Joulunvalmistelutyöt ovat monessa kodissa kiihkeimmillään.

Niin myös meillä.

Oli ihan parasta kivuta kaiken keskeltä vinttipöksään väsäämään mhvv:tä.

Pois Magnuksen tieltä, kun hän imuroi ja kuuraa lattioita.

Kyllä minäkin olen tehnyt kaikenlaista Joulun eteen ja sitä silmällä pitäen. Pitemmänkin aikaa jo, ettei vain tällä joulunalusviikolla.

Mutta, koska on olemassa vanha sanonta "Laiska töitänsä luettelee", niin en kehtaa kertoa, mitä kaikkea on tullut touhuttua. 

Maunon töistä voin vielä kertoa, että hän KARSTASI (muunlainen puhdistusverbi ei työtä kuvaa) alakuvassa näkyvän ...en muista, mitä PIISINOTTA on "suomeksi".

Joka tapauksessa kyseessä on sellainen peltinen lippa puuhellan päällä, joita ennen vanhaan puuhellojen päälle tamuloitiin.

Kyse on aataminaikuisesta liesituulettimesta, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Mitään tuo ko. tuuletin ei kuitenkaan tuuleta. Päinvastoin.

Huusholli haisee aina viikon jälkeenpäin, jos esimerkiksi lättyjä innostuu paistelemaan, tai muuten vaan kährästämään paistinpannussa jotakin sapuskaa.

Kyseinen aataminaikuinen liesituuletin kerää myöskin kiitettävästi rasvat ja pölyt hipiäänsä sentin paksuiseksi tahmakerrokseksi. Tahman puhdistaminen on todella työlästä ja aikaa-, pesuainetta ja tupakkia kuluu valtaisat määrät joltisenkaanmoisen tuloksen saavuttamiseksi. 

Hohhoijaa!

Lippaa ei kuitenkaan sovi poistaakkaan, koska joskus hellassa pidellään tultakin.

Silloin, jos joskus, on tuo kuuppa varmasti tarpeellinen. Tosin en tiedä miksi? Mitään se ei ime. Jospa se sitten työntää hellasta loimuavaa lämpöä keittiöön? Mene ja tiedä.

Puuhella itsessään on ehdottoman in ja must. Ainakin, jos sähköt jostain syystä ovat poikki ja pitäisi saada kahvia. 

Jos jotakin on tullut viimeviikolla meikäläisenkin tehtyä, niin syötyä.

Eikä ihan mitä tahansa, vaan kunnon joulumenyitä. Maanantaina (josta jo edellisellä kerralla kerroinkin) ja tiistaina (ja siitäkin revitin edellisessä kirjoituksessani) söimme maukkaita jouluruokia kupumme täyteen.

Joulupuuronsyöminen seurakuntatalolla on vielä kokonaan kertomatta.

Torstaina oli kirkkovaltuuston kokous, johon tuustoon minullakin on kunnia kuulua.

Kokous aloitettiin riiskryynipuurolla ja luumukiisselillä. Jouduin syömään kaksi napollista puuroa, koska oli kahta eri sorttia puuronpäälle pantavaa: kanelisokeria ja luumukiisseliä.

Niitähän ei voi laittaa samalle lautaselle yhtä aikaa ja niitähän on pakko kumpaakin syödä. Siitä ei pääse yli, eikä ympäri.

Kaiken puuronsyömisen päälle oli vielä torttukahvit. Lienee tarpeetonta mainita, että mahani oli kuin patarumpu kokouksen ajan. Ota siinä sitten asioihin kantaa. Varsinkin semmoiseen, jonka jo kerran on äänestyksessä hävinnyt. Jos ei olisi tullut syötyä niin mahdottomasti puuroa, niin olisin kyllä...;)

Yläkuva on otettu Vaasan pääkirkossa jokunen vuosi takaperin. Olen luultavasti lausunut siellä olleessa tilaisuudessa runoja, tai sitten lausuntasessio on vielä edessä. En muista.

Muistamisesta tulikin mieleeni, että luin tänään netistä jutun, jossa lueteltiin 17 kohtaa, joidenka pitäisi hälyttää ja laittaa kellot soimaan alkavasta muistisairaudesta.

Niistä seitsemästätoista kohdasta 15 sopi mielestäni minuun enemmän kuin hyvin.

Se tuntui kamalalta ja huolestuin aika lailla.

Tiesin, että ei olisi pitänyt lukea yhtäkään kohtaa. Olisi pitänyt jättää ne samalla lailla lukematta kuin lääkepurnukoissa olevat sataan sikkraan taitetut sivuvaikutuslistatkin.

Kerran erehdyin vaikutuslistan lukemaan (minulla ei onneksi ole mitään lääkitystä, mutta joskus harvoin, kun joutui antibioottikuurin johonkin röppöriin ottamaan).

Listan lukemisesta johtui, että otettuani pillerin alkoi välittömästi maailma pyöriä silmissä, sydän oli muutaman varvin lyömättä, ripulin jälkeen seurasi ummetusta, oksennuksista ja ihottumanäppylöistä puhumattakaan.

Nyt yritän muistilistan luettuani rauhoittua. Minkäs teet ja mitä sille voi, jos muistisairaus tulee?

Ei yhtään mitään. En usko, että ristikoiden täyttäminen auttaa. Sitä paitsi en nuorenakaan saanut niitä menemään läpi. Helppojakaan. Sudokujen tekeminen auttaa kuulemmaasti myös. 

Voi olla. En ole koskaan niitä voinut ratkoa, koska en ymmärrä kuinka niitä ratkotaan.

Toivottavasti pian unohdan ne 15 kohtaa ja voin rauhassa keskittyä joulutekemisiin. Mitäs niitä nyt vielä olikaan?....

Sunnuntaina lähdimme Magnuksen kanssa Vaasankaupunkiin. 

Ensiksi Aija-Kanitan tykö, sitten Huutoniemen kirkolle seuroihin. Sain seuroissa lukea malliksi runon ja pitää mainospalopuheen Tulppaani-kirjasta. Sain kuin sainkin kaksi kirjaa myötyä.

Olen varma, että ainakin kaksi taas ilahtuu avatessaan lahjapakettia. Ei ehkä siinä heti, mutta välittömästi luettuaan.

Seuroista menimme Asevelikylään. Siellä puolestaan joku pettyi. Raskaimman jälkeen.

Emme muistaneet ostaa Lululle vakio tuliaista. Lakupötköä. Vieläkin näen mielessäni syyttävästi tuijottavat silmät edessäni. 

Nyt lopetan ja kipaisen alakertaan katsomaan, saako tässä talossa iltakahvia ollenkaan.

Oikein Hyvää ja Siunattua Joulua sinulle rakkahistakin rakkahin lukijani.

Ensi Vuonna tavataan jLs.

T: Kaisa Minnehufvud-Sjuksten

---------------------------------------------------------------------------

Evankeliumi Luukkaan mukaan

2:12-14

Tämä on merkkinä teille: te löydätte

lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä

suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

-Jumalan on kunnia korkeuksissa,

maan päällä rauha

ihmisillä, joita hän rakastaa.