Tässä näet pismyyrien pesän. Voit hyvällä tahdolla erottaa myös muutaman pismyyrän.
Olimme Magnuksen kanssa puolukassa Kaksikertaa Puolenhehtaarin Metsässä ja minulla oli kamera mukana.
Oli lämmintä ja ihanaa ja arvasin jo etukäteen, että muurahaisetkin vielä kirmaavat ulkosalla. Niitä oli mukava seurata. Maailma olisi paljon valmiimpi, jos ihmisillä olisi varttikin siitä energiasta, kuin heillä onpi.
Myös hirvikärpäset ilakoitsivat tahoillaan, kun luulivat meitä hirvaksiksi. Magnuksen paidan saumauksissa kömpi vielä seuraavanakin päivänä yksi hirvikärpänen.
Se oli kyllä hoksannut, että ihan tavalliseen hirveen ei ollut tällä kertaa tullut landauduttua, koskapa se ei ollut pudottanut siipiään. (Hirvikärpäset pudottavat kuulemma pitkät ruipelosiipensä tussahdettuaan hirveen).
Hyi yökötys, että osaavat olla öklöttäviä!
Mutta kaikesta huolimatta marjaretki oli mukava. Eipä kauaakaan, niin saimme rouhaistua sangollisen puolukoita.
Magnus on ollut marjametsässä jo aiemmin kerran, joten nyt meillä on muutamaksi kuukaudeksi hilloa, jos syöminen jatkuu tähän sähtiin ( puolilitraa päivässä per nuppi).
Huomasin sivusilmällä, että mättäillä loisteli vielä punapuolukoita sangen viljalti, joten menemme ehkä vielä ensiviikolla korjaamaan ne parempaan talteen.
Tein välittömästi seuraavana päivänä muusia kattilallisen ja möyhäsin aimo annoksen p-hilloketta ja söimme ne makoisiin suihin.
Nyt on asianlaita sitten niin, että aimo annos on tullut painoakin lisää :(
Ihmettelet ehkä, että miten painot nyt niin äkäiseen heilahtelevat?
Eivät ne niin teekkään.
Se aiemmin kertomani omenasokerisyltty on myös ollut vaikuttamassa painoni suotuisuuteen :(
MITÄÄN EI SAISI SYLTYTÄ, EIKÄ SURVOA! Kyllä se niin on.
Ei auta vaikka punnaat suolet sukanvarsissa salilla monet kerrat viikossa ja liiskaat mahaasi jumppapallon päällä. Ei auta! Paino nousee.

Tänään olimme Magnuksen kanssa pitämässä virsipiiriä palvelutalolla.
"Nyt vasta tunsin teidät!" sanoi eräs kuulija ystävällisesti, kun olin kymmenennen kerran kurvannut hänen ohitseen virsikirjoja jaellen.
"Isännän tunsin heti", hän lisäsi. (Olemme olleet näitä piirejä pitämässä jo parina vuonna).
" Rouvako se siinä?" varmisti vielä vanha tuttummekin, kun olimme samalla reissulla häntäkin tervehtimässä.
Ajattelin, että UKK-lasit ovat tehneet tehtävänsä: KUKAAN EI TUNNE ENÄÄ.
Nyt olisikin oiva tilanne alkaa käyttäytyä säyseämmin. Uutena tuntemattomana ihmisenä voisi aloittaa kaiken elon ja olon sydämellisemmin, sivistyneemmin, osaaottavammin, pitkämielisemmin ja antaumuksellisemmin, eloisamminkuin ja rivakammin, kuin vanhojen kakkuloiden aikakautena.
Joukkoomme olisi ikäänkuin putkahtanut silmälasien myötä täysin uusi ihminen sisälmyksellisesti ja ulkoisesti.

Eilen meillä Letkutiellä oli KD:n ystäviä koolla ja oikein oli polliisikin paikalle kutsuttuna.
Arvoimme KD: arpajaisvoitot ja minä sain toimia onnettarena.
Leivoin juhlan kunniaksi täytekakun, jonka päälle hain krassipenkistä kolme krassikukkaa ja tursutin sinisellä karamelligeelillä kermavaahdon sekaan K:oon ja D:een. Tuli tosi upea, vaikka luontainen vaatimattomuuteni kovasti laittaakin hanttiin moiselle kehumiselle.

Tiistaina olin kirjoittajakurssilla Ylistarossa.
Kirjoitin syysrunon meidän kahdesta omenastamme.
Minun pitäisi kirjoittaa huomiseksi vielä lisääkin runoja, joita sitten esitän huomenissa Maalahden kirkossa.
Magnuksella on saarna.
Minulla ei taida nyt suonet, eikä runot pulppailla, joten katselen vanhaa repertuaariani, josko niistä joku kävisi. Miksei kävisi, koska maalahtelaisethan eivät niitä ole kuulleet, vaikka muut olisivatkin.

Hyvin paljon hyvää yötä ja Jeesus myötä.
Virsi 403 , säkeistö numero 3

Huudamme avuksemme sinua Jumala,
nyt tule voimaksemme,
synnistä pelasta.
Oi Kristus armollasi
puhdista sielumme,
niin että tahtoasi
alttiisti seuraamme.

T: Kaisa von Lotteritjocksjövinst.