maanantai 27. joulukuuta 2010







Laitoin oikein sarjakuvan tähän alkuun, jotta
lukijalle ei jää huomaamatta, kuka oli meistä myös oikeinkin innostunut kaikesta.
Niin, joulukoira Lyllan tietysti. Emme me muutkaan mitenkään innottomia olleet tietenkään.
Kuvassa olevat joulupenskat Vivianni ja Joonathan ovat aina, kuin sädetikkuja jouluisin ja Magnus joulupukkina lyömätön.
Aattona päivällä aloitimme joulunvieton Runoilijattaren polulla syömällä Magnuksen vääntämiä laatikoita (lanttu, plus porkkana).
Ensiksi kuuntelimme Turun joulurauha-julistuksen. Sen jälkeen Vivianni luki Jouluevankeliumin puoleenväliin saakka, josta lähtien Magnus luki sen loppuun.
Joulukoira sai osinkoja itselleni ostamasta maksalaatikosta. Se sai sitä jopa niin paljon, ettei ollut uskoa kylmää ja märkää nenäänsä.
Illaksi ajelimme Nikolainkaupunkiin.
Puimme vaatteita yllemme, kuin pohjoisnaparetkikunta ikään. Pakkasta oli julmetut, 25 graaderia. Sitäpaitsi, näyttikö mittari edes oikein, ainakaan näillä hyisillä laajoilla lakeuksilla?
Minä varsinkin olin, kuin murokuupana askeltaessani hautausmaan kapeita lumisia juntuja pitkin. Hyvin riittivät kapeat kulkuväylät, koska vastaantulevia ei juuri ollut, eikä takanahiihtäjiä liioin.
Vähän seitsemän jälkeen joulumuksut käskivät paapan pukea tekonenän nokalleen ja piippalakin kaljunsa peitoksi.
Kun Magnus rymisteli vintiltä alas kiljahti Vivianni: " Apua! Mä en sano sille kyllä mitään!"
" Onkos täälä viimeaikoona näkyny kilttijä lapsukaasia?" kuului tekonenän alta.
" ON!" ilmoitti Vivianni.
(Onneksi ei aikuisista kyselty mitään, eikä varsinkaan Vähännevan murmelilta).
" Minkätakia tätä Joulua oikeen viätetään?" kysyttiin piippalakin tupsun takaa.
"No, kun Jeesus syntyi seimeen Beetlehemiin", tiesi Vivianni.
Joonathan hyppi paikallaan ja tiesi myös. Taisi ihan ääneen sanoakkin, mutta Viviannilla on kovempi ääni. Meikäläinenkin kuulee sen ilman kuulokojetta.
"Justihin niin!" riemastui joulupukki. Sitten laulettiin "Joulupuu on rakennettu"- laulu ja alettiin aukoa paketteja.
Vivianni kiljui ensimmäisen lahjan avattuaan niin, että ajattelin että paketista putkahti vähintäin vuoden liput pizzeriaan ja Tropic-landiaan, sekä kylkiäisenä maailmanympärysmatka plus kuukauden oleskelu Disneylandissa.
Paketissa oli valkoinen kaulaliina.
Jos joku sanoo, että likka teeskentelee, availlessaan paketteja, hän on väärässä. Muistan samanmoiset kiljahtelut, kun paketista ilmestyi NUKELLE tossut jokunen vuosi sitten.
Totuuden nimissä mainittakoon neidin syvät paheksumiset kymmenennen paketin sisällöstä: pelikonsolin(?) väri EI OLISI SAANUT OLLA SININEN!
Joonathan sai lahjakääröistään mm. lukittavan kassalippaan.
" Nyt paat sitten avaimet omaan tietoosi, ettei iskä ja äiskä pääse LAINAAMAAN rahoja!" sanoi Catherine-äiti. Kaikki olivat liikuttavasti samaa mieltä.
Joimme äykeät kahvit lahjaruljanssin päälle.
Ai niin...minä sain mariannekarkkilaatikollisen Marianne-karkkeja, hajuvettä (joka luultavasti menee vaihtoon, jos kuitti löytyy), rutturasvaa, pokkariraamatun (itte ostettu yhteiseksi hyväksi Magnuksen kaa) ja yhteisesti saimme Magnuksen kanssa myös kauniin ja suloisen tuikkuenkelitelineen (?) tuikkeleineen.
Seuraavana päivänä, siis joulupäivänä, sain ottaa KANTOLIINAN pois nuljahtaneesta kädestäni. Kolme viikkoa oli siis täyteen eletty.
Käsi pysyi suonenvedonomaisesti koukussa ilman sitä hökötystäkin.
" Paa se käsi ny suoraks, notta näköö onko se kunnossa!" neuvoi "Hälävän tohtori" alias Magnua.
" Enkä paa. Paa itte!" kiljuin. (Hvästi joulun hellät, hyvät ja lämpöset).
Olen nyt tehnyt pariin kertaan JUMPPALIIKKEITÄ ohjeiden mukaan ja syönyt KIPU-TROPPEJA ilman ohjeitakin :(
Kun nyt kerran pääsin sairauskertomuksen alkuun, kerron myös, miten Charles äimisteli paksuja nilkkojani. (No, ne kyllä kieltämättä ovat, kuin kolmoiskerratut joululimput).
Vastasin Charlesille nyreissäni, että niin sitä ihmistä tasataan!!! Kun kädet lunksahtelevat pois niille kuuluvilta paikoiltaan, niin jalkoja puolestaanVAHVISTETAAN . Hmmpff grr
Täytyy alkaa terävöittään taas tuota syömis-ja liikkumispuolta, jahka olkalumpio lakkaa tuon ilkiän särky-sytkyttämisen.
Tähän päätän jouluraportin täältä Vähännevän Hälvältä.
Loppuun kirjoita otteen upo-uudesta pokkaristani :
Luukas 3, 9-11
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille:" Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Hän on Kristus, Herra."
T: Kaisa von Sjuktjocksjö

13 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Voi että on ihana ja kiiltävä tuo koira. Ja niin innokas. Eikä tunnu kirjoituksesta päätellen olleen lastenkaan riemussa moittimista.
hyvää uutta vuotta sinne Pohjanmaalle.

pau kirjoitti...

Mahtavaa, että Vivianni ilahtui kaulahuivistaan! Ei siis pidä paikkaansa, että pehmeät paketit eivät kiinnostaisi. Meilläkin ilakoitiin, kun pojat saivat siskonsa kutomat pitkävartiset villasukat. Ja neito-Sara villatakin. Sara ilakoi kaikesta yleisesti iästä johtuen.

Siitä nyt sitten vaan kuntouttamaan koukkukättä. Arilla on myös eräänlainen kantoside, jolla estetään, että käsi on muutoinkin kuin vain koukussa.

Kynttiläntuoksuisia vuoden viimeisiä päiviä. Kiitollisena saamma jättää vanhan pian taakse, ja luottaa, että "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" -pitää paikkansa alkavanakin vuonna.

Rakkaita ajatuksia flunssan kourista.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Kyllä tosiaan kiiltää Lyllan niin, että melkein häikäsee ;)
Kerrankin on koiraa karvoihin katsominen!
Ei ole kauaakaan sitä, kun Catherine valitti, että piski pudottelee karvojaan kuin joulukuusi loppiaisena :(
Muistan myös, kun meillä oli itsellä koira, niin aina piti muistuttaa vieraita, että KOIRANKARVOJA EI TARTTE SYÖDÄ. NE SAA KERÄTÄ LAUTASEN REUNALLE!
Hyvää ja siunattua Uutta Vuotta sinne myös :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kyllä jämpti on niin, että Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon!

Villasukkien fanina ja kuluttajana voin ymmärtää veljeksien riemun avatessaan sukkajoululahjapakettejaan.
Onni= tikkuava sisko :)

Olen tänään tunnollisesti (ikenet irvessä) harjoituttanut vieraalta, mutta kipiältä tuntuvaa yläraajaani.
Siu ja paranemista flunssasta!

Ellu kirjoitti...

Hei vain Kaisa-sisko!
(Mulla on oikeastikin Kaisa-sisko, sinä oot sisko Herrassa, vaikka emme muuten tunne toisiamme kuin tämän sun blogin kautta...)

Kärsivällisyyttä ja taas kärsivällisyyttä toivon sulle kipiän kätesi kuntoutuksessa.
Siunausta ja varjelusta päiviisi!
Ellu

kaisa jouppi kirjoitti...

Ellu
Blogit on kivoja, kun tulee uusia tuntemattomia tuttuja :)

Kärsivällisyyttähän meikäläiseltä tiukanpaikan tullen löytyy...aika nirkosesti :( valitettavasti.
Mutta, "päivä vain ja hetki kerrallansa", kuten ihanassa virressäkin lauletaan.

Terttumarja kirjoitti...

Mukavia joulukuvia. Niin se vaan on, että lapset ovat parasta joulussa.
Unohtamatta nelijalkaista lemmikkiä. :)
Terveitä päiviä toivottelen vuodelle 2011!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Oikeassa olet. Mukavaa on seurata lasten jouluiloa.
Kiitos terveystoivotelmista :)
Poteminen ei ole vahvimpia puoliani.
Magnuskin jo sanoi, että HÄN VIE MUT JOHONKI, MIHINKÄ VAAN IKÄNÄ TAHDON ;)
No. mä tahdoin kirjastoon. Varasin lukemiseksi niin monta kirjaa, kun terveellä kädellä pystyin kantamaan, eli viisi.
Yhden kirja olen jo melkein lukenutkin illanmittaan. Se kertoo karjalaisten vierailuista entisillä kotikonnuillaan.
Kirja kiinnostaa minua, koska olen Karjala-fani.

pau kirjoitti...

Kaisa, rakas ystäväsisar. Onnellista Uutukaista vuotta 2011 sinulle, Magnukselle, kuten Charles`lle ja Catherinen väelle!
Lukuiloa, Herran odotuksen paloa, runokirjan odotustuntumaa, käden paranemista ja kaikkea muutakin hyvää.
Entinen on pian mennyt, uusi sijaan tulee, kuten Raamatussakin sanotaan. Kiitos menneestä, innolla uuteen!

isopeikko kirjoitti...

Hianoja sanoja, peikko tykkää erityisesti tuosta "äykeästä"

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos runsaista kaikista toivotuksista :)
Oikein hyvää loppuvuotta 2011.
Olkoon Herra muassasi ja enkelit edessä, takana, päällä ja alla.
Vuosi on minunkin kohdallani TÄRÄHTÄNYT käyntiin. Aion päivän mittaan kirjoitella sähköpostivelkojani pienemmälle ja ehkä saan äntiin myös blogiini jotain VÄLÄHDYKSIÄ elämäni riamullisista käänteistä!
Siu!

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Niinpä! Maailma on pullollaan hianoja sanoja, mutta meikäläinen on viimeaikoina saneskellut vain kaikkia vähemmän hianoja :(
Nyt aion parantaa tapojani, kun kääntyi, ikäänkuin, uusi lehtikin just viimme yönä.
Tässä hiukan esimakua:
Kaikki rakkaat ikihyväiset ystykäiseni.
Olkootpa vujenkulku sellainen, että ei tarvitsis sen lopuilla huoata, että hyhhyh, voivoi (ruots. smörsmör), ähh ja uhh.
Apuvoimia kaiken avuksi saamme seuraavasta seikasta: (lastenvirttä lainatakseni)

Tule kanssamme Herra Jeesus,
tule siunaa päivän työ.
Tule aamuin ja illoin varhain,
tule vielä, kun joutuu yö,
tule vielä, kun joutuu yö.

Rautalintu kirjoitti...

Meirän hauskin joulu ikänä oli täs muutama vuosi takaperin ku flikan koira (Metku nimeltänsä) keksii lahajojen aukaasemisen riemun. Se olis halunnu avustaa jokahista aukoomahan pakettinsa. Kun se aikansa kärkkyy, se sai lopulta aina paperin ja aattoehtoolla meirän koko olohuonehen laattia oli katettuna paperisilipulla. Ja meillä oli mahat ja poskilihakset kipiänä nauramisesta.