Tuttu, mutta turvallinen

Otsikkokin antoi jo teittien satojen lukijoitteni varmaan ymmärtää, että tämän maanantain kirjoitussessio tapahtuu taas tavanomaisessa peräkammari&kodinhoitohuoneessamme.
Viimekertainen este (jota en muista, mutta en välitä muistellakkaan) on näköjään raivattu, koska tässä kerran ollaan.
Peräkammarissa tuoksuu tyrmäävä, ulkonakuivatun pyykin haju.
Jos joku nyt lukee tätä kirjoitustani uutena untuvikkona, kerron, että minä en ole oikein koskaan tykännyt ulkonakuivatun pyykin hajusta. Se haisee koiralta. Tosin puhtaalta koiralta kylläkin.

Mukana pöydällä on tietenkin kalenteri, josa  laihaakin laihemmat merkinnät, mitä menneeseen viikkoon tulee. Pöydällä on myös valmiiksi muotoilt paksuakin paksumpi sanomalehti, jolla huitaisen vähän väliä suuhun tukkiviä kärpäsiä.
Tämänsyksyinen kärpäkshaipaka on kyllä ollut vertaansa vailla.
Syy, että en aikaisempia haipakkoja muista, on ehkä johtunut siitä, että olemme surutta truuttailleet myrkkyä ponnekaasupullota ensimmäisen nilviäisen nähdessämme.
Kärpäsiä ei yksinkertaisesti ole ollut. Ne ovat kuolleet jo melkein ennen syntymäänsä (vrt. luikertelevat kärpästoukat).
Sellainen kärpässumupeli ei kuitenkaan vetele.
Parempi sittenkin, että hermot menee, kun että myrkkyä ympärilleen kylvää.
Olen ollut tätä mieltä tä...(anteeksi, muta listin tässä välissä kaksi kärpähäistä, että pystyn  jatkamaan)...
Olen siis olluttätä mieltä nyt tänä vuonna. Ulkonakin olen käyttänyt hiirille vain pehmomyrkkyä (niistäpäin katsoen), eli etikkaa ja valkopippuria.
Tänään uusin käsittelyn talonjalkaan. Ei muuten ole tullut kuin yksi hiiri. Johtuneeko tuosta e&vp-käsittelystä.

Kuvissa näette kaksi pihapiiriämme koristavaa tuulivoimalaa.
Joskus voimaloiden meno äityy niin hurjaksi, että taatusti sillä energialla saisi ainakin sähköhammasharjan ladatuksi.
Tuulimyllystä on jo menneinä syksyinä pari siipeä lentänyt  maailman tuuliin.
Viime syksynä muunmuassa oli niin hirveä myteri, että silloin kaksi siivekettä katkesi.
Myllyn siipiä ei ole voinut korjata, kun talossa on vaan kakkosnelosta. Se on liian jytyä siiviksi. Lähtee koko häkkyrä lentoon ja lentää tuohon 500 metrin päähän Vaasaan.
Täytyy nyt katsoa, kun seuraavan kerran menee tuulimyllykauppaan, olisko heillä varaosia.

Toisen kuvan tahkonveivaajilta ei siivet irtoa. On se sen verran järeää tekoa.
Mutterit ovat kyllä kierineet tantereelle, tai jämähtäneet tiiviisti paikalleen, mutta tekijä (Göstafv) on sen aina huolellisesti huoltanut.

Mihinkähän siivekehuoltamoon minä menisin?  Siivekkeeni ja pääpyöryläni kaipaisi ankaria huoltotoimenpiteitä. Kait sitä on tulossa raihnaiseksi. Vanhahan minä olen ollut jo vuosikausia, mikäli aikajanoituksiin on uskomista.
Olen kyllä kuntosalilla alkanut taas käymään. Siitä varmaan jo ehkä kirjoitinkin. Luulen, ei vaan TIEDÄN, että olen.
Hetihän minä kirjoitan kissinkokoisilla kirjaimilla ylös tänne kaikkien nähtäväksi jokaisen rykäyksen, joka vaan haiskahtaakin kuntoilulta.
Männäviikolla kävin kaksi kertaa salilla.
Lauantain vuorolla punnesrin vempeleet läpi ylhäisessä yksinäisyydessä.
45 minuttia hikoiltuani ajelin Ylistaroon lauantaikirjoittajakurssille. Nimi ei ole tuo, mutta se on hyvä ja antaa viitettä siitä, mitä tehdään.
Kokoonnumme joka kolmas lauantai, kaikki kursille ilmoittaunuttta kymmenen ihmistä, kirjoittamaan, mitä sylki suuhun tuo.
Pakko ei ole kirjoittaa mitään, mutta kyllä sylki aina jotain suuhun tuo.
Jotkut meistä ottavat osaa meneillään oleviin valtakunnallisiin ja pienempiin kilpailuihin, mutta minä en ota.
Olen ottanut kerran johonkin runokilpailuluun osaa, eikä sieltä herunut mitään. Ei edes jaettua kymmenettä kunniamainintaa.
En viitsinyt kysyä, tuliko runoni koskaan perille, enkä sitä, luettiinkokaan sitä, enkä liioin viitsinyt kirjoittaa epäilyjäni kilpailuraadin tasosta.
Olkoon! ( sylky lentää pitkässä kaaressa).

Kirjoittajapiirissä sen sijaan on mukavaa olla. Sielläkin saisi antaa kirjoitelmiaan ruodittavaksi. Piiriläiset antavat palautetta, mitä voisi ehkä korjata, mitä lisätä ja mitä vähentää.
Minä en voi antaa kirjoitelmiani ruodittavaksi.
Luulen nimittäin, että saisin varovaisia ja kannustavia kehotusia vähentää asiaa.
Vähentää alusta, hieman keskivaiheen paikkeilta ja paljon lopusta.
Ja sitä tämä likka ei kestä. Ei, ei, ei ja ei!
Olen livenä vähäsanainen. Olen sitäpaitsi alkanut unehuttaa kaikelaisia sanoja.
Nyt, jos kirjoituksiani pitäisi minun vähennellä, niin minusta tulisi vielä tuppikirjoittajakin. Riittää, kun olen tuppisuu.
Minä en kestä minkäänlaista arvostelua, enkä kritiikkiä. (Synkkää jupinaa).
Kuitenkin itse menin sanomaan vieruskirjoittajakaverilleni mielipiteeni eräästä hänen kirjoittamastaan hienosta lauseesta runossaan.
Mielestäni se lause olisi sopinut toisensorttiseen runoon. Sanoin sen ääneen. (Oli kyllä pyydetty sanomaankin).
Kauhistuin käytöstäni ja selitin vuolaasti asian vieläkin takkuisemmaksi ja pyysin anteeksi.
Olen näköjään aikamoinen...nyt olen unohtanut sanan, mikä tähän sopisi...sanotaan nyt niin laimea sana kuin
kaksinaisteeskentelijämoukkeli. Joo, just tuollainen olin viime k-piirissä. Mutta onneksi huomasin.
Aion ottaa eri tatsin asioihin tästä etiäppäin.
Tosin, olin ymmärtävinäni, että kaikki haluavat rakentavaa kritiikkiä. (Muut, paitsi minä).

Viime viikolla on ollut ihania ilmoja ja olen kulkenut haikeana ympäri tasaista (huom. myös siis takapihamme) markkiamme ja nyyhkäillyt kesän viime ripukoiden perään.
Kahvia siemaillen olen istuskellut Vilpolassa ja räpiköinyt ajatuksissani,  jo etukäteen,  ensikesänä pystytettävässä uima-altaassa.
Catherine viestitti, että oli "myytävänä"- palstalta bongannut ilmoituksen: myydään uima-allas (kuva alla) kolmella Juhlamokka paketilla.
Hinta ei päätä huimannut, mutta ajatus, että uima-allas tosiaan tulisi, tuli liian äkkiä. Se huimasi.
Pitää tehdä tarkat ja ankarat suunnitelmat puhtaanapidosta (Magnus sanoi, jotta hän ei sitä palijua rupia siivuamahan. -Minen meinaa siinä uirakkaa!).
Seuraavaksi pitää laatia paperi, jossa tuodaan tarkat ohjeet kunkin uijan pesuohjelmasta ennen altaaseen menoa.
Pesusitoumuspaperin joutuu omakätisesti allekirjoittamaan ja kaikki tekemättäjättämiset sanktioidaan ankarasti: Ikuinen uimakielto ja sakot päälle.

Tiedän, että kesän taaksejättöangsti ottaa pian hellittääkseen, koska olen facebookista lukenut, että joulun esilletuonti on jo kaupoissa alkanut.
Facebookkilaiset ovat järjestänsä teilanneet moisen hömpötyksen ja kauhistelleet asiaa joka kantilta.
Minä olen iloinen.
Nautin jouluhöösäyksestä ja mitä aikaisemmin joululaulut tavarataloissa raikaavat, sen parempi.
Olen aika yksinäinen tämän asian kanssa. Tosin on toki heitäkin, jotka nauttivat samasta asiasta. Muun muassa ystävättäreni Bärtta.
Kotona alan laitella jo lokakuun lopussa kynttilöitä joka paikkaan lepattelemaan ja niiden loimeessa nautin aamukahvinikin.
Kynttilöitä on hauska polttaa jo siitäkin syystä, että sillä voi korvata ainakin yhden siivouskerrankin. Pimeessä ei kukaan pölytolloja näe!

Runopiirissä olimme taas tietenkin torstaina. Kylli, Ewe ja minä.
Kylli ja Ewe lausuivat runoja. Yllätys, yllätys. ;)
En usko, että olisin koskaan alkanut ajattelemaan, enkä kuuntelemaan  runouden sisintä ydintä, ellen olisi aikoinani tuohon piiriin astellut.
Oli korkea aika noihin ytimiin tutustua, koska ikää on kertynyt harteille hulppea määrä.
En lukenut ollenkaan runoja, vaikka itse niitä jo silloin kirjoitin!
Näin se vissiinkin menee: Suutarin lapsilla ja niin edelleen, jos tämä onnahteleva vertaus nyt tähän kohtaan sopii ja sallitaan.

Perjantain kohdalla ei kalvakkaassa kalenterissani ole raapaisun raapaisua.
Luulenpa, että olen istunut ja ämittänyt paikoillani ja roikkunut netissä.
Sitten olen kyllä myös luultavasti tehnyt käsitöitä.
Olen purkanut viime vuonna alkamani säärystimen tekeleeni. Jo ensimmäisetä, tai siis toisen jalan, säärystimestä lähti tulla niin iso, että oli kuin sirkusnorsulle sitä olisin vommustanut.
Ei muuta kuin purkamaan ja nyt olen jo hyvän matkaa kutonut puretusta langasta pötkö-puseroa.
Pötköpuseron teko-ohje:

Kudo jostakin langasta (minulla ruosteen- ja tuskanruskeaa 7-veljestä) mahdollisimman paksuilla puikoilla (minulla n:o 9) oikeaa niin pitkästi kuin nyt ajattelet, että näyttää päällä jonkinmoiselta puserolta.
Tee toinen samanmoinen pötkylä ja liitä ne yhteen.
Liitä yhteen myös päältä, mutta jätä mielellään pääaukon kohta liittämättä.
Laita päällesi ja peilistä näet, pitääkö purkaa ja tehdä patalappuja, vai voiko sitä ehkä joskus pitää takin alla lämpöeristeenä.

Minä olen vasta ensimmäisen pötkylän puolivaiheessa. Kerron sitten, kun olen patalappu&lämmöneristevaiheessa, kuinka kävi.

Sunnuntaina olimme kirkossa. Magnus sai lukea tekstit Ensi-Matteuksen (nimi muut.) kanssa.
Kotiin tultuamme paistoin eilistä makaroonilaatikkoa ja lähdimme Nikolainkaupunkiin sunnuntaiseen Kansanlähetyksen Kohtaamispaikkaan (entiseen sunnuntaiseurasessioon).
Kohtaamispaikalta menimme Asevelikylään.
Söimme vävyn paistamia lättyjä kermavaahtohillolla ja palasimme kotiin koppaan maata.

Näitä jännittäviä, mutta mukavia häppeninkejä sinulle piirteli
Kaisa Lättynen- Gräddskog
--------------------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 69-72

Röyhkeät mustaavat minua valheillaan, mutta minä seuraan kaikessa sinun säädöksiäsi.
Heidän sydämensä on turta kuin ihramöykky, mutta minulle sinun lakisi antaa ilon.
Hyvä oli, että jouduin nöyrtymään, näin minä opin sinun määräyksesi.
Laki, jonka olet antanut, on minulle kallis,
kalliimpi kuin kaikki hopea ja kulta.