perjantai 31. heinäkuuta 2009

Taidetta kerrakseen



Tässä osa naapurin kissakatraasta retkellä meidän plantaasillamme. Kuva on otettu viime kesänä ja on emokissa pyöritellyt maailmaan jo pari uuttakin pentusarjaa.

Eilen olin lähteä hermostua tämän blogin tiimoilta. Tänään sama linja jatkuu. Poikamme Charles Herman sanoi, että aloitin blogailun LIIAN MYÖHÄÄN (!) Siltä minustakin alkoi tuntua, kun ankaran vääntelyn ja selailun jälkeen huomasin, että olin ilmoittautunut OMAN blogini lukijaksi (-ainoaksi sellaiseksi sinä varmaan jäätkin- profeteerasi CH ystävällisesti). Hermostuin, kun kirjoitukseni eivät näkyneet, vaikka niitä nappulat klonksuen sisimmästäni suolsin. CH sanoi, että pitää painaa JULKAISTAVAKSI-nypykkää. -Anna mun kaikki kestää- kiljahdin CH:lle. - Kuka perustaisi PLOKIN, eikä sitte julkaisisi juttujaan siinä? Yhtä hyvin niitä voisi tumuloida omien korvien välissä sijaitsevalle korppulerpulle! Kyllä tyhmää!- Noh...nyt sitten olen JULKAISSUT molemmat aiemmat kirjoitukset plus hetken kuluttua tämän myös. Vielä kun saisi jokusenkaan niitä lukemaan, niin olo bloggarina varmaan alkaisi seestyä.

Sain tänään viestin koulukaveriltani. Olin hänelle lähettänyt joitakin aikoja sitten sepustuksen, jossa kartoitin seikkaperäisen laveasti kaikkea, mitä minulle ja sankalle suvulleni on niinä 20 vuotena tapahtunut ja sattunut, joina emme ole tavanneet, emmekä kirjuutelleet. Ajattelin ystävättäreni säikähtäneen ja peljästyneen niin, ettei hän ikinä vastaakkaan, kun vastausnootti viipyi ja viipyi. Vaan eipä pessimistiset uumoiluni tälläkään kertaa toteutuneet. Mikä kaikkien parasta, niin ehkä myös tapaamme tässä piakkoin tulla Tampereen puolessa. Ajattelen, että voimme ihan mennä Näsinneulaan ja kietaista kaffit. Samalla testaan, onko superhyperjulma korkeanpaikan kauhukammo yhtään laantumaan päin.

Tänään illalla menen harjoittelemaan laulukööriin, joka on vartavasten perustettu kylän ens sunnuntaista jumalanpalvelusta varten. Sunnuntain jälkeen kööri luultavasti lakkaa jälleen olemasta (ellei nyt sitten esiintymispyyntöjä televiitsioniin tule. Siinä tapauksessa voimme harkita).

Tänään minun on myöskin piirrettävä kutsuplanketti alkaviin telttakokouksiimme täällä Isossakyrössä. Teema on "Rakas Ihminen". Ajattelin muutaman immeisen, erifärisen-ja kokoisen, plus tietenkin Jeesuksen siihen lappuun taiteilla.

Kirjoitanpa taas runon, kun niin kovasti muutenkin on taiteellista tänään. Siis:Kaikki on niin mahottoman turhaa/ turhuuvven turhuutta/ Mitä hyövää piirrellä/ laulella/ kun ei kukaan lue/ kuuntele/ saatikka mitään/Niiskaus, niisk, niisk.../ kuumat valuvat kyyneleet/ Yksin oon / Turhaan pesin naaman./ Niinhän sitä luulee...omissa voimissaan./ Jeesuspa vaan kuulee, näkee, onkin kanssas/ Nosta nokkas!

Yo runon piirsi blogiinsa Kaisa toivottaen siunauksia kaikille(?) lukijoille.

1 kommentti:

pau kirjoitti...

Et turhaan pessy naamaas
takaan sen
sut nähdessään on moni iloinen
ja hymyilee
Ja vaikket pesis naamaas
niin mä susta tykkään
ja postia nyt lykkään
luen lisää tekstejäs
niin tekee myös muut :)