Yötää!
Täälä Letkutiellä yks yökuukkija vielä kirjoittelee sankalle lukijajoukolleen mielenkiintoisista (!) siirroistaan menneellä viikolla ja osittain jo tälläkin viikolla.
Tulimme juuri Nikolainkaupungista.
Vaasan kirkossa oli Onkilahden koulun musiikkiluokkien joulukonsertti, jota olimme Magnuksen kanssa kuuntelemassa.
Paitsi meitä, oli kirkko täpösen täynnä muitakin. Eerikki, Catherine ja Joonathan istua näpöttivät meidän edessämme olevalla kirkonpenkkirivistöllä.
Oli oikein sydäntävärisyttävän ihana ja korkeatasoinen konsertti.
Viviannikin lauloi kuorossa.
Olin ihan kuulevinanikin hänen äänensä soljuvana ja kirkkaana korviini. Niin lauloi tyttö kuin mummunsa parhaina kuoropäivinään.
Varmaan kaikki sadat mummit ja paapat, isät ja äidit ja kummit kuulivat oman pikku pilttinsä äänen korviinsa, sillä niin keskittyneitä ja innosta ja ylpeydestä hehkuvia naamoja näin ylt´ympäriinsä.
Oi, kuinka teki mieleni taas kuorolaulantaa harrastamaan, mutta se on mahdottomuus minun kohdallani.
Minun kun täytyy korvakuulolla opetella altto-ääni, joka väri äänensävyssäni on kätkettynnä, enkä enää kuule OIKEIN sävelkulkuja. Minähän, kuten tunnettua, joudun käyttämään kuulokojetta. Kojeeni on kyllä sellainen pikkarainen puoliskan nuppineulan kokoinen mikrofooni ohhuen siiman päässä. Ei siis mikään 1/2 metrin käyrätorven kokoinen laitehäkkyrä.
Nyt kumminkin tämä pikku kuulokojeeni on kahdessa palassa.
Olimme jo eräänä lauantaina viemässä paloja kuulokojekorjaamoon korjattavaksi, mutta huilaavat kuulemma lauantaisin, korjaajat.
Taas saa Magnus selittää minulle kaikki vitsit, joita en maailmalla kuule.

Menimme konsertin päälle Asevelikylään kahville. Lyllan oli vastassa ja volisi jo oven takana niin kuin ei olisi viiteenkymmeneen vuoteen tavattu. Piti äkkiä laittaa ovi kiinni, etteivät naapurit luule, että sitä vedetään hännästä.
Minä keitin kahvia. Kahvista tuli niin laihaa, että Magnus sylki (noin kuvaannollisesti tietenkin) ja sanoi, että mitä ihimeen sakkaanvirutesvettä sen kuppihin on kaarettu?
Eerikki-vävy puolestaan kehui kahvia hyväksi ja sillä sipuli.
Minulla on fiksu, kohtelias, huomaavainen ja komea vävy!

Viime maanantai meni ihmetellessä ja pikkasen paikkoja järjestellessä, koska tiistai oli juhlapäivä. Itsenäisyyspäivä.
Oli pakko hiukan ohentaa ja raivata paikkoja, että tuntuisi itsenäiseltä.
Kaivoin esille itsenäisyyspäiväkynttilän, joka on anopin peruja ja on jo se valkoinen osa kovasti paljon kellastunut.
Suomen lippummekin alkaa olla samalla viisiin sini-KELTAINEN kuin kynttiläkin.
Molemmat pitää ehkä laittaa vaihtoon.
Itsenäisyyspäivänä meillä olikin sitten kahtalajia ohjelmaa:
kihlajaiset ja itsenäisyyspäiväjuhlat Kyrööntalolla.
Kirjoitin rakkautta kihisevän runon nuorelleparille ja kiedoin kihlalahjan läpinäkyvään lahjapaperiin.
Tupaantuliaisiksi olimme hankkineet soman lyhdyn ulkosalla pidettäväksi ja kynttilänkin asetimme valmiiksi sisuksiinsa.
Kihlajaispaikalle tultuamme ihmettelin Magnukselle, että kovin näyttää vaitonaiselta maisema.
Magnus otti vielä kutsuviestin esiin kännystään ja sanoi, notta kuures päivä kello kolome iltapäivällä. Tervetulua, lukoo täs selevästi.
Könysimme siis porstuaan ja koputtelimme oveen. Hiljaisuus tiivistyi, jos mahdollista entisestäänkin.
Menimme äkkiä takaisin autoon ja Magnus otti hipaisupuhelimensa ja antoi kunnon hipaisun sille:
TERVETULOA KIHLAJAISIIMME JA TUPARIIMME 6.2 2012 T: Anthony ja Tii.
Päätin, että en kysy mitään, enkä sano sanaakaan. Mistään. Koskaan.
Sitäpaitsi nyt olisi aikaa hioa sitä runoakin. Yrittää sitä, jos mahdollista vieläkin rakkaudentuntuisammaksi :D
Jätimme lyhdyn verannalle.
Sanomme sitten helmikuussa, että se oli meiltä, ellei sitten tieto leviä sitä ennen.
Menimme "rauhassa" kotiin ja vedimme kunnolla henkeä, sitten karautimme ip-juhliin.
Minulla ja Evellä oli kunniatehtävänä saada lausua runo.
Lausuin runokirjastani Uuden Vuoden juhlarunon. Se sopii mielestäni myös itsenäisyyspäivänäkin lausuttavaksi. Runo kertoo rajoista ja kuntaliitoksista.
Pystyin lausumaan runon yskimättä.
Olen muuten yskinyt niin, että rintalasta on taatusti levinnyt joka suuntaan ainakin kymmenen senttiä.
Olemme itseasiassa yskineet Magnuksen kanssa kuorossa.
Magnus tervehtyneempänä on yskiessään pystynyt jo revittelemään jotain ylimääräistäkin pärskettä ja ähinää joka kiekaisun päälle ja sekös on ottanut minua hermoihin.
Olen karjunut, että yhtään ylimääräistä inahdusta ei sallita. Ainoastaan pakolliset. Kunnon tiukka yskäisy. Ei muuta!
Magnus väitti, ettei hän muka lisää yhtään ylimääräästä pärskähröksiin. Näin hän kuulemma ruukaa aina yskäästä, ku on räkääses lais.
-Pah..hhmmppfff...sanon minä.

Minun oikeanpuoleiseen keuhkolohkoon on pistänyt kaamean kipeästi aina, kun on pitänyt yskiä.
Tuntuu kuin keuhkossa olisi ollut märkivä, verestävä repeämä ja sielä olisi pyöritetty kuumennettua tylsää Mora-puukkoa.
Kerroin nämä tuntemukset vastaanottohoitajalle puhelimessa, kun yritin tilata lääkäri-aikaa.
Ystävällisellä ja iloisella äänellä vastaanottohoitaja kertoi, ettei lääkäri- eikä hoitaja-aikoja ole yhtään varattavissa, saatikka saatavissa. Hyvää päivänjatkoa! Klik!

Nyt ei onneksi enää ota kipeää kun yskii.
Kaitpa ne kaikki märkäpesäkkeet ovat lentäneet aina vastapäiseen seinään yskänröykytyksen aikana :(

Itsenäisyyspäivän iltana ehdin vielä seuroista tultaessa ihailla muutamat hamosetkin linnanjuhlia TV:sta katsellessani.
Kauniita mekkoja oli taas runsain mitoin.
Käskin Magnuksen ostaa oikein painetun Iltiksen seuraavana päivänä, että saan oikein syventyä kaikkiin laskoksiin ja rauhassa miettiä eri volankeja ja plingplingejä, ynnä krumeluureja.
Magnus, ihme ja kumma, suostui tuomaan lehden. Hän sanoi, että teki sen vain ja ainoastaan sen takia, kun olen niin hellunen ja sairas :D
Minun lempparipukuni oli se yksi niistä mustista. Ei ne kaksi tyylikästä mustaa pukua, vaan se dramaattinen ja hörhöinen!
Satuin nyt olemaan aika dramaattisella ja hörhelöisellä tuulella.
Yskittikin niin!

Perjantaina eräs Eerikki-niminen mieshenkilö tuli meille tuomaan takaisin lainaamiansa vanhoja valokuvia.
Samalla hän toi hiukan lisää sukuselvitystietoakin oikein paperille printattuna.
Papereista kävi ilmi, että lähinaapurini ovat minulle sukua. Muunmuassa Huivi on minun niin-ja niinmones serkkuni, samoin aviomiehensä Eerikki.
Usea muukin tämänkyläläinen kiertyy sukujuuristoltaan minuun.
Olen sananmukaisesti palannut juurilleni, kun olen tänne Kyrööhin landannut.
Nyt selittyy sekin, miksi Huivi niin kovasti muistuuttaa tätiäni Aija-Kanitaa. No, totta kai, kun on SUKHUN.

Sunnuntaina olin lausumassa runokirjarunoja Östermyyrassa KL:n joulujuhlassa.
Samalla sain myös todistaa uskostani Jeesukseen. Todistin tällä kertaa jouluiselta kantilta ja lausuin jouluisen "Paimenen Joulu"-runon.
Minulla oli 1/2 litran paksu pakastuspullo täynnä vettä puhujapöntössä mukanani.
Yritin ottaa siitä vesimoukun niin, ettei MUSTAVIINIMARJAMEHU 2010- etiketti näkyisi etupenkkiläisille.
Eihän se etiketti niin paha ole tietenkään. Pahempi jos siinä lukisi jotain KITEEN KOLMASTI KIRKASTETTUA tms, mutta kumminkin. Tuntui se pullo jotenkin harvinaisen pökelöltä :(
(Minun pitäisi muistaa ostaa itselleni joku fiksu juomapullo joululahjaksi).
Tunsin oloni siinä puhujapöntössäja sanoinkuvaamattoman typeräksi ja tolleromaiseksi.
Kärsin tanttaluksen tuskia tuntitolkulla esiintymisen jälkeenkin.
-Miks mä sanoin noin ja kuinken mä lausunu niin...
Siis johtopäätös tästä kaikesta: hyvin pyyhki :D, mutta pyyhkiköön!
Sain 15 kirjaakin myytyä.
Joulujuhlamainoksessa oli ilmoitettu, että tarjolla on puuro ja torttukahvit.
Ensimmäinen tarjontalaji olikin päätetty peruttaa, mutta lehteen se ei koskaan ehtinyt.
Me Magnuksen kanssa kärvistelimme koko aamupäivän pikkuriikkisillä sämpylänpuoliskoilla, että mahtuis mahdollisimman paljon puuroa sitten juhlassa suolenmutkaan.
Hymymme oli varmaan aika väkinäistä, kun juontaja ilmoitti asiasta.
"-Ei se mitään haittaa. Kyllähän pikku torttu aina litraa riisipuuroa vastaa, kuulin ääneni vakuuttelevan jonossa edelläni olevalle.
Päätimme mennä Piikkiin pizzalle.
Magnus2 piffasi, koska kuulemma oli meidän kyydilläkin.(Nielaisu).
Päätin, että ensivuonna, eikä tarvitse olla edes mitkään juhlatkaan, menemme koko lössi pizzalle. Minä piffaan. Bär-Lizzie (Magnus2:n vaimo) toivottavasti ehtii följyyn.

Olen laittanut joulukoristeita kotiimme jo sinne sun tänne.
Siivonnut en ole yhtään enempää kuin sen määrän, josta jo viimeksi kirjoitin. Se ei ole kovin paljoa se.
Alussa olevassa kuvassa näkyvän ison lyhdyn kävin ostamassa lyhtykaupasta viime viikolla.
Toisen kuvan tähtönen on menneitten vuosien satoa.
Led-kynttilä tuikuttaa tuossa vastapäätäni. Sen ostin myös samaisesta lyhtyputiikista.
Se on oikeastaan hautakynttilä. Myyjä opasti ottamaan kannen pois, niin siitä tulee pelkkä kynttilä. Näin tein ja niin tapahtui.
Ei minua hautakaan pelota. Jeesus on kuoleman voittanut!

Nyt on parasta lopettaa. Silmäluomet lerppuvat jo poskia pitkin.
Ja muutenkin, kaikki päivätkin on suurin piirtein (!) käsitelty.

T: Kaisa Puuronen-Ensinkänen
------------------------------
Virsi 30 3: säkeistö
(Illan konsertissa lapsien laulama virsi).

Enkelit ensin paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.