Hieman sotaisa kuvake tähän alkuun, mutta kun en edelleenkään saa niitä matkakuvia tänne esiin katseltavaksi, niin laitanpahan vanhoja räpsäyksiäni näytille.
Kuvan taulu riippuu kammarimme seinällä, ja on entisen mökkinaapurimme maalaama.
Äitini aikoinaa sen tältä naapuritaiteilijalta tilasi.
Äiti oli sitä mieltä, että kaikkien kotien seinällä , tulisi riippua taistelevat metsot. Olen samaa mieltä!
Sitäpaitsi vanhat tiedot kertovat ja tietävät, että näin myös oli ennen vanhaan. Koti, kuin koti ja seinä, kuin seinä, niin sielä killui "mettootaulu."



Erittäin suureksi ilokseni saan taas tervetulottaa lukijoitteni sekaan uuden lukijan: ANITAN :) TADAA!
Vanhat silmäni olivat ilosta ympyriäisinä, kun huomasin, että kovasti säikähtämäni numero 19, olikin ihan oikeasti muuttunut kaksikymppiseksi! Siis MOIKKA ANITA ja MOIKKELIS kaikki YHDEKSÄNTOISTA MUUTAKIN (plus yksi) ;)



Nämä minun nk. tarrarakennekynteni ottavat kovasti hermonpäälle :(
Joudun tinttaamaan moneen kertaan kirjainnäpyköitä, kun kokoajan osuvat kynnekkeet vääriin kohtiin :(
(Luin lehdestä, että joillakin on jopa 4 centin tekokynnet. Niiden kanssa on kuulemma ihan helppo peseskellä vaikka vauvan pyllyjä. Varmaan joo! Mutta voi olla, että vauvat olisivat toista mieltä, jos heiltä jotain kysyttäisiin.)
Paitsi rakennekynsiä, niin istun täällä par´aikaa hienona muutenkin. Minulla on hopeaklitteri tunika ylläni ja harva hiuspehkoni on ojennuksessa ja kova, kuin sokerrikuorrutekakku.
Olin nimittäin ihan äsken teatterissa Östermyyrassa Magnuksen ja muutaman muun ystävän kera.
"Isä Camillo" oli näytelmäkappaleen nimi.
Yleisön joukossa oli tuttu ihana sisarusparvi Nikolainkaupungista. Haikeana heitä ihailin (minulla kun ei ole yhtäkään sisarusta enää omasta takaa).
Varmaan minunlaisiani tapauksia löytyy maailmasta miljoonia muitakin. Sitä näkee itsekkäästi kuitenkin vain oman punaisen nokkansa ja napansa, joihin suonenvedonomaisesti tuijottaa : (
" Kaikilla muilla on, muttei mulla... (tiedättehän?)



Aamulla olimme kirkossa. Kirkko oli koristeltu joulua varten mahdottoman kauniisti. Kuusikin oli niin upea, että liekö ihan jostain kauppapuutarhasta ostettu ja kuusenmallisessa muotissa kasvatettu? Ihanissa valokynttilöissä ei oltu säästelty.
"Hoosiannaa Daavidin Poika", lauloimme me kirkkovieraat.
Tosin en kuullut, kuin oman ääneni. Se voi johtua siitä, että kuulokojeeni oli ooppelin kojelaudalla Runoilijattarenpolulla.
Kuitenkin harras toiveeni on, että joskus kuulisi oikein virren PAUHUN nousevan kirkon kupolistoon, vaikkakin sitten kuulokkeillakin terästettynä. (Huokaisu).
Kirkonmenon jälkeen menimme riisipuurolle ja kahville seurakuntatalolle.
Oli taas puuro ja kahvi melkein yhtähyvää, kuin kotona ;)


Kun katselen menneen viikon kalenterimerkintöjäni, lukee jokaisen päivän kohdalla SIIVOUS.
Tunnustaa täytyy, että niin vain LUKEE. Asiain tapahtuminen on ollut vähäistä.
Yhden komeron olen sentään siivonnut, tai itseasiassa kaksi.
On kulunut viisi vuotta, kun muutimme tänne, joten kovasti kaipailivat komuutit järjestyksen pitoa.
Sisuksista löytyi yllätyskin: kolme vuotta vanha punajuuripönikkä (lasipötissä ja ittekeitettyjä).
"Pthyi yäkötys!" sanoi Magnuskin muka.
"Älä nyt ylireagoi RAKKAANI!" sanoin kolkolla, mutta jäätävällä äänellä. "Jos nyt väri on hiukan haalistunut, niin ei siitä pidä tollasta numeroa tehdä" sanoin, vaikka oma selkäpiini oli, kuin vastakynityllä kalkkunalla.
No nyt on paikat onnellisesti puleerattu ja maalattukin pahimmat plätit peittoon.

Kalenterissani on viimeviikon kohdalla merkattuna paitsi siivoomista, niin maaseutunaisten joulujuhlaa, nuttupiiriä, KD: syyskokousta, KL: n syyskokousta, kuntosalia jne.
Maaseutunaisten joulujuhlassa askartelimme korun ja NEULAHUOVUTIMME(!) ja tietenkin söimme ruhtinaallisesti.
Minä neulahuovuttelin, paitsi jonkin verran etusormeani, kukan, josta riippuu varsi ja yksi lehti. Lisäksi tein puuhelmistä rannekorun.
Kotona jatkoin neulahuovutusta ja tein harmaasta villakasasta kaksi palloa. Niistä tulee korvakorupallot, jahka aika antaa myöden.
Magnus kehtas sanoa, että pallot muistuttavat KAHTA ISUA JÄNIKSEN PASKAPAPANAA!
Grrr! Magnus osui ,ikävä kyllä, aika oikeaan, minunkin mielestäni.
Minun pitää kuitenkin aina saada se vihoviimeinen sana sanottua ja yritin ponnekkaasti vähätellä asiaa: "Mä en ole koskaan nähnyt HARMAITA jäniksenpapanoita."
" Kyllä niiton kautta maailmansivu ollu tuanvärisiä papanoota kevääsin hangiilla!" intti Magnus vastaan tapojensa vastaisesti.
Sitä se politiikka teettää ;) Oppii fämmäämään vastaan.


Tähän typistän kertomiseni tälläkertaa.
Alan muotoilla ja suunnitella sitä tilattua häärunoa.
Jos mieleesi nousee kysymys niistä KUSTANNE-runoista, niin ilmoitan täten, että niin minullakin nousee. Ehkä tulevalla viikolla olen tietäväisempi, ehkä en.
Pestini Uusi Tiessä suurena pakinoitsijana jatkuu. Siitä olen tuiki iloinen.


Virsi 6, säkeistö n:o 5

Hän saapuu murheellisille
näin yllätysvieraana
ja köyhät ja syntiset täyttää
yhä Henkensä lahjoilla.
Jo katsele,
tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse
ja kuuluta laupeuttaan!

Hyvää alkanutta adventin aikaa T: Kaisa von Rödbetongälvå