Lintubongauksia tupamme tanhuvilta.

Ylemmässä kuvassa olevan linnun te kaikki tietenkin tunnettekin, kuten myös tietenkin alakuvassa selvästi näkyvät kuovitkin.

Se seikka ei alakuvassa näy, että kuoveja oli ainakin kolmetoista, jos ei viisitoistakin.

Lintubongailu on hauskaa johtuen siitä, kun linnut ovat hauskoja.

Pihapiirimme käki on taas alkanut syömään kiltisti enemmän käpyjä. Auringonkukkasiementarjoilu kuvassa näkyvältä lintulaudalta on katkolla ensi alkutalveen saakka. Käpyjä onkin ruvennut kasaantumaan saunapolulle paksuksi matoksi. (Aavistuksenverran jos liioitellaan). Saunapolku, jonka pituus on noin 15 metriä porraspäästä saunan porraspäähän, kulkee kahden valtavan kuusen alta. Kuuset ovat tikkojen lemppariruokapaikka.

Tänään lämmitimme pihasaunan pitkästä aikaa. Tästä lähin se lämpiääkin miltei tauotta tuonne joulunalusviikoille saakka. 

Jatkuvalämmitteisyys on luultavasti harmin paikka pukuhuoneen katosta metrinpituisten siimansa varassa hiissailevalle hämähäkille, joka meitä tänään pukuhuoneessa (!) "ilhdutti". 

Kyseinen hämähäkki oli kuitenkin niin pikkunen ja niin metkan oloinen, kun ihan vähän vaan siihen päin puhaltelimme. 

Tarkoituksenamme oli antaa ymmärtää, että sen pitäisi ymmärtänyt häipyä. Hämähäkki sai kevään kunniaksi kuitenkin pitää henkikultansa, kuten kaikki hämähäkit minun puolestani saavat, jotka ymmärtävät pysyä asuintalon seinien ulkopuolella. Eipä tuommoinen pikkarainen hämähäkki tunnu kuitenkaan oikeastaan missään kaikkien niiden miljoonien ja taas miljoonien sokerikusiaisten ja rasvarouhekuoripaskiaisten (paremmin tule ja sano) jälkeen.

Hämähäkit ovat hyödyllisiä. Varsinkin ilman myrkkypistintä.

Eilen illalla maissinjyv...siis etuhampaastani irtosi pala paikkaa. Noin vaan.

Olin juuri nauttimassa iltapalaa, pienehköa grillimakkaran pätkää, kun asia paljastui. 

Töpöttäessäni makkaranpäätä  sinappiplättiin, osui kieleni etuhampaaseen. Hammas tuntui justeerinterältä. Heti arvasin missä mennään, eikä paljon naurattanut.

Siihen aikaan ei enää apua olisi varmaan saanut (ainakaan kovin läheltä) joten päätin rauhoittua ja nukkua yön yli.

Aamulla soitin hammaslääkärille ja aika irtosikin kello 13.00.

Olin paikalla hyvissä ajoin tapani mukaan. Ehdin lukea hetkisen Hyvää Sanomaa, kun hammashoitaja tuli kutsumaan sisälle. En kuullut, mitä hän sanoi (kuulotutkimus tämän kuun lopussa), mutta oletin hänen tarkoittavan minua, koska muitakaan odotussalissa ei ollut.

Synkeänä ja kauhusta kankeana raahustin hammashoitajan perässä kohti potilastuolia.

Istahtaessani tuolille ilmoitin kuuluvalla äänellä kammoavani hammaslääkäreitä, hoitajia ja kaikkia muitakin.

-Ei me täällä niin kauhioota oo, kummiltä me  näytämmä, sanoi hammaslääkäri ystävällisesti maskinsa takaa. -Hmpf, vastasin minä

Kaikki kammot häipyivät kuin tuhka tuuleen jo ensimmäisen puudutuspiikin aikana.

Ei todellakaan olisi kannattanut pelätä, eikä jännittää. Ihan, kuten Maikkukin useaan kertaan minulle vakuutti. Piti soittaa jo hänellekin, kun niin kouraisi sydänalasta pelkkä ajatuskin hammaslääkäriin menosta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paremminkin. Sain hammashygienistille vastaanottoajan ja lupauksen, että hammastarkistusaikakin buukataan, kunhan muutama kuukausi eteenpäin vierähtää.

Hyvä! Minä kyllä maltan odottaa. Toivotaan, että maissintähkät pysyvät ikenissä siihen asti ja siitä eteenpäinkin konsa kuolo...no joo...ei kannata heittäytyä liian runolliseksi.

Olen kyllä ollut kauhean runollinen koko viikon lopun ajan, mutta tuloksena onkin nyt sitten, että 44 runoa on valmiina lähtemään painotaloon, kunhan Perhaps (nimi muut) niitä ensin ruokkoilee.

Ruokotuista runoista muodostuu runokirja nimeltä TULPPAANINIPPU.

Ei tulppaanikimppu, vaan nippu.

Sellainen on sitten soma viedä ystäville, tuttaville, sukulaisille ja naapureille tuliaiseksi, kun menee kylään, eikä kukkaputiikkia ole lähistöllä.

Tiedän, että olen tästä paas...kirjoittanut ennenkin, mutta se on niin tärkeä asia, että ikinä siitä ei liikaa...no joo.

Uskon, että kirjasta tulee hyvä. Päättelen sen siitä, että joka runon kohdalla olen vaipunut kasaan. Alemmaksi ja alemmaksi. Välillä olen ryöminyt alakertaan kahvia kulauttelemaan ja taas raahannut ruhoni vintille ja lueskellut värssyjä alusta loppuun ja lopusta alkuun.

Värssyt ovat tuntuneet a) lapsellisilta, b) korneilta c)typeriltä, d) ontuvilta ja e) hulluilta.

Eli, toisin sanoen,  ihan luettavia varmaan ovat.

Estraadeilla (so. seuratuvilla) olen saanut poikkeuksetta nauttia upeaa sukseeta. Liiankin kanssa. Niinpä mustissa mujuissa ollessani, on mieleen luikerrellut epäilys, että jos ne nyt ovat niin mahdottoman hyviä, niin kas kun eivät ole Eino Leino-yhdistykseen kutsuneet. (En tiedä, onko ko. yhdistystä, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan?)

Ja jatkoa mustanpuhuviin epäilyihini: Eivätpä antaneet apurahaa apurahastosta, vaikka monisanaisesti ja kaunein sanakäännöksin sellaista anoin.

Ei edes kunniamainintaa tullut, ellei sitä, että anomus on tullut perille, semmoiseksi lasketa. Eräs tuttu ja tunnettu kustantamo ei ottanut julkaistaksensa runojani, jotka sinne naama innosta punoittaen lähetin. Sanoivat palautelappusessa, että eivät runoja julkaise, eivätkä varsinkaan hengellisiä.

-Pitäkää tunkkinne, sähisin minä. Itsekseni toki, sillä osaan käyttäytyä.

Nyt voi joku saada käsityksen, että olen katkera.

Ei, ei, ei! En ollenkaan! Maailma on pullollaan hyviä runokirjoja. Esimerkiksi Harmajan Saiman runokirjoja.Nautitaan niistä. By The way, Harmajan Saima on sukulaiseni (jos sukumme sukututkijaa on uskominen). Kaukainen ja kiemuroiden takaa oleva sukulainen  mutta sukulainen, mikä sukulainen kiemuroineen päivineen.

Eilen oli Pappilassa Naisten kesken iltapäivä. Siellä luin uunilämpöisen runoni TERVE SIELU TERVEESSÄ RUUMIISSA. Se kuulosti omiin korviinikin hirveältä. Kaikkien lukemieni runojen pohjanoteeraukselta.

Paitsi sitä, niin tunsin siinä yleisön edessä seistessäni,  olevani taas se kaikkien aikojen typerysten kruunaamaton kuningatar.

Eli, aivan hyvin varmaan meni. Ellei nyt ihan nappiin, niin napinläpeen ainakin.

Kalenterissa oli viime viikolla erään päivän kohdalle merkitty meno niin himmeällä lyijykynällä, että en noteerannut sitä miksikään. En kertaakaan tarkistanut pullonpohjalukulaseillani mitä siinä seisoo.

No se selvisi aika pian kyseisen päivän kuluessa määrättyyn kellonlyömään: Vähänkyrön Naisten kesken ip-toimikunta kokousti ja ihmetteli puhelimen päässä, että missä minä olen.

Kotona. Kiikkustuolissa. Suu ammolla nukkumassa. (En sitä heille kertonut).

Suu irvessä kaahasin Vähäänkyröön. Saimme kuitenkin asiat järjestykseen ja tyytyväisenä lehahdimme kukin omaan suuntiimme odottamaan kesää ja kärpäsiä. Kesää taitaa saada vielä odottaa.Juuri satoi rakeita ja hyinen pohjatuuli oli kaataa saunapolulle iltapäivällä.

Eipä minulla muuta tällä kertaa. Tai olisi, mutta johonkin kohtaan on ymmärrettävä painaa piste.

T: Kaisa Punktsjö-Knapläp

------------------------------------------------------------------------

Maanantaiblogi Suomi 100v

Kirjoittanut K. Jouppi

Ahvensaareen uimaan mentiin pyörillä

aikuisten pyörillä

vinhaa vauhtia ajettiin, eikä

istuimille ei ylettynyt yksikään

meitä oli paljon

se oli luonnollista

ei me tiedetty olevamme

se suuri ikäluokka

kassissa oli pyyhe, maitopullo ja

voileipääkin muutama

voi sitä riemua, kun joskus sai ostaa lämpöisen possun

ja vihreää limonaadia

hiekkaisen pyyhkeen päällä eväät syötiin heti,

kun tultiin rantaan

sitten juostiin mereen

merestä noustiin illalla

tuntui hetkisen kuivallakin maalla seistessä

kuin olisi vielä ollut aaltojen vietävänä

ei ollut energiajuomia, ei muovisia vesipulloja,

ei aurinkorasvoja, eikä perään katsojia

maailma oli silloin jotenkin yksinkertaisempi

terveempi

ei ollut pelkoja

-------------------------------------------------

Martti Lutherin ja Olaus Svebiliuksen Katekismus

Kahdeksas käsky:

Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistä vastaan.

Mitä se on?

Vastaus:

Meidän pitää pelkäämän ja rakastaman Jumalaa, niin ettemme meidän lähimmäisestämme

valehtele emmekä petä ja panettele häntä, eli saata pahaa sanomaa hänestä,

vaan että me vastaamme hänen puolestansa, hyvin hänestä ajattelemme ja puhumme

ja kaikki asiat parhain päin käännämme.