Magnus aamukahvin lurutuksessa eräänä aamuna viime viikolla.
Näennäisen rauhallisen näköisestä olennastaan huolimatta, ehti Magnus moneen kertaan arvostella "hitahat nokkumiset, suppoopaarmojen hyökkimiset, kärpästen sontimiset ym. ym.
Voit tietenkin kysyä , eikö olisi kannattanut keitellä sumpit tavanomaisesti kaffinkeittimellä ja sisätilojen suojissa?
KYLLÄ, mutta sähköt olivat poikki! Puuhellaamme ei voinut kuvitellakkaan tulta laitettavan, sillä elohopea truiski melkein lämpömittarin sivuillekkin saatikka sitten yläviivoille!!!
Syy kaasukahvinkeittoon johtui seuraavasta syystä:
Yhtenä niistä lukuisista kaameista ukonilmaöistä toinen pihakuusistamme katkesi kuin coctailtikku. Kuusi kaatui oikeaoppisesti myös sähköjohdon päälle.
Nollajohto (?) tietenkin katkesi ja säähköä virtasi niin maan perusteellisesti, että 25 kynttelin lamppukin valaisi, kuin valonheittäjä vinttitambuurin käytävällä :(
Sellainen sähköntursuaminen rikkoo paikat ja vehkeet (kuten tapahtuikin: jääkaappi meni rikki).
Aamulla tuli sitten hirvee huoli: KUINKA SAADAAN AAMUKAHVIT KEITETTYÄ?
Mutta, kuten kuvasta kuus käy ilmi, saimme kun saimme kun saimmekin kahvimme.
Sähköt olivat pois kaksitoista tuntia.
Keittelimme myös perunat samalla tapaa PIHAKEITTIÖSSÄMME, jonka jälkeen Magnus ryhtyi kiskomaan kuusen palasia ja oksia pellonsyrjälle. Ovat siellä sopivasti sitten talvella, jolloin niiden hännän alle tuikataan tuli.
Oksia karsittiin oikein moottorisahalla myös alhaaltapäin. Kuusesta tuli niin hauskan näköinen, että sain kuningas ajatuksen mieleeni:
" Katkaistaan toinenkin kuusi ja raksitaan siitäkin alaoksat veks. Katkaistuihin kuusenTAPPEIHIN laitetaan pyöreät valkoiset muoviastiakupuset nauloilla kiinni, jolloin kuuset näyttävät ylhäältäpäin (esim. lentokoneesta) katsottuna jättiläiskukilta. Kuusten alle asennetaan puiset lattiaritilät, jonka plaattian päälle tuolit ja pöydät ja..."
Magnus ei sanonut sanaakaan.
Tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu. Tällähetkellä sähköjohtokin vielä roikkuu polvien kohdilla. Sitä kun ei parane mennä itse koppuloimaan. Sen NOLLAjohdon kävi ammattimies kiireissään korjaamassa. Ovat kuulemma aika suosittuja tällähaavaa kyseiset miehet.
Minä olen itsekseni jo katsastellut sopivankokoisia kupusia IHAN VAAN HUVIKSENI kaupoissa käydessäni.
Mielestäni sain aika varteenotettavan kannattajankin suunnitelmilleni. Charles ei nimittäin näyttänyt ollenkaan siltä, että pihakuusistailaus olisi ollut hullutusta. Tais päinvastoin kehottaa Magnusta laittamaan sahat ulvomaan.
Lähdimme sitten rehaamaan jääkaappipakastinyhtistelmäämme kaupunkiin tarkkailtavaksi.
Saatiin selville, että n. kahdeksankymmenen euron osa oli mennyt rikki. Kauppasivatten kokonaan uutta yhdistelmää, koska osasen saaminen Nikolainkaupunkiin ottaisi kuukaudenverran aikaa.
Meillä kuitenkin hermot eivät olisi kestäneet odotusta. Minä varsinkin olin saada hepulin jo päivän askartelusta KYLMÄVESIPÖNIKÖIDEN kanssa.
Haimme upouuden jenkkikaapin jenkkikaappiliikkeestä ja kööräsimme molemmat konehet takaisin Hälvälle.
Nyt on siis kuukausi aikaa miettiä ,mitä tehdään ja miksi ja jenkkiskooppi pitää rasvattoman maidon ihanan kylmänä.
Ukkosenilmat ovat taas muutenkin tuoneet meikäläisen jänishermot ilkiästi esiin.
Taas kerran ahdisti pistämään pään pensaaseen ukkos-iilien takia.
Sijasin vuoteeni alko-oviin, jonka pikkuruisen aakkuna-aukon peitin tyynyllä. Peitto korville ja harras rukous Jeesuksen kuultavaksi.
Lisäksi tiesin, että minun puolestani rukoillaan. Lilli ja Magnus ovat sen oikein minulle kertoneetkin. Niin nukahdin "pää pensaassa". kuin kunnon pupujussukka ja heräsin vasta aamulla .
"Meneekö täälä Vähällänevalla nyt tämän tästä pakastimet, jääkaapit ja langattomat lähettimet muusiksi? Eikö tämä maaseutuasuminen käy turhan kalliiksi?" kysyin riidanhaluisesti, kun yön synkeyksistä oli kunnialla ja naarmuitta selvitty .
Magnus ei puhunut mitään.

Olemme olleet kulkeilla vähän siellä sun täällä sitten viime bloggailun, mutta eilen illaksi kutsuin itseni ja Magnuksen Aija-Kanitan ja Vinstin savusaunaan! Soitto tietenkin ensin, että edes ovat mökillä.
" Kyllä sopii tulla!" sanoi Aija-Kanita värisevällä, mutta uskottavalla äänensävyllä.
Kyllä oli makiat saunat ja löylyt. Siinä lauteilla vihdaksilla itseäni mäiskiessäni päätin, ettei jää viimeiseksi kerraksi tältä kesää.
Aija-Kanitalle en vielä kertonut aikeistani. Kuuleepahan.
Meillä oli tosi mukava vierailureissu kaikinpuolin. Suku ON paras!

Lopuksi virrestä 434 ensimmäinen säkeistö (veisasimme sen tänään jumalanpalveluksessakin):

Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi.
Armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.

T: Kaisa von Rökbastubjörkgren