Matkoja

Tässä kuvassa sijaitsemme Israelissa Magnuksen kaa. Tarkemmin sanottuna Skopos (mahdetaankohan ollenkaan nuin kirjottaa) vuorella. Saimme tehdä matkan vähän yli vuosi sitten ja nyt on tiedossa uusi matka huhtikuussa 2011 jos Herra suo. Ilmoittautumisia otetaan vastaan!
Oi sitä onnen mykkyryyttä, mikä tälläkin kuvanottohetkellä oli.
Millään ei meinannut mahtua kaaliin, että MET TÄSSÄ JA ISRAEELISSA!
Emme ole Magnuksen kanssa paljoakaan matkustelleet. Mitä nyt Uumajassa käyneet ja käsivarren kautta Norjanmaalla. Niin ja Venäjän kamarallakin olemme käyneet tuolla Karjalan kunnailla.
Oikeammin meitä ei ole erikoisemmin huvittanutkaan matkustella. (Tosin ei ENTISTÄKÄÄN poikaa "huvittanut" ostaa mersua, kun ei ollut rahaa).
Israeliin saimme sellaisen matkalais- kipinän, että sinne on melkein pakko päästä, vaikkahan sitten viimmoset siemenperunat...no ei nyt sentään.

Olemme pakkailleet Charles Hermanin hynttyitä erikokoisiin laatikoihin, kun hän lähtee sinne Joensuun teoloogiseen lauantaina. Vaikka vaan KAIKKEIN välttämättömimmän sanoo ottavansa mukaan tulee auto ja peräkärry niin täyteen, että TOIVOA sopii, että itte mahdumme mukaan. Otamme Maunon kanssa matkan HUVImatkana. Revimme kaiken irti Suomen suvisista maisemista ja tulomatkalla pysähdymme joka-ainoan nähtävyyteen ohjaavan kyltin kohdalla. Menemme sinne, mihinkä nuoli osoittaa. (Magnus ei tästä vielä tiedä mitään).

Sulo (pieni kissanrääpäle) ilmestyi puuliiteriimme muina kissoina toissapäivänä. Se katosi, kuin rupahde Saharaan, kun sen veljeä haettiin kaupunkikatiksi. Se ei ole majaillut kotipihallaankaan (naapurissa) ja olimme varmoja, että se on joutunut supikoirien aamupalaksi. Hämmästys oli melkoinen, kun se veteli sikeitä vanhan juutti (!)säkin päällä, eikä meinannut millään herätä. Annoimme sille täysin tapojemme vastaisesti tilkan hylakevytkermaa. Kivasti se latki sitä ja siinä moljahti mieleen, että SULO se siinä latkii. SULO WILEN. (sanokaa Suloksi vaan).
Nyt menen juomaan kahvia ja syömään yhden kevyt (hmph...pah) korpun, vaikka pakasteessa on niitä korvapuusteja. Sitten luen Raamattua ja alkaan odottelemaan Magnusta kotiin. Hän on hakemassa telttaa Lehtimäeltä.
Huomenna alkavat ne telttapäivät. Tervetuloa!
Mutta päivän runonen oli unehtua:

Jeesus! Me levitämme juhlateltan koulun pihaan.
Maitopönikkään tuomme pelloilta kukkia.
Puhujapöntön kyljessä on risti.
Siitä sielä juhlateltassa puhutaan.
Rististä.
Se on aika kova juttu.
Hullutusta monillekin.
Elämäksi heille,
jotka tulevat kuulemaan ja
ottavat tosissaan, vaarin.
Tuhatta on kutsuttu,
enemmänkin...
Kiitos jokaisesta, jonka sinne lähetät.
Nisukahvit me hörppäämme, mutta ensin...
veisaamme...veisaamme.