Laitoin oikein sarjakuvan tähän alkuun, jotta

lukijalle ei jää huomaamatta, kuka oli meistä myös oikeinkin innostunut kaikesta.

Niin, joulukoira Lyllan tietysti. Emme me muutkaan mitenkään innottomia olleet tietenkään.

Kuvassa olevat joulupenskat Vivianni ja Joonathan ovat aina, kuin sädetikkuja jouluisin ja Magnus joulupukkina lyömätön.

Aattona päivällä aloitimme joulunvieton Runoilijattaren polulla syömällä Magnuksen vääntämiä laatikoita (lanttu, plus porkkana).

Ensiksi kuuntelimme Turun joulurauha-julistuksen. Sen jälkeen Vivianni luki Jouluevankeliumin puoleenväliin saakka, josta lähtien Magnus luki sen loppuun.

Joulukoira sai osinkoja itselleni ostamasta maksalaatikosta. Se sai sitä jopa niin paljon, ettei ollut uskoa kylmää ja märkää nenäänsä.

Illaksi ajelimme Nikolainkaupunkiin.

Puimme vaatteita yllemme, kuin pohjoisnaparetkikunta ikään. Pakkasta oli julmetut, 25 graaderia. Sitäpaitsi, näyttikö mittari edes oikein, ainakaan näillä hyisillä laajoilla lakeuksilla?

Minä varsinkin olin, kuin murokuupana askeltaessani hautausmaan kapeita lumisia juntuja pitkin. Hyvin riittivät kapeat kulkuväylät, koska vastaantulevia ei juuri ollut, eikä takanahiihtäjiä liioin.

Vähän seitsemän jälkeen joulumuksut käskivät paapan pukea tekonenän nokalleen ja piippalakin kaljunsa peitoksi.

Kun Magnus rymisteli vintiltä alas kiljahti Vivianni: " Apua! Mä en sano sille kyllä mitään!"

" Onkos täälä viimeaikoona näkyny kilttijä lapsukaasia?" kuului tekonenän alta.

" ON!" ilmoitti Vivianni.

(Onneksi ei aikuisista kyselty mitään, eikä varsinkaan Vähännevan murmelilta).

" Minkätakia tätä Joulua oikeen viätetään?" kysyttiin piippalakin tupsun takaa.

"No, kun Jeesus syntyi seimeen Beetlehemiin", tiesi Vivianni.

Joonathan hyppi paikallaan ja tiesi myös. Taisi ihan ääneen sanoakkin, mutta Viviannilla on kovempi ääni. Meikäläinenkin kuulee sen ilman kuulokojetta.

"Justihin niin!" riemastui joulupukki. Sitten laulettiin "Joulupuu on rakennettu"- laulu ja alettiin aukoa paketteja.

Vivianni kiljui ensimmäisen lahjan avattuaan niin, että ajattelin että paketista putkahti vähintäin vuoden liput pizzeriaan ja Tropic-landiaan, sekä kylkiäisenä maailmanympärysmatka plus kuukauden oleskelu Disneylandissa.

Paketissa oli valkoinen kaulaliina.

Jos joku sanoo, että likka teeskentelee, availlessaan paketteja, hän on väärässä. Muistan samanmoiset kiljahtelut, kun paketista ilmestyi NUKELLE tossut jokunen vuosi sitten.

Totuuden nimissä mainittakoon neidin syvät paheksumiset kymmenennen paketin sisällöstä: pelikonsolin(?) väri EI OLISI SAANUT OLLA SININEN!

Joonathan sai lahjakääröistään mm. lukittavan kassalippaan.

" Nyt paat sitten avaimet omaan tietoosi, ettei iskä ja äiskä pääse LAINAAMAAN rahoja!" sanoi Catherine-äiti. Kaikki olivat liikuttavasti samaa mieltä.

Joimme äykeät kahvit lahjaruljanssin päälle.

Ai niin...minä sain mariannekarkkilaatikollisen Marianne-karkkeja, hajuvettä (joka luultavasti menee vaihtoon, jos kuitti löytyy), rutturasvaa, pokkariraamatun (itte ostettu yhteiseksi hyväksi Magnuksen kaa) ja yhteisesti saimme Magnuksen kanssa myös kauniin ja suloisen tuikkuenkelitelineen (?) tuikkeleineen.

Seuraavana päivänä, siis joulupäivänä, sain ottaa KANTOLIINAN pois nuljahtaneesta kädestäni. Kolme viikkoa oli siis täyteen eletty.

Käsi pysyi suonenvedonomaisesti koukussa ilman sitä hökötystäkin.

" Paa se käsi ny suoraks, notta näköö onko se kunnossa!" neuvoi "Hälävän tohtori" alias Magnua.

" Enkä paa. Paa itte!" kiljuin. (Hvästi joulun hellät, hyvät ja lämpöset).

Olen nyt tehnyt pariin kertaan JUMPPALIIKKEITÄ ohjeiden mukaan ja syönyt KIPU-TROPPEJA ilman ohjeitakin :(

Kun nyt kerran pääsin sairauskertomuksen alkuun, kerron myös, miten Charles äimisteli paksuja nilkkojani. (No, ne kyllä kieltämättä ovat, kuin kolmoiskerratut joululimput).

Vastasin Charlesille nyreissäni, että niin sitä ihmistä tasataan!!! Kun kädet lunksahtelevat pois niille kuuluvilta paikoiltaan, niin jalkoja puolestaanVAHVISTETAAN . Hmmpff grr

Täytyy alkaa terävöittään taas tuota syömis-ja liikkumispuolta, jahka olkalumpio lakkaa tuon ilkiän särky-sytkyttämisen.

Tähän päätän jouluraportin täältä Vähännevän Hälvältä.

Loppuun kirjoita otteen upo-uudesta pokkaristani :

Luukas 3, 9-11

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,

mutta enkeli sanoi heille:" Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.

Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.

Hän on Kristus, Herra."

T: Kaisa von Sjuktjocksjö

Täältä taas meikäläinen antaa elonmerkkejä itsestään.

Tänään ei ole tarvinnut napsia lääkekapsellejakaan, sillä siivolla, kuin mmuuten viime aikoina, joten arvelin, että on syytä terästäytyä.

RIIPUTUSSIDE on edelleen kädessä, mutta sormet tuntuvat pelaavan.

Yhden mukanatulleen ohjeen mukaan siteen saisi poistaa nyt,mutta toinen ohje neuvoo, että viikko vielä!

(Joulunalustehtävät huomioonottaen noudatan ehkä ensimmäistä oorteria).

Toivotan ihan kaikista ensimmäiseksi Usko Peltolan tervetulleeksi lukijajoukkooni!!! Kiitos mielenkiinto-osoituseleestä ja siukkista (siunausta, suom.)kaikille kahdellekymmenelle muullekin.

Olette oikein arvokkaita minulle ja nostatatte ajatus- sopukoissani mieluisia väreilyitä.

Iloinen kiitos myös paranemis-toivotuksista kommenttiosastolla :)

Ne ilahuttivat kovasti terveen olkavarren puolella sykkivää syöntäni!

Kiitos myös esirukouksista, joita puolestani on runsaasti Herran puoleen huokailtu.

Nyt sitten seikkaperäinen tilannekuvaus kaksiviikkoa sitten tapahtuneesta:

Olin hyvissä ajoin ja kaikessa rauhassa valmistautumassa hääjuhlaan, johon minua oli pyydetty lausumaan hääparille runo.

runopaperi oli viikattuna laukkuun ja sitä oli luettu moneen kertaan etu-ja takaperin, että kaikki sujuisi kauniisti ja sujuisasti. Kauhea jännitys oli jo päällänsä, mutta sitä vastaan en osaa harjoitella :(

Koska aikaa oli siis kosolti ja suihkussa käytynnä, juoksaisin vinttikamariimme aikomuksena ripustaa joulutähti makkariimme sätimistä antamaan.

Jatkoroikka kädessä otin askeleen suuntaan ja toiseen ja silloin....silloin kaatua rojahdin suorilta kintuilta lattialle.

Seurauksena rysäyksestä oli, että oikea olkapää otti ja nuljahti sillekuuluvasta kuopasta sen reunalle.

Oikein ei paljon viitsisi muistellakkaan enää mokomaa :( , sillä kyllä se niin tympeetä oli.

Tympeetä oli myös huomata, kuinka surkea potilas sitä on.

Toisille sopii kuin nenä päähän adjektiivi URHEA, meikäläiselle siis , kuin nyrkki silmään SURKEA :(

Pyörrytti, itketti ja pelotti (kahta ensimmäistä en tosin tehnyt, vaikka kuinka meinas).

Magnus tilasi ambulanssin.

Ambulanssihenkilökunnan saapuessa minuun oli jo ehtinyt iskeä myös jänis-syndrooma!

Tämä syndrooma on iskeskellyt pitkän elämäni aikana aina silloin tällöin, häipyäkseen sitten taas johonkin taka-alalle kytemään.

Kaiken aikaa etsien pienintäkin tilaisuutta esiin singahtaakseen. Lapsena minulla oli syndrooma jatkuvasti päällänsä. Muistan sen vertahyytävän selvästi. Uskon ja pelkään, että se pullehtii taas täyteen voimaansa viimeistään vellitalossa :(

Jänissyndrooma= kuvitella, tai TOIVOA olevansa jossain muualla, paitsi siinä kussa on. Ylenmääräinen halu olla ikäänkuin "puskassa," kuin jänis pakkasella.

KUULIN kyllä, kun kyselivät ambulanssin miehet, mitä lääkitystä käytän., mutta syndrooman takia en katsonut sen koskevan minua.

Magnus sanoi, että sillä ( siis minulla) on vähä huano kuulo ja, että sei (siis minä) syä muuta ku kalakkitapletteja!

"Siis ei mitään muita lääkityksiä ole päällänsä?" ihmettelivät ambulanssilaiset ja katselivat epäröiden muhkeaa potilasta (siis minua).

"Varmaan ajattelivat minun tarvitsevan verenpaine, "kusi",-kolesterooli,- ja sokeritautitabletteja", ajattelin syndroomanhuuruisilla aivoillani.

(Jänissyndroomaan kuuluu kaikkinainen LUULEMINEN myös, ja muka "TIETÄMINEN").

Jänismäinen ajatteluni jatkui.

Silmät ummessa mietin, kuinka nuhjaantunut aamutakkini sointui katkaistuihin sukkahousuihini? Entäs sierettyneet alushousut ja liian pienet ent. valkoiset bröstliivini?

Jänissyndrooma syveni ja kipu koveni.

Olo helpottui, kun kädestäni onnistuttiin löytämään SUONI, johon tuikattiin kipulääkettä. Suoneni kiemurtelevat syvällä lihasten ( jänissyndroomalisittain: LÄSKIN) alla kuulemma.

EI SE MITÄÄN! ANTAA TULLA VAAN! KYLLÄ TÄMÄ JÄNIS KESTÄÄ!

Matkalla lasarettiin kysyin ystävälliseltä ambulanssimieheltä voisiko hän laulaa jonkun joululaulun?

Olisi laulanutkin tämän Sylvian joululaulun, mutta sanoi, ettei osannut sanoja.

Sairaalassa minua kuskattiin käytäviä pitkin pyörätuolilla.

Maailman pinimmällä pyörätuolilla.

Voin vannoa, että siitä ei näkynyt mitään minun altani. Minä sensijaan SÄKENÖIN koko komeudessani sen näkymättömän päällä. Nuhjutakkini repsotti auki. Käsivarsi oli sentään vielä kiinni vahvoilla lihassäikeillä. Pidin silmiäni kiinni, kossyndrooma jatkoi otettaan niinkin voimallisesti.

Se lientyi vasta, kun Magnus talutti minut autoomme. Kaikki varret olivat kohdillaan ja troppiresepti auttaisi sitten muuhun.

Siis loppu aika hyvin, kaikki aika hyvin.

Podettu on siis kaksi viikkoa, jona aikana Magnus on ollut aika lujilla.

Ei niinkään jouluvalmistelujen kanssa, kuin potilaan kanssa.

Hohhoijaa!

Kysyin tänään, että JOS oisi tiennyt (Magnus siis) 44 vuotta sitten, kummosen eukon kanssa sitä olemattomat hyntteensä yhteen lyöpi, niin olisiko lyönyt?

" Ei epäälystäkään!" sanoi Magnus voidellessaan Keijua välipalaleipäni pintaan.

Minulla sensijaan nousi epäilykset, että onko tollasta olemassakaan?

Sain myös aikanaan poliklinikkalaskun, joka oli ihan oikein. Laskun mukana oli myös selostus tapahtumien kulusta, joka ei ollut ihan oikein.

Selosteessa oli kohta, jossa luki: Kuulo huono monivammojen pohjalta.

Siis...hetkinen.

Magnus ei ollut muuta sanonut, kuin että SILLON HÄJY KUULO! Monivammoja ei päähän ole onneksi koskaan osunut, eikä muuallekkaan, mitä nyt tämä käsi!

En tiedä, kuinka olisi reagoitava tuohon selosteeseen? Antaisiko olla ja laittaisi jänissyndroomavaihteen päälle?

Lisäksi selosteessa kehotettiin varomaan ULKOROTAATIOTA kuusi viikkoa.

En voinut Magnuksellekkaan esittää sen tarkoittavan siivousta, tai keittämisiä, koska teemme niitä sisätiloissa näihin vuodenaikoihin.

Laitoin Keltaille viestin ja kysyin MITÄ mun oikein pitää varoa ja kavahtaa? ( Keltai on lääkäri ja tietää näistä rotaatioista).

No, käden vimmattua pyörittelyä pitää varottaman selitti Keltai, kun rookattiin.

Hyvästi zumpat ja jumpat vähäksi aikaa siis.

Eilen Magnus paistoi lanttu-ja porkkanalaatikoita. Huomenna lupasi pyöritellä lihapulleroita.

" Siivuamisen mä jätän viimetinkahan", se sanoi.

Ei minulla ole siihen ristiturvan koputtamista. Niin minäkin olisin tehnyt.

Hyvää kaikkee kaikille ja iloitaan Joulusta, joka tulee aina, vaikka olis mikä :)

T: Kaisa von Landehare

Jouluevankeliumi Johannes 3luku, jae 16:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä".

Rakkaat lukijani ynnä kaikki muut.

Niin vaan ILIKIÄSTI kävi, että meikäläinen kannettiin 4 riskin miehen voimin tuolilla yläkerrasta ambulanssiin TÄNÄ ILTAPÄIVÄNÄ.

KAATUA KUMAHDIN SÄHKÖJOHTOON, SEURAUKSELLA, ETTÄ OLKAVARSI MENI SIJOILTAAN. SE TUNTUI AIKA MAKIALTA JA KILJUSKELIN SITÄ ÖSTERMYYRAN LASARETISSA PAIKALLEEN VÄÄNNETTÄESSÄ AIKA JUHLALLISILLA DESIBELEILLÄ.

NYT PITÄÄ PITÄÄ HANKKIA 3 VIIKKOA JA SITTEN TÄYTYY ALKAA JUMPATA SITÄ.

EN VOI KIRJOTTAA BLOGIA, KOSKA VASEMMALLA ETUSORMELLA PRÄNTTÄILY KESTÄÄ LIIAN KAUAN.

SULKEUDUN HYVÄÄN SUOSIOONNE JA LUESKELEN INNOLLA TEIDÄN SILLOIN SUN TÄLLÖIN LÄHDETTÄMIÄNNE VIESTOSIA.

HYVÄÄ VAPAHTAJAN SYNTYMÄJUHLAA KAIKILLE.

HERRA JEESUS ON HYVÄ.

T. KAISA VON DESIBELROP