Tälläisiä piirroksia olen väkertänyt sinne Östermyyran Areenan myyntipöydälle.

Lisäksi teimme naisporukan kanssa JOULUKORTTEJA koko eilisen päivän. Siis melkein.

Mitä nyt rautoja kävin nostelemassa heti aamusta.

Illalla piirsin sitten kotona itsekseni kymmenen joulukorttia ja riimittelin samalla mielessäni runoja huomiseen NAISTENKESKEN iltaan Even luona.

Kortit onnistuivat hyvin, (mitä nyt liimapuikko takkuili ja enkeleiden kiharat koristivat milloin keittiönpöydän kantta, milloin meikäläisen peukunpäätä ja milloin takertuivat lattiaan) mutta runua ei tahtonut irrota.

Yritin kyllä:

SYKS´ ON ENNÄTTÄYNT´ TÄNNE PUISEEN (anteeksi)

HYISEEN POHJOLAAN.

MITÄ SITTEN? KYSYT EHKEN SA

(tauko, jonka aikana silmäilen kaikki 70 naista kiireestä kantapäähän)

ONHAN SYKSY TULLUT AINA ENNESKI.

MINUNKIN KOHILLA JO KUUDETKYMMENETNELJÄT
ERI KERRAT...

Hm...ei oikein lähtenyt soljumaan eteenpäin, vaikka alku näytti nuinkin lupaavalta.
Kultturellisesti olen kuitenkin aikaani viettänyt muutenkin.

Tiistaina kaahasin kirjoituspiiriinkin.

Ilmoitin sisään mennessäni, että taitaa olla viimmonen kerta, kun tämä likka tänne tulee!

Kovasti loksahtivat ihmetykseen muiden katseet.

Kerroin syyn: tuo kamala automatka Letkutieltä Östermyyran Ylistaroon ottaa kovasti hermonpäälle.

Mielestäni ajoKYLTTYYRI on kovasti muuttunut viimevuosina.

MINÄ en tykkää ajaa satasta pimeällä tiellä, vaikka tienvarsimerkki niin auliisti lupaisikin. Noh...sitten kaahaavat ohi, kun ajan pikkasta vaille satasta ja olen näkevinäni, miten keskisormi vilahtelee ohitettaessa. Jo siitäkin päätellen, kun kurvaisevat heti eteen, että kovasti kuskeilla keittää kaikenmaailman runomummut asfalttibaanoilla :(

Jo nyt siis tökiskelee, mitäs sitten, kun alkaa talviset kelit, ja loska lentää etulasiin kaiken pimeyden keskellä? Pfmph!

Kirjoituspiirissä on kuitenkin niin mukavaa porukkaa ja hyvä henki, että vannomisistani huolimatta taidan sittenkin ajella sinne suuntaan ensi viikolla.

Saimmme niin kutkuttavan tehtävänkin. Meidän tulee kirjoittaa YO-aine.

Saimme aiheetkin. Yksi aihe oli: BLOGGAAN- siis elän (aihe oli suurinpiirtein noin).

Minä kyllä elän ihan muutenkin, mutta bloggailu on kyllä hauskaa. KUOLLEENAHAN se ei onnistuisikaan ;)

Ylioppilasainnesta meikäläinen kiskaisi aikoinaan ÄLLÄN. Se olikin sitten ainoa ällä tällä ämmällä.

Luin ylioppilaaksi vanhoillapäivilläni. Se oli hauskaa. Toivoin, että olisin jäänyt sielä iltaoppikoulussa aina luokalle, että olisin saanut pitkitettyä koulunkäyntiä.

Se ei onnistunut. Nuorena sekin onnistui. Tuplasin pari luokat ja ehtoja luin sitten muuten vain kesäisin.

Voi niitä aikoja :(

Kävellessäni eilen auringonkilossa, äestetyn pellon pientareen vieressä (pitkin pikitietä tosin) näin ihmeellisen näyn:

Minun kohdaltani metsänreunaan saakka muodostui pellon pintaan SATEENKAARI.

Se kulki mukana somasti mennessäni eteenpäin ihailtavanani, eikä kurja ollut sekään fiilis, että MINÄ OLEN AARRE!

Sateenkaarien päissähän on aina aarre!

Tuohduksissani kerroin Magnukselle tämän maankaatoasian vain saadakseni kuulla, notta soon ihan päivittäänen näky näillä main. Ollu iät ja ajat, niinkauas ku hän jaksaa muistaa (eli ainakin Kekkosen ensimmäiseen valitsemiseen asti ja siitä vielä pikkuusen taaksekkin päin).

Niin kai sitten, mutta minulle MAASATEENKAARINÄKY oli ihka ensimmäinen kerta. Ehdin jo siinä sateenkaaren jatkona kulkiessani ajatella OPTISTA HARHAAKIN, joka johtuisi näistä Kekkos-laseistani.

Tänään tein kaalilaatikkoa ja paistelin kolmetusinaa sämpylöitä.

Nyt onkin hyvä alkaa todenteolla kirjoittamaan runoa huomiseksi, kun on tuo ruokapuoli hoidossa.

Huomenna en ehdi runoilla, koska menen Magnuksen kaa Areenaan.

Rakkain, mutta sulokkain ajatuksin muistan teitä ja lähdetän lopuksi virren numero 632 sen neljännen säkeistön teille mutusteltavaksi:

Siell´ kaunis kannel soi,

veisaamme virttä uutta,

ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.

Täällä en lauluun voi

saada sen ihanuutta,

kuitenkin laulan ylistystä Herralle.

Hän verellänsä

ja hengellänsä

myös minut Jumalalle lunastanut on.

Kunnia, kirkkaus,

voima ja ylistys

sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.

Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.

T: Kaisa von Blyertspennabackblomstrand
Ps. Tuli tunne, että olen tuon virrensäkeistön jo josku ennenkin tänne laittanna.

No, sen parempi :)