Kaikki illan pakerrukset hävisivät taivaan tuulosiin!
Huomenna uusi yritys uusin innoin ja leputetuin hermoin.
Tietääkö joku, mikä tämä ötökkä on?
Se majaili Vilpolassa monta päivää ja oli aika iso ja outo.
Olisiko joku yökkönen?
T: Kaisa Raunio-Hermunen
8 kommenttia:
Onpas vinkeä otus. En kyllä tiedä mikä se on, yökköseltä vaikuttais.
Luulin ensin, että kyseessä on puussa veistetty lintu, näytti ihan sellaiselta! Mutta että ehta olio :O
jk. Tiedän tunteen, kun juttu häviää. Itku ei ole kaukana (raivosta yms. puhumattakaan :( )
Anitta
Vinkeä-adjektiivi on juuri omialtainen kuvaamaan Ragnhildia.
Olisi metkaa, jos joku yökkösasiantuntija sattuisi lukaisemaan blogiani näinä päivinä. :D
Pau
Joo, muistin heti, miten sisko joskus on tuskaillut saman asian kanssa ja se taas oli omiaan lohduttamaan minua.
Ajattelin, että Paukin on näistä selvinnyt, niin kyllä minäkin. :D
Nyt, kun sanot, niin olen minäkin nähnyt sellaisen puulinnun.
Puulintu on vain vähän vaaleampi kuin Ragnhild.
Ragnhildko on ELÄVÄ OTUS!
Kaameaa!
Luulin, että se on luuranko, muinaisjäänne!Huh, huh, en minäkään haluaisi olla sen kanssa samassa tilassa. Vaikka luultavasti se pelkäisi minua vielä enemmän kuin minä sitä.
Pau
Eläväpä elävä.
Se oli jämähtäneenä melkein yhteen paikkaan koko ajan, mutta virtaa siihen tuli, kun sitä ruvettiin häätämään toiseen paikkaan.
Ragnhild oli turtahermoinen ja täysin peloton yökötär. Siipikään ei värähtänyt, vaikka sitä tutki sentin päästä.
Jahas. Soot karonnu. Pirä huali ittestäs.
isopeikko
Emmoo karonnu, enkä huvennu.
Puntarin viisari viuhtaasi samalle korkeurelle, ku sille astahrin.
Hyvää hualta oon ittestäni näköjään pitäny. Ruaka-aikoona! :D
Lähetä kommentti