Lymmyysen kota 20.10 2010 klo 18.10.
Tornista tuprahtelee savua. Magnus on juuri hetkeä aikaisemmin sytyttänyt rätisevän puukasan tuliarinalla loimuamaan.
Paikallislehteen oli luiskahtanut erehdyksessä sama männäviikon ilmoitus, jossa ilmoitettiin, että LYMMYSESSÄ ON MYRSKYLYHTYSEURAT, kuten myös oli ollutkin (vrt. edellinen postaus).
Magnus sai sitten idean ja päännouseman, että mennään pitämään seurat varmuuden varalta, jos joku ei huomaisi tarkkailla päivämääriä kunnolla.
Menimme Magnuksen kanssa hyvissä ajoin paikalle.
Mukanamme oli 40 (neljäkymmentä) makkaraa ja vajaa litra sinappia.
No, mitä, kun ajattelimme, että Lymmyyseen pränkäävät nyt kaikki ne, jotka säikähtivät oikean seurapäivän myräkkää, olkoonkin, että illan nimi oli MYRSKYlyhtyseurat.
Ilta oli ihana.
Kuusenneulasetkaan eivät värähtäneet ja syvä suloinen rauha ympäröitsi tienoon. Joku kaukainen halli vain haukkui. Se ei haitannut. Hallien kuuluukin haukkua ankarasti kaikkea.
Täydellisen pyöreä kuu loisti hämyisen metsikön takaa ja kaikki hirvikärpäset olivat kitistyneet hengiltä.
Kello tuli seitsemän. Seurat alkoivat.
Käristimme kaikille osanottajille kolme (tre) makkaraa. Päälle ryyppästiin appellssiinimehua. Tukevasti syötyämme istuimme ripirinnan penkeille.
Veisasimme virren 465 kaikki säkeistöt, mutta kirjoitan niistä vain säkeistön numero 2:

Koteja, huoliin uupuneita
elvytä armon Hengellä
ja mieliämme painuneita
herätä, nosta, lämmitä.
Lahjoita uusi rohkeus
ja voima tehdä parannus.

Tämä virrensäkeistö olkoon ja toimikoon myös tämän blogin loppuvirtenä, vaikkakin sijaitsee poikkeuksellisesti jo tässä keskitienoilla.
Rukoilimme sitten eri asioiden puolesta ja veisasimme päätösvirren.
Magnus lakaisi kodan lattian ja olisi varmaan siirtynyt ulkopuolellekkin lakaisemaan koko ympäristön, ellen minä olisi estellyt.
Tyytyväisinä, savultahaisevina, ravittuina ja onnellisina suljimme kodan oven ja sammutimme puihin asettelemamme lyhdyt.
Ai, siis montako meitä oli? MINÄ ja MAGNUS!
Asiaanvihkiytymätön voisi luulla, että ohhoh, kun hintelästi oli porukkata, mutta...
Raamatussa sanotaan, että missä kaksi, tai kolme on kokoontuneena Jeesuksen nimessä, sielä Hän (Jeesus) on mukana :)

Perjantaina minulla oli valittava kahdesta eri vaihtoehdosta: a) siivota alakerta plus ylävooninki b) mennä kyläilemään Nikolainkaupunkiin.
"Pitkin hampain" valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Lähdin ajelemaan Saarukan tykö Ooppelilla tälläkertaa.
Olen vieraillut Saarukan ja perheensä uudessa kotosessaan kerran aiemminkin, mutta en silti löytänyt oikeaa huushollia viidestätoista SAMANSORTTISESTA vaihtoehdosta.
Oli pakko karauttaa yhden samansorttisen pihaan ja soittaa ETTÄ MONESKO HAUSSI ON TEIDÄN, KUN TULLAAN KYRÖÖSTÄ PÄIN?
Autossa oli kuuma ja pakokaasu pränkäs sisälle ja tuntui, että koko tienoon ylle levisi sinervä kaasupilvi.
Hermoriekaleeni olivat kovilla ja verenpaine huiteli kolmeasataa.
"Aja siihen pihaan, missä on koivuja" sirkutti Saarukka.
"TÄÄLÄ ON JOKA PIHASSA KOIVUJA!" karjuin ja näin melkein tähtiäkin.
Saarukka ei ollut pannut moista merkille , että nyt ihan joka pihassa koivuja olisi ja Magnuskin sanoi, että se sinervä kaasulaskeuma EI OLE PAKOKAASUA!
"KÖH...KÖH" sanon minä.
Oli mukava päivä kuitenkin ja illalla kotikonnuille palattuani alkoi hämärtää, joten kotikin näytti siistiltä.

Olen hetki sitten laittanut ämpärillisen pullataikinaa muhimaan, joten kaikkien muiden mielenkiintoisien menemisieni ja tulemisieni tarkempi analyyssi jää nyt tekemättä.
Itse en saa nauttia tulevia leipomuksiani, koska olen DIEETILLÄ!
En syö viljatuotteita, enkä viljasta väännettyä leipää lainkka.
En myöskään maitotuotteita, joissa on tätä laktoossia.
Kyseistä kuuria olen tarkasti noudattanut Härmän keikasta asti ja olo ja elo on ollut helpompaa. Itseasiassa ihanaa.
Sain Härmässä Elitzabethyltä ohjeita ja vinkkejä, kuinka tulee toimia, kun tuntee olevansa heliumkaasupallo (tai vaihtoehtoisesti ploosukaasupallo).
Olo on ollut todella karmaisevaa, jos ymmärrätte yskän ja mitä tarkoitan.
Aionkin mennä lähempiin tutkimuksiin, jahka Venättänmatka on tehty.
Venäjänmaalla en tiedä, kuinka noudatella rajoituksia, mutta se on sen ajan murhe se!

Rakkaita ja sydänlämpöisiä tervehdyksiä teille kaikille, jotka jutuistani lukua otatte.
Jeesus kanssanne!