Isänpäivää fiirattiin koko eilinen päivä. 

Annettiin lahjoiksi vihreitä kuulia ja kalsareita, syötiin hyvää ruokaaja juotiin kaffia, niin kodeissa kuin seurakunnan tiloissakin. 

Kahvia ei varmaan kuitenkaan kissauteltu ihan nuin pienissä pannuissa kuin tuossa epäselvässä kuvassa näkyy. Laitoin oikein tulitikun osviitaksi, että näkyisi, kuinka pienestä kaffepannusta on kyse. 

Vahinko, että kuva on niin huono. Himmeä ja hämärä. Charles on aina moittinut kameraa, jolla tuo kuva on näpsäisty. Tässä tapauksessa ja tuon kuvan kohdalla syy on kyllä myös kuvaajassa (so. minussa). Minun tapauksessani kuvaajassa on aina vika. Ei niinkään kamerassa. Kamerani ei liioin pitäisi kaikkien mittaustulosten ja testausten mukaan olla ollenkaan huono. Tosin mittauksista ja testauksista on jo kulunut, varovaisestikin arvioiden, kymmenisen vuotta.  En kyllä usko, että kamera HUONONISI vuosien saatissa. Pitäisi vaan osata säätää ja sitä en tule oppimaan ikinä. Sen verran on karttunut kokemusta ja tietoa kameran kanssa äksäämisestä.

Kerronpa äksäämisestä pienen esimerkin, jos lupaatte, ettette levitä asiaa eteenpäin. Varsinkin nyt, kun on vaalitkin tulossa ja kaikki.

Muistanette, että olen parkunut jo hyvän aikaa sitä, että en saa kuvia kamerastani blogiin ja Faceen (enkä mihinkään) näkösälle?

Noh, joku aika sitten Charles AVULIAASTI neuvoi, kuinka asia hoituu. Nopean neuvomisen aikana ehdin örmiä kuusi kohtaa pienelle paperilappuselle, joidenka avulla EHKÄ osaisin yksin suoriutua tehtävästä.

Ne kuusi kiiruussa ylöskirjaamani kohtaa ovat:

1. keltanen kans. alareuna.

2. USB muistitikku d.kim. 

3.uusin PANA alin.

4. uusi ma....t...na...y.... 

5. (nuoli) control 

6. oikeanp. hiiri KOPIO.

Taidatkos sen selvemmin ylös kirjata? En päässyt puusta pitemmälle. Mikään ei toiminut. paitsi tietenkin orastava kyynelkanavien aukeaminen. 

Ei alkanut kuvaohjelma toimimaan vaikka löysin keltainen kans. alareunankin (vrt. ykköskohta).

Sitten, kuinka ollakaan, hokasin, että ehkä asiat lutviutuisivat paremmin, jos kytkisin kameran tietokoneeseen? Niin myös tapahtui. 

Itse asiassa asiat lutviutuivat niin luihkeasti, minun ei tarvinnut käyttää muutamaa neuvokohtaa ollenkaan. Kuvat suorastaan vilisisivät paikoilleen! Pitääpä muistaa kiittää Charlesia erinomaisen hyvistä ohjeista.

Sanoisin, että silloin ovat ohjeet erinomaisen hyviä, jos niitä ei kaikkia ehdi edes käyttää, kun jo asiat hoituvat.

Alapuolella olevassa ja hiukan selvemmässä kuvassa, on herkkukori, jonka edellislauantaiset ystävät toivat muassaan tullessaan kylään. 

Käsittämätöntä, kuinka toiset viitsivät ja haluavat aina tuoda mukanaan kaikkea hyvää ja ihanaa, kun tulevat kylään. Meikäläinen on kuin hieroja, eli menee vaan kahta kättä heiluttaen vierailuille. 

(By The way, tuo pöydällä oleva kultaliinakin on saatu Tiinukalta. Samaiselta ihanalta vieraalta).

Olen kuullut neuvottavan, että jos kylääntuleva ihminen on semmoinen, että hän tuo aina mukanaan jotakin ja paljon, kun tulee kylään, niin häntä ei saa kieltää tuomasta mitään. Missään tapauksessa! 

Sellaisella vieraalla on sydämen halu tuoda kaikkea, eikä sydämen halua saa koskaan moitiskella, eikä kiellellä.

Samaan sarjaan kuuluvat myös semmoiset vieraat (tai oikeastaan aika tututkin), jotka haluavat heti ruveta siivoamaan ja järjestelemään kaappejasi, niin heitä ei saa kieltää semmoista tekemästä.

Yksi 7:stä tädeistäni oli sellainen. Kaduttaa, kun raivoisasti karjuen kielsin häntä järjestelemästä mitään ja suorastaan melkein istuin hänen päällään estääkseni häntä menemästä hakemaan imuria siivouskopperostamme. 

Enää en kieltäisi, koska aihetta olisi siivoksiin ja järjestelyihin kosolti löytynyt ja tätini olisi avuliaana järjestyksen ihmisenä halunnut siskonplikkaansa auttaa.

Ylläolevat tapaukset ja varoitukset olen jo kertonut ennenkin, mutta tein sen taas.

Jo siitäkin syystä, että lukijakuntani on taas enevöitynyt yhdellä! Ennen oli lukijoita 77, nyt 78!

TÖT...TÖT...TÖT...TÖTTÖRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ! Tämä iloinen torventöräys olkoon uuden lukijani kunniaksi. Saman töräyksen saavat kaikki muutkin lukijani omia itselleen. Olette rakkahia ja tärkeitä.

Ilman teitä en viitsisi sanoa mitään.

Jos sitten vilkaistaisiin männäviikon kalenteriaukeamaa. Valkoista, kovasti valkoista näyttää olevan.

Kaksi kokousta ja marrasmarkkinat.

Marrasmarkkinoilla Isonkyrön Ylipäässä olimme Magnus ja minä yhdessä. Olemme paljon yhdessä joka paikassa, mutta markkinat ovat semmoisia, että Magnus haluaisi olla niissä ypöyksin (ja usein onkin). Hän sanoo, että kaameampaa, negattivisempaa ja kiukkuisempaa eukkoa markkinakaveriksi saa tikulla kaivella ja etsiä, eikä löydy. TässäKIN asiassa Magnus voi hyvinkin olla oikeassa.

En minä peukaloita viikon aikana ole suinkaan pyöritellyt, vaikka aukeama valkoinen onkin.

 Olen tehnyt vaalityötä tulevia seurakuntavaaleja silmällä- ja korvallapitäen. 

Näppäimet vinkuen olen kirjoittanut vaalipropa...siis vaalipuheita Faceen ja jaellut niitä ryhmiin sun muihin. Peukaloita on tullut paljon ja jos niihin toivonsa panisi, niin läpi menisin kirkkaasti. 

Peukalot ovat vaan niin kovasti hajallaan. Niitä on tullut pohjanperukoilta ja etelännavoilta saakka. Se ei haittaa. Toivottavasti kaikki pohjanperukkalaiset kuin myös etelännapalaiset menevät äänestämään omien seurakuntiensa vaaliuurnille. Hyviä ehdokkaita on paljon. 

T: Kaisa Nordperukkaskog-Röstdrottning

-------------------------------------------------------------------------

Psalmi 33:4-6

Herran sana on tosi ja varma.

Hän on uskollinen

ja osoittaa sen teoissaan:

Hän tahtoo oikeutta ja vanhurskautta,

hänen uskollisuutensa täyttää maan.

Herra on sanallaan luonut taivaat,

suunsa henkäyksellä tähtien joukot.