maanantai 1. huhtikuuta 2013



Hyvää toista pääsiäispäivää rakas, mutta ihana lukijani.
Aina näköjään on pakko toistaa tämä sama litania: taas on viikko vierähtännä.
Justiin oli maantai ja taas on maanantai. On varmaa, että viikot ja päivät ovat lyhentyneet.
Ei auta vaikka kellonviisareita väännettäisiin mihinkä suuntaan tahansa. Päivät ovat lyhyköityneet. Piste.

Kerron alun kuvista tässä ihan alkuun.
Ylimmäisen kuvan ole näpsäissyt  tänä aamuna ja kuten huomaatte, muistin taas ruohoviljelyn liian myöhään.
Itävyys ei ollut tänä vuonna muutenkaan kaksinen. Ruohikko näyttää kylväjänsä hiuspehkolta: harva, mutta ohut.
Tuohon yhteen syrjään jäi oikeastaan hyvä paljas pläntti suklaamunille, mutta suklaamunat eivät ikinä ehtineet sinne asti. Jok´ikinen suklaamuna tuli mohellettua suoraan pussista suuhun, Vain muutama ehti hiukan levätä lasivadissa.

Toisessa kuvassa on elämäni ensimmäinen itseleivottu näkkileipä.
Ette voi kuvan perusteella edes puoliksikaan arvata, miten murakkaa ja hyvää siitä tuli.
Näkkäristä tuli itseasiassa niin hyvää, että tiedän, että niitä leivotaan runsaasti lisää.
Näkkärin leipominen on helppoakin kuin mikä: kaikensorttista jauhoa ja siementä ja suolaa sekoitetaan ja sekaan truiskastaan napollinen vettä.
Resepti löytyy googlesta nimellä paulan näkkileipä.

Alimmaisessa kuvassa on syntymäpäivätäytekakku.
Niitä meikäläisen elämässä on tullut leivottua jo hiukan enämpi kuin näkkileipää. Jos tuon kuvan kakun päälle olisi asetellut  kynttilöitä yhtäpaljon kuin on ikälustoja, niin ilmalämpöpumpun olisi saanut syntymäpäivänä sammuttaa. Samoin kaikki muutkin lämmönlähteet. Hohhoijjaa!
Joonathan ja Vivianni koristelivat kakun.
Koristusrekvisiitasta Magnus sanoi, jotta ovat mällit sitkiöötä ku kissinliha.
Minä en ole tiettävästi kissinlihaa ikinä syönyt, jos tuoteselosteisiin on yhtään uskominen, mutta voin kuvitella, että kissinliha on sitkeähköä, kuten nuo ihanat karkit.
Kuitenkaan kaikitenkaan,  kakusta ei ole jäljellä enää yhtään pipenöä, eikä karkkia.

Keskiviikkona  meillä siis juhlittiin hiljakkoin täyttämiäni pyöreitä vuosia. Eikös vuodet ole aina pyöreitä? Mitään nollapäätteisiä vuosilukuja en täytellyt, vaan pyöreitä vuosia noin yleensä ottaen yhteen nippuun määrätyn luvun määräisesti ynnääntyneitä. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?
Sain lahjaksi kahdet valkoiset helmet, kaksi puseroa ja yhdet pitkikset!!! Catherine on aina hyvin avokätinen, mitä synttärilahjoihin tulee.
Olin hyvin ökötyksissäni lahjojen laadusta ja määrästä, mutta Catherine lohdutti, etteivät ne maksaneet "paljo mitään."
Siihen kauppaan minäkin aion mennä, missä mikään ei maksa paljo mitään. Pitääpä  kysyä missäpäin Nikolainkaupunkia putiikki sijaitsee.
Matkapuvustoni sai siis hyvän lisän noista lahjuksista.
 Minulla on nyt, tähän päivään mennessä, koossa about 8 (8) eri asukokonaisuutta matkaa silmälläpitäen ja sen  aikana ylleni pukea.
Joskus (Tai Jope Ruonansuuta matkiakseni: AINA) syödessä minulla roiskuu rintamukselle jotain. Vuorenvarmasti silloin, kun olen matkoilla, eikä ole ensimmäistäkään varaklettua mukana.
En totisesti aio matkustaa vieraalle maalle kauaksi pestäkseni siellä pyykkiä.
Asukokonaisuutta tarkemmin avatakseni, niin yhteen kokonaisuuteen  kuuluu aina ja ehdottomasti toppi+mekko+huivi+kaapu+legginssit+lätsä. Näitä tälläisiä minulla on siis nyt kasassa välttävin osin kahdeksan. (Rykäys).
Ai, ettäkö legginssit eivät sovi sumop...öh...runsasvartiselle? Kyllä sopii, kun ostaa tarpeeksi isot.
Sitäpaitsi ei minua siellä ulkomailla kukaan tunne.
Sellainen pikku seikka, että legginssit eivät ole enää muotia ja ne ovat hirveitä laihojen luikeroidenkin päällä (jos valtakunnan muotistailaajia on uskominen ja onhan se uskominen) ei minua hytkäytä. En ole koskaan ollut vallitsevan muodin orja ;)
On minulla varalla mukana noin 50-56 numeroiset shortsitkin (itse asiassa kahdetkin), jos oikein alkaa tuntua siltä taas, etten kuulu joukkoon. Eikä minulla nyt sentään kahdeksaa lippistä ole. Omistan vain yhden lippalakin ja sitäkään en ota mukaan. Lätsä ei pue minua. Muistutan liikaa edellämainittua J. Ruonansuuta. Kaikki kunnia hänelle, mutta minä olen nainen. : (
Magnuksen matka-aski sensijaan kumisee vieläkin tyhjyyttään. Magnus sanoo, että hänellä on kaikki tarpehellinen. Nyt odotan, koska hän räväyttää ne esille.

Viime viikon kohdalla allakassa ei ole mainittavia merkintöjä, mitä tapahtumiin tulee.
Jotenkin olen muistanut kaikki ilman ylöspanoa.
Päivisin olen  seisoskellut  pellolla ja yrittänyt  kurottaa kelmeää naamaani aurinkoa kohden, että saisin hiukan väriä kalkkunaiholleni.
Aion muuten saada väriä myöskin kalkkunasääriini!
Ostan itseruskettavaa aurinkovoidetta tuubin ja hieraisen sitä kinttuihini juuri ennen matkalle lähtöä. Oikein paljon ennen matkaahan ko. ainetta ei voi iholle pusertaa. Syy: iho muuttuu muutaman päivän kuluttua laikukkaaksi ollen joistakin kohtaa sapen-, toisesta kohdin kananmunankeltuaisen-,  ja muutamin osin täysin olminvärinen.
Vaikka sitten näin tulee käymään valitsen sen vaihtoehon mieluummin kuin siniset suonikohjut valkoisella nahkalla. Ja edelleen: eihän minua kukaan tunne.
Voi joku vain ohimennen ajatella, että onpas siinä laikukas turisti Ruotsista.
Suomalaiseksi eivät tunnista, koska minun varpaani ei tunge sandaaleista ulos maahan. Sitäpaitsi aion lakata varpaankynnet.

Kirkkoon menimme tietenkin kiirastorstaina ja pitkänä perjantaina.
Pääsiäisen aika on minulle erikoisen ihanaa aikaa, kuten tietenkin koko kristikansalle.
Jeesus meni ristille minunkin puolesta. Saan uskoa syntini anteeksi.
Jeesus on ylösnoussut ja istuu Isän, Jumalan, oikealla puolella.
Uskomalla Jeesukseen, tiedän, että nimeni on Elämän Kirjassa. Minulle on avattu tie Jumalan taivaaseen.
Halleluja!

Sunnuntaina oli sitten h-hetki, jolloin saimme esittää sen Via Dolorosa-kuvaelman, jota ahkerasti olimme harjoitelleet.
Eväät ja asusteet kopassa lähdimme viimeisiin harjoituksiin Huutoniemen kirkkoon Nikolainkaupunkiin.
Huutoniemen kirkkohan on se pohjoisen pallonpuoliskon ihastuttavin kirkko, kuten kaikki teistä muistavat.
Viimeisessä harjoituksessa tuli kaksi muutosta: alku ja loppu.
Itse kuvaelman tapahtumiahan ei kukaan ihminen, eikä ohjaaja voi muuttaa, mutta esiintulon ja loppusteppaukset voi.
Muutokset olivat hyviä ja päinvastoin vähensivät meidän esiintyjien askelkuvioiden muistamisia.
Muistamisissa pätki myös muilla kuin minulla.
Joku naisista oli unehuttanut ottaa kotoa mukaansa astian, joka pitää kuvaelmassa olla mukana, kun naiset menevät voitelemaan sapatin jälkeisenä aamuna Jeesuksen ruumiin mukanaan hyvänhajuisia voiteita ja yrttejä.
Minä olin muistanut ottaa vaasin, jonka äitini aikoinaan oli maalannut pronssinvärisellä lysterillä. Vaasissa on oikein hieno kiemurainen kahva.
Ja nyt minulta pyydettiin tuota astiaa lainaksi!
Siis...hetkinen! Miks mun pitäis antaa minun astiani, jonka minä olen muistanut ottaa mukaani?
Kaikilla naisilla pitäisi olla astiat ja jos kerran jollakin ei ole, niin jos annan omani, niin sittenhän minulla ei ole. Eikö ole yhdentekevää kenellä ei ole, jos joku on unohtanut?
Näin selväjärkisesti kyselin asiaa suu vaahdossa ja kallisarvoista astiaani rintaani vasten pusertaen.
En anna omaani! En, en ja en!
Asia laantui jotenkuten jatkuakseen hetken kuluttua.
-Voisinko saada yrttiastiasi, kun minä unohdin omani kotiin?, kysyi vuorostaan Eikku silmät kauniisti omiini luotuina.
-TÄSTÄ PORUKASTA EI SELLASTA RAHATUKKUA LÖYDY, ETTÄ OMAN ASTIANI POIS ANTAISIN! sähisin minä rystyset valkoisena purnukkaani pusertaen.
-Mutta Jeesuksen äidillä nyt ainakin pitää astia olla ja minä esitän Jeesuksen äitiä, kuiskasi Eikku katsoen minuun, jos mahdollista, entistäkin kauniimmin.
Naks! (Kiiltävän hunnun verhoaman pääni sisällä tapahtuva mielenmuutos).
-Tässä on. Kyllä minä Jeesuksen äidille luovutan vaasin. MUTTA AINOASTAAN HÄNELLE, lisäsin leuka väpättäen, säilyttääkseni edes hivenen mielipiteeni järkkymättömistä riekaleiden rippeistä.
Sinulle rakas kuulijani tahdon myös sanoa, että en  suinkaan ole sellainen, joka ei omastaan anna.
Päinvastoin! Kotona meille lapsille jo opetettiin, että puolet kaverille, tai veljelle, jos jotain ekstraa sai.
Nyt vain tuon yrtti&hajusteastian kanssa pääsi käymään kalpaten.
Voin myös vakuuttaa, että vaikka pidän keskipisteenä olemisesta, tuossa hetkessä Huutoniemen kirkon alasalissa, tunsin olevani yksin, outo ja kummallinen.
Voi olla, että näin asiat myös sillä nimenomaisella hetkellä olivat. ;)

Kuvaelma meni hienosti. Olen sitä mieltä, että jos Raamatusta jotain esittää ja niin kuin se on präntätty, ei voi suurestikkaan mokata.
Sen sijaan olen tämän pääsiäisen aikana ihmetellyt TV:ta tulevia ohjelmia. Varsinkin "hupi"-sellaisia.
Pilkkaaminen ja ivaaminen uskonasioista ja Jeesuksesta on ollut sangen yleistä.
Noh, minun ei ole ollut niitä pakko katsoa, eikä Jeesus siihen kaadu, mutta ihmettelenpä vaan.

Nyt tämä likka menee ihmettelemään taas pellolle, kunhan ensiksi syö eilistä makaroonilaatikkoa kupusensa täyteen.
Ensi maanantaina sitä ollaankin Israelissa ihmettelemässä. :D
En uskalla mennä sanomaan onko tämä viimmonen mhvv ennen matkaa, mutta JOS pakaasit ovat tyltytty valmiiksi, niin voin ehkä kirjoittaa raporttia  vielä ensi lauantaina.
Tosin ihmettelen, mistä kirjoitan, kun kalenterissa ei ensiviikolle ole merkitty kuin NAISTEN SUUNNITTELUPALAVERI ja sekin väärän päivän kohdalle.

T: Kaisa Pakaas-Tyltertson
----------------------------------------------------------------
Evankeliumi Luukkaan mukaan 24: 36-39

Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi:
"Rauha teille."
He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.
Mutta Jeesus sanoi heille:" Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä?
Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani:
minä tässä olen, eikä kukaan muu. Koskettakaa minua ja nähkää itse.
Ei aaveella ole lihaa eikä luita niinkuin te näette minussa olevan."

20 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Minulla ei ole ruohon ruohoa. Siihen nähden tuo sinun ruoholautanen näyttää täyteläiseltä rairuohoniitulta.
Näkkileipää luulin ensin täytekakun pohjaksi ja ihmettelin että neliskulmaisesta pohjasta on tehty pyöreä kakku. Kakku kyllä näyttää niin herkulliselta, että pitää välillä pyyhkäistä suupielestä sylkinoroa.

Vai reissuun lähdössä. Sulla taitaa olla iso kapsäkki pakattavana kun noin monta vaatetta otat mukaan. Toivottaavsti ehdit kaikkia käyttää reissun aikana. Mukavaa matkaa, jos et ehdi enää ennen sitä täällä päivitellä.

Terttumarja kirjoitti...

Minäkin luulin näkkileipää joksikin ihan muuksi, makeaksi kuitenkin.:))
Muistaakseni jo kerran toivottelin teille hyvää matkaa, mutta ei kai haittaa, jos kirjoitan uudelleen:
Oikein hyvää ja antoisaa matkaa Raamatun syntysijoille.
Siu, siu.

Aila kirjoitti...

Olen sellaista kuullut, että säästää siinäkin ihan hiukkasen energiaa, jos tietää mennä suoraan oikealle nettisivulle ilman google-hakupalvelua. Siksipä uskallan pyytää, että eka, joka kuuklettaa tuon paulan näkkileivän, kopioi löytämänsä osoitteen tänne...??
Mä muuten vastikään näin jossain myös näkkileipäreseptin, mutten saa päähäni, missä se oli.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Olisi pitänyt tosiaan pidellä hyppysissä tuota näkkäriä,niin olis sen ohuisuus tullut paremmin ilmi.
Kakku tosiaan myös OLI herkullista, eikä vaan näyttänyt. :D
Nyt osaan tehdä jo vähän piskuisempia kakkuja En enää käytä pesuvatikokoa formuissa. Alkoi hyväkin kakku väkisin maistua puulta, kun viikon joutui syömään.

Joo, reissuun ollaan lähössä.
Ei kuule tee heikkoakaan nuiden vaatekertojen käytössä. Jos tekee tiukkaa, niin pitää vaihtaa kläninkiä keskellä päivääkin. ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Tuohon jo Anittalle valittelinkin näkkärin kuvauskulmaa.
Kannattaa muuten kokeilla tuota kratun tekoa. Paremmalta se maistuu kuin joku makoisa palaska.

Kyllä muistan hyvänmatkantoivotukset saaneemme, mutta ei lisä ole koskaan pahitteeksi
Siu:ksia teille sinne kirkolle myös!

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Voihan olla, että olet Hakkolan Paulan sivustoilta reseptin lukenut.
Ainakin minä sen sieltä bongasin, mutta en heti silloin tehnyt ja jouduin kysymään uusintareseptiä, kun en jaksanut kaivella menneitä.
Paula itse antoi tuon googletus ohjeen.
Minäpä laitan reseptin sinulle tähän:
2 dl ruisjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 dl leseitä
2 dl auringonkukan siemeniä
2 dl pellavansiemeniä
2 tl suolaa
7 dl vettä
(Minä korvasin toisen desilitran auringonkukan siemenistä grahamjauhoilla. Pellavansiemeniä en laittanna ollenkaan, vaan korvasin yhdellä desilitralla grahamia ja yhdellä desilitralla ruisjauhoja. Kyse on siis maku&sävellysasioista).
Sekoita aineet keskenään, lisää vesi ja turvota taikinaa.
Taputa levyksi kahdelle pellille.
Paista 180 asteessa 45 minuttia.
Avaa luukku paiston aikana 15 minutin välein.
45 minutin paistoajan jälkeen paista vielä 30 minuuttia 100 asteessa.

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten hauska kirjoitus :D
Ihanaa, kun joku osaa kirjoittaa niin humoristisesti, ja itsestäänkin! Ihailen!

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
No kiitos, kiitos!
Se vaan on tuo humöörinkukka hiukan sellainen, että se joskus pakkaa nuukahtaa.
Onneksi tulee tälläisiä kehullisia kommentteja ja taas jaksaa ja suonikohjutkin näyttävät vaaleammilta. :D

pau kirjoitti...

http://koti.mbnet.fi/phakkola/ajankohtaista.php?pvm=20130207

Tuossa se mun näkkäri "kuukkelilla" katsottuna, mutta Kaisa kirjoittikin sen jo tuonne vieraskirjaan, joten eiköhän jokainen osaa sävellellä oman aariansa :)

Minä puolestani tykkään käyttää paljon kaurahiutaleita ja lisäksi sokerijuurikashiutaleita - vähennän sitten jotain siemeniä.

Oi, se teidän matka on jo noin lähellä! Ihanaa! Innolla odotamme jälleen Israelin terveisiä, jahka matkalta palaatte.

Piti jälleen äitille soittaa ja yhdessä nauraa noita kissinliha-, sumoleggins- ym. juttujasi :D

Runsaasti siunausta matkavalmisteluihin, ja Joosefin sanat:
"Älkää riidelkö matkalla!", vaikka tuskinpa te kuuna kullan valkeana riitelette ;)

Anitta kirjoitti...

Täytekakkuakin voi hyvin pakastaa. Ainakaan kermavaahto ei siitä kärsi. Minulla usein jää täytekakkua vieraiden käytyä. Leikkaan kakunlopun paloihin, pakastan palat hetken aikaa lautasella tms ilman muovia ja sitten laitan palat muovipussiin pakastimeen. Näin ei kermavaahto tartu pussiin eikä latistu. Tarvittaessa sitten otan palan ja sulatan mikrossa kymmenkunta sekuntia. Kermavaahto ei lämpene lyhyessä sulatuksessa ollenkaan, marjatäyte voi kuumentua.
Näin ei tarvitse syödä kaikkea kakkua perättäisinä päivinä vaan voi pitää välipäiviä. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kaurahiutaleet sopivat hyvin näkkäriin minunkin mielestäni.
Auringonkukan siemenet taas tykkään noppia suoraa kämmenen pohjasta. :D

Tuo Joosefin hyvä huomautus sopii meille kuin nenä nuppiin!
EN MINÄ, mutta tuo Magnus se aina...öh...köh, köh.

Mukava tietää, että joku rukoilee meidän- ja matkamme puolesta.
Ja mukava tietää, että joku lukee aina mhvv-juttuja äidillensä, jolle äidille saa sanoa kestoterkkuja täältä Hälävältä. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Tuohan idea oli hyvä, että pakastaa kakkelia hieman, ennenkö pakkaa mihinkään.
On ottanut pattiin, kun joka paikka on ollut vaahdossa ja kakku itse näyttänyt siltä, kuin se olisi muutaman kerran pudonnut ja kierinyt ympäri lumperoisten.
Ei ole paljon kehdannut vieraille tarjota. On ollut "pakko" vaan itse syödä. ;)

vilukissi kirjoitti...

joku osa täyty olla jo aprillipilaakin, kuinka kukaan voi olla nuan ahkera? Noh, Kaisa voi ja onkin. Jotenki oli aika vaikiaa laskia sun synttärivuasias, säkin oot sitten kevään muksu. Luulin näkkileipääs marenkitäytekakunpohjaksi!

Ailakki kirjoitti...

Voihan hyvät tyssykäyt kun luulin sun näkkileipää täytekakun pohjaksi oli se niin hyvän näköinen .mutta nami nami oli siinä herkullisen näköinen kakkukin.joo tulee sitä perinteisesti pääsiäisenä kirkossa käytyä olimme pitkänäperjantaina.lauantaina suuntasimme auton nokan vuokattia kohti täällä sitä on hiihdetty ja nautittu aurigonpaisteesta viikko ollahan ja sit taas Kertunlaaksoon velvoiteet odottaa.Oikein hyvää ja Siunattua Israelin matkaa teille molemille .Jeesus kanssanne Ps.117 sanoin(:

isopeikko kirjoitti...

Saitkos sää sen purnukkas takaasi?

Peikkokin luuli, että se näkkäri oli perunajauhoista tehty kakkupohja, mutta se olikin taas väärässä, vaikka se ei koskaan ennen ole ollut. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kuule kyllä siinä vaikuttaa ahkeralta vähä laiskeetki ihiminen, ku kaikki viikonvarren raksahrukset tumppaa yhtehen juttuhun.
Laiskanpulskiasta ihimisestä kumminkin on ny kyset.

Oikiastansa sinoot vähä oikiaski tuas näkkileipäasias.
Marenkia minen tosin oo koskaa eres yrittäny leipua. Minen saa erootettua tarpeheks nuukaan valakuaasta ruskuaasesta, mutta täytekaakun pohoja mullon tosiaan kerran ollu justihin ku tua näkkäri.
Yhtä kova ja littana. Siitolis tullu hyvä katiskan merkkikellukes.

Minen höväänny yhtään aprillipäivänä, eikä kukaan onnistunu naruttohon mua. Maknus yritti aamusta iltahan, muttei siitä tullu mitää.
Flikkaansa se onnistuu, ku onnistuuki höynäyttöhön.
Maknus sanoo sillen puhelimes, jotta niiren lähellä olovan urheelukentän lairas on kolomenmetrin korkuunen suklaatipääsiääsmunan näköönen muna.
Likkahan oli tryykänny sinne autolla, muttei ollu nähäny mitää.
Soli sitte kohta arvannu, jotta isänsä aprillas oikeen kunnolla ja sitte se oliki nähäny...punaasta. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Valitettavasti meikäläisen kakunpohjaa ei aina erota näkkäristä.
Syötyä on kuitenki kaikki aina tullut, kuten perhekuntamme lähempi tarkastelu antaa ymmärtää.

Vai Vuokatin kuulakkailla kinoksilla sitä suksitellaan! Osaatko sinä sitä luistelutyyliä, vai sivakoitko tasapökkää? :D

Kiitos hyvänmatkantoivotuksista! Odotamme kyllä hienoa matkaa taas ja varsinkin, kun Joonathan on mukana.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Kyllä sain. Tuolla se nyt säteilee kirjakaapin ylimmällä hyllyllä.
Yhtään siitä ei näy, että sen päältä on emäntänsä käynyt kiihkeät taistot.

Minäkin luulin kerran olevani väärässä, mutta se olikin ainoa kerta, kun erehdyin.

Ailakki kirjoitti...

Mitä tälläinen klimppakinttu mitään luistelua pääse pertsaa sivakoin.parempi puolisko kyllä luisteleekin.kerran olin Hapen kans joskus takavuosina hiihtämäs ja silloin opettelin luistelua niinhiihto kaveri lähti nauruun tukehtua mun tyylistäni siihen se harjoittelu loppuikin kehuja tuli viikkotolkulla meinaan pientä virnistelyä jolla nauretaan viäkin.Ei kun petsaa vain(::

vilukissi kirjoitti...

On se taas, maanantaki. Jotenkin kyllä tosiaan tuntuu, että koko ajan on maanantaki tai maanantain ja perjantain välinen yö. Mun mielestä kuukin alkaa kasvaa (itsestäni nyt puhumattakaan, nih)...silleen alkaa silimät olla apposen auki yäsyrännäkin. Joskus oon peljänny, jotta jos kuolis yällä, niin silimät olis aivan auki aamulla, olis se kauhian näkööstä löytäjälle.