Nyt onnistui!

Näin kauniin liinan ostin kesäisiltä markkinoilta. Terveisiä vaan virkkaajalle :)

Nojatuolista, jolla istuskelen aina lukiessani jotain, tai peräti miettiessäni syntyjä syviä näen samalla liinan.

Mietin eräänäkin päivänä TODELLA HARTAASTI (yrittäen pysytellä rauhallisena), että missä kohtaa aivolohkoa minulla falskaa? En siis MILLÄÄN voi käsittää, kuinka joku osaa virkata noin säntillisesti ja OIKEIN siten, että kuviosta tulee, kuin kaunis lumihiutale (tai taivahan tähtönen) langasta somasti sommiteltuna.

Käsitöistä puheenollen, olen nyt kutomassa par´aikaa itselleni VILLALIIVI-SLIPOVERIA!!! Olen suunnitellut kaiken itse. Se taas juohtuu yksinomaa siitä, etten ymmärrä toisten suunnittelemista käsityöohjeista yhtään mitään.

Juuri nyt työstän villaliivislipoverin SIVUKAITALEITA. Syy: tekeleestä tuli aivan liian kaponen.

Asia korjaantuu kuitenkin täydellisesti niillä suikaleilla, joita luultavasti tulee useampikin :(

Lohdutuksena kerrottakoon, että slipoverin pääaukko muodostui todella tuhdin kokoiseksi. Olenkin suunnitellut kyseisen aukon kohdalle KUTISTAVAA kairakierrettä.

Voi olla, että napsaisen liivistä kuvan, jos ikinä saan sen valmiiksi.

Kävin viimekertaisella Nikolainkaupunkimatkallani pizzeriassa, kuten muistaakseni raportoinkin.

Menin samaan pizeriaan, jossa kävin edelliselläkin reissullani, josta myös muistaakseni raportoin. Menin, vaikka ensimmäisellä kerralla ajattelin, että NEVER AGAIN :(

Häpesin nimittäin siihen sähtiin, että lempipizzanikin oli vähällä maistua pannukakulta. En osaa pizeria etikettiä!

Näin siinä käytiin: porhaltauduin siis kadulta pizzerian tiskille (tai siihen kohtaan, kussa kassakone kilisee) ja hönkäisin: " YKS KVATRO!"

" Tuleeko se mukaan?" kysyttiin.

" Ei, syön sen makoisiin suihini täällä."

" ME OTAMME PÖYDÄSSÄ TILAUKSEN, MUTTA...SIIS YKSI QQQQUATTRO?"

Synkeänä söin "vuodenaikaani".

Ahneus ja laiskuus voitti ja menin, kuin meninkin vannomisistani huolimatta seuraavallakin kertaa taas samaan paikkaan.

Magnus kovasti on ihmetellyt pizzeriointejani. Sanoi, että likka (so. minä) se aina menöö pizzalle ja minä saan paistella toissapäivääsiä rupiperunoota.

"Jaa, mutta mua aina heikottaa ihan hirveesti, kun olen kaupungilla ja mun täytyy heti saada jotain rinnan alle, muuten alkaa lapa täriseen."

(Sivumennen sanottuna olin mittauttamassa verensokerin keskiviikkona juuri näiden "lapatutinatärinäkohtauksien" takia, mutta arvot olivat kohdillaan. Veriarvokin oli ilahduttavasti laskenut sadastakuudestakymmenestäseitsemästä, ollen enää 151).

Mennessäni uudelleen ko. pizzeriaan kailotin kovalla äänellä pöydässä näpöttäen:

" Saisko yhden QQQQUATTTRON?" sanoin iloisena.

Kokkolassa olimme Magnuksen kanssa viime lauantakina politikoimassa torilla. Tai Magnus oli. Minä kiertelin kojujen välissä ja tarkkailin maailman menoa.

Kävin konditoriassa sikakahvilla. Oli "tarjouksessa" kahvi porsaalla 3.10! Siis melkein kaksikymmentä ennenaikuista markkaa. HALOO! Mutta kyllä se hyvältä maistui.

Varsinainen kuntosalikausi alkoi viime maanantaina. Tämä k-sali innostus on kestänyt kohdallani nyt tammikuusta alkaen ja on ainoa liikuntalaji, joka ei ole alkanut maistumaan myrkyltä, ennenkö on melkein ehtinyt alkaakkaan.

Minä ihmettelen moista itsekseni ihan kamalasti.

Olisiko ihan niin, että minusta olisikin voinut tulla silloin NUORNA oikein kunnon kehonrakentaja, jos olisi ollut mahdollisuus noissa kaikenkarvaisissa päleissä möyhätä? Olikokaan niitä silloin viiskyt vuotta sitten?

Kouluissakin voikkatunnella opettaja vain mäiski tamburiinia ja me marssimme tahdissa rinkiä.

Minustahan sukeutui sitten vain sellainen tavanomainen kehonrakentaja, eli vatsa, takamus ja kaksoisleuka mahdollisimman laajaulotteiseksi.

Ajattelin kyllä maksellessani nyt niitä salimaksuja, että EIKÖ TÄTÄ HOMMAA VOIS TEHDÄ SIELÄ LETKUTIELLÄ, KUN ON SAMANLAINEN URHEILUPALLO JA PUNTARIT ITSELLÄKI?

" Ei voi", vastasin ajatuksissani ja maksoin senpäiväisestä höykytyksestä, eikä käsi vapissut, kuin ihan vähän.

Huomenna lähden Ryttylään vastuunkantajaretriittiin. Olen siellä yötäkin. Olen pakannut kuorsaamisenestoplaastarit jo kassiin.

Kuorsaamisenestoplaastaria ei laiteta suun eteen, kuten asiaanvihkiytymätön voisi luulla.

Ei, se laitetaan nenän kannelle. Ja sitä en tiedä toimiiko se. En nimittäin kuorsaa hereillä ollessani.

Ei, en käytä niitä kotioloissa.

Magnus sanoo, ettei tiedä mitään ihanampaa, kuin oman murun naarasleijonamainen karjahtelu korvan juuressa (!)

Tänään tuli Ylen Ykkösen uutisissa (siis virallisissa sellaisissa) maankaato-uutinen, että eräs tiedemies on saanut varman tiedon tutkimustensa tuloksena, että Jumalaa ei ole. Jumalaa ei kuulemma ole tarvittu maailman luomiseen.

Se on enämpi tämä PAINOVOIMA, joka on kaiken saanut aikaan, tietää tutkija.

Että tutkimustulos olisi tarkka ja oikea, oli tiedemies antanut Jumalallekin mahdollisuuden.

Hmm..

Asia on kyllä niin, että Jumala antaa MEILLE (myös tälle kelpo tiedemiehelle)mahdollisuuden, eikä päinvastoin.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän", lukee Raamatussa.

Mietin, kuunnellessani uutisia, että on paljon tiedemiehiä, jotka sanovat, että Jumala ON olemassa. Saisivatpa vaan uutisen ÄSTEETEEHEN.

Tähän lopetan raportointini tälläkertaa, ja kaikukoon päässämme virren 506 ensimmäinen säkeistö:

Jeesus, tänne tulit meitä etsimään.

langenneita, eksyneitä valon tielle saattamaan.

Rakas Jeesus ystäväni, suostun sinun kutsuusi.

Tahdon antaa elämäni luottavasti haltuusi.

T: Kaisa von Näsplaastarbär