o







Tänään tähän alkuun otin luomukamerakuvan lumipallosta.
Lumipallosta, jonka joku viskasi ohimennessään (tai tullessaan) valkoiselle hangelle.

Tänään oli myös lumipalloinen päivä muutenkin. Oli, kuin niitä olisi tipahdellut paljaaseen niskaan tasaisin väliajoin.
Nimittäin:
1) Runokokoelmaehdotukseni tulee takaisin( Magnus soitti ja tiedusteli asian päältä).
Tismalleen samassa kunnossa, kuin lähtikin, epäilen ma. Tuskin ovat sen riimien helinätä vilkaisseetkaan, saatikka lukeneet (anteeksi tämä mielen purskaus).
Sitten:
2) Kotivakuutuksemme ei kata minkäänkarvaisia henkilöstötapaturmaa. Soitin tänään toivorikkaana kädet vapisten vakuutusyhtiöömme.
Yritin selittää, että tuttavamme oli juurikin saanut kätensä kuuntoon ammattiorttopeedillä ja vakuutus oli maksanut kalliit viulut, joten ehdottaisin samaa minunkin olan kohdalla.
Vakuutusyhtiöstä huokaistiin ystävällisestti, että riippuu vakuutuksesta. Joskus ammoisna aikoina kotivakuutukseen sellainen pykälä automaattisesti kuului, mutta ei enää uusiin.
(Meillä on 5v vanha).
"Valitettavasti rouva, näin on näreet, mutta
tulkaa konttuuriin tekemään tapaturmavakuutus", kehoitti vakuutusääni ystävällisesti.
"Tuskinpa näin vanhaa luskaa enää saisi vakuutettua millään hinnalla", vastasin niin sydämellisesti, kuin osasin ja se ei ollut kovin paljoa se.
Ja edelleen:
3) Kaikki minun sähköpostiini kuuluvat tietoni jäävät luultavasti unohduksen paksun pölyn alle isossa läppärissämme ikuiseksi ajaksi. Niitä ei korjaaja ollut saanut esiin ja näkösälle millään ilveellä.
Kone tuotiin muuten ihan korjattuna ja puleerattuna Hälävälle tänään.
Sähköpostissani (siinä isossa siis) oli kaikki, KAIKKI ystävieni osoitteet. Sähköpostissani oli myös paljon kirjoittamiani runoja, joita olin jostain kumman syystä (?) lähettänyt itselleni.
" Varmasti ne olisivat kelvanneet kustantajallekin", sanoin samalla, kun niistin muka nenääni villatakin hiaan.
Ja jatkoa:
4) Olen III: ssa jonossa olkapääni kanssa kirurgiselle.
"Kun olet kolmosjonossa, niin
siinä kesän korvilla jo pääsee sitä tänne vilauttamaan", kuului ystävällinen ääni kirurgisen poliklinikan telefoonista, kun hätäännyin jo sinnekin soittelemaan.
Kiitin tiedosta. Niin olin pöffäännyksissä, etten huomannut kysyä minkä vuoden kesästä on kysymys.
Enkä huomannut siitäkään sanoa, että olkapääni ei tiedä, että siinä jonossa ei kuuluisi ottaa NIIN KIPIÄÄ kaikki :(
Mitäpäs se telehvooniääni sille asialle olisi siinähetkessä voinutkaan.
Sitten myös:
5) Terveyskeskuksessamme ei ollut lääkäreille vastaanotto-aikoja, kun sellaista yritin tilailla.
En minäkään liioin niitä olemattomia aikoja tarvitsisi, mutta kun se irtonainen rustoinen luunpala! Se pakkaa niin kinnervöimään ja särkeekin ja estää vaipumasta unten syleilyihin ja...
Sain, kun sainkin sitten puhelinvastaanottoajan huomiseksi.
Jotenkin hävettää, kun joutuu kitisemään, vaikka kaikki pitäisi olla kunnossa: kvattu on, irtopalat huomattu, kesällä katsotaan ja buranat määrätty. MITÄ IHMETTÄ VIELÄ PITÄIS MUMMUN ETEEN TEHDÄ?
Aion kirjottaa kuussivuisen kirjeen, jonka luen yhteen pötköön huomisella puhelinvastaanotolla. Lopuksi liuta tiukkoja kysymyksiä loppuun.
Olen luultavasti Nikolainkaupunkiin menevässä linjapiilissä juuri "vastaanoton" aikana. KIVAA!
Olisi vaan paljon matkustajia.

Kaikki edellämainitut seikat ovat suuresti vaikuttaneet runolliseen mieleeni.
Kirjoitankin tähän loppuun siksi vaan omatekemäni lyhykäisen HAIKU-runon.
Tiedän, että niissä haikuissa pitää rytmit ja numerot ja tavut olla kohillaan, mutta niihin en jaksa paneutua. Tässä on jo muutenkin ihan tarpeeksi haikua :(
Haikea haiku. Kirjoittanut K. Jouppi:

Kyl` elo onp´
joskus epähelppoa.
(lop.)


Raamatunlause Päivän Tunnussanasta tälle päivälle:
Jumala on korottanut Kristuksen Jeesuksen yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. (Fil. 2:9)

T: Kaisa Värsy-Hylkänen