Uusien tuoreiden kuvien puutteessa laitan vaihteeksi Israelin kuvamateriaalia, joka on aina färskiä ja tuoreutta tiukkuvaa.

Sen sijaan tuoreita (onkohan tässä nyt kyse ns. aasinsillasta ?)omenoita olemme viime aikoina syöneet Magnuksen kanssa kilpaa.
Tai ei oikeastaan kilpaa, vaan pitämällä tarkkaa lukua siitä, ettei vain toinen meistä jää vähemmälle (rykäys).
Olin muutamia aikoja sitten syvästi huolestunut, kun en saanut päähäni kuka oli hän, joka viime syksynä kehoitti seuraavana syksynä hakemaan heiltä omenoita.
Olin tietenkin tapani mukaan itkenyt omaa laihaa omppusatoamme, jolloin ko. tuntematon henkilö kertoi puolestaan kanniskelleensa muutaman tuhat omenaa kompostiin. Sen muistan kirkkaasti.
" Kun ei kukaan huolinut ja kaikilla tursusi joka paikka täynnä hyydykkeitä ja hillokkeita", muistan sen jonkun sanoneen.
Mutta ei hätää. Saimme kun saimmekin näitä himoitsemiani kotomaan hedelmiä Maikun ja Eerikin pihaomenapuista ja sitten myös pari plastiikkapussukallista Even ja Mathewin ansarista.
Omenoita mäyhätessäni olen tutkaillut blogiani ja todennut, kuinka oikeaan osuva on sanonta: vale, emävale, tilasto.
Nimittäin blogini yleisessä tarkasteluosastossa profiilinäkymiä on kirjautunut pikkasen yli 7000. Omissa, salasanalla aukaistavissa tilastoissa luku on 19526!
Mene siinä sitten ja tiedä.
Minulla on sitäpaitsi ÄLÄ LASKE OMIA KÄYNTEJÄSI-ohjelma päällä tuossa salasanaosastossa. Epäilen ns. laskurin toimivuutta raskaasti.
Koetpa, rakas lukijani, kuuluvasi tuohon 7000:n bloginkävijämäärään, tai sitten peräti tuohon 19526:een (johon epäilyttävän varmasti itsekkin kuulun) on kivaa, että kuulut ja olet.
Oletko muuten koskaan ajatellut, että bloginkirjoittajalla (so. meikäläisellä) ei ole mitään mielipiteitä asioista ja mualiman nykymenosta, politiikasta, taiteesta, kirjallisuudesta, radio-ja tv-ohjelmista, kirkon tilasta jne, jne ?
Oletko ehkä ajatellut, että aina se kirjoittaa niistä omista menoistaan ja tuloistaan, jotka ovat yhtä yllätyksellisiä kuin lihapullaresepti?
Voin iloksesi kertoa, että mielipiteitä löytyy asiaan kuin asiaan. Kaikkiin radio-ohjelmiin ja tv-ohjelmiin otan aina kova-äänisesti kantaa. Myös lehtien seurantani on aika äänekästä kun posmotan omat OIKEAT seikat ja asioiden laidat esille, olinpa sitten yksin, tai yhdessä.
Tuntien ja tietäen oman kärkkäyteni olenkin päättänyt tässä blogissa kertoa suurinpiirtein vain omista toilahduksistani (ja joskus pikkasen Magnuksen ja muiden) koska niistä ei niinkään kukaan voi hernettä nenään vetää. Enemmän kuin herneitä toivon, että blogini ilahuttaisi ja olisi toiveitakin antava.
Seuraavaksi seuraa siis kiintoisa lihapullaresep... siis viikkoraportti, jossa pääroolissa minä.

Keskiviikkona kaahasin pakoputki rullalla Nikolainkaupunkiin.
Menin Asevelikylään ensiksi kahville ja vein varmuuden vuoksi pullapussin mukanani.
Catherine sanoi "ilahtuneesti" juuri menneensä päiväunille ja kerinneensä jo ihanasti nukahtaneensakkin, mutta että tottakai hän nyt kahvit keittää.
Lyllan nukkui myös, mutta vain koiranunta ja tervehti ylenpalttisen ylitsevuotavasti.
Lapsosia ei meinannutkaan nukuttaa, koska olivat jo koulussakin sinä päivänä olleet. Siellähän sitä ainoastaan nukuttaa, jos missä. Ainakin meikäläistä aikoinaan.
Asevelikylästä suuntasin kenkäkauppaan.
Minähän en tietystä syystä voi enää korkokengillä kuljeksia, joten päätin ostaa parit kunnon syysläskikengät :(
Katselin ja hipelöin maailman ihanimpia piikkareita ja olisin tirauttanut kyyneleitäkin, jos olisin kehdannut.
Siirryin aikani niiskuteltuaninäennäisen reippaasti läskipohjahyllyjen väliin.
Löysinkin ihan mukiin...tarkoitan jalkoihin menevät URHEILULLISET fläskpohjaiset kävelykengät. Minusta ne kyllä näyttivät pikkasen norsun aamutohveleilta.
Seuraavaksi minun täytyi löytää JUHLAläskipohjakengät. Alennushyllystä silmiini pisti kuin pistikin kanootinmalliset (ja melkein kokoisetkin) "ballerinat".
Löytämieni kenkien pitkien nokkien päässä oli viehkot nahkakukat. Huoaten laitoin kukkakanootit ostoskärryyni.
Hyvästi korkkokengillä keikkuilu! Tervetuloa matalamelonta!
Okei, on sitä toki maailmassa vakavampiakin asioita ja kaikenlaista heilahtelua. Senpä tähden en otakkaan asiaa enempää vakavasti.

Torstaina menin kirjastoon runopiiriin. Meitä oli tasan kolme runotarta koolla.
Suunnittelimme osallistumisia kilpailuihin ja esiintymisiin. Kilpailussa lupasin toimia taas kuiskaajana, kuten ennenkin.
Kuiskaaja ei enää nykyään kuiskaa. Hän sanoo unohtuneet repliikit niin kuuluvasti, että laipiossakin istuvat kuulevat ne.
Minun ei kylläkään ole muistaakseni tarvinnut kertaakaan "kuiskata" mitään. Toivottavasti ei täst´edeskään.
Illalla ajelin seurakuntakeskukseen kokoukseen, jossa suunniteltiin marraskuista isäinpäivä lounasta.
Lupauduin taas talkooporukkaan. Talkoissa oleminen on mielipuuhaani. Olen jo lupautunut ensikesän Herättäjäjuhlillekin talkoisiin. Niin sanottuun "roskaporukka"-tiimiin.
Roskaporukkatiimiläinen opastaa mihinkä säkkiin tipautetaan kertakäyttölautaset, kuhunka ruuantähteet ja semmoset. Varmasti muutakin kuuluu tähän roskisdyykkari-pestiin ja jäänkin innolla odottamaan ensi kesää.

Perjantaina olin aamupäivällä paikallisessa marketissa nälkäpäiväkerääjänä. Vähäkö hymyilytti. En ole kyllä kovin nälkäisen näköinen ;)
Noh, eihän siinä itselle mitään kerätäkään.
Sitäpaitsi sain hyvin punaisenristin punaisen liivin sivutarrat kiinni tänä vuonna. Viimevuonna piti jättää tarranauhat auki roikkumaan, kun niin kinnasivat.
Tämä edellinen lause vihjatkoon laihdutuskuurin sujumisesta. Hyvin pyyhkii. Ensivuonna voi olla niin, että koko kerääjäliivi holahtaa lattialle, kun on hartiat ja maharustinki niin olemattomiksi huvenneet.
Minulla se muuten pelasi ihanasti huolto siinä keräystä suorittaessani.
Rosina oli vartavasten lähtenyt tuomaan minulle viinirypäleitä kotoaan :)
Jokaista rypälettä maiskuttaessani ajattelin lämpöisiä ajatuksia Rosinasta.
Tälläisiin rakkaisiin ihmisiin sitä saa blogien kautta tutustua. Ei totisesti ole blogigaan mikään turha keksintö.
Kultainen ruusu nauhakkeineen vaan tämänkin keksijälle :)
Kultainen ruusu stimangikoristein myös sinulle, joka tänne asti olet kahlannutja mukana jotenkuten pysynyt!

T: Kaisa Liivistö- Holanne
---------------------------------------------
Sananlaskujen kirjan luvusta 3, jakeet 3-8

Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta-
Kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,
niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta, että ihmisiltä.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.
Älä luulottele olevasi viisas;
pelkää Herraa ja karta pahaa.
Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä
--------------------------------------------------------------
Sinä, joka luulit, että bloggaus loppui jo, erehdyit (kuten minäkin).
Huokaus.
Lauantaina oli Merikaarron Siltarannassa (Vähäkyrö) Naistenkesken iltapäivä.
Hain syötävää ja juotavaa ja hyvissä ajoin ajoin paikalle kahvia kissauttelemaan.
Sain lausua runojakin ja esitellä kirjaani. Myötyäkin sain kymmenen kappaletta.
Valittelin Kylläsekälle, että ovat naiset kuulleet runokirjan runoja niinkauan kuin naistenkesken-iltapäiviä on järjestetty.
-Samat runot taas sitten kirjassakin, minä tuskailin
- EI NIITÄ KUKAAN MUISTA, lohdutteli Kylläsekä.
- Anna palaa vaan!

Siltarannasta pyyhälsin Elomaahan. KYLLÄ! Luit aivan oikein. Kotipaikkani nimi on, paitsi Vähänevä, niin myös Elomaa.
En olisi ikinä uskonut, että vieläkin löytyy uusi nimi tälle plantaasille kaikkien 45-vuoden kuvioissaoloni jälkeen, mutta näin iloisesti pääsi taas käymään :)
Virallisesti asun siis Isonkyrön Tervajoen Yryselän Hälvän Vähännevan Elomaalla. Tietenkin lisäksi vielä Letkutien ja Runoilijattarenpolun yhtymäkohdassa. Nämä kaksi mainittua ovat epävirallisia, mutta niilläkin posti tulee ja osaa perille.

Meitä oli kutsuttu saunomaan Maikun ja Eerikin mökille.
Magnuksen ja Maikun Äkku-veli oli myös paikalla. Olivat kaataneet puita mökin ympäriltä niin paljon, että ammattimetsurikin olisi taatusti viheltänyt, jos olisi tullut paikalle.
Ihmettelin itsekseni, että noinko saivat nämä harrastajametsurit ruotonsa suoraksi seuraavana päivänä?
Grillasimme kaikenlaista ja söimme muutamat yrttivalkosipulipatongit parempiin suihin.
Mielestäni yrttivalkosipulispatongin keksijä ansaitsisi myös kultaisen ruusukkeen valkoisin nauhakkein.

Sunnuntaina menimme tapamme mukaan kirkkoon. (Menkää hyvät ihmiset sunnuntaisin kirkkoon. Kirkot ovat niin lähelläkin. Niitä kun ei ole vielä lakkautettu).
Kirkossa saarnasi ystävämme Tampereelta.
Ehdotin Magnukselle, että viedään ystävä syömään lähikaupungin paikalliseen ravinteliin.
Minulla oli vähän oma lehmä ojassa, sillä tiesin, että meidän kurmeemme olisi perjantainen lohisoppa.(Söimme toki tänään sitä ja hyvää oli 4 päivää mujuneenakin).
Illalla menimme seurakuntatalolle raamattupiiriin.
Raamattupiirissä oli niin iloinen ja korviahuumaava keskustelun kailotus, että jos oventakana olisi ollut salakuuntelija olisi hän varmaan syöksynyt sisälle ja huutanut:
- Pullot pois!
Kuinka joku voi sanoa, että uskikset on vannepäisiä tiukkiksia ja kireenutturaisia itkuiikkoja?

Tänään meinasin melkein mennä Nikolainkaupunkiin, mutta asioihin tuli muutos. En osannut sitten tehdä yhtään mitään, paitsi tietenkin kirjoitella tätä blogia.
Huomenna menen, jos Luoja suo, fysioterapeutille jalkani kanssa. Se kun tuntuu edelleen jonkun muun kintulta :(