Oikein friskit ja freesit terveiset täältä Letkutieltä. Ulkona sataa tihuttaa ja tuulee suloisesti.
Huomasin jälleen, että saunamainen olo, oli sitten saunassa tahi ei, ei sovi meikäläiselle. Liekö johtunee ylimääräisistä lämpöeristysfylleistä kylkiluillani ja vyötäisilläni, mutta ylilämpöiset ilmat eivät vain sovi. Piste.
No lauantaina sitten televiitsionia myöden pelotel...ennustettiin ankaria ukoniilejä.
Aloitimme varotoimen- ja suojatoimenpiteet jo sunnuntaiaamuna ennenkö lähdimme kirkkoon. Kaikki töpselit irti seinistä ja kaikki luukut ja fönsterit umpeen.
Mitään uhkaavaa ei kuitenkaan taivaanrannalle päivänmittaan noussut, eikä näkyviin tullut, joten kaahasimme Nikolaistadiin pizzalle.Olisimme tosin kaahanneet joka tapauksessa, satoi, tai paistoi.
Kysäistiin Catherineltä olivatko he mahdollisesti jo kerinneet syödä ja josko tulisivat mukaan.
Eerikki oli kuulemma juuri sillä sekunnilla vasta laittanut lieden lämpiämään ja vettä kattilaan perunankeittämistä silmälläpitäen. Toimenpiteet keskeytettiin ja lupasivat ilmestyä Raxiin.
Meillä on ollut tapana lasten kevätjuhlista lähteä aina pizzalle ihmettelemään todistuksia ja alkavan lomankin kunniaksi.
Nyt tämä traditio oli katkolla, kun olimme Heinoloissa ja Sysmissä.
Lapsosilla oli hyvät todistukset jälleen. Ihmettelin keihin he oikein ovat tulleet?
Lyllanille vietiin Raxista lohdutukseksi ja tuliaisiksi pehmisjäätelön kuppi (keksinen siis).
Se kuulemma tietää odottaa sitä. MINULTA ei koskaan liikenisi keksipöttiä, koska syön sitä sitämukaa, kun kielellä lipaisen jäätelön pintaa matalammaksi. EI PUHETTAKAAN, että koirille säästelisin. Mieluimmin kävisin hakemassa piskille oman tikkujäätelön syyäkseen, jos en kestäisi sen syyttävää tuijotusta.
Tulimme sitten Magnuksen kaa Hälvälle hyvillä mielin, eikä vieläkään minkäänlaista kaukaistakaan kumua ukonilmoista kuulunut.
Varotoimenpiteenä, kaiken varalta, laitatutin Magnuksella tuskanpunaisen pussilakanan vintti-ikkunan eteen, etten näe salamoita, jos heitä yöllä ilmaantuu.
Ei ilmaantunut :)
En tiedä, pitäisikö mennä psykiatrille, kun tänä kesänä jo etukäteenkin on ruvennut ukkoset kauhistuttamaan? Ennen sentään riitti kauhujäykistely iilin aikana! No, mene ja tiedä. Ehkäpä olenkin, kuin fiilipytty, kun sellainen ilma kohille sattuu.
Rukoilen kyllä, että ei niinkään koskaan sattuisi.

Maanantaina tilasin ajan hammaslääkärille ja sainkin sellaisen kello kaksitoistaksi.
Minun piti sormella pidellä about 10 neliösentin kummipalaa suussa, kun otettiin röntgenkuva hampaasta, jossa ei mitään päällepäin näy ja kumminkin tuntuu kuin leukaluu putoais.
Selvishän siitä röntgenkuvasta, että vikaa, vikaa oli.
Selvis myös, kun puolimetriä oli porattu, että juurihoidot olivat tarpeen. No, onneksi toimenpiteet helpottivat olotilaa huomattavasti ja leukaperäkin tuntuu jo melkein omalta.

Olin maanantai-iltana Lähetystyön johtokunnan kokouksessa, johonka tärkeään instanssiin jäsenenä kuulun.
Kysyin puheenjohtajalta onko Lähetys- Soppeen (Nikolainkaupungissa oleva kauppa, jossa myydään käsitöitä lähetyksen hyväksi) myyjiä kuinka tungokseen asti tyrkyllä?
Ei kuulemma ole.
Lupauduin sellaiseksi jahka syksyllä taas alkavat ja kaupan avaavat. Sitten kauhistuin. Pitääkö myyjien osata myös myytävää tehdä?
Tokkopa putkilohameilla, joita ainoastaan osaan kutoa, kovasti kysyntää olisi. Etiopian nuttuja osaan tietysti myös väkertää, mutta ne lähetetään Etiopiaan!
Ei tarvitse osata kuulemma. Ne on toiset, kun vommustavat myytävää ja toiset kun myyvät.

Meillä täällä Isossakyrössä on tulevana lauantaina Kerhotuvalla ( Vanhankirkon vieressä) hieno muotinäytös. Africa Fasion-muotinäytös.Ei enempää, eikä vähempää!
Lisäksi myynnissä on namibialaisia tuotteita kaikenlaisia- ja näköisiä.
Mukana menossa on kaksi Namibian lähettiä Riitta ja Timo Lappalainen ja lauluduo Owamboland Singers. Nimi muistuttaa hivenen MAKADUO- singerssiä, joka kuuluisa "ruuo" esiintyi kerran Huutoniemen kirkossa. Ma=Mauno, Ka=kaisa. Eikä se sen kerran jälkeen ikinä ole esiintynytkään :(
Lähetystapahtuman järjestää Isonkyrön seurakunta yhdessä Afrikan Risti ry:n kanssa.
Tule siis Isoohinkyrööhin Vanhankirkon kupeeseen la klo 16.00, jos suinkin kerkiät ja ota kaikki mukaan, jokka tahtoo.

Tiistaina olimme Laihialla telttakokouksessa.
Kuvasarjassa on kuva puhuja"pöntöstä", jossa Magnus sai pitää puheen ja minä lausua runoja.
Lausuin yhden ihan uunituoreenkin runon, jonka tallennan TOISTA runokirjaani varten :)
Lausuminen meni hyvin, eikä kielenkuivumisista ollut tietoakaan. Ei, vaikka ilma oli kuin Saharassa ja teltassa lämpötila kuin laihialaisten saunassa (noin 34 astetta selssiusta).
Minulla oli varoiksi litran pottu karpalolla terästettyä wissyvettä laukussa mukana. Ei tarvinnut lausumisen aikana kertaakaan karpalolientä ryystää. Ihmeellistä. Ei ole kaukana ajat, kun jokaisen sanan jälkeen olisi hörpyt pitänyt ottaa ja silti kieli takertui kitalakeen kuin tarralenkkarin tarranauha :(
Alussa olevassa toisessa kvassa on puhujapönttöön kliistrattu minun piirtämäni kuva. Sama, joka oli myös jaettavissa ohjelmakutsuissa.

Keskiviikon ja torstain kohdalla minulla on kalenterissani jotain kirjoituksen tapaista jykerrystä, mutta en saa niistä kertakaikkisesti mitään selvää.Sen muistan, että ajattelin kirjata ylös avainsanat jostain kuningasajatuksesta, mutta kun ei saa selvää, niin ei saa selvää :(
Sen muistan, että missään en ole ollut. Siivonnut ja hionnut vaan kotona.
Ehkäpä olen kirjoittanut: Apua. Vettä. Jano. Kuuma. Help tms.

Joihinkin kokouslehtiöihin joskus ammoisina aikoina olin reunoihin kirjoitellut ainakin parikymmentä kertaa, että LOPPUIS NYT TÄMÄ. EN KESTÄ ENÄÄ PÄTKÄÄKÄÄN. KERTAKAIKKISESTI NIIN TYLYSÄÄ, NIIN TYLYSÄÄ ja oikein selvällä käsialalla.
Kokouksen vetäjä varmaan ajatteli, että onpa innokas osanottaja, kun kynä käryten muistiinpanoja ylös pränttäilee...;)
En tosiaankaan muista, missä kokouksessa olin. Ehhkä jossain työhöni liittyvässä, tai sellasessa. Yleensä olen elämässäni ollut hyvin mielenkiintoisissa kokouksissa, joissa ei ole marginaaleihin tarvinnut kirjoitella, tai täytellä oo-kirjaimia.

Tarkkaavainen lukijani varmaan huomasi kuvan ahkerasta matonpesijästä? Magnus pesaisi eteisen mattomme ja kaikki pikkumatot, joita kaiveltiin saunanverantoja myöden. Hän myös kokosi tuon nerokkaan "kuivamaapesupaikan", joista nykyään on lehtien palstoilla paljon kirjoitettu.
Mattojen lisäksi Magnus pesi kahdennukuttavan kakkostäkkimme, joka ei mahdu, kuin armeijan pesulan pyykkikoneeseen ja sellaista meillä ei ole.
Kakkostäkki tarkoittaa sitä, että talvella meilla on ko. täkki vielä tavanomaisten, eli ykköstäkkien päällä. Minulla on lisäksi villasukat (kuten kuulemma myös Helena Lindgrenilläkin) ja lämpökerrasto, joka on tehty rasvahäntälampaan häntäjouhista (tai jostain vähintäin yhtä jytkystä aineesta).
Magnus ihmettelee aina, että ku muut riisuu, niin hänen eukkonsa pukoo. Lisää vielä kysymyksen, että ookkohan sä vähä mommaantunu?
Näillä keleillä ei onneksi tarvitse pelätä mommaantumisia meikäläisenkään kohdalla.

Luettelin illalla päivän aikaansaanoksiani Catherinelle kännykkään: olen pessyt vintin- ja eteisen ikkunat, pessyt vintin rappuset, vaihtanut verhot, pyyhkinyt viidenvuoden pölyt seinistä, järjestellyt tavarat niille kuuluville paikoille = karkeajätepönikkä, keittänyt ruokaa ja ottanut päivätirsat...
"Yhy...kommentoi Catherine.
Niin se on, että laiska töitänsä luettelee. Pitää kutinsa meikäläisen kohdalla.
Ja Catherinellä on vielä käsi kipeäkin.

T: Kaisa Ylikarpalo-Tarranen
-------------------------------------
Kalenterista luettua:
Helluntai. Pyhän hengen vuodatus.
"Seurakunnan syntymäpäivä".