemullista laulantaa kuin virsilaulanta on. Virsissä on suloiset sävelkuviot ja sanat lohduttavat, auttavat ja rauhoittavat mieltä elämän ankarissa aallokoissa.</div>
<div>
Olen päässyt ryhmään, joka kokoontuu kerran kuukaudessa laulamaan virsiä Anna Maijan kotikammariin. Järjestyksessä mennään. Virsi virreltä. Päämääränä on laulaa koko virsikirja alusta loppuun. Jokaisesta virrestä lauletaan kaksi ensimmäistä- ja viimeinen säkeistö.</div>
<div>
Aina en ole valitettavasti päässyt mukaan, mutta viime tiistaina pääsin. Monta monituista virttä lauloimme ja vain yksi täysin vieras. Olin hyvin ylpeä itsestäni ja kiitollinen Tyttölyseon aikaiselle musiikinopettajalleni, joka opetti meille tytöille kymmeniä ja taas kymmeniä virsiä.<br />
Olen opettajattarelleni kiitollinen siitäkin huolimatta, että hän ääneen opetuksen tuoksinassa meinaili, että olen viisaan näköinen, mutta tyhmä. (Tyhmyys ei pulpahtanut esiin virsien opettelussa, vaan nuottien).</div>
<div>
Virret ovat ihania, hoitavia, kauniita ynnä suloisia. Olen iloinen, että olen rookannut samanhenkisen porukan. Kiitos siitä Anna Maijalle. Toivon totisesti, että pääsen mahdollisimman moniin laulajaisiin.<br />
<br />
Virsilaulannan päälle menin muutamankymmenenmetrin päässä asuvan serkkutyttyni luokse kyläilemään. On onni omistaa ihana serkkutytty. Lizzyn (nimi muut.) kanssa me olemme olleet yhdessä jo vanhempiemme häissä. Hääkuvassakin, vaikka meitä ei näy. Olemme hääkimppujen alla (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?)<br />
Meitä on Lizzyn kanssa joskus erehdytty luulemaan sisaruksiksikin. Mielestäni siinä ei kovin paljon ole erehdytty (vrt. hääkimput sun muut). Tykkään kovasti, kun minua on sanottu Lizzyn näköiseksi. Lizzy on nimittäin hyvin nätti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
3xRyttylä tarkoittaa tietenkin vuotuisia naistenpäiviä Suomen Ryttylässä.<br />
Meitä tuppautui perjantaina 4:n hengen ryhmä junaan: Leila, minä, Mirjam ja Ritva. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja kihinää. Matka meni jouhevasti, eikä niskavillani nousseet kauhusta pystyyn kuin kerran mennessä ja kerran tullessa. Niskavillani nousevat pystyyn kauhusta junan vauhdin takia. En ymmärrä, miksi pitää ajaa kiskot savuten kolmeasataa, kun vähemmälläkin ehtisi?<br />
Pelkään, että "inhimillisestä erehdyksestä" johtuen vastaan voi tulla toinen kolmeasataa kaahaava juna ja tietäähän sen, kuinka siinä käy? Kapsäkit menevät littiin kuin myös matkustajat. Ei, en minä kuolemaa pelkää, vaan sitä, että littaantuminen ottaa kipeää.<br />
Leilalla ja minulla on vuosikausia ollut ilo ja kunnia saada kantaa vastuuta naistenpäivien aamurukoushetkistä.<br />
Aamurukoushetket alkavat kello 7! Eli aikaan, jolloin kotioloissa suu auki käännän kylkeä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Joka kerta ihmettelemme Leilan kaa niitä monia naisia, jotka virkeinä ja innostuneina tulevat aikaiseen rukoushetkeen. Itsestäni sanoisin, että ellen olisi vastuunkantajana en takuula saisi itseäni käyntiin niin aikaisin. Se olisi harmi se. Jos mikä, niin rukous on sitä, mikä elähyttää, elvyttää ja virvoittaa. Niin tänäkin viikonloppuna.<br />
<br />
Naistenpäivien sanoiksi jäi korviini kaikumaan Rallun sanat:</div>
<div>
-Ensi vuonna Ryttylässä! </div>
<div>
Jos olet nainen, niin tervetuloa Ryttylään naistenpäiville ensi vuonna näihin samoihin aikoihin.<br />
Naistenpäiviltä ei ikinä pöyröömpänä kotiin lähde kuin sinne on tullut!</div>
<div>
Tänä vuonna teemana oli Rohkaiskaa toinen toistanne! </div>
<div>
Minä sain lukea muutamia kirjoittamiani rohkaisurunoja aamurukoushetkissä ja vapaan sanan paikalla. Olisin saanut runokirjojanikin myötyä, mutta en jaksanut rehata niitä mukana.<br />
Junassa kulkeminen ylipainavan pakaasin kanssa on hermoile ottavaa. Varsinkin, kun Mirjam joutui pakaasiani rehaamaan. Mirjam rehasi pakaasiani jo viime vuonna. Valitin varmaan jo silloin keuhkopussukoitani. Valitin, että ne ovat kuin riekaleiset säkkipillit, jotka aina välillä sytytetään tuleen (rappusissa kiipeämisen ja junalle juoksemisen aikana).<br />
<br /></div>
<div>
Tänään alkoi säkkipillieni kahdenviikon puhalluskokeet ja tällä kertaa oikein: lääkkeillä ja ilman.</div>
<div>
Saa nähdä kuinka käy? Toivon, että säkkipillistö on ehjä. Jotenkin tuntuu paremmalta lenkkeilyn ansiosta. </div>
<div>
Junanvaihtojen aikana (niitä ei ollut kuin yksi mennen&tullen) en hengästynyt paljon ollenkaan. Ehkä hissillämenokin auttoi asiaa (räps räps räps).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli yliveto. Sai olla ittiänsä paremmassa seurassa ja olosuhteet ja ohjelmat olivat loistoluokkaa.</div>
<div>
Magnus kysyi minulta: Oliko sulla pikkuusenkaa mua ikävä? </div>
<div>
Vastasin, että ei pätkääkään!<br />
En muistanut oikeastaan koko ympäröivää maailmaa. Poissa olivat coronat, syöksyvät pörssit, sodat ja ahdistukset.<br />
Magnus äljähti kalpeaksi. </div>
<div>
-Ei vaitiskaan! Kyllä mulla sua oli hitusen ikävä. (Mikä oli ihan totta).</div>
<div>
Toki kaikki vakavat ja huolestuttavat asiat kannettiin rukouksissa Jeesuksen eteen. Häneltä apu tulee. Joka asiaan!</div>
<div>
T: Kaisa J. Isokyrö Suomi</div>
<div>
-----------------------------------------</div>
<div>
Sananlaskujen kirja 10:22</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Herran siunaus menestyksen antaa,</div>
<div>
omin voimin sitä ei lisätä.</div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-50430633106859592292020-03-02T12:27:00.004-08:002020-03-02T12:27:52.196-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic3VCR-xRpSfeEo1rCouVosV51wk4QY7eMD9kcV2YpYDWkH7YfMmhLV6bheuD4659mNY56clh_-e7Q_3wgGsItIPGWqfxtAr7KrRaN0FvY1s7zNacCHi_iTj9ALYKN7Gra1GPziZYU9TQ/s1600/IMG_0280.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic3VCR-xRpSfeEo1rCouVosV51wk4QY7eMD9kcV2YpYDWkH7YfMmhLV6bheuD4659mNY56clh_-e7Q_3wgGsItIPGWqfxtAr7KrRaN0FvY1s7zNacCHi_iTj9ALYKN7Gra1GPziZYU9TQ/s320/IMG_0280.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHKl6Gmrp7RrGrvstKo4UiqNbhsUGKYtya5XHhr__VOr4hyrbzTELStSwZux-fbRw6_cUa0msIuvt7ex1GjHDaDd-OtmVxDDiVE_W_wu4JpxzLh2qlAVXHAw1uo6C_Mg1A7RMeeS1_Rro/s1600/IMG_0281.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHKl6Gmrp7RrGrvstKo4UiqNbhsUGKYtya5XHhr__VOr4hyrbzTELStSwZux-fbRw6_cUa0msIuvt7ex1GjHDaDd-OtmVxDDiVE_W_wu4JpxzLh2qlAVXHAw1uo6C_Mg1A7RMeeS1_Rro/s320/IMG_0281.JPG" width="320" /></a></div>
Uusia kuvia oikein- ja väärinpäin.<br />
Yläkuvassa yksityisen pururatamme loppumetrit. Tuossa kohtaa käyn kääntymässä. Tuohon kohtaan on matkaa porraspäästä laskettuna 650 metriä, eli 1300 meeteriä edestakaisin. Kun siihen lisää 5x postilaatikolla käymisen plus navetantaustan kiertämisen, tulee tulokseksi 2.2 kilometriä. Ei huono! Ja sekin lähipururadassa ja navetantaustassa on plussaa, että voi välillä käydä sisällä hörppäämässä vettä ja hyysikässä, jos siltä tuntuu.<br />
Olen hyvin onnellinen yksityisestä pururadastamme (josta, kuten muistatte, ei ole meidän omaa yksikään korsi, enempää kuin multakokkarekaan).<br />
Lenkkeily sujuu meikäläiseltä jo aika luihkeasti. Toki hengästyn yhä edelleen vain viisikymmentämetriä kuljettuani, mutta tuntuu kuitenkin kuin henki kulkisi jo piskuisen paremmin kuin kuukausi takaperin.<br />
Ehkä hengitysvinkumiset johtuvat vain huonosta yleiskunnosta ja juhlavasta painostani, eikä mistään astmoista enempää kuin ahtautumisistakaan. No, se selviää jahka puhallan taas sen kahdenviikon session.<br />Magnuskin huitelee pururataa pitkin jo kuin hirvi konsanaan. Saa sii, kuinka hyväkuntoisia senioreja meistä kehkeytyykään?<br />
<br />
Alakuvassa on uusi piirtämäni onnittelukortin aihio. Papukaija. Kuva on kyljellään, mutta en osaa keikauttaa sitä suoraan. En löydä masiinastani kohtaa kuvien oikeinpäin keikauttamiseen. Tiesin sen kyllä jo kuvaa nurinpäin ottaessani ja asia otti jo silloin pattiin saatikka sitten, kun aloin ohjeita ja kohtia koneestani etsimään.<br />
Olen kerran nähnyt mitenkä se tehdään, mutta en muista sitä pätkääkään. On kurjaa, kun muisti alkaa sassaroimaan. Tosin en ole hyvänmuistin aikoinakaan ikinä ollut mikään tekniikan ihmelapsi. Hyvä, kun mikroa ja pyykinpesukonetta osasin käyttää. Ostimme nekin päleet aina mahdollisimman simmpeleitä. Niissä oli (ja on ) korkeintaan kaksi namiskaa: on ja off. Se riittää.<br />
Kuvasta sen verran, että onnittelukortin kortista tekee pilvenlongissa seisovat onnea-sanat. Aion tukkia pilviin vielä mahdollisimman monta iloa-sanaa.<br />
Jos sinulla on ideoita onnittelukortin aiheiksi, niin otan ilolla vastaan.<br />
<br />
Viimeviikolla Magnus kävi katsastuttamassa Saab Turboni mallia 1995.<br />
Kertaheitolla meni läpi. Siitä siihen, etteivät katsastusmiehet pyytäneet ostaa.<br />
Päästöt ja imut olivat viimeisen päälle kohillaan. Toivon, että saan ajaa hienolla hyrysysylläni vielä monia vuosia. Niin kauan, kun ajokortin minulle myöntävät. Toivon, että myöntävät niin kauan kuin elän. Eli toivottavasti sinne sadanvuoden huippeille.<br />
<br />
Viimeviikolla me Krelliläiset (Kristilliset eläkeläiset) järjestimme kahvikalaasit palvelutalolla.<br />
Koska oli laskiaistiistai, niin tietenkin tarjolla oli myös laskiaispullia. Hyviä laskiaispullia olivatkin, vaikka välimöhnänä olikin vadelmahilloa, eikä mantelimassaa.<br />
Sain lausua tilaisuudessa omitekoisen runon nimeltä "Ennen kaikki oli paremmin".<br />
Sain runsaat abloodit, kuten kaikki muutkin, jotka ohjelmaa esittivät ja puheita pitivät.<br />
Tapasin tilaisuudessa tutun henkilön. Hän sanoi muistavansa minut ylenpalttisen hyvänmakuisista pullistani, joita olin kuulemma vuorollani tuonut matonkutomapiiriin (sellaisessakin olen joskus ollut, vaikka minulla on peukalo keskellä kämmentä ajatellessanikin maton sun muun sellaisen tekoa).<br />
Olin enemmän kuin otettu tuosta muistamisesta. Että joku muistaa minut leipomistani pullista? Käsittämätöntä! Tai no, muistan minäkin ihanan Tuulikin, jonka pullat olivat NIIN hyviä, että en ymmärrä, kuinka joku osaa NIIN hyviä pullia yleensä tehdä?<br />
-Kuinka nämä on näin kaamean hyvänmakuisia, sain kysytyksi.<br />
-En minä tiedä, vastasi Tuulikki. -Olisko syynä se, että laitan pienen hyppysellisen suolaa kananmunavoiteluun?<br />
Voi olla, että se oli syynä. Ehkäpä minä silloin niissä kutomapiiripullissa olin noudattanut Tuulikin neuvoa.<br />
<br />
Kun nyt tuli puhe leipomisista ja paistamisista, niin tänään meillä paistettiin lättyjä. Hiivaleipäjauhoista. Muita jauhoja ei ollut. Tai no, ruisjauhoja kyllä, mutta niistä tulisi varmaan liian änkyröitä lättyjä. Hiivaleipäjauhotkin olivat siinä rajamailla. Hyviä kumminkin olivat. Varsinkin, kun näläkähänsä söi.<br />
Joku ehkä kaipaa tarkempaa analyyssiä mitä hiivaleipälättyjen makuun tulee No, hiukan pääsee kuusalle, kun ajattelee, miltä sämpylät maistuisivat paistettuina ja sokerinsantaa päällä. ;)<br />
Niin hyviä ne kumminkin olivat, että toistekin paistetaan, jos vehnäjauhot ovat loppuneet ja lättyjä pitää saada.<br />
<br />
Viime viikon kalenteriaukealta poimin vielä pari merkintämenoa: Virsipiiri lauantain kohdalla ja sunnuntaiseurat sunnuntain kohdalla.<br />
Meitä on neljä pariskuntaa, jotka vuorotellen, kahdenviikon välein, käymme palvelutalolla laulattamassa virsiä ruoka- ja oleskelusalissa.<br />
On ilo katsoa, kuinka monet vanhuksista osaavat virsiä ulkoa. Minä en osaa kuin kolme virttä ulkoa. Virret 332, 499 ja 563 sujuvat ulkomuistista kuin vettä vaan. Niissä ei ole kuin muutama värssy kussakin.<br />
Olen aina ollut huono oppimaan mitään ulkoa. Katkerana muistona postivirkamiesurani varrelta ovat pakolliset postiliikennekurssit. Kaikki olisi mennyt enemmän kuin hyvin ja olisin läpäissyt kurssit loistavin arvosanoin, ellei olisi pitänyt luetella ratapätkiä oikein ja nurinpäin ULKOA.<br />
Haloo! Siis kaikki asemat Suomen valtion rautateillä ! Minä en oppinut niitä ikinä. Kävinkin kurssin loppuun vasta silloin, kun ulkoaosaamisen pakkopykälä oli kumottu.<br />
Pakkopykälän aikana tankkasin yötä päivää asemia vihkonen kädessä. Välillä peitin sivun ja yritin solkottaa niitä muistista. Kovasti tuli aukkokohtia ja oli pakko luntata.<br />
Huomautettakoon, että Magnus oppi asemat siinä sivussa kuunnellessaan tankkaustani. Etu- ja takaperin. Eikä siinä kaikki. Myös tyttäremme Catherine oppi ne, vaikka ei osannut vielä oikein kunnolla puhuakaan.<br />
Erään kerran oikein tankattuani ja änkytettyäni pysähdyin hartaasti miettimään MIKÄ se seuraava asema oikein oli?<br />
-UTTI, kuului leikkikalulaatikon suunnalta selvällä suomenkielellä. Vilkaisin vihkoa ja...Uttihan se.<br />
Catherinekin ilahtui ja laittoi tutin takaisin suuhunsa.<br />
Ulkoaoppimattomuuteni takia en ole voinut alkaa teatteriharrastustakaan oikein täysin rinnoin.<br />
Olen kyllä ollut draamaryhmässä aikoinani Vaasassa asuessamme. Siinä ei tarvinnut muistaa ulkoa mitään. Kunhan muisti liikkua esilukijan kertomuksen mukaan. Sen minä muistin. Minun roolini oli melkein aina sama: suuri kansanryhmä. Meitä oli about viisi (5) siinä ryhmässä.<br />
Ne olivat mukavia aikoja ne.<br />
<br />
Sunnuntaiseurat olivat niin mukavat ja kotoisat kuten seurat aina ja kaikkialla.<br />
Minulla oli kahvinkeittohuki ja ihan mielelläni siinä toiminkin. Touhukkaana aloin keittää sumppia seuraväen juoda ja kuten usein ennenkin kaikissa kahvinkeittopaikoissa mittalusikka usein käy: kahvimittalusikka oli hävinnyt! Päätin, että kun lakkaan köyhtymästä teetän itselleni hopeisen kahvimittalusikan ja laitan sen kettingillä kaulaani killumaan mennessäni kahvinkeittovuoroon. Ei tässä muu hyvi.<br />
T: Kaisa Sumpsten-Kaffevatten<br />
----------------------------------------------<br />
Psalmi 145:17-19<br />
<br />
Herra on kaikessa oikeamieinen,<br />
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.<br />
Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi,<br />
sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.<br />
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät,<br />
hän kuulee heidän huutonsa<br />
ja auttaa heitä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-20337425085433527612020-02-24T08:23:00.002-08:002020-02-24T08:23:19.726-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizRMzQvwe_mzon7ZzDJOTzBiZPOUxYvGUPIeiP0GL-amPqGkO7y8VLyJXuj3VrYc4Y6uCg5FUVCb4H9dGQKjGv6AE_l7CKT7PJbWBcOjdsXvpH9RrthBY4W4WEp8Zfbfa1bhAHq3AGTFA/s1600/P1050699+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizRMzQvwe_mzon7ZzDJOTzBiZPOUxYvGUPIeiP0GL-amPqGkO7y8VLyJXuj3VrYc4Y6uCg5FUVCb4H9dGQKjGv6AE_l7CKT7PJbWBcOjdsXvpH9RrthBY4W4WEp8Zfbfa1bhAHq3AGTFA/s320/P1050699+%25281%2529.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3HMdPseLnlXSTE_QaZfiFa8wwVl1ewe-4zNSoJ2T5NkKxkGvb5yOlj6rSyH-55jGFk1eiY11kHDACwbJVlDsQBI2tD9Y98zEx5XFbSjfUH8CVv2LW-ZlbPkv1f8eJp24PEtNOmpYeDFQ/s1600/P1070215.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3HMdPseLnlXSTE_QaZfiFa8wwVl1ewe-4zNSoJ2T5NkKxkGvb5yOlj6rSyH-55jGFk1eiY11kHDACwbJVlDsQBI2tD9Y98zEx5XFbSjfUH8CVv2LW-ZlbPkv1f8eJp24PEtNOmpYeDFQ/s320/P1070215.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Männäviikon kalenteriaukeamalla ei ole kuin kolme merkintää ja niistäkin kahden päälle vedetty henkselit.<br />
Ensimmäiset raksilat oli vedetty keskiviikon kohdalle, jossa luki: Veeti haetaan.<br />
Veetihän (kts. yläkuva) vietiin omaan kotikoppaansa jo viime sunnuntaina. Ennen kotiin viemistä yritin sitä vähän harjatakin, ettei se näyttäisi ihan metsittyneeltä, eikä hieno vaalea turkki takkuiselta. Tarkastin perätuhdonkin päällisin puolin, että olisi kaikilta osastoilta siisti herra, kun astuisi kotikynnyksen yli.<br />
Päällisin puolin kaikki oli järjestyksessä ja uskon, että myös sisäinenkin puoli päätellen hännän heiluttamisista ja syliin pyrkimisistä.<br />
Tokkopa koira edes osaa näytellä tykkäämisiään. En usko. Veeti tykkää meistä. Varsinkin Magnuksesta (kts. uudestaan yläkuvaa).<br />
Olen kateellisena miettinyt, mistä moinen ylitykkääminen ottaa johtuakseen ja tullut siihen tulokseen, että syy on se, että Magnugsella on sama nimi kuin sen oikeallakin isännällä!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alakuvassa on, oliko se nyt viime vuonna, vai sitä edellisenä, Vilpolan edustalle syntynyt smurffi-taideteos. Silloin oli runsaasti lunta ja hattutuulia, joten mikäs sen, ettei joka paikkaan syntynyt upeita taideteoksia ilman käsiä ja jalkoja.</div>
<div>
On tämä smurffikuva ollut näkösällä ennemminkin, mutta sietää olla taaskin ja varmaan monena vuonna tästä eteenpäinkin. Niin hieno se on. Vilpolan sisällä ei ole lunta nimeksikään, mutta suuaukon edessä sitäkin enämpi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toinen henkseli on vedetty kahvitus Vaasan kirkko-merkintään. Se olisi ollut sunnuntaina.<br />
Kahvitus Vaasan kirkko-merkintää ei luultavasti tule kalenteriin enää ikinä. Ei siksi, etteikö kahvitus olisi mieluista, vaan siksi, että useimpiin kahvituksiin en ole päässyt, johtuen siitä, että on tullut päällekkäisyyttä. Kotikonnulle on osunut kahvituksia juuri samaan aikaan, joten en ole päässyt Nikolainkaupungin (so. Vaasa) keikalle lainkaan.</div>
<div>
Tässä kohtaa onkin hyvä sauma kehottaa kaikkia, joita asia sykähdyttää, menemään kotikontunsa seurakunnan kahviryhmään. Kahviryhmät ovat kivoja. Kahviryhmät ovat siitäkin syystä kivoja, että ne mahdollistavat lopputrönäykset seurojen päälle. Jos ei kahviryhmää, ei myöskään kahvia, eikä nisua. Kuka sellaista kestää? Ei kukaan. Seurat ilman seurakahveja ovat kuin saavi ilman vettä, tai hevosenkenkä ilman kolmea kenkää ja hevosta (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Keskiviikon kohdalla lukee kalenterissa tikkukirjaimin LÄÄKÄRI klo 9.</div>
<div>
Hiukan viimekerralla ehkä jo asiaa raotin. En muista, enkä jaksa tarkistaa.<br />
Se on varmaa, että monessa paikassa ja monelle, olen taudista puhunut. Puhunut siitäkin huolimatta, että aihe on minulle vastenmielinen. Myös kirjoittaminen kyseisestä taudista on vastenmielistä. Se johtuu yksinomaa taudin nimestä eli palleatyrästä!<br />
Onko kaameampaa nimeä kuultukuin palleatyrä? Vastaus on ei, ellei jalkasientä lasketa mukaan. Muutankin palleatyrä-sanan ylävatsan venyyntymäksi (lyhennettynä YVV:ksi). (Jalkasientä minun ei tarvitse toistaiseksi muuttaa, koska sitä ei minulla ole).<br />
Keskiviikkona raahauduin siis paikalliseen terveyskeskukseen lääkärin pakeille, saadakseni tietooni, miten ja koska YVV:n kanssa toimittaisiin? <br />
Vastaanotolla sain monitoorista katsella kyseistä kauheutta. Silmät lasittuneina tuijotin monitooria. Keuhkot, joita varten kuva oli otettu, näyttivät puhtoisilta ja siloisilta, kuten pitikin, mutta niiden välissä oli kauhea ja iso vaalea alue, jota ei pitäisi kenelläkään olla:<br />YVV!<br />Kysyin (sitten, kun pystyin puhumaan), että kuinka suuri se on?<br />
Luku oli kauhea. En viitsi sitä esille präntätä, mutta jos jotenkin kokoansa kuvailisi, niin ehkä "kaupan muovikassi" selvittää asiaa parhaiten.<br />
Keskusteltuamme lääkärin kanssa (oli muuten harvinaisen upea nuori ja myötätuntoinen lääkärin alku) tulimme siihen tulokseen, että hoidan "kauppakassiani" syömällä oikeita sapuskoita ja niukasti kerralla. Olen toki jo ilman lääkäriäkin, pitkän ajan kauppakassia sisuksissani kantaneena huomannut, että syömällä desilitran kokoisen annoksen kerralla, ei kohtaus tule päälle.<br />
-Leikkaus on aina leikkaus. Se ei ole vaaraton sekään, sanoi ihana lääkäri lopuksi. -Jos kipu ja huono olo äityy pahemmaksi, niin palaa toki heti asiaan.<br />
Minusta tuntui, että YVV:ni pieneni puolella pelkästään jo tästä lääkärikäynnistä.<br />
Aion toimia niin, että minun ei tarvitsisi enää käydä tämän asian tiimoilta lääkärissä. Lääkäri vakuutti, että YVV ei ole vaarallinen vaiva joskin tylsä, tympeä ja kurja, kun sille päälle sattuu.<br />
<br />
Tänään, maanantaina, käväistiin Östermyrassa ja vaihteeksi terveyskeskuksessa. Nyt tutkimuksen kohteena oli hengitystiehyet ja niiden vinkuminen, sekä ylenpalttinen hengästyminen.<br />
Minulla oli paperikaavio mukana, johon olin tunnollisesti merkannut peff-puhallukset aamuin ja illoin. Kauhukseni kuulin, että VÄÄRIN PUHALLETTU! Onneksi asia ei ollut minusta johtuvaa. En ollut saanut kyllin selvää ohjeistusta. Tärkeitä pointteja ei oltu mainaistu ollenkaan. eli<br />
puhallussessioon olisi tarvittu lääkettä. Tiehyeitä avaavaa lääkettä.<br />
No, eipä hätiä mitiä. Puhallan kaksiviikkoa uudestaan. Nyt myös lääkkeellä. Sain kuulla, että ennen Peff-aamupuhalluhönkäystä ei saa ottaa askeltakaan. Ei edes hyysikkään saa mennä ennen puhalluksia. Noh, eiköhän siitä selvitä. Täytyy muuttaa alavooninkiin kahdeksi viikoksi, jos ei muu hyvi.<br />
Tämän päivän puhallusvastaanotolla kaikki sujui nappiin. Ymmärsin yhdellä selityksellä kuinka pitää toimia. Se on aika harvinaista nykyään. Ystävällinen ja selkokielinen hoitajatar oli suuresti vaikuttamassa asioiden ymmärtämiseen ja sujumiseen.<br />
Luulen, että kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin. Pystyin pusertamaan perimmäisenkin keuhkorakkulan ihan lellusti tyhjäksi. Hiukan silmissä sameni, mutta se johtui siitä, että nenä suljettiin puhalluksen ajaksi pyykkipinnalla.<br />
<br />
Tänään Veeti-koira kävi yllärivierailulla. Isäntäväkensä toi Espanjan tuliaisia meille hoitamisista.<br />
Sanoimme, että ei olisi tarvinnut. Meistä tuntuu, että ME olemme lahjojen antamisen puolella.<br />
Minä sain kauniin kaulakorun plus niihin kuuluvat korvanapit. (Kaulakoru on nytkin kaulassa). Lisäksi saimme selänrapsutuskepin. KEPPI on ehkä hiukan liioiteltu sana, mutta en nyt tähän hätään keksi muutakaan.<br />
Rapsutuskeppi tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tähän saakka käytössä on ollut spagettikauha ja tietenkin aina juuri silloin kutittaa selkämystä, kun ruuaksi on spaghettia. Eli ei hyvä ollenkaan (eikä muutenkaan).<br />
<br />
Lenkkeily on myös jatkunut viimeviikolla tiiviinä. 2,2 kilometriä on vakiintunut lenkin pituudeksi. Kerran kävelin jo muutaman sentin yli kolme kilometriä, mutta siihen en toista kertaa ole yltänyt. Yhtään hauskemmalta ei lenkkeily vielä tunnu, mutta ehkä siihen tulee muutos, kun ostan pikkuisen termospullon ja repun, jonne panna päivän pulla-annos. Tieto siitä, että jonkun kilsan päästä saa sumpit juuaksensa, luulisi edesauttavan fiiliksien nousemisissa.<br />
T: Kaisa Thermobotle-Reppunen<br />
----------------------------------------------------<br />
Sananlaskujen kirja 16:1-3<br />
<br />
Ihminen suunnittelee mielessään,<br />
mutta sanat antaa Herra.<br />
Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään,<br />
mutta Herra punnitsee ajatukset.<br />
Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen,<br />
niin suunnitelmasi menestyvät.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-50253165408207296172020-02-16T23:44:00.000-08:002020-02-16T23:44:35.483-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixyy8ggxVPVY4RMLK0Tymo5xhx75IfuzEw91OA-q-wQHLDK40MzQzJSlEnXbLvlyXrpXpmswMuy3_cm24saSWFB5e3zQKJ-1zdagI7DZS23W8jxrXOfIb2lU2TCumO9vkpeJ0NI1rtnwY/s1600/P1050853+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixyy8ggxVPVY4RMLK0Tymo5xhx75IfuzEw91OA-q-wQHLDK40MzQzJSlEnXbLvlyXrpXpmswMuy3_cm24saSWFB5e3zQKJ-1zdagI7DZS23W8jxrXOfIb2lU2TCumO9vkpeJ0NI1rtnwY/s320/P1050853+%25281%2529.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzWpIE11mDb1-h_T17h4rHYG7EurTKy1BV2OL1oIjnhZcgHOiOphkfO6GiqRpO7LB0LgLwg6cnvvLh4lBz4ga77BvsvqBkwacxYECSt1E6uQGFEoaFCkrcUjiNU0HqPxt7ChCQUOzQ51s/s1600/P1070187.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzWpIE11mDb1-h_T17h4rHYG7EurTKy1BV2OL1oIjnhZcgHOiOphkfO6GiqRpO7LB0LgLwg6cnvvLh4lBz4ga77BvsvqBkwacxYECSt1E6uQGFEoaFCkrcUjiNU0HqPxt7ChCQUOzQ51s/s320/P1070187.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Viime viikolla Viksu Viilipytty-kirjan (kts. yläkuva) kirjoittaminen sai taas tulta alleen. Johan oli oikeastaan taas aikakin. Ensimmäisestä roihahduksesta on päässyt venähtämään noin 67 vuotta ja viimeisestäkin aika kauan.</div>
<div>
Poistin käsikirjoituksesta monta kiemuraista lausetta, lisäsin muutamia uusia kuitenkin niin, että teelmys ei pätkääkään pitenisi. Siinä lukiessani ja korjaillessani, ihmettelin, kuka kyseistä stooria ikinä tulisi lukemaan? No, ehkä Magnus ja ehkä joku muu sukulainen. Ehkä myöskin tulevat, uudet ja färskit sukupolvet suvussani. Kuka tietää?</div>
<div>
-Kenelle ja minkä ikäisille sä yleensä sitä kirjoitat? kysyi eräs lähisukulainen.</div>
<div>
-No, sen ikäisille tytöille ja pojille, jotka lukevat P. Töpöhäntää, vastasin ollenkaan tietämättä luetaanko P. Töpöhäntää enää ollenkaan? Uskon kyllä, että luetaan. Isoisoäidit lukevat lapsenlapsilleen sitä, jos ne jaksavat kuunnella. Niin minä tein ja kyllä ne jaksoivat. Itse minä kuitenkin nauroin eniten. Mainioita kirjoja. En minä nyt unissanikaan mene vertaamaan Viilipyttyä Töpöhäntään. Kuhan kerroin, minkä ikäisille kirjoitan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen hiukan murheellinen, kun en ole jo aiemmin kirjoittanut. Miksi en kirjoittanut silloin, kun ei ollut kännyköitä, eikä pelikonsoleita? <br />
Olen myös hiukan murheellinen myös siitä, kun en piirtänyt ja painattanut kortteja silloin, kun niitä vielä pilvin pimein lähetettiin. Puolivuosisataa sitten. Niin se on, että olen myöhässä ajastani.</div>
<div>
Turha pyllistää, kun on lökät jo housuissa! (Sallinette tämän, aika väkevän puuskahduksen. Se kuitenkin kuvaa parhaiten tämän hetken tunnelmia, mitä tekemättä jättämisiin tulee).<br />
<br /></div>
<div>
Lukiessani kirjateelmystäni sain ilokseni muutamia uusia ideoita kirjan kuvittamiseen, mikä on hyvä asia taidepiiriä ajatellen. Viime taidepiirikerralla podin jo hyvän tovin valkoisen paperin syndroomaa. Sain onneksi väkerrettyä riemunkirjavan papukaijan oksalle kiljumaan. Korttiin tulee puhekupla: ONNEA quick kraak quick kraak ONNEA! Eli onnittelukortti on kyseessä. Laitan joskus kuvan kehiin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alussa oleva alakuva sopii hyvin kirjoitusaiheeseen, vaikka tuskin minä siinä mitään kirjoitan. En ainakaan Viilipytty-teosta. Tuossa kohtaa en muutenkaan ikinä kirjoittele. Minun työpajani sijaitsee yläkerrassa olevassa vinttipöksässä.</div>
<div>
Uusia valokuvia minulla ei edelleenkään ole tänne esille laittaa. Yksi ehkä olisi, mutta en ole varma onnistuiko se. Jokainen nappi ja napukka vilkkui punaista, kun kuvan räpsäytin.<br />
Salama kyllä toimi, mutta mielestäni sekin säti punaista. Pitää panna lataukseen koko härveli.</div>
<div>
Otin "punakuvan" koiravieraastamme Veetistä. Veeti on hauskuttanut ja ilahduttanut olemassaolollaan meitä runsaan viikon ajan. Ihme piskuinen piski, tämä Veeti 15v. Eikös tuo ole ihmisiässä vähintäin 150? Sähköä ja elämäneliksiiriä kuitenkin löytyy, vaikka muille jakaa. </div>
<div>
Erityisen hauskoja olivat Veetin sisälletulot. Meillä on kynnykset huoneiden välissä ja Veeti hyppäsi puolenmetrin loikkia niiden yli. Ei ne kynnykset nyt NIIN korkeita ole, että melkein kattoon asti pitää pomppia. Minä ja Magnus ei olla vielä edes meinattu niihin kompastua.<br />
Veeti selvästi konhotti ja esiintyi meille.<br />
Yöt se nukkui meidän vieressämme. Tietenkin. Meillä on koirat aina saaneet nukkua vieressämme. Vähän hirvitti, kun Veeti on kookospähkinän kokoinen ja me Magnuksen kanssa Saimaannorppien. Hyvin kaikki kuitenkin meni. Terveisiä vaan sinne kirkolle, Veeti. Oot paras! Tule taas!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kirkkovaltuuston kokous oli tiistaina. Samalla myös äänestettiin ehdokkaat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon joten kokous oli ylimääräisen juhlallinen.<br />
Minä olin aikeissa äänestää jo kuukausi sitten, mutta minähän olen joskus myös edellä aikaani (jos kohta myös jäljessä).</div>
<div>
Oikeana äänestyspäivänä äänestin mielestäni ainoaa oikeaa kirkolliskokousehdokasta,<br />
eli numeroa 57. Hiippakuntavaltuustoon äänestin numeroa 8. Mielestäni ainoa oikea. Molemmat pääsivät läpi ja se oli erityisen iloinen asia se. </div>
<div>
57:n luokse oli sunnuntai-iltana kutsuttu juomaan läpipääsykaffitkin, mutta emme sitten, yhtä kaikki lähteneet, vaikka mieli teki. Ilma oli niin sateinen ja myrskyinen, että Magnus sanoi, jotta mei voira lähtiä yätämyäri takaasi sellaases myteeris. Ei oo hääppööstä ajaa, kunei näje, eikä kuule ja saa peliätä, jotta auto lähtöö lentohon.<br />
Kyllähän Magnus oikeassa oli. Mennään sitten kesällä, kun on valoisaa yötkin läpeensä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantaina minulla oli ilo ja kunnia lausua runoja Lapuan Sydänyhdistyksen ystävänpäiväseuroissa.</div>
<div>
Alkajaisiksi saimme ihanaa sydänystävällistä sosekeittoa syödäksemme ja päälle piirakkakahvit juodaksemme. Vihannessosekeitto on hyvää. Ei kumma, että siitä sydänkin tykkää. Päätin, että keitän sitä lähiaikoina itsekin. Kermaa ja voita...no ei vaitiskaan. Ei voita niin hyvää kuin se olisikin.</div>
<div>
Viehättävän ystävälaulusikermän (en valitettavasti muista esiintyjän nimeä) jälkeen tuli minun vuoroni.</div>
<div>
Olin varannut kotoa vesipullon mukaan. Puhujapöntössä ei kuitenkaan ollut yhtäkään tasaista kohtaa, johonka pullon olisi voinut laittaa. Lattialle piti asettaa. Eihän siinä mitään, mutta kun puhujapöntössä piti seistä irtonaisen korokkeen päällä, niin kumarrus pullon puoleen oli todella syvä. Veri tuuskahti naamalle ja sydän löi muutaman ylimääräisen varvin jo ennestäänkin poukkoilevaan rytmiin.</div>
<div>
Totesin runojeni aluksi sydänyhdistysyleisölle (yleisölle pitää aina yrittää aluksi todeta jotakin, ennen kuin alkaa lausumaan), että minulla täytyy olla vahva sydän. Niin kovaa se joutuu esiintymisien alussa värisemään jännityksestä. Ääni väristen jatkoin:<br />
-Välillä sydämeni tuntuu tukkivan kurkkuun, välillä putoavan housunperille!<br />
(Arvatkaa ottiko minua päähän tämä alkurepliikki? Oikein! Olisin halunnut vajota pöntönpohjalle housunperineni).</div>
<div>
No, lausuminen meni aika hyvin. Kolmannessa runossa viimeiset jakeet olivat takertua kitalakeen suun kuivuuden tähden, mutta sain kuin sainkin rutiinilla puserrettua ne ulos.</div>
<div>
En muistanut ennen kolmatta runoa kyykkyä vesipulloa ottamaan. Onneksi ensimmäisen ja toisen runon välillä muistin.</div>
<div>
Sain kahdeksan runokirjaa myödyksi. Kerroin, että kirjojen tuotto menee lähetyksen hyväksi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sunnuntai-iltapäivällä Isonkyrön seurakuntatalolla oli Majatalo ilta. Hyvä ilta olikin, vaikka loppui jo klo 16. Oli mukavaa, kun paikalla oli myös lapsia. Lapset ovat kullanarvoisia. Niin tilaisuuksissa kuin muutenkin näinä ankeina aikoina.</div>
<div>
Majatalon pöydällä oli esirukouslaatikko kynineen ja lappuineen. Lappuseen sai kirjoittaa esirukouspyynnön. Kirjoitin sellaisen ja pitkästä aikaa (vaikka aihetta olisi useinkin) kirjoitin kiitosaiheen: Fb:ssä tapahtui jotakin sydäntälämmittävää. Siitä kiitos Jeesukselle.</div>
<div>
JOS sinulla on jotakin asiaa, jonka puolesta haluaisit, että rukoillaan, niin lähetä minulle se yv:nä. Vien asian raamattupiiriimme. Ilman nimeä ja tunnistettavuutta tietenkin. Voin rukoilla asiasi puolesta yksinkin. Ilman, että vien sitä mihinkään, jos niin tahdot. Rukous kannattaa! Nimim. "Useasti vastauksen saanut ja siitä kovasti iloinnut".</div>
<div>
T: Kaisa von Gladglädje-Gyllenbögel</div>
<div>
-----------------------------------------</div>
<div>
Psalmi 34:5-9</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä käännyin Herran puoleen </div>
<div>
ja hän vastasi minulle.</div>
<div>
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.</div>
<div>
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät</div>
<div>
iloa,</div>
<div>
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.</div>
<div>
Minä olin avuton ja huusin apua.</div>
<div>
Herra kuuli minua </div>
<div>
ja pelasti minut kaikesta hädästä.</div>
<div>
Herran enkeli on asettunut vartioon.</div>
<div>
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa</div>
<div>
ja pelastaa heidät.</div>
<div>
Katsokaa, nähkää omin silmin!</div>
<div>
Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!</div>
<div>
Onnellinen se, joka turvaa häneen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-16733402970244269292020-02-09T23:51:00.002-08:002020-02-09T23:52:00.046-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKrLdwel7ICuol-ua81MRaXghOrpLAqBQmZ9JZJpiC-mg1M5Z4rU_ryLCaz6nZZ7fqevUHPLecd__6yJts0d4zJymT6upTopb7FrD3JH5kTAK1bziVoTKoYyLF5w04Tt4-JEMYJLgZ85w/s1600/P1050108.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKrLdwel7ICuol-ua81MRaXghOrpLAqBQmZ9JZJpiC-mg1M5Z4rU_ryLCaz6nZZ7fqevUHPLecd__6yJts0d4zJymT6upTopb7FrD3JH5kTAK1bziVoTKoYyLF5w04Tt4-JEMYJLgZ85w/s320/P1050108.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjZ680SIE5KKx72A1dJ6CYiDCmGd7rMOR0cHIGDWbCbziJgY4iE38uHKpjlnlwSCmCBcTXUIsCygccu69SRkUZ8zzsbYOqtww2Rz115w1ENn__C1wOCU5SttBwRu0SthwBZEog-5tNIE0/s1600/kuva.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjZ680SIE5KKx72A1dJ6CYiDCmGd7rMOR0cHIGDWbCbziJgY4iE38uHKpjlnlwSCmCBcTXUIsCygccu69SRkUZ8zzsbYOqtww2Rz115w1ENn__C1wOCU5SttBwRu0SthwBZEog-5tNIE0/s320/kuva.JPG" width="240" /></a></div>
<div>
Viimeviikolla soittelin terveyskeskukseen keuhkokuvasta, jonka kävin otattamassa samaisen viimeviikon maanantaina. Kehotettiin (jahka löysin oikean paikan ja henkilön josta ja jolta kysyä) soittamaan paremminkin perjantaina, niin ollaan viisaampia. Oikein ystävällisiä oltiin joka luurin päässä, joihinka soitin. Se, että niin moneen numeroon piti soittaa, johtui soittajasta. Soittajan puolustukseksi on sanottava, että hän ei ole ennen joutunut näissä asioissa mihinkään soittelemaan, koska hän on aina ollut (ja luullut olevansa) terve.</div>
<div>
Niinpä, kun perjantai koitti, otin ja soitin.<br />
-Oikein puhtaat ja nätit ovat rouvan keuhkot. Ei jälkeäkään keuhkokuumeesta, eikä muustakaan röppöristä. Kuvassa näkyy kyllä muhkea palleatyrä, kuului ääni luurissa ja jatkoi: -Mahdatko itse olla ollenkaan tietoinen asiasta?</div>
<div>
-Kiitos kysymästä olen tietoinen. Ollut jo kaksikymmentävuotta. Hyvässä lykyssä kolmekinkymmentä vuotta, koska en nyt heti hätää muista, koska se todettiin.</div>
<div>
-Vaivaako se sinua?</div>
<div>
-Kiitos kysymästä kyllä vaivaa! Varsinkin kurnutus, joka siitä on alkanut kuulumaan. Kipeäkin se on, jos syön liikaa. Noin desilitran kun malttaa einehtiä kerralla niin ei ole mitään hätää, eikä kuura-aamua.<br />
Jatkoin valitusta, kun oli kerran hyvä tilaisuus_ </div>
<div>
-Auta armias, jos hiukankin enämpi syön, niin tulen niin kipeäksi, että...</div>
<div>
Olin iloinen, kun emme keskustelleet näköpuhelimitse. Hoitaja olisi taatusti ihmetellyt pulleaa kroppaani. Olisi pitänyt selittää, että syön desilitran joka TUNNINPÄÄ. Siinä ehtii vuorokauden mittaan murkinaa moosata naamaansa aikamoisen määrän, jos herää seitsemältä ja menee nukkumaan puolenyön aikaan.</div>
<div>
Kerroin hoitajalle, että olen kuullut, että palleatyrä voi tyrskähtää uudestaan leikkauksen jälkeen. Entistä ehompana.</div>
<div>
-Ajat ovat muuttuneet. Nykyään laitetaan verkko estämään uusimista. Leikkaus ei ole pieni ja sen tähden, jos ihminen tulee tyränsä kanssa toimeen, niin sitä ei leikata.</div>
<div>
-Minä en ole pitkään aikaan tullut sen kanssa toimeen, kuiskasin minä.<br />
Hoitaja lupasi antaa parinviikon sisällä lääkäriajan.</div>
<div>
-Pitääkö minun niellä se letku? kysyin ääni särähdellen. -Olen sen kerran niellyt, enkä mielelläni tekisi sitä toistamiseen. Tietysti, jos on pakko, niin sitten. Enhän minä kuollut siihen ensimmäiseenkään nielemiseen (nauraa väkinäisesti).</div>
<div>
-Ei tarvitse niellä toistamiseen, kun kerran kerran "tauti" todettu ja nyt oikein kuvalla todistettu. </div>
<div>
Jään odottamaan lääkäriaikaa innolla. Näyttäisi vähän siltä, että tyräkurnutukset ottaisivat vihdoinkin loppuakseen ja voisin istua rentona kokouksissa. Kuunnella puheenvuoroja, eikä tyrää.</div>
<div>
Ihmettelen kuitenkin huolestuneena, kuinka valtava se palleatyrä oikein on, kun näkyy jo keuhkokuvassakin? Palleahan on paljon alempana, eikä monitoori edes osunut sen päälle.<br />
No, se selviää lähiaikoina.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sunnuntaina meillä oli täällä Isossakyrössä Naisten kesken iltapäivä. Se on aina kiva iltapäivä.<br />
Naisia saapui paikalle ilahduttavan monta. </div>
<div>
Minä sain pitää todistuspuheen. Todistuspuheen siitä, kuinka minä aikoinani sain tulla uskoon. Se on mieluisa tehtävä. Olen sen sata kertaa joka paikassa kertonut. Varmasti myös täällä blogissa. Olen päättänyt, että kirjoitan sen joka vuosi siihen aikaan, kun se tapahtui, eli 33 vuotta sitten saarikaudenlopettajaisviikonloppuna. Siksi en nyt sitä alkaa kirjoittamaan. Syksyllä sitten.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ylläoleviin valokuviin mennäkseni, niin jatkan samaa omakuva-teemaa, joka parissa viimeisessä blogissa on ollut vallalla.</div>
<div>
Yläkuvassa istun voipuneen näköisenä piirustusnäyttelyssäni, jonka pidin joku vuosi taaksepäin Isonkyrön kirjastossa. </div>
<div>
Alakuvassa seison voipuneen näköisenä entisen rakkaan kotitalomme naapurissa.<br />
Olen huomannut, että vanhemmiten näytän voipuneelta vähän joka kuvassa. Se tietenkin voi johtua siitä, että olen voipunut. Nyt asiat ovat aikalailla alkaneet muuttua. Olen lenkkeillyt säännöllisesti ja sisukkaasti päivittäin. Lauantaina peräti 3,2 kilometriä! Se on merkittävä määrä, kun muistaa, että aloitin neljästäsadasta metristä taudin tokenemisen jälkeen.<br />
Olo on jo paljon pirtsakampi, vaikka kuntoilua on takana vasta puolisentoistakuukautta.</div>
<div>
On ollut mahtavat lenkki-ilmat. Mikä on ihmislapsen lenkillä tarpoa, kun on oma pururatakuntopolku ja tankkaus&hyysikkäpaikka polun varrella (so. oma koti).<br />
<br />
Mitään muuta maata mullistavaa ei viikon aikana ole tapahtunut, ellei oteta lukuun sitä, että Veeti asettui taloksi torstai-illalla. Veeti on koira. Hyvin hieno ja vanha koira.<br />
Tuota jälkimmäistä adjektiivia olen joutunut kriittisesti tarkistamaan jo moneen kertaan näiden päivien aikana. Olisiko sittenkin niin, että sen ikä onkin 5-, eikä 15 vuotta? Niin ovat äkkinäiset liikkeet ja kirkas katse poijalla.<br />
Äkkinäisistä liikkeistä tulee mieleen Veetin takapuolenpesu perjantaiehtoolla. Kirjoitin siitä ansiokkaan selostuksen Faceen. Selostukseen tuli yli kaksisataa peukkua.<br />
En nyt alkaa sitä tänne uudestaan kirjoittelemaan, koska useat teistä ovat sen varmaan Facesta lukeneet, mutta tietenkin yleisön pyynnöstä voin sen tehdäkin. Olisi senkin puoleen hyvä, että olisi jotain kirjoitettavaa muustakin kuin tautien kuluista. Huomaan, että pakkaa sivustolla pökkäämään sairaskertomusta (vrt. keuhkokuvaukset, hengityspuhallukset, tyrän rytkymiset jne). No, johtuu varmaan iästä.<br />
Täytyykin hankkia virikkeitä ja harrastuksia sun muita, että jutunjuurta riittäisi vielä about 16 vuotta. Tokkopa yheksänkymppisen jorinoita kukaan enää jaksaisi lukea (muuta kuin toinen yheksänkymppinen ja ne ei yksinkertaisesti jaksa). Tai, ehkä nyt tuli sanottua väärin, kyllä varmaan monikin voisi jaksaa, mutta kun jutut olisivat samoja joka viikko. Kirjoittaja (so minä) ei muistaisi, että on jo monena viikkona kirjoittanut samat stoorit. No, se taas voisi johtua myös siitä, että kaikki viikot olisivat samanlaisia ja ...<br />
NYT on hyvä aika lopettaa tämän viikon stoori. Ensi maanantaina nähdään ja kuullaan jLs.<br />
T: Kaisa Tyrälä-Rytkönen<br />
--------------------------------------------<br />
Psalmi 55:6-11<br />
Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,<br />
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä.<br />
Hylätköön jumalaton tiensä<br />
ja väärintekijä juonensa,<br />
kääntyköön takaisin Herran luo,<br />
sillä hän armahtaa,<br />
turvautukoon Jumalaan,<br />
sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.<br />
-Minun ajatukseni eivät ole teidän<br />
ajatuksianne<br />
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,<br />
sanoo Herra.<br />
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu<br />
maan yllä,<br />
niin korkealla ovat minun tieni<br />
teidän teittenne yläpuolella<br />
ja minun ajatukseni<br />
teidän ajatustenne yläpuolella.<br />
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta<br />
eivätkä sinne palaa<br />
vaan kastelevat maan,<br />
joka hedelmöityy ja versoo<br />
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,<br />
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee:<br />
se ei tyhjänä palaa<br />
vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan,<br />
ja saa menestymään kaiken,<br />
mitä varten sen lähetän.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-83219455632375688752020-02-03T13:06:00.001-08:002020-02-03T13:16:17.839-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3u0153F1lek1xiKEM6tqbxXAzGGcT3Ma0IYON5QDpiOX2O625n9tb1UNSsJaOV0gjaaPQ1zTsHNh3eMzKbvwOblRwknyWb56hE5Nx38bZB6hqZm3kOQ8N9EaqYDhB3Oi5huUXTYDy2Ks/s1600/kaisa_jouppi%252C+vaalinumero.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3u0153F1lek1xiKEM6tqbxXAzGGcT3Ma0IYON5QDpiOX2O625n9tb1UNSsJaOV0gjaaPQ1zTsHNh3eMzKbvwOblRwknyWb56hE5Nx38bZB6hqZm3kOQ8N9EaqYDhB3Oi5huUXTYDy2Ks/s320/kaisa_jouppi%252C+vaalinumero.jpg" width="240" /></a></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihSzhlajBUkyQqy8VyQmsQghGVeWGV-IWdwseMLE7D5iYY3BSvSz2oLApn2XQH154OvkclsHgcSxv2UScK9y4bjsuaoRP3HfnjUmTm46wYiGxK6-56UezdI26R4iFWZxaOWxsyCPM7Lpk/s1600/P1050395.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihSzhlajBUkyQqy8VyQmsQghGVeWGV-IWdwseMLE7D5iYY3BSvSz2oLApn2XQH154OvkclsHgcSxv2UScK9y4bjsuaoRP3HfnjUmTm46wYiGxK6-56UezdI26R4iFWZxaOWxsyCPM7Lpk/s320/P1050395.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
Ylempi kuva on vaalimainoskuva. Kyseessä taisi olla viimeisimmät kunnallisvaalit. En päässyt läpi.<br />
Kuva on sittemmin ansiokkaasti palvellut Fb:ssä naamakuvana.<br />
<br />
Alemmassa kuvassa on tienvarsivaalimainokseni samaisen kunnallisvaalin aikana.<br />
Tienvarsivaalimainoksia oli vain pihapiirissämme. Jaoimme niitä kyllä ihmisten postiloodiin, mutta ei tuottanut tulosta.<br />
Enää en aio mennä ehdokkaaksi mihinkään. En koskaan, enkä ikinä. Ei sen puolen, että olisin kyllästynyt, mutta ikä alkaa jo painaa luihuja hartioitani. Ensi kuussa napsahtaa huikea lukema ruutuun, jos elää saa ja maapalli vielä pyörii.<br />
Kehotankin kaikkia terästäytymään tulevissa vaaleissa, jahka ne tulevat aikanaan ajankohtaisiksi. Niin kunnallis- kuin kirkollisvaalit.<br />
Aina sanotaan, että hallituksissa ja eduskunnissa sun muissa, edustajat ajavat vaan omaa asiaansa, eivätkä ymmärrä mistään mitään. Valhettelevat vaan ja päästelevät jonninjoutavaa luikuria päivät pääksytysten. Semmoinen meno loppuu, kun sinä, sinä, sinä, sinä, sinä ja sinä asetutte ehdolle.<br />
Noh, leikki sikseen. Mutta sanonpahan vaan, että kannattaa ajatella ehdokkuusasiaa.<br />
<br />
Tänään lähdimme Magnuksen kanssa heti aamusta kuvauttaan keuhkorakkuloitani. Kyseessä oli joulun alla potemani röppörin jälkitarkasus.<br />
Olimme hyvissä ajoin perillä, mikä olikin hyvä. Vapaa parkkipaikka nimittäin löytyi kilometrin päästä (jos hiukan liioitellaan). Siihen meni aikaa ja siihen, että vääntelimme ja painelimme perillä ovien nappuloita kauan ja hartaasti, kunnes huomasimme, että nehän olivat auki.<br />
Ovien päällä ja sivuilla olevista ohjelappusista tankattiin ohjeita ja kieltoja nenä lytyssä ja toimittiin niin, kuinka niissä luki, mutta: Ei auennut!<br />
Mielestäni Magnus paineli jo ovipielessä olevia kiinnitysruuvejakin, mutta tuloksetta tietenkin.<br />
Sittehän me vasta hokattiin, että krivastahan ne ovet pruukaa aueta ja niin nytkin.<br />
Päätin hiljaa mielessäni, että en ikinä enää lue niitä kymmeniä ohjeläpyköitä, joita sairaaloissa on ympäri seiniä. Menen ja teen niin kuin ajattelen, että yleensäkin tehdään.<br />
Vuoronumeron onnistuin saamaan ensi yrittämällä (kun luin ohjeet). Sain numeroksi 1093!<br />
Ajattelin, että ilta saa, ennenkö ne 1092 edellä olevaa ovat saaneet asiansa hoidettua.<br />
Oli siis hyvää aikaa alkaa pällistelemään ympäristöä ja niitä edellä olevia. (Tyyliin Juhani Ahon kirjan Rautatie päähenkilöt)<br />
Ilahduin ikihyviksi, kun ovissa luki: LUUKUVAUS. Jotakin muutakin pränttiä siinä oli, mutta järkeenkäypää sekin. Ei lukenut munkkilatinaksi mitään vaan selvästi se, mitä asia koski: luita ja niiden kuvausta.<br />
Minä menin luukuvaushuone numero...olisiko ollut neljäkymmentä, tai jotain?<br />
Luukuvaushuoneeseen siitäkin huolimatta, että minulla ei luita kuvattu, vaan tosiaan niitä joulua ennen ylikuumenneita keuhkonretaleita.<br />
Luukuvaushuoneeseen minut kutsui harvinaisen ystävällinen ja hauska valkotakkinen nainen.<br />
Hän kuiskasi minulle, että hän ei osaa kutsua ihmisiä numerolla, kun kymmeniä vuosia on nimellä kutsunut.<br />
Sanoin naiselle, että minä en kuullut kumpaakaan. En numeroa, enkä nimeä. Kerroin hänelle, että aviomieheni oli minua tuuppinut nousemaan ja lähtemään luuhuonetta kohti.<br />
Itsekseni ajattelin, että onkohan, että intimiteettisuoja vaatii käyttämään numeroita?<br />
Onhan se tietenkin eri, jos joku kertoo lasaretista lähdettyään naapureille ja kylänmiehille, että Joupin Kaisa oli luukuvauksessa aamupäivällä kuin että numero 1093 oli kuvauttamassa keuhkonriekaleitaan.<br />
Ihan sama minulle. Toivon vaan, että keuhkot pelittää. Uskon kyllä, että hyvinhän ne. Loppuviikosta saa tietää. Loppukuusta sitten saa tietää, onko astmaa joo, tai ei. Keuhkoahtaumasta nyt puhumattakaan.<br />
<br />
Eilen oli jälleen se sunnuntai, kun Ystävyydenkulmassa oli seurat. Pyhäseurat.<br />
Minä leivoin rusinapullia palan painikkeeksi. Pulliin pullahti hiukan liikaa kardemummaa, mutta se ei tahtia haitannut, vaan se, että pullat olivat taas kuin kahvakuulia. Jauhoja pitäisi varmasti laittaa hiukan vähemmän, mutta Vaasan Tyttölyseon kotitalousopettaja opetti, että puolenlitran taikinaan pannaan KILO jauhoja. Minä tein litran taikinan ja niin muodoin KAKSI kiloa jauhoja.<br />
Kaikki muuttuu. Ehkä jauhotkin ovat muuttuneet tykymmäksi ja raskassoutuisemmaksi? Sementtimäisemmäksi?<br />
Joka tapauksessa aion leipoa niin, kuinka yli kuusikymmentävuotta sitten Tipulassa opetettiin. Aina on kahvakuulat onneksi syötyä tulleet.<br />
Pyhäseurat onnistuivat muutenkin hienosti. Puheet olivat hyviä ja seuraväki upeaa.<br />
Kahvinjuonnin lomassa juteltiin ja innostuttiin jopa laulamaan. Semmoista laulua, jota ei opi kukaan muu kuin alkuperäänen kyröläänen. Ei, vaikkahan olisit asunut maisemissa jo vuositolkulla (kuten minä).<br />
<br />
Viikolla olimme myös kotiseuroissa. Aivan ihanissa. Lauloimme virsiä ja kuuntelimme seurapuhetta (Magnus) ja lopuksi trönäsimme kahvia.<br />
Sitten innostuimme kertomaan, mitä ihmeellistä Jeesus on itse kullekin meistä tehnyt. Kuulimme monesta ihmeellisestä parantumisesta ja siitä, kuinka Jeesus oli johdattanut ja auttanut monessa kinkkisessä asiassa.<br />
<br />
<br />
Viikolla on ollut hienoja ilmoja harjoittaa ruumiinkulttuuria, eli sauvakävelysivakointia. Yksityistä pururataa on porhallettu päästä päähän ja navetan ympäri tallattu siihen sähtiin, että nykyinen tavoite 2km/per lenkki on tullut päivittäin täyteen (mitä nyt pari päivää ehkä jäänyt väliin. Minusta riippumattomista syistä). Tänään kamilastin 2,2 kilometriä ja olin hyvin hengästynyt ja ylpeä saavutuksestani.<br />
Olen saanut uuden puhelimen (vanha Lumia teki bänksit kanssani). Siihen aion ladatuttaa ohjelman, joka mittaa tarkasti tehdyn lenkin pituuden. On helpotus, kun ei koko ajan tarvitse miettiä, paljonko on kävellyt ja tuleekohan mitta täyteen? Minulla on paha tapa liioitella asioissa. Varsinkin lenkin pituutta tekee mieli revittää Magnukselle yläkanttiin. Tähän saakka olen kyllä pysynyt kutakuinkin oikeissa lukemissa. Itseasiassa olen melkoperäisen varma, että olen kävellyt jokusen sentin enemmänkin kuin mitä luulen.<br />
<br />
Näin tänään lenkillä peltohiiren. Se tuli muina miehinä minua vastaan ja melkein kohdalla vasta se huomasi, että kyseessä ei olekaan hirvi, joka siinä puuskuttaa.<br />
Niin liukasta poistumista paikalta en ennen ole nähnyt. Salamana se oli hävinnyt rajaojan syövereihin. -Hyvä! minä huusin. -Katokki, että pysyt siellä kans, etkä pränkää meidän makkariin!<br />
T:Kaisa Pränktsön-Makkarmos<br />
-------------------------------------------<br />
Psalmi 3:5-8<br />
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,<br />
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.<br />
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,<br />
hän viitoittaa sinulle oikean tien.<br />
Älä luulottele olevasi viisas,<br />
pelkää Herraa ja karta pahaa.<br />
Siinä sinulle lääke,<br />
joka pitää koko ruumiisi terveenä.kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-14830170821741465322020-01-27T00:40:00.001-08:002020-01-27T00:40:19.406-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1XKHXCTMsgnZCLVXErx1o251zrg5NwEOjvvrbWOvEpKvHQ3lxljimYHDiTo5NYy5zt2GxRQF8c4OQtHtG9u9iPegX7xvktApeprBRIlPBEZ4KAqOSY8ZxUMw1pl7ck1axpATQ59UAjlc/s1600/P1030731.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1XKHXCTMsgnZCLVXErx1o251zrg5NwEOjvvrbWOvEpKvHQ3lxljimYHDiTo5NYy5zt2GxRQF8c4OQtHtG9u9iPegX7xvktApeprBRIlPBEZ4KAqOSY8ZxUMw1pl7ck1axpATQ59UAjlc/s320/P1030731.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDUi2VaygFP1EXaUbEien6arzMtCTBFjbTr6x-gKsznJAujhgS6_hDkLxWru6sx5L013oW7q7E80DAywg5d8dnkqgarLoGKshcBOjf9U-8Bhw3pky3lMfZgMvfPwtDe_xiSBn7F11HG1k/s1600/P1050025.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDUi2VaygFP1EXaUbEien6arzMtCTBFjbTr6x-gKsznJAujhgS6_hDkLxWru6sx5L013oW7q7E80DAywg5d8dnkqgarLoGKshcBOjf9U-8Bhw3pky3lMfZgMvfPwtDe_xiSBn7F11HG1k/s320/P1050025.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Kaksi poseerauskuvaa meikäläisestä. Kuvien välillä oli vettä kuohunut Niagarasta, jos kohta Kyrönjoestakin, yli puolivuosisataa. </div>
<div>
Niin maailma muuttuu Eskoseni ja me sen mukana. Olen aina ihmetellyt, kuinka joku voi tuntea jonkun, jonka on nähnyt viimeksi seitsemäntoistavuotiaana (kts alakuva) ja sitten vasta noin seitsemänkymppisenä (kts. yläkuva). Niin on kuitenkin minulle käynyt. Nytkin, vaikka olen hyvän joukon yli seitsemänkymppinen. Itsekin tunnen kyllä aika huvin, esimerkiksi koulukavereitani, jos satun heitä joskus jossain näkemään. </div>
<div>
Onkohan, että se ihmisen peruslookki jotenkin kumminkin säilyy, vai mikä siinä on, että tuntee?<br />
Mene ja tiedä. Hyvähän se on, että tuntee. Muuten joutuisi koko ajan kyselemään kaikilta, että kukas se sinä taas olitkaan?<br />
<br /></div>
<div>
Minä en ole koskaan oikein tykännyt poseerata valokuvissa. Aina, kun kuvataan tunnen, kuinka minulle kuvissa tyypillinen jakoavainhymy nousee (tai paremminkin laskee) suupieliin jäädäkseen siihen koko kuvauksen ajaksi ja pitkästi sen jälkeenkin. </div>
<div>
Alimmaisessa kuvassa nyt jotenkin hymy on vielä luonnistunut, mutta ei mikään kumma. Olin silloin tasan seitsemäntoistavuotias. Ei tarvinnut miettiä näkyvätkö silmäpussit ja kaulaheltat. Ei tietenkään, kun niitä ei ollut.</div>
<div>
Olen tuossa kuvassa Vieno-tätini luona visiitillä ja hän tahtoi ottaa kuvan veljentytöstään.</div>
<div>
Minulla oli ylläni Aija-Kanita-tädin teryleenikankaasta ompelema puolihame. Hameesta tehtiin pyynnöstäni niin kapea, että se päällä piti ottaa lyhykäisempiä askeleita kuin tavallisesti.</div>
<div>
Muistan tapauksen, kun kyseinen hame ratkesi melkein vyötäisille saakka astuessani linja-autoon.<br />
Ei hyvinyt muu kuin jäädä seuraavalla pysäkillä pois ja juosta takaisin lähtöruutuun (so kotiin).</div>
<div>
Kotona neuloin karhunlangalla sauman niin tukevasti kiinni, että SIITÄ se ei enää periksi antaisi. Silloin repeäisi koko kangas. Mutta kuten kaikki minun ikäiseni tietävät, teryleeni ei repeä ikinä. </div>
<div>
Kuten ei sen koommin saumakaan. Ei ole karhunlangan voittanutta.</div>
<div>
Ihme muoti se silloinen 1/2-hamemuoti. Hameen piti olla kuin puukontuppi. Tuppimuoti ei ole tullut takaisin. Tai, taitaa olla niin, että en sitä vaan huomaa. Kankaat ovat joustavia ja periksiantavia. Taitaakin olla se teryleeni, joka ei ole tullut enää muotiin. Eipä sillä, että olisi ikävä. Ei teryleneä, enempää kuin krimpleneä, tai nailoniakaan.</div>
<div>
Olen sen ikäinen, että kaikki on tullut muotiin ja mennyt pois muodista moneen kertaan.</div>
<div>
Nyt esimerkiksi leveälahkeiset housunpuntit ovat in. Kapeat ovat ihan out.</div>
<div>
Minulla on vain out-punttihousuja. Pakko on mennä etsiskelemään modernimpia pöksyjä.<br />
Aioin kyllä olla niin kova naama, että en ikinä luovu pillipunteista, enkä legginsseistä, mutta kai se on pakko! Varsinkin, kun on esiintymisiä tiedossa ja kuukauden päästä pitää oikein junallakin matkustaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lenkkivaatteenikin kaipaisivat kovasti päivitystä. Valitin Magnukselle, että lenkkeileminenkin on niin kamalaa, kun ei ole lenkkivaatteita. </div>
<div>
-Ethän sä vaattehilla lenkkeele! Magnus sanoi.</div>
<div>
-Just sitä mä tahtoisin tehdä! Olisi paljon hauskempaa kuntoilla, kun olisi tekniset juoksuhousut, tekninen juoksutakki, tekninen juoksupäähine, tekniset juoksulenkkarit (tietenkin sateen-, tuiskun-, kuumuuden-, hien sun muun kestäviä ja likaa hylkiviä kaikki).</div>
<div>
-Kato ny näitä mummuköpöttelyvaatteita! Mummutoppis, mummupipo, mummutoppalökärit...mummukumpparit ja mummuvillatumput!!! Urheile siinä sitten! minä rääyin.<br />
<br />
Noh, mummuvermeet minä aion pukea kyllä vast´edeskin, ei sen puolen. </div>
<div>
Sitten, kun olen sen kokoinen, että ei tarvitse mennä lainapeiteosastolle urheilukamppeita ostamaan, niin sitten. Sitten hankin alennusmyynnistä uudenaikaisemmat vermeet.<br />
Voi olla, että siihen menee aikaa, mutta tämänhetkinen plääni on, että puolessa vuodessa olisin mummuihannepainossa, eli 80kg! :D </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yläkuvasta vielä sen verran, että siinä näkyvät sisustuselementit ovat muuttuneet totaalisesti.</div>
<div>
Jäljellä ei ole kuin seinälamppu ja vaarin kulkukauppiaan matka-aski. (Taitaa tuo körttipariskuntataulukin olla vielä paikoillaan).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos sitten aloittaisi menneen viikon pärvöttämisen. Aloitan sen eilisestä, eli sunnuntaista.</div>
<div>
Ajelimme Nikolainkaupunkiin hyvissä ajoin iltapäivällä, että ehdimme kyläillä Catherinen luona rauhassa ennen Kohtaamispaikka-messua Vaasan kirkossa.</div>
<div>
Leivoin viemisiksi piirakan. Piirakasta tulikin aika hyvänmakuinen, vaikka itse sanon.<br />
Kyseisen piirakan tekoreseptissä käsketään panna taikinaan neljä kananmunaa. Olen tähän saakka orjallisesti noudattanut reseptiä. Siitäkin huolimatta, vaikka valmis piirakka on maistunut munakkaalta. Omenahillosilmämunakkaalta.<br />
Tänään päätin laittaa seokseen vain kolme mulkkeroa ja maku oli heti parempi. Melkein jo tiesi syövänsä marjapiirakkaa (ainakin, jos piti silmät auki).</div>
<div>
Seuraavaan piirakkaan laitan vain kaksi kananmunaa. Sitten uskon, että Lyyti alkaa kirjoittamaan.</div>
<div>
Piirakka piirakkana ja munakas munakkaana.</div>
<div>
Oli mukava tavata ainoita lapsenlapsiaan. Joonathania ja Viviannia. Mielestäni he ovat fiksuja ja ihania. Vähä niinku mummunsa ja paappansa. ;)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viideksi menimme kirkkoon. Vaasan kirkkoon. Se on yksi maailman neljästä ihanimmasta kirkosta (toiset kolme ovat tietenkin Huutoniemen kirkko, Isonkyrön kirkot. Vanha ja uusi).</div>
<div>
Kohtaamispaikkojen päälle trönätään aina kahvit. Niin nytkin.<br />
Oli mukava praatata siskojen ja veljien kanssa ja olla samaa mieltä siitä, että Jeesus on pop!<br />
<br /></div>
<div>
Uusi hiuspehkotyylini sai myös huomiota osakseen. Eikä mikään kumma. Tukka siirotti sinne sun tänne ohuen, mutta elottoman näköisenä. Kyllä siinä kotoa lähtiessä jonkunmoinen malli oli, mutta kuten kaikki tietävät, niin Vaasa on, paitsi Suomen aurinkoisin, niin myös tuulisin kaupunki. Vaasassa ei letti pysy ojennuksessa, vaikka se olisi sementistä.</div>
<div>
Seurakahvit juotuamme lähdimme autolle. Astuessamme ulos kirkonovesta jässähti Magnus paikoilleen. Sitten alkoi pyöriminen ja ja viittelöinti sinne ja tänne.</div>
<div>
-Mihinä moomma? Tuas pitääs olla apteekki ja tuas suamenpankintaloo...</div>
<div>
-Hyvät ihmiset sentään. Sullahan on uudet silmälasit. Etkö näe, että siinä on entinen poikalyseo? Tuossa vasemmalla kaupungintalo?</div>
<div>
-Kyllä mä näjen, mutta...</div>
<div>
Aikani kauhisteltuani Magnus sai suunvuoron ja selitettyä, että hän mietti ihan jotain muuta, kuin sitä mistä raosta ollaan ulos tultu (tulimme ulos sivuoven kautta).</div>
<div>
Meikäläisen ei toki pitäisi ihmetellä yhtään mitään. Itse olin täysin ulalla perjantaina etsiessämme alatorin liikekeskuksesta kelloliikettä, josta aikoinamme ostimme minulle blingbling-rannekellon. </div>
<div>
Siihen piti saada uusi patteri.</div>
<div>
Niin rajusti oli alatorin liikepytinki muuttunut sisätiloiltaan, että eksyimme välittömästi kynnyksen yli astuttuamme. Tunsin olevani aikamoinen tollero, joka myös tietenkin olin.<br />
Selvisihän se sitten, kun Magnus googletti, että kyseinen kellikauppa oli muuttanut vastapäiseen liiketaloon. Sain kuin sainkin uudet patterit vaihdatettua kelloon ja nyt on koko ajan pitänyt katsoa mitä kello on?</div>
<div>
Kuriositeettina mainittakoon, että kellon hihna on juuri yhtä kireällä kuin ennen viisarien pysähtymistäkin, eli vuosi sitten. Se on keljua. Blingbling-kellon kuuluu riippua ranteessa löyhähkön ja huolettoman näköisesti, eikä niin, että näyttää kuin veri lakkaisi sillä sekunnilla kiertämästä.<br />
<br />
Kansanlähetyksen seuroissa Vaasan Ristinummella olimme Magnuksen kanssa männä viikon perjantaina.<br />
Magnus piti seurapuheen ja minä lausua posmotin seurarunoja. No vitsi vitsi. Ihan niitä tavallisia runoja minä lausuin niistä minun kolmesta runokirjastani.<br />
Niitä tavallisia runoja kolmesta runokirjastani on tullut lausuttua joka paikassa jo niin kauan, että tapaankin sanoa, että yleisö voi lausua mukana.<br />
Lausuminen meni mielestäni aika hyvin. Suu ei kuivanut paljon ollenkaan. Aina, kun se meinasi kuivahtaa, muistin varoiksi otetun vesikupin sivupöydällä. Pelkkä tieto kupista sai sylkyhanat aukeamaan.<br />
Nyt, jos joku ihmettelee, että mikä se semmoinen Kansanlähetys on, niin kerron, että se on yksi luterilaisen kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä.<br />
Aikoinani, kun tulin uskoon, näin lehdestä, että semmoinen pulju kuin Kansanlähetys pitää seurat kotimme lähellä sijaitsevassa kirkossa (Huutoniemen kirkko).<br />
Ajattelin, että kyseessä on joku työväen hengellisen sivuosaston pitämä tilaisuus. (Vaasassa ilmestyi työväen aatetta kannattava sanomalehti nimeltä Kansanuutiset. Siitä se mielleyhtymä minulle varmaan tuli).<br />
Päätin mennä tilaisuuteen ja siihen "työväen hengelliseen sivuosastoon" minä sitten nappiuduin. Osastossa puhuttiin Jeesuksesta ja siitä minä tykkäsin silloin ja tykkään nyt.<br />
Kyllä minulle selvisi, että mielleyhtymäni työväkeen ei ollut ihan se, mitä luulin. Kovasti Kansanlähetyksessä kyllä tehdään töitä, että evankeliumi menisi etiäppäin, joten ei ajatukseni ihan tyhjästä nyhtäisty ollut.<br />
<br />
Rukoushuone Rauhan asioita puimme torstaina.<br />
Päätettiin juhla-ajoista, hallituksista ja ruohokentän ajamisista.<br />
Minut valittiin jälleen kirjuriksi. Siinä sitä onkin tehtäväkenttää taas. Minä en osaa kirjoittaa lyhykäisesti, enkä nasevasti. Kuka jaksaa lukea pienoisromaanin pituisia pöytäkirjaotteita? Ei kukaan.<br />
Nyt kysymys kuuluu kuka jaksaa lukea romaaninpituisia maanantaiblokkauksia? Toivottavasti joku.<br />
T: Kaisa Pitkänsitken-Lörpskog<br />
--------------------------------------------------<br />
Psalmi 11:7-8<br />
<br />
Herran sanat ovat todet ja puhtaat,<br />
kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea,<br />
joka hohtavana juoksee sulattimessa.<br />
Sinä, Herra, suojelet meitä,<br />
sinä varjelet meitä joka hetki<br />
tämän pahan ajan keskellä.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
</div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-33209074787064134822020-01-20T01:54:00.001-08:002020-01-20T01:54:46.789-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOP98n8zLxO6RDt8Gzb3Dup4COEiMiHFw2I-vywJkIGyrsh5nqJ7CDaMLL8P2laKfGpE4il4vwUqvbZCEhzBiwlYE7HVvHUdAyaYVl0oTAUd3zfhJPAX2dszTY4-ZW-Xg9tijKzb3OVdI/s1600/P1050665+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOP98n8zLxO6RDt8Gzb3Dup4COEiMiHFw2I-vywJkIGyrsh5nqJ7CDaMLL8P2laKfGpE4il4vwUqvbZCEhzBiwlYE7HVvHUdAyaYVl0oTAUd3zfhJPAX2dszTY4-ZW-Xg9tijKzb3OVdI/s320/P1050665+%25281%2529.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0PZDyJpzT1F0Rn1FZYnB3e-NTXT2LM46bH2Itg_YTpUFxumCCaAv4EKmCWQCWz55vVMJv6wlB0HtfANvmyU5ALkVqVMydQrfUgv6J0GHTYdgToPcdnR9diG2n4GrlBiP2yv12M2x3eGw/s1600/P1050674.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0PZDyJpzT1F0Rn1FZYnB3e-NTXT2LM46bH2Itg_YTpUFxumCCaAv4EKmCWQCWz55vVMJv6wlB0HtfANvmyU5ALkVqVMydQrfUgv6J0GHTYdgToPcdnR9diG2n4GrlBiP2yv12M2x3eGw/s320/P1050674.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Entistä vinhemmalla faarttilla viikko viuhahtaa maanantaista maanantaihin. Mutta mitä sitä ihmettelemään ja pahkuloimaan. Minulla on aina aika viuhahtanut nopeasti. Ei ole kuin hetki siitä, kun olin nuori ja kaunis. Nyt vanha ja muuten vaan komia.<br />
Nyt, kun ikää on jo kertynyt aikamoisesti hennoille hartioille, niin pakkaa hytisyttämään tämä ajan viuhahtelu. Ikää kertyy ja kertyy sellaisella vauhdilla, että ei perässä pysy. Kaikki vanhuuden kauhuskenariot pakkaavat pukkaamaan mieleen. Varsinkin lehtiä lukiessa ja uutisia kuunnellessa.<br />
Kauhukuvia märjissä vaipoissa toisten pyöräyteltävänä oleminen jossain syrjäisessä HOITO- (yskäisy) laitoksessa, jossa on virtuaaliruokailu. Robotti nurkassa kertoo mikä päivä on ja toivottaa hyvää huomenta Kaisa, hyvää huomenta Kaisa, hyvää huomenta Kaisa...nyt on maanantai, maanantai maanantai...kuinka sitä on nukuttu? Kuinka sitä on nukuttu? Nukuttu nukuttu nukuttu...honk honk klonk klonk...</div>
<div>
Ei sitä ennen, nuorempana, välittänyt, eikä moljahtanut edes mieleen, missä ja kussa sitä vanhuutensa viettää. Jos joskus harvoin mietitytti, sitä ajatteli vaan, että hui hai. </div>
<div>
Joulunalainen sairaalareissu pani miettimään. Siellä päätin myös alkaa todenteolla hoitamaan tätä maallista raihnaistuvaa kruppia. Aloin hopottaa myös Magnusta hoitamaan itseänsä niin, että saamme olla täällä Letkutiellä, jos mahdollista, niin hamaan loppuun asti (mielellään yli satavuotiaaksi).<br />
Kyllä se on niin, että ei sitä ihmispolo vetry, eikä pysy kunnossa istumalla kiikkustoolissa ja vahtaamalla TV:tä kuin ei myöskään roikkumalla päivät pääksytysten koneella. Olenkin käynyt useammin lenkillä ja vähentänyt syömistä. Koneellakin roikuskelen hivenen vähemmän niin hauskaa kuin se onkin.</div>
<div>
Eilen sauvakävelin "yksityisen pururatamme" päästä päähän. Siitä kertyi mittariin n. 1.3 km.<br />
Muut tepastelut kartanolla sinne tänne yhdistettynä tuohon lukemaan laskeskelin tehneeni 1.7 kilomeeterin lenkin!</div>
<div>
Ihan lähiaikoina aion kävellä matkan kahteen kertaan ja hiukan tiukemmassa tahdissa. Luulisi, että kunto alkaisi pian sen verran nousta, ettei koko ajan tuntuisi tylsältä ja työläältä.</div>
<div>
Eilen tuntui hyvinkin tylsältä, mutta sain tunteen karkoitettua ajattelemalla niitä robotteja ja virtuaaliruokailuja. Jo alkas rouvalle meno maittaa ja kepit kalista!</div>
<div>
Virtuaaliruokailu on kuulemma sellaista (joku päivä hätäisesti jostain luin), että hoitaja seuraa kutjustaan, kun asukkaat, eli mummut ja paapat, syövät. Mummut ja paapat puolestaan saavat ruudusta seurata ja nähdä kuinka muissa huoneissa syödään ja juodaan. Hoitaja aina välillä kehottaa (koneen kautta tietenkin) haukkaamaan voikkuleipää, tai hörppäämään maitoa.</div>
<div>
Aika kamalalta vaikuttaa, mutta vaikutti se myös sen, että jalka nousi rivakammin.<br />
Päätin, että teen kaiken minkä voin kuntoni eteen. Yhtään liian aikaisin en ole asialla. Kohta paukkuu 74 lasissa (ja melkein sata puntarin viisareissa). </div>
<div>
Kyllä minä aina joskus ennenkin olen saanut kuntoiluhepuleita. Laskeskelin, että joka vuosi pari kertaa viidenkymmenen vuoden aikana. Siis sata päätöstä parantaa elämisen ja olemisen laatua! Joku voi sanoa, että eikö muorin kannattaisi jo antaa periksi ja uskoa, että vetelyys ja unteluus ei lopu vasta kuin kuollessa. Väärin! Ei kannata koskaan antaa periksi! Onnistui sitten, tai ei!<br />
Yläkuvassa on arviolta 98:s kunnonkohennus-aloituskerta. Se on otettu viime vuonna.</div>
<div>
Laitoin merkiksi lumiklöntin joka kerta kun olin kävellyt meidän pikkutien päästä päähän, eli kaksisataa metriä. Mikäli saan selvää, niin näyttäisi, että kuvassa on viisi klönttiä rivissä. Olin tuohon mennessä kävellyt matkan viisi kertaa. Siis yhteensä yhden kilometrin. </div>
<div>
Teen näitä 200:n metrin pyrähdyksiä vain pimeällä. En uskalla lähteä "yksityiselle pururadallemme".</div>
<div>
Pitäisi olla vähintäin tuhannen watin otsalamppu, että näkisi susilauman jo kaukaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisessa kuvassa on talvisia ruttulehtiruusunmarjoja. Tämä kuva on otettu toissa<br />
talvena. Hyvä on, että tuli ikuistettua, koska rutturuusu on tappotuomiolla koko maassamme ja myös tietenkin meidän pihapiirissämme.<br />
Kyseinen yrtti on kyllä niin sitkeä ja leviävää sorttia, että epäilen raskaasti, että nuinkohan onnistuu hävittäminen? Magnus ähersi syksyllä rautakangen kanssa hiki hatussa pitkän tovin tuloksena muutaman metrin kalju kohta sadan metrin risuaidassa.<br />
Järeämmät laitteet tarvitaan ruttuaidan nujertamiseen. Ja, epäilen, että auttavatko nekään? Sikiävämpää yrttiä en ole kuunaan nähnyt. Horsma ja ehkä myös lupiini ovat sellaisia. Muista en tiedä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viimeviikon kalenteriaukealla on merkintöjä, jos kyllä myös valkoisiakin kohtia.</div>
<div>
Maanantaina alkoi taidekurssi. Siitä taisin jo edellisessä postauksessa mainitakin. Piirsin joulukorttia ensi joulua silmälläpitäen: Kolme tietäjää. (Siitäkin varmaan mainitsin).</div>
<div>
Olen hyvin tyytyväinen tietäjäkorttiini. Kamelit tuntee kameleiksi ja kyllä tietäjätkin tietäjäksi tunnistaa. Ainakin taidekurssiopettaja sanoi, että joo, tommosia ne just oli.<br />
Taidekurssiopettaja tiesi myös kertoa, että Raamatussa ei mainita, että tietäjiä olisi ollut kolme.<br />
Mene ja tiedä. </div>
<div>
Päättelimme sitten, että kyllä niitä kolme varmasti on ollut, koska arvokkaita lahjojakin oli kolme. Kultaa, mirhaa ja suitsuketta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tiistaina olin Lapualla Pop Up- seurakunnan runoillassa lausumassa runojani. Meitä runonesittäjiä oli kaksi ja musiikissa myös aivan ihana esiintyjä.</div>
<div>
Magnus tuli mukaan tentattuaan ja varmistettuaan ensin moneen kertaan, ettei kyseessä ollut naistenilta.</div>
<div>
-No ei oo! vakuutin minä. -Kyllä se olisi mainittu ja kyllähän miehetkin runoista pitävät ja niitä esittävät! Meillä koulussa kävi Yrjö Jyrinkoski, tai Veikko Sinisalo lausumassa runoja!</div>
<div>
-Meillei käyny! Ei ikänä! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Runoilta oli ihana. Ihmisiä tuli runsaasti runoja ja lauluja kuuntelemaan. </div>
<div>
Sain myytyä useita runokirjojakin lähetyksen hyväksi. </div>
<div>
Runoilta poiki toisenkin lausuntamatkan Lapualle. Sydänyhdistyksen tilaisuuteen.<br />
Aivan sydämestä otti! Niin iloiseksi tulin, kun muutaman päivän perästä sain puhelinsoiton, jossa pyyntö esitettiin. Soittaja oli ollut tilaisuudessa mukana ja tullut siihen tulokseen, että runoni sopivat myös sydänyhdistyksen tilaisuudessa lausuttaviksi. Olivat kuulemma kolahtaneet niin syvälle sydämeen.</div>
<div>
Muistin, että minulla on varta vasten sydämestä kirjoitettu runo. Etsin sen ja harjoittelen sitä sydämen pohjasta kyseistä tilaisuutta varten. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Torstaina Magnus matkusti Helsinkiin TV 7 "Isännän pöytä"-nauhoitukseen.</div>
<div>
Pelkäsin kovasti, että hän ei ikinä osaa perille. Varsinkaan, jos metrolla menee.<br />
Muistin oman Hälssinginmatkani vuosia takaperin. Minun piti matkustaman myös raitiovaunulla, enkä tiennyt, mistä kyseiseen vaunuun mennään edes sisälle. Etu-, vai takaovesta?<br />
Tulin siihen tulokseen, että etuovesta ja pungersin itseni sisään piljetinmaksua varten kolikkoja hikisessä nyrkissä pusertaen. Leuat lotisten tukutin kolikoita saföörille. Tämä oli lähteä lentoon pelkästä raivosta. -Ei täällä rahalla makseta...maksettu enää vuosikausiin. Siihenhän se aika menis, kun jokaisen pennin laskisi ja lattialta keräilisi...</div>
<div>
Lopuksi hän huitaisi kättään siihen tyyliin, että ymmärsin, että nyt on landepaukkumummun paras mennä takapenkkiin istumaan ja häpeämään. </div>
<div>
Onneksi hän ei karhannut minua ulos. Ei tarvinnut alkaa ääneen itkemään. Takapenkillä oli hyvä hiljaisesti pyyhkiä kyyneleet takinetumukseen ja nieleskellä tyhjää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Magnus sanoi pärjänneensä hyvin. Taksiasemaa piti etsiä, mutta ei kauan. Jonkun aikaa asemaa kierrettyään ristiin rastiin, pitkin ja poikin hän kysyi joltain seinään nojailevalta kaverilta, jotta mihinä täälon taksiasema?</div>
<div>
-Kun menet ulos, niin siinä heti vasemmalla!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Magnus meinaili minulle, että olivat muuttaneet taksiaseman paikkaa sitten viimekerran. Uskon kyllä sen. Kaikki muuttuu. Toista se oli Kekkosen aikaan.</div>
<div>
Magnus olisi toki osannut mennä metrollakin (niin paljon hän sai neuvoja), mutta taksilla pääsi porraspäähän asti. </div>
<div>
Ohjelma tulee TV 7:lta (TV seiskalta) ulos 20.03 klo 20.00 ja 25.3 klo 17.00</div>
<div>
Magnuksella on yllään minun valitsema vaaleanpunainen paita päällä. Itse hän olisi valinnut gredeliininvärisen paidan. Magnus ei 54:ään vuoteen ole saanut päättää, mitä panee päälleen.<br />
Matkaa varten ostettiin myös uusi päähine. Lätsä. (Minun valitsema).</div>
<div>
Magnus olisi halunnut laittaa matkalle vanhan, rakkaan, riemunkirjavan ja kulahtaneen piponsa. Kielsin jyrkästi. Sanoin, että ei käy! Varsinkin, kun on sama sukunimikin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantaina meillä oli Magnuksen kanssa virsipiirinpito Laurilanmäellä.</div>
<div>
Sydämen pohjasta lauloimme. Ainakin 10 virttä. Luin meille psalmi 34:n ja Magnus piti pienen puheen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Perjantaina olimme saattamassa haudan lepoon rakasta perhetuttuamme täällä Isossakyrössä.</div>
<div>
Minä sain pitää muistopuheen. </div>
<div>
Puheen loppuun olin kirjoittanut: Ei Tuula ole kuollut, vaikka kuoli. Hän elää. Hän asuu Jeesuksen valmistamassa sijassa. Niin Jeesukseen uskoville käy. </div>
<div>
Kerran kohtaamme taivaassa ja Jumala on pyyhkinyt pois joka ikisen kyyneleen. Riemu ja ilo on tullut tilalle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
--------------------------------------</div>
<div>
Psalmi 34:5-9</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä käännyin Herran puoleen,</div>
<div>
ja hän vastasi minulle.</div>
<div>
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.</div>
<div>
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,</div>
<div>
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.</div>
<div>
Minä olin avuton ja huusin apua.</div>
<div>
Herra kuuli minua</div>
<div>
ja pelasti minut kaikesta hädästä.</div>
<div>
Herran enkeli on asettunut vartioon.</div>
<div>
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa,</div>
<div>
ja pelastaa heidät.</div>
<div>
Katsokaa, nähkää omin silmin!</div>
<div>
Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä.</div>
<div>
Onnellinen se, joka turvaa häneen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-75131109103591164812020-01-13T01:16:00.002-08:002020-01-13T01:16:36.597-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh23eQeR7jThDrfJfhm6HoT7lhYvElfjmu39JsxyRUwDacviXrAvOUI86iCm62sJ_iBOcBPIYQyvDmSZn6syAfLkaWfxv6wy1ANMBu3m_3Z8lVyEsCBRaW47uqW6wAW5OxnsaaIqUfw1eE/s1600/P1030820.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh23eQeR7jThDrfJfhm6HoT7lhYvElfjmu39JsxyRUwDacviXrAvOUI86iCm62sJ_iBOcBPIYQyvDmSZn6syAfLkaWfxv6wy1ANMBu3m_3Z8lVyEsCBRaW47uqW6wAW5OxnsaaIqUfw1eE/s320/P1030820.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJSR-rplhrX5-rth9oRfZ3XJFC-IznunZCOnynBS3fCMe0Twnp7PTmyMVakYorOkfc2dikgGPb-p3EPGaB4qSkP0l5u0-YUOpGtMgKmD94VvSrNmPCnY6DG_TJhkeWbB_8YnoHFYegYKM/s1600/P1030993.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJSR-rplhrX5-rth9oRfZ3XJFC-IznunZCOnynBS3fCMe0Twnp7PTmyMVakYorOkfc2dikgGPb-p3EPGaB4qSkP0l5u0-YUOpGtMgKmD94VvSrNmPCnY6DG_TJhkeWbB_8YnoHFYegYKM/s320/P1030993.JPG" width="320" /></a></div>
Yläkuvassa seison ihmettelemässä kiikkustoolia, jolla vaarini on vuorenvarmasti istunut ja huilannut töiden lomassa ja josta ihmettelystä on kulunut jo muutama vuosi. Pääsimme käymään talossa, jossa vaarini aikoinaan kihlattunsa kanssa asusteli täällä Isossakyrössä.<br />
Olen useaan kertaan vuosien varrella, tätä blogia pidellessäni, maininnut vaarini. Kalle Kustaa-vaarini. Hän oli hieno mies. Lyhyt, pyöreä ja kova tekemään töitä ja keksimään kaikkea.<br />
Hän toimi myös kulkukauppiaana. Matkakapsäkistä löytyi neuloja, lankoja, neppareita, kanttinauhaa ja sen semmoista tuiki tarpeellista tavaraa. Muistelisin, että myös alusvaatteita kuului vaarin myyntiartikkeleihin. Niitä vaaleanpunaisia, kuminauhapultullisia naisten "pikku"pöksyjä ja liekkö, että myös flanellisia miesten kalsareita ja paitoja.<br />
Kun vaari tuli yökylään, toi hän aina jotain uutta ja ihmeellistä tuliaissyötäväksi. Kerrankin ison pussillisen appelsiinejä. Tuohon aikaan (yli 60 vuotta sitten) appelsiinit olivat aika harvinaista herkkua. Kuten myös banaanit. Banaaneista emme veljeni kanssa tykänneet ollenkaan.<br />
Äiti hämmästyi, kun löysi banaanimme puidenpilkkomispölkyltä puuliiteristä. Niistä oli varovasti tikistetty puolensentin palat molemmista.<br />
Sanoimme äidille, että me JÄÄSTETTIIN ne. Emme uskaltaneet sanoa, että emme tykänneet niistä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olivatkohan ne banaanit liian kypsiä? Peräti mustapilkkuisia? Niitä en syö vieläkään. Banaanin pitää olla aavistuksen verran vihreä. Silloin se on hyvää! (Namskis namskis).<br />
<br />
Alakuvassa näkyy vinttipöksämme alko-ovin aakkuna. Tuon aakkunan edessä minä par´aikaakin kirjoittelen.<br />
Enkelin olen saanut aikoinani pikkuiselta pyhäkoululaiselta toimiessani Asevelikylän pyhäkoulussa opettajana Kaijan kaa. Oi niitä aikoja!<br />
Olen varmaan sata kertaa kertonut seuraavan jutun rukouksesta. Jotka muistavat sen, voivat hypätä paririviä eteenpäin, koska kerron sen taas. Sadannen ja ensimmäisen kerran, koska olen saanut muutamia uusia lukijoita tässä hiljakkoin. Olisi vahinko, elleivät he sitä tulisi tietämään.<br />
Siispä: Minulla oli pyhäkoulussa aina tapana kysyä lapsilta olisiko heillä jotain rukousaihetta, jonka puolesta me kaikki rukoilisimme? Kerroin myös, että Jeesus kuulee rukoukset. Varsinkin pikkuisten poikien ja tyttöjen rukoukset.<br />
Eräs rohkea tyttö viittasi innokkaasti.<br />
-No, minkä asian puolesta sinä, Ellu (nimi muut.), tahdot, että rukoilemme?<br />
-Meidän tiskiharjan! Se meinaa katketa!<br />
(Opettaja nielaisee ja laskee viiteen).<br />
-Jeesus kyllä kuulee kaikki, mutta tiskiharjojen puolesta ei kannata rukoilla. Niitä katkee ja tulevat muutenkin sottaiseksi ja tiensä päähän. Tilalle ostetaan uusi ja vanha paiskataan Stormosseniin vietäväksi. Ihmisten ja heitä koskevien asioiden puolesta rukoillaan. Niin iloisten kuin murheellisten.<br />
Pikkutyttö katsoi silmiini ja kertoi, että isin kurkku on kovaa kipeä.<br />
Niinpä me rukoilimme hartaasti tämän asian puolesta.<br />
Meni kuukausia ja eräänä päivänä edessäni, palvelutiskin toisella puolella, seisoi mies, joka sanoi:<br />
-Te olette pyhäkoulussa rukoilleet minun puolestani. Tyttäreni kertoi. Kurkkuni on leikattu ja kaikki on hyvin. En voinut ennemmin tulla kiittämään, koska en pystynyt puhumaan. Nyt pystyn. Kiitos.<br />
Minä puolestani hämmästyin ja ilahduin kuulemastani niin, että en pystynyt sanomaan uuta, enkä aata.<br />
Kiitettyään vielä kerran, mies lähti iloisena ulos.<br />
<br />
Pyhäkoulunopettajana toimin muutaman vuoden vielä täällä Isossakyrössäkin. Rukoiltiin monenmoisten asioiden puolesta. Rukouksen opettaminen on tärkeää. Niin iltarukouksen kuin kaikenlaisen muunkin.<br />
<br />
Viime viikon kalenteriaukealla on kolme merkintää:<br />
1) Keskiviikko: Kamp. Anne klo 10<br />
2) Torstai: Rukoushuone Rauha-palaveri klo 13<br />
3) Lauantai: Jouluateria perhekunnan kanssa<br />
<br />
Kamp. Annen luona hiuksiini laitettiin pehmennys. Se tahtoo sanoa sitä, että hiukseni ovat nyt vähäiset ja käkkärät. Sitä ennen vähäiset, latuskaiset ja piikkisuorat.<br />
Viimeksi hiukseni ovat olleet vähäiset ja käkkärät vuonna 1980.<br />
Itse tykkään luukistani aika kovasti. Magnus ei sanonut kampaajalta kotiintullessani mitään.<br />
Aikojen päästä, kauan tuijotettuaan hän loihe lausumaan: -On se... hiano! (Yskäisy).<br />
Magnus ei ikinä valehtele.<br />
Vielä, kun hiuksiani olisi 3-4 kertaa enemmän kuin on, käkkärät näyttäisivät vieläkin somemmilta. Olen rukoillut, että päänahkani jo olemassa olevien hiustuppien viereen kasvaisi kolme uutta tuppea hiuksineen päivineen. Silloin saisin peukalonvahvuisen ponnarin. Nyt ponnari on neljäsosa pikkulillistä.<br />
Tarkennettakoon, että en minä ponnaria pitäisi kuin siivouspäivinä ehkä, vaikka se olisi peukunkin vahvuinen. Kuhan kirjoitin esimerkin, että tiedätte, missä mennään. Ponnariin tarvittava kuminauha syö hiuksia ja syötäväksi asti minulla ei fledaa löydy.<br />
Asia voi kyllä hyvin olla myös niinkin, että käkkärät eivät pue mummuja. Voi jopa käydä niin, että käkkärät saavat mummut näyttämään vieläkin mummusemmilta kuin ovat.<br />
Niin on myös meikkaamisen kohdalla. Ryppyjen välissä kiemurteleva eyeliner ei välttämättä nuorenna, kuten ei huulijurmuja pitkin leviävä huulipunakaan. Tänään kuitenkin viimeksi uhosin, että minä tulen meikkaamaan vielä vellitalossakin. Arkkuunkin pitää naamarustinki makeupata, vaikka kansi kiinni pidetäänkin.<br />
Minä olen saanut kovan kovan kolauksen ja iänikuisen trauman alta kaksikymmppisenä.<br />
Olin jossain sukukokouksessa ja laittanut ensimmäistä kertaa luomivärit, ripsarit, huuli- ja poskipunat naamatauluuni.<br />
Siinä sitten kahvia juodessa joku sukulaistäti läpsäytti kätensä polviin ja huusi:<br />
No, nyt on Kaisallakin jo vähän ilmettä silmissä!!!<br />
Minulta lähti mennä Marie-keksi väärään kurkkuun. Tuli mieleen, että mimmonen ääpsä minä siihen asti olin ollut? No ilmeisesti varsinainen ääpsä: Ilmeetön ja suu auki jossain nurkassa toljottava rumilus. Hajuton, mauton ei kukaan, eikä mikään. (Itkua ja nyyhkytystä).<br />
Tämänkin olen useasti kertonut, mutta vetoan jälleen niihin uusiin lukijoihini.<br />
<br />
Rukoushuone Rauhan asioista palaveerattiin innolla ja päätettiin pitää syyskokous, josta tiedote käytiin niittaamassa rukoushuoneen oveen. Sieltä voi kukin käydä ne lukemassa ja tulla kokoukseen Ystävyydenkulmaan 23.1 2020 klo 13.00<br />
<br />
Jouluaatonvietto jouluaterioineen ja muineen jäi meiltä, sattuneesta syystä, kokonaan viettämättä ja niinpä otimme vahingon takaisin lauantaina.<br />
Catheriine, Joonathan, Vivianni ja Eerikki saapuivat Hälvänmutkalle tasan kello 13.00.<br />
Mukana heillä oli suloinen ruusukimppu ja iso lahjapussi suuta myöden täynnä lahjoja.<br />
Minä olin mykistynyt! Hyvät ihmiset sentään! Kysyin, että mitä he oikein meinaavat?<br />
Sanoin, että on näköjään pakko alkaa hankkimaan ens kuusta lähtien lahjoja porukalle. Ja niin aion myös toimia. Aina, kun menen Nikolainkaupunkiin, tai Östermyraan kuljen kaupoissa lahjakiilto silmissä.<br />
Luettelen tässä vaan omat lahjani:<br />
Pieni olkalaukku, kaksi konvehtirasiaa, teetä, tiikeritakki (se oli minulla jo kirkonmenoissa ylläkin), kymmenen pikkuruista kynsilakkapulloa (illalla jo yhtä niistä kokeilin), kullalta siftaava, ohut kaulahuivi ja moderni saunanappo. Nappo on tarkoitettu koko meidän perhekunnalle.<br />
Moderni saunanappo oli todella hieno ja moderni. Arvuuttelimme kauan, mikä se on. Minä ehdotin mailaa. Ei golf-, mutta se sellainen, jolla pelataan seurapeliä, jonka nimeä en muista.<br />
Lahjoja on kyllä mukava saada, ei sillä eikä millä.<br />
Me annoimme lahjat rahana, mutta kiva sitäkin on varmaan saada. Voi ostaa itselle mieluista, eikä vihapitoa.<br />
Eerikille ostamani lahjan minä söin joulunpyhinä itse. Viime viikolla osti uuden ja teki mieli syödä sekin, mutta sain hillittyä mielihaluni.<br />
Kyseessä oleva syötävä lahja on Kallen Kaviaari-pötkylä. Sitähän ei kukaan kuolevainen voi olla syömättä. En ainakaan minä, eikä Eerikki.<br />
Hain kirkolta kinkun. Catherine sanoi, että kinkku on sitte pakko olla!<br />
Hermostuin, kun kaupan pakastealtaissa ei ollut jäljellä enää yhtäkään joulukinkkua. Ei pientä eikä suurta. Ei luullista, eikä luutonta. Onneksi hoksasin kysyä myyjättäreltä, että olisiko johonkin varastopakastearkkuun mahtanut unehtua kinkkua? Koon ei väliä!<br />
Myyjätär muisti, että oli jokunen päivä takaperin vienyt pienen nyhtöporsasluomuverkkokinkun<br />
pakastepitsojen viereen. Juoksimme katsomaan ja...hurraa! Siellä se oli. Isonkyrön viimeinen, vuoden 2019, joulukinkku. Ja hyvä kinkku olikin. Nyhdössä, lihassa, kaurassa ja luomussa on sitä jotakin mitä ilman, minä ainakaan, en aio ikinä olla.<br />
<br />
Sunnuntaina menimme kirkkoon. Iltapäivällä vielä Majatalo-tilaisuuteen pappilaan.<br />
Tänään alkaa taidepiiri. Elämässä alkaa tuntua taas tekemisen meininki.<br />
Päivä päivältä kunto nousee ja kilot karisee. Meillä on uusi, lahjomaton puntarikin!<br />
T: Marja Kaisa Griskinkku-Nyhtönen-Lötjänder<br />
-------------------------------------------------<br />
Psalmi 19:10-13<br />
<br />
Herran sana on puhdas ja aito,<br />
se pysyy iäti.<br />
Herran säädökset ovat lujat,<br />
ne ovat oikeita kaikki<br />
Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta,<br />
kalliimmat kuin kullan paljous,<br />
makeammat kuin mesi,<br />
maistuvammat mehiläisen hunajaa.<br />
Ne opastavat minua, palvelijaasi,<br />
niiden noudattamisesta saa suuren palkan.<br />
Mutta kuka huomaa erehdyksensä?<br />
Puhdista minut rikkomuksistani,<br />
niistäkin, joita en itse näe.<br />
<br />
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-46172340058849426832020-01-06T10:33:00.002-08:002020-01-06T10:33:11.382-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbqnRAJWsE5ZlL5-xzRoHTKeIiOp7YzkEhQEqyqIm4lbmfjbWFvVAsyk68_oT3Nu6UxLmkHWdAjAXS_JeMKBCw06HQrWhp0YJomCKIno9jiQMWD1h02yr7xMh8ReSC7K0eM1fjKtS9XNM/s1600/P1070193.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbqnRAJWsE5ZlL5-xzRoHTKeIiOp7YzkEhQEqyqIm4lbmfjbWFvVAsyk68_oT3Nu6UxLmkHWdAjAXS_JeMKBCw06HQrWhp0YJomCKIno9jiQMWD1h02yr7xMh8ReSC7K0eM1fjKtS9XNM/s320/P1070193.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSdLPQO-MYwHgyomNV1wXJzatJEnhRCtIdblvAfsERLl0ra88DJtpPpaQSJyeKjReVb23fiCAFXkHfCK5fjeLO30_QV-SEuvKb-aHGtAWyUxHXXSsGyAl30doHXbWxqyuHeR92IpT7dG8/s1600/P1070220.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSdLPQO-MYwHgyomNV1wXJzatJEnhRCtIdblvAfsERLl0ra88DJtpPpaQSJyeKjReVb23fiCAFXkHfCK5fjeLO30_QV-SEuvKb-aHGtAWyUxHXXSsGyAl30doHXbWxqyuHeR92IpT7dG8/s320/P1070220.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
Alemmassa kuvassa "yksityinen" lenkkipolkuni talvisotisovassa. </div>
<div>
Kuva ei ole tältä vuodelta. Tällä hetkellä lenkkipolku on paljas lumesta ja sitä pitkin on maikea askeltaa. Toissapäivänä otin sauvatkin kehiin, kun sen päästä päähän kamilastin. </div>
<div>
Olen hyvin iloinen kyseisestä polusta. Se alkaa melkein porraspäästä. Ei tarvitse lähteä maantielle liukastelemaan. Ei liioin tarvitse kuikuilla tuleeko autoja, vai eikö tule. Senku kävelee kepit kopisten ja ajattelee peesvärisiä ajatuksia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Huomenna riisutaan kuusi ja nostetaan kyntteliköt aakkunoilta eteisen yläkomeroon. Joulukoristeet ovat olleet silmiemme ilona yhden kokonaisen kuukauden ja kolme viikkoa päälle!</div>
<div>
Haikealta tuntuu riisuttaminen ja tippaakaan en ole vielä koristuksiin kyllästynyt, mutta joulu on nyt ohi ja sen mukaan toimitaan. </div>
<div>
Olen päättänyt, että tulevana jouluna laitan joulukuusen ja muun asiaankuuluvan rekvisiitan esille vieläkin aiemmin. Mitä pihtailla fiiliksissä, kun kerran voi fiilistelläpitkään ja hartaasti? </div>
<div>
Veljelläni oli joulukuusi kirkkaanpunaisine pallukoineen esillä joskus koko vuodenkin yhteen syssyyn. Kuusi pysyi pystyssä, kun sen varsi oli tungettu seinän ja patterin väliin. Veli sanoi tykkäävänsä joulukuusesta. Sanoi myös, että jos hän jostakin tykkää, niin sellaista hän haluaa myös pitää näkösällä. Kivasti ajateltu ja toimittu.</div>
<div>
Aina, kun tulee aika, että joulurekvisiitat on riisuttava, tulee haikea olo. </div>
<div>
Keskikammari, jossa kuusi on (kts. yläkuva) näyttää monta päivää valjulta, kuten myös köökki, kun kyntteliköt eivät loista valoaan. Ei sisälle, eikä ulos.</div>
<div>
Pian sitä kuitenkin taas tottuu siihen, että huoneissa on valjumpaa ja alkaa valju arki.</div>
<div>
Huomenna alkava arki varsinkin tuntuu oikein sikavaljulta (paremmin tuu ja sano). </div>
<div>
Minun pitää tilata hammaslääkäri! </div>
<div>
Ennen loppiaista jo yritin, mutta ei ollut aikoja. Kehotettiin soittamaan ensimmäisenä arkena ja se on yhtä kuin huomenna. </div>
<div>
Minulla on sellainen tunne, että runsaasti paikattu purukalustoni on tullut tiensä päähän. </div>
<div>
Oli minulla kyllä viimeksikin (noin parisen vuotta sitten) hammaslääkärin vastaanotolla samanlainen fiilis, mutta MITÄÄN vikaa ei löytynyt. Ei, niin mitään. Kaikki kymmenet ja taas kymmenet paikat olivat kuulemma kutakuinkin paikoillaan ja reikiä ei paikoissa kuulemma sanottavasti näkynyt. </div>
<div>
Olen varma, että reiät olivat piilossa. Ne olivat (ja ovat) sen sota-ajan kauhean, mustan paikkavärkin, eli amalgamin, alla piilossa. Uskon, että sekä ylä-, että alaleukani on täynnä reikäisiä käytäviä. Sellaiset ainakin ovat fiilikset, joten ymmärtänette, että arki tuntuu nyt harvinaisen kamalalta vastaanottaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta ei niin pahaa, ettei hyvääkin. Toisena arkena menen kampaajalle ja laitatutan kiharat. </div>
<div>
Kiharaidea iski mieleen taannoisella sairaalareissullani. Heti, kun antibiootit ja muut tropit alkoivat vaikuttaa kunnon kohenemiseen, aloin tietenkin kiinnostua ulkoisesta habituksestanikin eri lailla kuin taudin jyllätessä päällä. Silloin en välittänyt mistään mitään. Se on outo tila meikäläiselle, joka välittää paljon kaikesta, mikä koskee a) pukeutumista b) naamarustinkia (ripsiväri&huulipuna&alusvoide&päällysvoide&poskipuna jne. Kotioloissa pitäisi ehkä välittää vieläkin enemmän (vrt. lökäpöksyt, lökävillatakki, lökäsukat, rasvaletti jne, jne). Joku on sanonut, että pitäisi edes VÄHÄN yrittää olla sellainen, minkämoiseen aviomies aikoinaan ihastui.<br />Ehkä alan yrittämään. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Noh, siinä sairaalahuoneen peilin edessä seistessäni ja hiuksiani katsellessani ajattelin, että kovasti ovat leikkauksen tarpeessa. Ajattelin myös, että kovasti harva on mummun kuontalo. Sitten ajattelin, että vaikka tukkaa on nirkosesti, niin voisivathan hapset kumminkin olla edes kiharalla. Ainakin vähän. </div>
<div>
Kolmekymppisenä minulla oli afrokampaus. Muistattehan sellaisen luukin? Hiukset olivat säkkärällä kuin sähköiskun jäljiltä.</div>
<div>
Sättäsin afroaikeistani Magnukselle ja kysyin, mitä hän on asiasta mieltä?</div>
<div>
Vastaus oli :O. Kirjoitin, että vastauksen olisi pitänyt olla :D!</div>
<div>
Katsotaan nyt kuinka mummun käy? Kyllä minä toi sitä mieltä myös olen, että ns. afro ei kyllä määrätyn ikäisille ehkä enää mollaa ja minä olen määrätyn ikäinen. Maaliskuussa vielä määrätympi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Upouusi pinkinvärinen kalenterini hohtaa viimeviikon kohdalla valkeana kuin hanki.</div>
<div>
Missään ei ole käyty, eikä kukaan ole käynyt meillä. Lenkillä toki olen käynyt ja kaupassa.</div>
<div>
Kaupasta ostin proteiinirahkaa, pähkinöitä ja Möllerin kalaöljyä. Ne ovat määrätyn ikäisille terveellistä syötävää (kuten myös liha. Niin kanan- kuin naudan plus possun. Sanoi kuka, mitä tahtoo).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sunnuntaina meillä oli Tervajoen Ystävyydenkulmassa sunnuntaiseurat. Moni löysi sinne tiensä, vaikka ilmoittelu ontui ja sairastapaukset muuttivat melkein koko esiintymiskokoonpanon.</div>
<div>
Iki-ihana Vaimojen Ääni lauloi suoraa sydämeen osuvia itsesanoittamiaan- ja säveltämiään biisejä.</div>
<div>
Minä olin saanut tehtävän juontaa tilaisuudessa ja kysyin heiltä, kun he olivat laulunsa laulaneet, että miltä tuntuu laulaa noinkin läheltä oikeaa nuottia?</div>
<div>
Kaikille laulajille ei moista kysymystä rohkene esittää. Vaimojen äänelle rohkenee. Siitäkin jo tietää, mimmonen ihana porukka on kyseessä.</div>
<div>
Ymppäsin juontoni sekaan myös sepittämiäni rohkaisurunoja. Juontajan ei saisi muuta kuin juontaa. Sen opetuksen muistan aikoinani käymältä saarnakurssilta.</div>
<div>
Ajattelin, että lausun vaan pari kolme runoa ja nekin lyhykäisiä. Niin myös tein ja aikataulussa pysyttiin.</div>
<div>
Ihmiset tarvitsevat rohkaisua näinä kylminä ja ankeina aikoina.</div>
<div>
Jeesus antaa rohkeutta. Hän antaa myös toivon ja iankaikkisen elämän. Uskomalla Jeesukseen ihminen pelastuu.</div>
<div>
T: Kaisa Hope-Troskog</div>
<div>
-----------------------------------</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Evankeliumi Matteuksen mukaan</div>
<div>
6:25-34</div>
<div>
Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne,</div>
<div>
siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.</div>
<div>
Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.</div>
<div>
katsokaa taivaan lintuja: eivät ne työtä tee, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon ja silti teidän Taivaallinen Isänne ruokkii ne.</div>
<div>
Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!</div>
<div>
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?</div>
<div>
Mitä te vaatetuksesta huolehditte!</div>
<div>
Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa, eivätkä kehrää.</div>
<div>
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.</div>
<div>
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!</div>
<div>
Älkää siis murehtiko: "Mitä me nyt syömme?" tai: "Mistä me saamme vaatteet?"</div>
<div>
Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.</div>
<div>
Teidän Taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.</div>
<div>
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, </div>
<div>
niin teille annetaan kaikki tämäkin. </div>
<div>
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.</div>
<div>
Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.</div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-83097508493914999192019-12-30T01:17:00.000-08:002019-12-30T01:17:12.926-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhAJs8tffv-rEfr8BESPtov5Ao90RFmtw95wsEPU-s5JoXzwUQPsi2XLOu-crNiDEOi16wj38yKx0yKlijilgclyizLWgjPG5HTJOWLpG_Ng_7-fddKLJCkGfEfoFYAoi0T-3_M-rGdBQ/s1600/P1050521.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhAJs8tffv-rEfr8BESPtov5Ao90RFmtw95wsEPU-s5JoXzwUQPsi2XLOu-crNiDEOi16wj38yKx0yKlijilgclyizLWgjPG5HTJOWLpG_Ng_7-fddKLJCkGfEfoFYAoi0T-3_M-rGdBQ/s320/P1050521.JPG" width="240" /></a></div>
<div>
Muutama bloggaus on jäänyt väliin, mutta eipä olisi ollut kirjoitettavaakaan, kun jäi kaikki menemiset ja tulemiset tekemättä taudin vuoksi.<br />
Minuun iski rs-virus keuhkokuumeineen ja ylenpalttisine yskimisineen. Ei puhettakaan kirjoittamisista, eikä edes lukemisista. Yli viikon rojuin sairaalassa. Viime maanantain olin jo kyllä kotona, mutta en jaksanut kirjoitella. Facessa kävin jokusen sydämen ja peukun pistämässä, että eivät luule, että olen kuallu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Taudin nostaessa nuppiaan sinnittelin monta päivää buranan avulla ja ajattelin, että kyllä se tästä. Sitten Magnus otti ohjat käsiinsä ja sanoi, jotta tua ei oo enää normaalia tua sun kakomises, eikä tua sun hengitykses liioon. Tualla lailla ei rohaja ja pihaja ku riiselveturit ja niitäkää ei enää oo.</div>
<div>
Nyt lähäretähän terveyskeskuksehen!<br />
Ja niin lähdettiin. Seinäjoelle. Ja sinne myös jäätiin, jahka tutkimuksia oli tehty puolelta, jos toiselta. Crp oli 320 ja kuume huiteli yli 39:n.</div>
<div>
Sumuiseen mieleeni tutkimuksista jäi sellainen neljänkymmenensentin (ainakin, ellei pidempikin) ohut tikku, joka työnnettiin sieraimeeni. Ensin vasempaan, sitten oikeaan. Luulin kyllä, että tikku vääntyy pään sisällä ja tulee toisen sieraimen kautta ulos. Kyllä se niin kaamean näköinen roikama oli. </div>
<div>
Sitä kun pyöriteltiin (!) aikansa ja labrassa tutkittaisiin saataisiin selville, onko influenssa, tai muuta röppöriä krupissa sen rs-viruksen ja keuhkokuumeen lisäksi. Pitää joskus omakannasta mennä lukemaan, oliko. </div>
<div>
Oli, tai ei, niin NIIN kipeä en muista elämäni aikana olleeni kuin nyt. Paitsi silloin, kun minulla oli tulirokko. Jälkimmäisestä taudista on kulunut aikaa yli 70 vuotta.</div>
<div>
Sairaalassa tulirokkoa potiessani muistan rääkyneeni tauotta koko ajan. Muistan myös, että huutamisestani ja rääkymisestäni ei tykätty. Hyssyteltiinkin, mutta minä huusin entistä kovempaa.</div>
<div>
Muistan selvästi, että koko sairaalahuone, jossa yksin karjuin, oli täynnä hämähäkinverkkoja.</div>
<div>
Tämänkertaisella sairaalakäynnillä kertaa huone oli täynnä banaanikärpäsiä! Muistan ajatelleeni, että eipä ne saa niitä näköjään lasaretistakaan pois hästättyä. Noh, kyllä ne siitä häipyivät, kun kuume laski ja tokeneminen alkoi.</div>
<div>
Painotan, että hämähäkinverkot ja banaanikärpäset olivat tietysti kuumeesta johtuvia. Ei todellisia.<br />
<br /></div>
<div>
Olin tartuntavaaran takia aika monta päivää sairaalahuoneessa ypösen yksin. Lääkäri sanoi jossain vaiheessa, että kuinka, jos huoneeseen toinenkin potilas tulisi? Miltä tuntuisi?</div>
<div>
Minä siihen, että minulle sopii, mutta sillä toisella voi olla vaikeaa.</div>
<div>
Kerroin lääkärille ja vieressä seisoville hoitajattarille, että yskin yskimisestäkin päästyä, itken ja valitan ääneen, kun ottaa kipeetä, karjun, kun on niin kaameeta, kuorsaan suu apposen ammollaan ja piereskelen taukoamatta.</div>
<div>
Lääkäri meinaili asian kuultuaan ja sitä pohdittuaan, että ehkä on hyvä vielä olla yksin. </div>
<div>
Aloin saada myös automaattisesti lääkefingerporiin kipulääkkeitä. Ei tarvinnut erikseen enää vinkua. Mikä oli yskiessä, kun ei ottanut kipeetä. Itkut ja karjumiset loppuivat siihen</div>
<div>
Tervehtyminen alkoi. Nukuinkin niin sikeästi, että en herännyt, vaikka yöllä tulivat tuikkaamaan antibioottia suoneen.<br />
Aikanaan sain sitten huonetoverinkin. Ihanan Lizzyn (nimi muut.). Lupasimme ottaa yhteyttä, jahka tervehdymme ja juhlapyhät on juhlittu.<br />
Muutamana yönä huonekaverinani oli Itou (nimi muut.). Hänelle lauloin Jumalan kämmenellä-laulun ja tietenkin Joulupuu on rakennettu-joululaulun. Moneen kertaan.<br />
-Kuinka sä pystyyt tualla lualamiähen äänelläs laulamahan, ku puhuminenki on vaikiaa? Mauno ihmetteli.<br />
-Lauloin hiljaa ja matalassa äänilajissa. Ja kyllä Itou selvästi tunnisti ne. Ihan hiljaa kuunteli.<br />
<br /></div>
<div>
Oikein hyvin minua siis hoidettiin. Ei minkäänlaista valittamista. Minua kuunneltiin ja valituksiini vastattiin.<br />
Sairaalapastorin käynnin jälkeen tervehdyimme monta piirua Lizzyn kanssa. Ikinä ei Maa on niin kaunis-biisi ole kuulostanut NIIN kauniilta kuin tuona joulukuisena aamupäivänä (vai mahtoiko olla iltapäivä) pastorin laulamana. Ikinä ei Herran siunaus ole niin sydäntä koskettanut kuin tuossa sairaalan sängyssä happiviikset nenällä rötköttäessäni.<br />
Iloitsimme kovasti Lizzyn kanssa sairaalapapin vierailusta.<br />
<br />
Sairaalareissulla selvisi myös, että ihminen on terve niin kauan, kunnes tutkitaan. </div>
<div>
Jotakin on vialla keuhkorustinkieni kohdalla. Olen itse tykönäni ihmetellyt hengästymistäni lähtiessäni kävelemään. Viidenkymmenen metrin päästä on pitänyt jo puuskuttaa. Olen ajatellut, että se johtuu sikahuonosta kunnostani, mutta...Magnuskin on vähintäinkin samassa kunnossa, eikä hänen tarvitse 50:n meeterin päässä puuskuttaa. Tuskin kilometrinkään päästä.</div>
<div>
Asiaa aletaan tutkimaan. Sain jo mittarin kotiin, johon alan hönkäilemään, jahka tästä tokenen.</div>
<div>
-Kuukauteen ei kannata puhaltaa, tiesi lääkäri. Potemani tauti estää oikeiden tulosten saamisen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jouluksi pääsin kotiin. Joulu oli erilainen siinä suhteessa, ettemme voineet viettää sitä rakkaittemme kanssa, kuten aina tähän saakka. </div>
<div>
Uuden vuoden aattokin täytyy kärvistellä ihan vaan hissukseen. Olisi ollut meidän vuoro pitää kalaasit tänä vuonna. Kuten kaikki muistatte, olemme viettäneet uudenvuodenaatot vuorotellen, joko meillä, tai Maikun ja Eerikin tykönä asemanseudulla.</div>
<div>
Päätimme Maikun kaa puhelimessa, että vuodenvaihde vietetään myöhemmin. Kaksinkertaisella ilolla ja juhlamielellä.<br />
Samoin olemme päättäneet viettää jouluaatonkin uudestaan. Onneksi on loodat syömättä ja kinkunkin saa kuulemma puoli-ilmaiseksi.</div>
<div>
Toivotan kaikille lukijoilleni Jeesuksen siunaamaa uutta Vuotta. </div>
<div>
Kyllä se tästä. </div>
<div>
T:Kaisa Kurttupää-Palkeenkieli</div>
<div>
-----------------------------------------------</div>
<div>
Psalmi 18:2-3</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä rakastan sinua, Herra,</div>
<div>
sinä olet minun voimani.</div>
<div>
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.</div>
<div>
Jumalani, sinuun minä turvaudun,</div>
<div>
sinä olet kallio, olet kilpeni,</div>
<div>
sinulta saan avun ja suojan.</div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-87993992975375884062019-12-08T09:52:00.001-08:002019-12-08T20:26:12.101-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUiNyinCx78zPaHAHo4mzT5hXBGhiAjoUMIDuUZ_Ioe7yOtTnaT2xZ4H2c7UpfDsVgjAMS1l6_qb6Nwf_f6ETeVzURgUHPVoK6d3Jgq0j5xdQiVqPNtlJny8-DZnDeokAMY9B2QKqf8us/s1600/P1050609.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUiNyinCx78zPaHAHo4mzT5hXBGhiAjoUMIDuUZ_Ioe7yOtTnaT2xZ4H2c7UpfDsVgjAMS1l6_qb6Nwf_f6ETeVzURgUHPVoK6d3Jgq0j5xdQiVqPNtlJny8-DZnDeokAMY9B2QKqf8us/s320/P1050609.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSyqASB7cj-n5jy9a2MG8FdpegChrO3Y8mTdPShqoenDAgAbWcJ0f1IkcN8A2fR8I5oN2cXKqoKcYFfo2uQiXU5m-oaWINZw8DKKWbi7T553-MNFA84qOYRrkYJzYqURsNaWvUjbKWHH0/s1600/P1050315.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSyqASB7cj-n5jy9a2MG8FdpegChrO3Y8mTdPShqoenDAgAbWcJ0f1IkcN8A2fR8I5oN2cXKqoKcYFfo2uQiXU5m-oaWINZw8DKKWbi7T553-MNFA84qOYRrkYJzYqURsNaWvUjbKWHH0/s320/P1050315.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
TÖT...TÖT...TÖT...TÖT...TÖTTÖRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!</div>
<div>
Kauhukseni (ja tietenkin ilokseni) huomasin, että en ole huomannut, että lukijakuntani on karttunut kahdella uposen uudella lukijalla. </div>
<div>
orventöräytykset ovat tyystin jääneet töräyttämättä. </div>
<div>
Aina, kun saan uusia lukijoita on tapanani ollut töräyttää ilmatrumpetilla komeat töräykset.</div>
<div>
Parempi myöhemmin kuin ei ollenkaan: </div>
<div>
Tervetuloa joukkoon tummaan Tuija ja Johanna. Olkoon alkutöräys kuuluvampi ja kirkkaampi kuin ikinä! TÖTTÖRÖÖ! :D</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuvista huomaatte, että meillä eletään jouluisissa tunnelmissa. Kuvat ovat tosin viimevuodelta, mutta lopputulos tänä vuonna tulee olemaan tismalleen samanmoinen ja näköinen. Joulukuusikuva on sitä jo nyt. Köökinpuolelle tulee hiukan muutoksia. </div>
<div>
Ainakin pöytätuukin suhteen. Se palvelee jo muussa tehtävässä. Onneksi on pöytään panna tilalle hieno kalastajalangasta käsin virkattu sängynpeite. </div>
<div>
Kyseistä kalastajalankasängynpeitettä emme sänkyymme tarvitse, koska meillä jo ON käypä peite. Äitini isoäidinneliöistä virkkaama. </div>
<div>
Sitäkään emme oikeastaan tarvitse, koska emme sijaa vuodettamme ikinä! (Jaa, no jouluisin kyllä). Äitini virkkaama peite on niin mahdottoman komea ja jouluinen, että pitää edes kerran vuodessa näkösälle se laittaa.</div>
<div>
Tuohon sängynsijaamiseen mennäkseni, niin mitä hullua sijata, kun pimeässä huoneesta lähtee ja pimeässä huoneeseen menee? Vastaus: Ei mitään. </div>
<div>
Pölypunkkejakin ottaa aivoon, kun eivät pysty peitteen alla hillumaan. Olen muuten kuullut, että vuodetta ei saisi heti petatakaan, kun sieltä aamuisin ylös konkoaa.</div>
<div>
Tämmöiset neuvot tarttuvat minulle heti mielihalulla ja auliisti olen niitä heti kuultuani noudattamassa. Jopa enempikin (vrt. jättää aina ja kokonaan petaamatta)</div>
<div>
Olen muuten lukenut sellaistakin, että pölypunkkeja ei ole olemassakaan! Sen tahdon uskoa! </div>
<div>
En erityisemmin tykkää ajatuksesta, että jotakin ihme punkkeja kutee joka lakananmutkassa ja tyynyvaarun käänteessä.</div>
<div>
Ja, kun luin, että niitä ei ole olemassa, lakkasi kutittamasta ja syyhyämästä. Kertaheitolla!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitä tulee joulunvalmisteluihin, niin luulisi, että ovat meillä jo loppusuoralla, koska niin ajoissa niihin tartuin. Sanotaan, että ennen luultiin, nyt tiedetään. Se pitää nytkin kutinsa. </div>
<div>
Eivät ole loppusuoralla valmistelut. Ei. Tuskin keskivälissäkään, mutta mitä väliä? </div>
<div>
Joulunvalmistelut ovat hauskoja, vaikka ne eivät ikinä valmiiksi tulisikaan. Kunhan välttämättömimmät.</div>
<div>
Välttämättömimmät joulunvalmistelut ja niiden nykytila:</div>
<div>
Kuusi keskikammariin. (X) </div>
<div>
Kyntteliköt aakkunoille (X) </div>
<div>
Keskikamari siivottu (X) </div>
<div>
Lusikka yms. yms. järjestettynä (X) </div>
<div>
Lanttu+porkkanalaatikot tehtynä (X) (Osasta jo syötynäkin).</div>
<div>
Lahjat hankittuna (-).</div>
<div>
Siivoukset siivottuna (-).</div>
<div>
Paljon tekemättä (X)</div>
<div>
Paljon jää tekemättäkin (X)</div>
<div>
Haittaako? (Ei).</div>
<div>
Joulumieli (+-) Vastaus +</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pinkki kalenterini alkaa vedellä viimeisiään. Uusi pinkki kalenterini sytkyttää ja sädehtii tuossa vierellä. Mitähän tiedämme, kun se alkaa viimosia vedellä? En tiedä, mutta nou hätä, kun saa turvata Jeesukseen. Pitää lujasti kättä hänen kourassaan (sydän, sydän). </div>
<div>
Ei tarvitse tulevaisia peljätä, eikä olevaisia kavahtaa, kun turvaa Jeesukseen. Häneen, jonka synttäreitä me niin innolla valmistelemme.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tiistain kohdalla vanhassa pinkissä lukee: Virsiä. Kuoppala. </div>
<div>
Keräännyimme isolla joukolla Nikolainkaupunkiin, sen erääseen kaupunginosaan laulamaan joululauluja. Kaupunginosaan, jossa minäkin pienenä pilttinä asustelin. </div>
<div>
Kokoonnuimme laulamaan joululauluja, mutta myös virsiä. Virret nyt kerta kaikkiaan ovat niin ihania, että niitä on pakko laulaa aina, kun johonkin kokoonnutaan.</div>
<div>
Siinä sitten hartaasti tämänvuotista kauneimpia joululauluja 2019-vihkosta läpilaulaessamme, lähdin t leijailemaan kohti kattoa. </div>
<div>
Katonrajasta minä loihe lausumaan, että tämänvuotinen joululauluvihko on paras ikinä! Aina ne ovat hyviä olleet, mutta tämä tämänvuotinen on sikahyvä! </div>
<div>
Laulu raikui ja katonraja kimmelsi. Sydäntälämmittävä tilaisuus. </div>
<div>
Aluksi trönäsimme kahvia ja söimme piparkakkutorttuja ja jotakin, en edes tiedä mitä, suussa sulavaa kuivakakkua. Mikä oli kulkusten kilitä ja laulu helistä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tuo kattoonkohoaminen on ihastuttava tunne. Soisin se olevan kaikilla. Ja varmaan se monella onkin. En minä mikään superpoikkeus kattoonkohoamisien kohdalla ole.</div>
<div>
Myös voikukkaniityn nähdessäni minulle tulee erikoinen fiilis. Minun tekisi mieli heittäytyä kukkien sekaan makaamaan ja hieroa naamaa mahdollisimman moneen kukkaan.</div>
<div>
-Tuleeko sinulle semmoista tunnetta ja halua, kun näet ihastuttavan kukkaniityn, että haluaisit paiskata itsesi sinne sekaan makaamaan ja hieroa kukkasia naamallasi? tiedustelin Magnukselta monta, monta vuotta sitten</div>
<div>
-No, täytyy kyllä sanua ja toreta, jotta ei oo moliahtanu miäleenkää ittiänsä maahan paiskata. Eikä liioon oo teheny miäli naamaansa kukkiihin hiarua. Ainakaa tähän asti.</div>
<div>
Pitääkin kysyä, onko mieli muuttunut? Jahka kukkaniityt taas puhkeavat loistoonsa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Saman päivän iltana, eli tiistai-iltana, meillä oli Alajärvellä KD:n piirihallituksen (uuden ja vanhan) jouluruokailu. </div>
<div>
Ruoka oli maistuvaa ja sitä oli riittävästi. Otin ruokalusikallisen jokaista sorttia ja siitä siihen, etten tullut kipeäksi. Itseasiassa tulinkin. </div>
<div>
Magnus ihmetteli jälleen kerran järkeni ja ikäni suhdetta.</div>
<div>
-Ekkö sä ikänä opi? Luulis tuanikääsen jo tiätävän määränsä.</div>
<div>
Kyllä minä tiesin: 1rkl lohta, 1rkl silliä, 1rkl rosollia, 1rkl sienisalaattia, 1rkl muuta salaattia, 1rkl porkkanalaatikkoa, 1rkl lanttulaatikkoa, 1rklperunalaatikkoa, 1 rkl kalkkunansiivuja, 1rkl kinkunsiivuja. Perunoita en ottanut ollenkaan. En, vaikka näin yhden miehen (ei meidän porukasta)ottavan kolme suurta pottua. Rakastan perunoita, mutta niitä saan syödä päivittäin, kaikkea ihanaa joulyhyväskää vain kerran vuodessa. En ala missään tapauksessa perunoilla vuoraamaan vatsalaukkuani, jos pääsen "ulos" syömään.</div>
<div>
Eihän nuo miehen kolme perunaa ollut mitään sen määrän kanssa, jonka kerran ruotsinaivalla erään miehen lautasella näin: valehtelematta kuusi isoa pottua. :D </div>
<div>
Siitä siihen, etten mennyt sanomaan, että elä, elä hyvä mies nuilla mahaasi täyteen tumppaa, kun on kaikensorttista muuta herkkuva saatavilla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Keskiviikkona oltiin Magnus ja minä Kaisan Korttien ja taulujen kanssa lähikunnassa markkinoilla. Tilat olivat loistavat, henkilöstö samanmoista ja tunnelma niin jouluinen, niin jouluinen, mutta...asiakkaat puuttuivat.</div>
<div>
Myyntitulos meni miinusmerkkiseksi, kun ostin itselleni ihanan joulukoristeen: heinäseipäästä tehdyn tikapuun. Siinä on ihana punainen puusydän ja suloinen valonauha kiertää sitä ylt´ympäri. </div>
<div>
Alimmalla porrasaskelmalla (niitä on kolme) seisoo tonttu. </div>
<div>
Minä pyysin, että tonttu otettaisiin pois, koska en oikein tykkää tontuista joulukoristeena. </div>
<div>
Ajattelin, että saa myyjä laittaa tontun jollekin toisen ostamille tikkaille. Sellaisen tikkaille, joka tykkää tonttukoristeista.</div>
<div>
Tontunpoisto osoittautuikin vaikeaksi toteuttaa. Olisi kuulemma pitänyt olla melkein kirves (puukko nyt ainakin) työkaluna, että tontun saisi irroitettua.</div>
<div>
-No, olkoon siinä! sanoin minä. Ajattelin, että joulun jälkeen pitää ottaa kirves kehiin. Aion nimittäin pitää heinäseivästikkaita lopun elämääni tuossa puuhellan päällä. Kesät talvet. Punasydän vaan laatikkoon ja jouluna taas esiin.</div>
<div>
Magnukselle ei olisi mikään konsti tehdä samanmoista koristetta ja ilman tonttua, mutta ei ole seipäitä. Vanhassa navetassa luultavasti voisi EHKÄ muutama löytyä, mutta niissä on niin vätky haju, että sitä ei kestä erkkikään. </div>
<div>
Vaikka ottaisi seipäät ulos ja pitäisi niitä kymmenen vuotta sateessa, tuulessa ja tuiskussa, niin haju ei lähtisi mihinkään. Pykääntyisi vaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaasan kirkossa vietettiin suomalaista messua itsenäisyyspäivän kunniaksi. </div>
<div>
Ryhmälle, johon minä kuulun, osui kahvitusvuoro. Meitä oli toki kaksi ryhmää häsyissä, mutta silti pakkasi pitää kiirusta.</div>
<div>
Huomasin, tai kyllä minä sen näiden vuosikymmenien aikana olen tullut toki jo ennenkin tietämään, että mitä kaameampi kiire, sen hitaammaksi liikkeeni ja ajatukseni käyvät. Ainakin kahviryhmässä.</div>
<div>
Toista se oli ennen. </div>
<div>
Ja oikein toista se oli silloin ennen vanhaan, kun posti oli posti. Mitä kiireemmäksi hulina kävi, sen riuskemmiksi otteeni, ajatukseni ja toimintani muuttuivat. </div>
<div>
Se oli ihanaa aikaa. </div>
<div>
Pois ovat mielestä huuhtoutuneet asiakkaiden kipakat sanat, kun joutuivat jonottamaan. Mutta pakkohan se oli virkailijan luukulta ainakin sen verran poistua, että pääsi vessassa käymään. Ei sitä osannut vaippoja pitää, vaikka tiskin takana jonottavat sitä mieltä olivatkin.</div>
<div>
Syömisestä ei uskaltanut mainaista halaistua sanaa. Kunnon postilaisen olisi pitänyt olla vessatta, syömättä ja juomatta. Välillä käydä kotona uneen urvahtamassa ja taas jatkaa paahtamista.</div>
<div>
Ne olivat hauskoja aikoja. Totisesti.</div>
<div>
T: Kaisa PostfröökynVaippanen</div>
<div>
---------------------------------</div>
<div>
Evankeliumi Luukkaan mukaan</div>
<div>
2:5-10</div>
<div>
Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa joka odotti lasta.</div>
<div>
Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika,</div>
<div>
ja hän synnytti pojan, esikoisensa.</div>
<div>
Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, </div>
<div>
koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.</div>
<div>
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.</div>
<div>
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.</div>
<div>
Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille:</div>
<div>
"Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2418468473486525145.post-53189548990759922292019-12-02T10:18:00.004-08:002019-12-02T10:18:43.018-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixdtrgoAn4v1D9-rhqAoq3JKO1lxmkjez32fwnJxvqsy-gvWu60xv-323vi3S6eQBk1-S04-TIPMDvhrASTlvOWNzkoeQUaMrASM6-WzgbVyB_CUCHVmB3AkQ9uw-8uQtg4q2jqGv_hoQ/s1600/P1070193.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixdtrgoAn4v1D9-rhqAoq3JKO1lxmkjez32fwnJxvqsy-gvWu60xv-323vi3S6eQBk1-S04-TIPMDvhrASTlvOWNzkoeQUaMrASM6-WzgbVyB_CUCHVmB3AkQ9uw-8uQtg4q2jqGv_hoQ/s320/P1070193.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitUnX5FuB3SYXKjoRtH4zHkLxMp9gN_zCQ1K4KfOZMG5m1xTS0WE-X8P4AiKY2qxIl7zgtf358BKM0bpIHylx7vhcepDe2EhomWsJamCtP_QAJL9AOdePH3GCT_VBMa02rI9w6eOcqNVo/s1600/P1030857.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitUnX5FuB3SYXKjoRtH4zHkLxMp9gN_zCQ1K4KfOZMG5m1xTS0WE-X8P4AiKY2qxIl7zgtf358BKM0bpIHylx7vhcepDe2EhomWsJamCtP_QAJL9AOdePH3GCT_VBMa02rI9w6eOcqNVo/s320/P1030857.JPG" width="240" /></a></div>
Viikkoaukeama pinkissä kalenterissani näyttää siltä, että aivan kuin ei olisi missään oikein oltu, eikä paljon mitään tehty. Se ei pidä paikkaansa. Paljon on tehty ja jossain myös käyty. Kaikkea ei vaan ole merkattu kalenteriin.<br />
Jos tekemisistään aloittaisi, niin siivoukset ovat edenneet hitaasti, mutta varmasti Magnuksen pikkuruisen garderoopin kohdalle. Tällä viikolla tiputtelen sieltä kaikki vaatteet lattialle ja ne, joita ei neljääntoista vuoteen ole käytetty, päätyvät armotta laskuojan partaalle viritettävään nuotioon. Laskuojan varrella olevassa nuotiossa minunkin poistovaatteet viimeviikolla kärysivät.<br />
Tiedän, että nykyään suositaan kierrätystä. Omalle kohdalleni on myös aina kiertynyt (ja tulee kiertymään) yhden sun toisen naisen antamia vaatteita ja se on hyvä se.<br />
Olen aina ollut tykästynyt sellaisiin vaatteisiin, joita ei ole minun maullani valittu, eikä ostettu. Silloin, jos koskaan, oppii huomaamaan, että on muillakin hyviä makuja kuin minulla. ;)<br />
Tässä on taas hyvä sauma mainita, että aikoinani työelämässä vaikuttaessani (Suomen Posti) työkaverit oppivat sanomaan:<br />
-Oho, onpas Lizzy-serkkusi taas antanut sinulle hienon puseron, hameen, housut, takin jne.<br />
Hyvät vaatteet, joita en enää pidä, kiikutan vaatekeräyspisteeseen. Minä kyllä pidän vaatteeni niin tyystin loppuun, että keräyspisteellä ei ole tarvinnut enää moneen aikaan käydä. Niin kulahtaneita kaikki hylkäämäni rytkyt ovat olleet.<br />
Magnuskin pitää tarkkaan ja kauan vaatteitaan. Niin kulahtanutta ei olekaan, etteikö hän sitä pahan päivän varalle jemmaisi. Uskonkin, että kyseisen karderoopin tulevasta kaseeraamisesta koituu mielenkiintoinen episodi. Kirjoitan siitä sitten tarkemmin.<br />
<br />
Yläkuvassa on keskikamarimme joulutämmissä viime vuonna. Jos nyt kuvan ottaisi, olisi se tismalleen samanmoinen lukuun ottamatta kuusenkynttilöitä kuusessa ja kukkaa pöydällä.<br />
Kuusenkynttilät olivat kesän aikana lemmehtyneet, eikä niihin syttynyt minkäänmoista kipinää.<br />
Magnus näki kauhean työn asetelessaan ne kuuseen vain todetakseen, että ei pelaa! Tästä lähin kannattaakin kokeilla toimivuutta vielä, kun ovat vyyhdissä viime joulun käytöstä. Kaksikymmentävuotta kynttilät ne kestivät.<br />
Kuvan kukka kesti melkein kesään saakka. Tällä viikolla aion hakea pöydälle valkoisen joulutähden. Se on nätti ja kestää meikäläisenkin tasoisen hortonomin hoidossa hyvin joulun yli ja pitemmällekin.<br />
<br />
Alakuvassa on vaarini (isänisä) pykäämä talo Vaasassa. Taloa on hiukan muutettu ulkonäöltään. Portaat siirretty eri paikkaan ja sen semmoista pientä.<br />
Vaarini oli taitava rakentaja. Ties kuinka monennen kerran briljeeraan sillä, että hän oli rakentamassa mm. sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoakin.<br />
-Jaa, nyt selvisi, miksi sen kirkon rakentaminen kesti niin kauan, totesi minulle eräs mies, jonka nimeä en nyt muista.<br />
-Sen takia se tuli yleensäkin valmiiksi, sanoin minä. En hetkeäkään epäile, etteikö näin olisi.<br />
Vaaria ja isoäitejä on mukava muistella. (Ja tietenkin isiä ja äitejä myös). Pitäisikin kirjoittaa enemmän muistiin kaikkea, mitä he tekivät, kertoivat ja puhuivat nyt, kun vielä itse muistaa.<br />
Meikäläinen on kirjoittanut kaikenmoista tänne blogiin. Hauska ajatella, mitä jälkipolvi, esim. lapsenlapsenlapsenlapset ajattelevat meikämuorista, kun aikanaan täältä juttuja lukevat.<br />
Veikkaan, että ajattelevat, että olipas jännä muori. Eipä kumma, että meistä on tullut näin fiksuja. (Yskii ja niistää).<br />
<br />
Tiistaina oli Eläkeliiton Isonkyrön po:n joulujuhla seurakuntatalolla.<br />
Kuten kunnon joulujuhlissa aina, tarjolla oli riisipuuroa, sekahedelmäsoppaa ja torttukahvit.<br />
Paitsi, että puuro oli hyvää, niin erikoisesti ilahduin siitä sekahedelmäkeitosta. Siinä kaikki ihanat hedelmät ja muut makupalat olivat KOKONAISINA. Päärynän- sun muut palat, isoina lotkareina. Että piti olla hyvää!<br />
Meikäläinen klippaa soppaa keittäessään saksilla kuivahedelmät millinpaloiksi.<br />
Tosin meikäläisen soppa onkin putinkia! Sehän on sellaista, että vaikka pilkkumin kaataa kumolleen, sieltä ei valu mitään pöydälle. Ei, vaikka pitäisi kulhoa viikon kumollaan.<br />
Siinä lusikoidessani sitä ihanuutta suuhuni mietin, josko tekisi tänä vuonna poikkeuksen? Keittäisikin sekahedelmäkeittoa, jossa killuisi suuria hedelmänloiskareita seassa?<br />
Tänä vuonna olen tehnyt poikkeuksen jo porkkanalaatikon kohdalla. Ostin värimix-sekoitus-porkkanoita. Osa porkkanoista oli mustia kuin lakritsipötköt. Valmis porkkanaseos näytti tervalta. En ole vielä maistanut, josko myös maistuu siltä.<br />
Minulla oli myös suuri ilo ja kunnia saada lausua neljä runoakin kyseisessä juhlassa.<br />
Tunsin itseni mahdottomaksi möhköfantiksi kongotessani puhujapönttöön.<br />
Pitkään aikaan ei myöskään kieli ole tuntunut niin Koiviston korpulta, niin Koiviston korpulta kuin nyt tuntui heti muutaman värssyn jälkeen. Ylähuuli kiertyi rullalle ikenen päälle ja kuivi siihen (siltä se ainakin tuntui ja siltä se varmaan myös näytti).<br />
Sain lausua kahdessa otteessa ja toisen otteen tullessa varasin vesilasin viereen, josta sitten vapisevin käsin runojen välissä ryyppäsin.<br />
Hyvin kaikki kuitenkin meni ja kyllä tällä ikää saa joskus mennä vähän heikomminkin.<br />
<br />
Lauantaina olimme Laihialla joulumarkkinoilla myömässä Kaisan Kortteja ja Charlesin tauluja.<br />
Sanoisin, että jos avioliitto kestää joulumarkkinoilla myömisen, niin sitä ei riko mikään.<br />
Markkinoilla sopu säilyy aina sen hetken, kun on ostajia pöydän edessä särkyäkseen sitten, kun asiakas kuuloetäisyyttä etäänpänä alkaa kauhea tappelu. Kaikki johtuu minusta. Minä olen vaikea joulumarkkinakaveri. En itsekään tahtoisi olla moisen kanssa saman myyntipöydän takan.<br />
Magnus onkin sanonut arviolta kaksikymmentä- tai kolkytkertaa, jotta ikänä minen sun kans enää markkinakaupoolle lähäre! En ikänä. Niin kauniisti et pyyrä!<br />
Niin vaan taas mennään ensi keskiviikkona Vähäänkyröön joulumarkkinoille Kyrölään. 17-20. Tervetuloa!<br />
Olen ajatellut yllättää Magnuksen iloisesti. En purnaa, väykytä, marmata, säti, kiukkua, arvostele, hauku, enkä vingu mistään. En koko myyntisession aikana, enkä liioin ennen, enkä jälkeen!<br />
Kirjoitan sitten, kuinka meni. Onnistuinko suunnitelmissani ja hyvissä aikeissani.<br />
<br />
Sunnuntaina olimme kirkossa laulamassa koko poskella Hoosiannaa.<br />
Isonkyrön kirkkokuoro vietti 90-vuotisjuhlaa ja menimme tietenkin kirkonmenojen päälle seurakuntatalolle täytekakkukahville. Sielläkin kuoro lauloi niin mukaansatempaavasti, että tekipä mieli nousta ylös ja alkaa ylistystanssi yksin tein.<br />
Kirkkokuorossa laulaminen nuorentaa, kaunistaa, viisastuttaa ja vetreyttää. Minä, jos joku sen tiedän. Lauloinhan kirkkokuorossa kaksikymmentä vuotta. Sitten piti lopettaa, kun jouduin ottamaan kuulokojeet. Niillä ei "metelissä" pysty kuulemaan oikeaa nuottia. Varsinkaan alttoäänen oikeaa nuottia, jota minä laulan.<br />
Nuoteista en ymmärrä muuta kuin, että ne eivät saa kastua.<br />
Kaikkihan te muistatte sen surullisenkuuluisan jutun minun nuottien oppimisesta? Sen "noin viisaan näköinen ja noin tyhmä"-jutun? Uskon, että muistatte, koska olen sen niin useasti täällä kertonut ja siitä seuranneessa traumassa rypenyt.<br />
<br />
Sunnuntai-illalla meillä oli seurat Ystävyydenkulmassa. Oli hyvät seurat, kuten seurat aina.<br />
Nytkin sain lausua runon. Jälkeenpäin eräs kuulija sanoi runon vaikuttaneen alussa sekavalta, mutta että siitä olikin loppua kohden kehkeytynyt aivan loistava! Mikähän runonkirjoittajalausutaiteilija minusta oikein kehkeytyykään, jos elää saan ja maapallo jatkaa pyörimistään? Varmaan vaikka mikä!<br />
T: Kaisa Harmaja-Grönskogstrand<br />
--------------------------------------------------------<br />
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:1-4<br />
<br />
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.<br />
Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhalijana.<br />
Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.<br />
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten<br />
Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.<br />
<br />
<br />kaisa jouppihttp://www.blogger.com/profile/15754763652826976727noreply@blogger.com1