Uusi ja ehompi yritys

Kivikkoinen, sangen kivikkoinen on tämä bloggarin tie joskus.
Tänään on kuitenkin uusi päivä ja niin sun näin nukutun yön jälkeen kirjoitan mhvv:n uudelleen.
En kuitenkaan varmaankaan pysty yhtä briljanttiin kirjoitussuoritukseen kuin oli se menetetty juttu. ;)
Sitä, kuinka hermojärjestelmäni on laantunut, en viitsi sanoa.
Tai, no...EI OLLENKAAN!
Charles kehoittikin ystävällisesti, kun yritti löytää kirjoittamani briljanttisen reportaasin, joka taivaan tuuliin hävinnyt oli, että hermoheikon äitinsä olis parasta lopettaa koko bloggaaminen.
Siinä, kun menee jo kuulemma sivullisiltakin hermot.
En tiedä, voi olla. Ehkä sitä tosiaan alkasi liian vanhana ja pöperöisenä kirjoittelemaan.
Ehkä sulkakynä, tai korkeintaan kosmos-kynä olisivat meikäläiselle niitä parhaita kirjoituskaluja?

Mutta nyt iloisempiin asioihin.
Minun vanhat ja vetiset silmäni äljähtivät taas räpsymättömiksi ilosta, kun viimeviikolla huomasin, että bloginseuraajaluku oli muuttunut.
Se on nyt kokonaista neljäkymmentäyhdeksän, kun Markon Paula on joukkoon liittynnä.
ILOISTA TORVIEN TÖRÄNTÄÄ!!!
Torvien töräytykset taas myös kaikille muillekin 48:lle seuraajalle ja niille miljuunille&miljuunille muille lukijoille.

Jos sitten hiukan noita kahta alkukuvaa selittäisi.
Ylimmäisessä on kuvattuna kivikkokasvejani, jotka voivat hyvin ja kukoistavat Vilpolan vierustalla.
Siinä avaruuteen liuenneessa jutussa oli muuten neljä kuvaa. Ragnhildin kuva oli sarjassa mukana, kuten siinä seuraavassakin ja nyt tässä.
Ragnhild (nimeä ei ole muutettu) on tosiaan Vilpolaan ilmestyneen ihmeotuksen nimi. Annoin sen sille, koska komea ilmestys tarvitsee komean nimen.
Luulen, että kyseessä on joku kromosomiyökkönen.(Kromosomiyökkönen: tavallista upeampi yökkönen).
Tutkin Googlesta viimeviikolla yökkösiä, enkä koskaan ole tiennyt, että Suomenmaassa asustaa  sellainen määrä juuri YÖKKÖSIÄ.
Niin komeata kuin Ragnhild, ei silmään osunut ensimmäistäkään.
Mitkä siivet ja mikä kroppa!
Kun huomasin Ragnhildin, tulin broilerille päälaelta kantapäihin saakka.  Myöskin käristemakkara alkoi pyöriä suussani ja jo niellyt makkaranpalasetkin pyrkiä lähtöruutuun.
Kukahan tietäisi, mikä lajike tämä YÖKKÖINEN on?
Jaa, että kuinka tiedän, että kyseessä on yökkönen?  Noh, en ole ikinä päivällä moisia nähnyt. Siis kyseessä ei ole päivike. Jo siitäkin syystä, että päivikkeitä ei luultavasti ole olemassakaan.
Ragnhild ei enää ole Vilpolassa.
Magnus kantoi sen ulos, koska pitäähän eläämen saara juara.
Ragnhild oli laittanut urheasti kampoihin siirron aikana. Mutta sekä sille, että varsinkin minulle, oli parempi, että se muutti asuinpaikkaa.

Olen viettänyt sisätiloissa plättipäiviä. Siis tuijottanut laipioon ja kaivellut klyyvaria.
Ihania kesäpäiviä on ollut, mutta ulkona ei kertakaikkisesti ole voinut olla.
Syynä on ollut miljardit ja taas miljardit paarmat, jotka pistin tanassa odottavat verenhimoisena, kun ulko-ovi vaan narahtaakin.
Aionkin hankkia sellaiset ötökkälouskut ja satimet, jotka joko häätävät, tai imevät kaikki nyrkkiä pienemmät lentokykyiset sittiäiset kitaansa kolmenkymmenenmetrin säteellä. Kuulemma. Ainakin mainokset niin vakuuttavat.
Minulle riittäisi pienempikin sädemitta. Minulle riittäisi se, että ne eivät landaisi päälleni ja imisi, purisi, pistäisi, eivätkä haukkaisi, valuttelisi myrkkyjään, tahi kusaisevat. :(
Taas kerran vakuutan olevani tietoinen kaikkien hörhiläisten hyödyllisyydestä, mutta onko niiden pakko ängetä iholle ja onko pakko purra?
Pidän sitä hyönteislouskua toiminnassa vain silloin, kun olemme ulkona, joten tuskin niistä mikään laji kuolee sukupuuttoon Hälvänmutkalla.

Sain minä sisätiloissa kärvistellessäni piirrettyä kuvan kesän telttapäiville-kutsuun.
Kutsuja jaetaan Laihialla ja Isossakyrössä, sekä laitetaan markettien seinämille ja sensemmoisille paikoille.
Laitan kuvan tännekkin seinämälle, jahka siihen präntätään nimi Suuressa mukana, aika ja paikka ja vastuunkantajien nimiä.

Kristillisdemokraattien ystäväkokouksesta varmaan kirjoitin jo edellismaanantaina, koska se oli edellismaanantaina.
Perjantaina veimme kesäkarvavieraamme Lyllanin kotiinsa Nikolainkaupunkiin.
Oliko se iloinen nähdessään perhekuntansa, Kiljusen herrasväen, jälleen kasassa.
Lyllan sai tuliaisiksi lakritsapötkyn. Minä sain Guccin sandaalit ;) .
Lisäksi saimme turkkilaisia ihastuttavan sitkeitä ja kauniita kookos...mitähän olivat. Kauniisti muotoiltuja ja koristeltuja makupaloja.
Ne me söimme välittömästi parempiin suihin.

Lauantaina olimme Magnuksen kanssa vetämässä virsipiiriä palvelukodilla.
Lauloimme monta virttä. Jälleen kerran olin syvästi kiitollinen Nikolainkaupungin  Tipulan musiikinopettajalleni, kun hän aikoinaan opetti meille oppilailleen mahdottoman määrän virsiä.
En melkein enää edes muistanut, että samainen opettaja minua, silloista pikkaraista tyttöstä, tyhmäksi arvioitsi.

Sunnuntaina menimme kirkkoon, Isonkyrön vanhaan kirkkoon. Siihen, joka on 1304 ylösrakettu ja josta olen jo ennenkin teille mainosrumpua lyönyt.
Tuohon kirkkoon kannattaa kesänaikana sunnuntaisin aina kymmeneltä tulla. Tietenkin kannattaa mennä muihinkin kirkkoihin, varsinkin jos sattuu asumaan Äkäslompololla, tahi Padasjoella.

Kirkonmenojen jälkeen menimme Pappilaan. Siellä vietettiin seurakunnan pitkäaikaisen työntekijän oloneuvokseksi muuttumisjuhlaa.
Oli oikein lämminhenkinen juhla. Kakkukin niin hyvää, etten muista ilmoisna ikinä semmoista maistaneeni. Otinkin sitä kaksi kertaa ja niin muhkeat palat, että menin varmuudeksi hiukan kauemmaksi Magnuksesta, ettei hän ylety potkaisemaan minua sääriluihin.
Annoimme Magnuksen kaa lahjaksi erään tietyn ja piakkoin aika vaikeasti saatavilla olevan runokirjan.

Illan suussa lähdimme Charlesin kanssa Nikolainkaupunkiin ja Huutoniemen kirkkoon kesäseuroihin.
Magnus ei voinut lähteä, koska häntä kyälöötti ja kuumettakin tuntui tuppaavan.
Maanantainakin Magnus oli kalpea ja valkoinen kuin olmi.
En ymmärrä, mihinkä se rusketuskin häipyy, kun ihminen on huonovointinen ja KALPEA.
Sanoin Magnukselle, että kovin montaa päivää (oikeastaan ei yhtäkään) ei aleta ihmettelemään, vaan hänen on mentävä lääkäriin. Olin huolissani, koska Magnus ei ole koskaan kipeä.
-Minen mee lääkärihin. Ensiks se kysyy taurinkuvaa, johonka minä vastaan, jotta  kyälööttää ja akka sanoo mun olovan kalapian. Sitte lääkäri kysyy tiätenki, jotta kuinka kauvon nämä vaivat on mua vaivannu? Mä vastaan, jotta on ne jo toista voorokautta ollu vaivoona...

-Niin, niin, mutta kun sinä et oikein koskaan ole voinut tuollalailla oudosti huonosti ja ...yritän minä ykyttää.
Ehkä sitä on hieman ylihuolehtivainen. ;)

Tuolla se Magnus nyt niittää ruohoa. Kunto ei ole oikein hääppöönen kuulemma, mutta ainakin puolivuotta nyt kattellahan ja kuuhoostellahan.

Näihin sairaskertomuskuvitelmiin lopetan tällä kertaa.
Se kirjoitus, joka haihtuen hävisi, oli paaaaljon mielenkiintoisempi ja pidempi. ;)

Oli muuten unehtua kertoa, että lähdin eilen lähikuntaan ostamaan kahvakuulaa.
Kuula  löytyikin melko helposti. Jo toisessa kahvakuulakaupassa tärppäsi.
Luulen kuitenkin olleeni taas liian paljokas, mitä kuulan kiloihin tulee. En muistanut, että eivät vajaa satavuotiaat mummanputikat paiski kahvakuulia samaan sähtiin kuin parikymppiset. Siitä siihen, että sain kuulan nostettua auton takakonttiin.
Ans kattoo nyt. Ensi torstaina on Kylkkälän kylätalolla (pihalla) kuulasessiot. Kyllä minä ja kuula aiomme sinne ainakin katsomaan mennä.
T: Kaisa Kuula
-------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 1-4

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta,
ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,
ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettavaksi.