Laitoin oikein sarjakuvan tähän alkuun, jotta

lukijalle ei jää huomaamatta, kuka oli meistä myös oikeinkin innostunut kaikesta.

Niin, joulukoira Lyllan tietysti. Emme me muutkaan mitenkään innottomia olleet tietenkään.

Kuvassa olevat joulupenskat Vivianni ja Joonathan ovat aina, kuin sädetikkuja jouluisin ja Magnus joulupukkina lyömätön.

Aattona päivällä aloitimme joulunvieton Runoilijattaren polulla syömällä Magnuksen vääntämiä laatikoita (lanttu, plus porkkana).

Ensiksi kuuntelimme Turun joulurauha-julistuksen. Sen jälkeen Vivianni luki Jouluevankeliumin puoleenväliin saakka, josta lähtien Magnus luki sen loppuun.

Joulukoira sai osinkoja itselleni ostamasta maksalaatikosta. Se sai sitä jopa niin paljon, ettei ollut uskoa kylmää ja märkää nenäänsä.

Illaksi ajelimme Nikolainkaupunkiin.

Puimme vaatteita yllemme, kuin pohjoisnaparetkikunta ikään. Pakkasta oli julmetut, 25 graaderia. Sitäpaitsi, näyttikö mittari edes oikein, ainakaan näillä hyisillä laajoilla lakeuksilla?

Minä varsinkin olin, kuin murokuupana askeltaessani hautausmaan kapeita lumisia juntuja pitkin. Hyvin riittivät kapeat kulkuväylät, koska vastaantulevia ei juuri ollut, eikä takanahiihtäjiä liioin.

Vähän seitsemän jälkeen joulumuksut käskivät paapan pukea tekonenän nokalleen ja piippalakin kaljunsa peitoksi.

Kun Magnus rymisteli vintiltä alas kiljahti Vivianni: " Apua! Mä en sano sille kyllä mitään!"

" Onkos täälä viimeaikoona näkyny kilttijä lapsukaasia?" kuului tekonenän alta.

" ON!" ilmoitti Vivianni.

(Onneksi ei aikuisista kyselty mitään, eikä varsinkaan Vähännevan murmelilta).

" Minkätakia tätä Joulua oikeen viätetään?" kysyttiin piippalakin tupsun takaa.

"No, kun Jeesus syntyi seimeen Beetlehemiin", tiesi Vivianni.

Joonathan hyppi paikallaan ja tiesi myös. Taisi ihan ääneen sanoakkin, mutta Viviannilla on kovempi ääni. Meikäläinenkin kuulee sen ilman kuulokojetta.

"Justihin niin!" riemastui joulupukki. Sitten laulettiin "Joulupuu on rakennettu"- laulu ja alettiin aukoa paketteja.

Vivianni kiljui ensimmäisen lahjan avattuaan niin, että ajattelin että paketista putkahti vähintäin vuoden liput pizzeriaan ja Tropic-landiaan, sekä kylkiäisenä maailmanympärysmatka plus kuukauden oleskelu Disneylandissa.

Paketissa oli valkoinen kaulaliina.

Jos joku sanoo, että likka teeskentelee, availlessaan paketteja, hän on väärässä. Muistan samanmoiset kiljahtelut, kun paketista ilmestyi NUKELLE tossut jokunen vuosi sitten.

Totuuden nimissä mainittakoon neidin syvät paheksumiset kymmenennen paketin sisällöstä: pelikonsolin(?) väri EI OLISI SAANUT OLLA SININEN!

Joonathan sai lahjakääröistään mm. lukittavan kassalippaan.

" Nyt paat sitten avaimet omaan tietoosi, ettei iskä ja äiskä pääse LAINAAMAAN rahoja!" sanoi Catherine-äiti. Kaikki olivat liikuttavasti samaa mieltä.

Joimme äykeät kahvit lahjaruljanssin päälle.

Ai niin...minä sain mariannekarkkilaatikollisen Marianne-karkkeja, hajuvettä (joka luultavasti menee vaihtoon, jos kuitti löytyy), rutturasvaa, pokkariraamatun (itte ostettu yhteiseksi hyväksi Magnuksen kaa) ja yhteisesti saimme Magnuksen kanssa myös kauniin ja suloisen tuikkuenkelitelineen (?) tuikkeleineen.

Seuraavana päivänä, siis joulupäivänä, sain ottaa KANTOLIINAN pois nuljahtaneesta kädestäni. Kolme viikkoa oli siis täyteen eletty.

Käsi pysyi suonenvedonomaisesti koukussa ilman sitä hökötystäkin.

" Paa se käsi ny suoraks, notta näköö onko se kunnossa!" neuvoi "Hälävän tohtori" alias Magnua.

" Enkä paa. Paa itte!" kiljuin. (Hvästi joulun hellät, hyvät ja lämpöset).

Olen nyt tehnyt pariin kertaan JUMPPALIIKKEITÄ ohjeiden mukaan ja syönyt KIPU-TROPPEJA ilman ohjeitakin :(

Kun nyt kerran pääsin sairauskertomuksen alkuun, kerron myös, miten Charles äimisteli paksuja nilkkojani. (No, ne kyllä kieltämättä ovat, kuin kolmoiskerratut joululimput).

Vastasin Charlesille nyreissäni, että niin sitä ihmistä tasataan!!! Kun kädet lunksahtelevat pois niille kuuluvilta paikoiltaan, niin jalkoja puolestaanVAHVISTETAAN . Hmmpff grr

Täytyy alkaa terävöittään taas tuota syömis-ja liikkumispuolta, jahka olkalumpio lakkaa tuon ilkiän särky-sytkyttämisen.

Tähän päätän jouluraportin täältä Vähännevän Hälvältä.

Loppuun kirjoita otteen upo-uudesta pokkaristani :

Luukas 3, 9-11

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,

mutta enkeli sanoi heille:" Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.

Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.

Hän on Kristus, Herra."

T: Kaisa von Sjuktjocksjö