Hyvää ja talvista kevätpäivää täältä Yryselän laajoilta lakeuksilta.
Jos kuvat selittäisi aluksi, niin pääsiäisruohokylvöjä on ensimmäisessä kuvassa (myöhässä, kuten aina).
Koskaan en ole onnistunut ihan nappiin rairuohojeni kanssa.
Seuraavassa kuvassa on kuvattunna narsissin kukkia sipuleineen päivineen (ajoissa nyt ja niin kauan kuin elän. Ovat nimittäin tekosissejä).

Noihin tekonarsisseihin palatakseni, niin olen niistä aidosti onnellinen, vaikka tekiksiä ovatkin.
Ovat nimittäin harvinaisen todentuntuisia kun kaukaa ja äkkiä katsoo ;) Vitsikkäitäkin mielestäni ovat, kun onpi heissä sipulit mukana.
Ostin nämä kaunokit gospel-lattarireissullani viime lauantaina. Nikolainkaupungissa.
Pääsiäisvalmistelut ovat meillä muutenkin kiihkeässä vaiheessa.
Meille tulee Joensuusta 4 pääsiäisvierasta (Charlesin opiskelukavereita)ja sehän tietää sitä, että rintamamiestalomme on käännettävä nurin ja pöllyytettävä sen jokainen poimu ja uloke kaikesta pölystä, kärpäsenraadoista, ynnä muista raadoista!
Charles pahoittelee kovasti ja vuolaasti, ettei pysty auttamaan meitä siivoussessiossa, koska kipsi kädestänsä otetaan vasta huomenissa pois.
-Kädellähän ei muutenkaan heti saa alkaa reuhtomaan, muistutti Charles vielä ja pahoitteli edelleen asiaa asiaankuuluvasti ja kuuluvasti.

Teitä varmaan kiinnostaa lujasti myös lukea, kummosessa kunnossa noin paksuuden puolesta ja Hälvbridgen ikuis-jäsenenä näitä piirtelen.
1,1kg ohkoisempana kuin männä maanantaina! Ei kuitenkaan vieläkään NIIN ohkoisena kuin männää edeltävänä maanantaina.
Eilen Huutoniemen kirkossa KL:n Kohtaamispaikassa (so. seuroissa)
ollessamme, kuulin pelkäämäni kysymyksen: OOKSÄ VÄHÄ LAIHTUNU?
Tätä kysymystä olen harvakseen kuullut perustettuamme kuuluisan laihdutus- yhdistyksemme heti pian joulun jälkeen.
Tälläinen kysymyshän on sen merkki, että mainittavasti ei kysymyksen kohde ole kutistunut :(
JOS olisi niin tehty, niin ei sitä kaimaar kyseltäis.
I hate "onkositätullutlaihduttua"- kysymystä.
Magnus laihtuu ainoana hälvbridgeläisenä koko ajan. Häneltä ei kuulemma kukaan kysele mitään.

Östermyyrassa olin viime viikolla lausuelemassa runoja Ystäväntuvalla (oliko nimi juuri noin, siitä en mene sataprosenttiseen takuuseen).
Vanhat merkit kertonevat miten lausuminen meni.
Vanhat merkit: Kieli= Kantolan korppu, sydän= ruostunut männän kiertokanki(pysähtynyt),
polvet= silikooni kikit, silmät= pyörivät kuin hedelmäpelissä.

Sain kirjankin myytyä ja runsaasti sain myös paistatella kiitoksen vuossa.
Lausuin myös muutamia uusi runoja, joita pikkuhiljaa olen saanut väännettyä.
Ajattelin, että voisin yrittää yhtä uutta runoa joka päivälle.
Sehän tekisi vuodessa, Efraim Elon laskuopin mukaan, 365 kappaletta.
Niistä olisi hyvä sitten karsia hiukan vähemmän paremmat pois.
Saisin lellusti kasaan sen 88 runon kirjan, jonka olen uhonnut seuraavaksi ilmoille saattaa.
Jossain tilaisuudessa (liekkö ihan tuola Östermyyrassa) sanoi joku , ettei kukaan kuolevainen jaksa 88:aa runoa lukea.
Hän oli luultavasti oikeassa.
Olin hyvin helpottunut ja kiittelin tiedosta, koska nyt voin vedota siihen, että kuuntelijoiden neuvosta kirjoitan ohkoisemman runokirjan kuin lupasin.

Torstaisessa runopiirissä olimme Ellikin kanssa kahdestaan.
Lausuimme runoja toisillemme, kuin suurellekkin yleisölle ja meillä oli hyvin hauskaa.
Laitoimme myös maailman- ja kunnan asiat kuntoon aina runojen välissä.
Minä jatkoin kirjastosta matkaa punttisalille, jonka punnerrusvempaimissa sain vempailla ylhäisessä yksinäisyydessä.
Jos teillä hyvät ihmiset on vempainlaitesali jossain 15 kilometrin säteellä, niin menkää ihmeessä sinne.
Vaikka millä mittarilla mittaisi, niin salillakäymisen hyötysuhde peittoaa kaikki muut suhteet.
Magnus ei kuulemma kyllä tule enää ikinä kuntosalille.
Yhyren kerran, ku salilla käyy, nii polovi tuli heti kipiäksi ja naskahteloo ilikiästi.
Minulla ovat sensijaan polvet parantuneet ja allit ovat kutistuneet taatusti melkein puoli milliä.

Olin keskiviikkona seurakuntamme Lähetystyön johtokunnan kokouksessa äänivaltaisena jäsenenä.
Aukaisin suuni useaan kertaan mäyhätessäni herkullista piirakkaa ja hörppiessäni kahvikupista kaffetta.
Kyllä minä sanaisen arkkuni aukaisin toki pikkasen muutenkin.
Päätäni ainakin heilutin hyväksyvästi pykäliä kun käsiteltiin.
Minut valittiin lähetysjuhlien vierailijaedustajaksi, joka juhla pidetään tänä vuonna Haminassa.
Täältä tullaan Hamina, jos eletään ja hengissä pysytään.
Haminassa en ole koskaan aiemmin käynytkään, lähetysjuhlilla kyllä.

Parturissa istuimme myös viime viikolla, joku päivä, olikohan se torstaina?
Magnuksen kanssa yhdessä.
Ei nyt sentään ripirinnan, eikä sylikkäin, vaan vuorotellen.
Meillä on yhteinen hoviparturi&kampaaja.
Enpä olisi joitakuita vuosia sitten uskonut,että samalla parturikampaajalla nökötetään ja neuvolassa olemattomia verenpaineitamme ja vielä olemattomampia sokerrrriarvoja mittauttelemme.
Ai, siis miksikö mittauttelemme, kun ei ole mitä mitata?
Kehotus on kuulunut, kun suvuissa on diabetes kiusana ja verenpaineita haitaksi asti havaitun.
Se on sitä ennaltaehkäisyä :D
Minähän olen ulkoiselta habitukseltani sellainen (vielä vähän aikaa), että millään eivät tahdo viskaalit uskoa, että en tarvitse kalkkitabletteja väkevämpiä pillereitä.
Tarkkasilmäinen lukijani muistanee, kuinka Magnus joutui useaan kertaan vannoskelemaan, jottei se (minä siis) syä, ku kalakkitaplettia, kun rojuin lattialla käsi olkakuopasta pois muljahtaneena, enkä viitsinyt (so. jaksanut) puhua.

Lauantaina ajelimme 4:n hengen iskujoukko Alavudelle Kristillisdemokraattien Eteläpohjanmaan piirin kevätkokoukseen.
Minulla ei ollut puhevaltaa, josta syystä minun oli vaikea olla puhumatta.
Magnus pyysi puheenvuoroa ja toi julki "entisen tyttöystävänsä" asian.
Jota asiaa ei hyväksytty, eikä noteerattu, eikä tarvinnutkaan.
SAIPAHAN KUMMINKIN SANOTTUA! :D
Hyvä kokous oli.

Sunnuntaina siis olimme Huutoniemellä seuroissa ja myöhemmin myös Asevelikylässä.
Vivianni esitti Charlesille, kuinka hän on oppinut soittamaan pianolla muutaman sävelen peräti 4:llä sormella.
Vivianni aikookin oikein pianotunteja alkaa ottamaan, että kaikki sormet saavat koskettimilla siirtyillä.
Hyvä! Saamme ihanasti kuulla jouluisin kaikkia joululauluja ja laulaa niitä leuat väpättäen.
Pitäisi saada Joonathankin innostumaan.

Nyt en keksi enää mitään mainittavaa männäviikon riennoista, enkä mistään.
Onneksi Magnuskin kuuluu saaneen uuninpesu-urakkansa päätökseen, joten voin mennä köökkiin ja juoda nisukahvit.
T: Kaisa Cööcström-Nissander
--------------------------------------------------------------

Oikein hyvää ja siunattua pääsiäistä teille jokaiselle.
Meidän Herramme Jeesus Kristus on ylösnoussut!

Pääsiäisvirrestä 104, 4:s säkeistö

Alas syntiimme armo kumartuu.
Alas syntiimme armo kumartuu.
Läpi lukkojenkin
Herra Jeesus tulla voi.
Kuolleista hän noussut on.