keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Pieneltä pyhäkoululaiselta saatu muisto joskus toistakymmentä vuotta sitten Nikolai Nikolaajevitsin aikoihin.
Vanhimmat "pikku"pyhäkoululaiseni kööräävät nykyään jo omia lapsosiaan pyhäkouluihin.
Niin se aika hulahtaa.
Eilen nuttupiirissä katselimme täytekakun- ja piirakan syönnin lomassa Pääsiäisvaellus-kuvaelmaa, joka toteutettiin täälä Isossakyrössä.
Siitäkin tapahtumasta on kohta parikymmentä vuotta.
Kuvaelmassa esiintyvistä moni oli minullekin tuttu.
Niin näyttivät salskeilta ja nuorilta kaikki (kuten tietenkin tälläkin hetkellä)!
Tuohon PIIRAKKAAN palatakseni vielä, niin siinäpä oli päällä mm. aurinkokuivattuja tomaatteja.
Kyselivät muutamat, että mimmonen on purkki, jossa näitä etelän hetelmiä pidetään, että tietävät kauppaan mennessä etsiä oikeanmoisia.
Eve toi purkin komuutista esille.
Minä ihmettelin ääneen, kuinka jollain voi olla AVATTU aurinkokuivattutomaattipurkki hyllyssään?
Minulle ei sellaista kummausta voisi koskaan tapahtua.
SYÖN VÄLITTÖMÄSTI KAIKKI ETEENI IKINÄ TULEVAT AKT:t.
Nytkin solahtelee sylki suussa, vaikka vain ajattelenkin asiaa.
Muistin onnekseni, että tänään menen paikalliseen Ässään ja voin iltapäivällä makustella ihanasti taas erinäisen purkin erinäistä sisältöä.
Charles tulee Letkutiellä käymään Pääsiäisviikolla, joten sitäkin asiaa sopii juhlistaa ostamalla reteesti AKTpurnukan, jos toisenkin.
Nikolainkaupungissa aikoinaan asuessani ostin ak-tomaatteja joskus niistä ALTAISTA, joissa niitä lilluu irtonaisina ja ihanina.
Toivoin aina, ettei kukaan tuttu kulkisi ohitseni silloin.
Syystä, että tomaattien onkiminen öljyliemestä on taidelaji.
Vaikka liemikin on hyvää, en halua siitä maksaa. En halua lientä YHTÄÄN tippaa purkkiini.
TOMAATIT, TOMAATIT vain ma halaan purnukkaani saada ja niistä ainuastaan maksaa tahdon. Niiden vuoksi rahakorttiani vingahuttaa...(kuten huomaatte ko. herku saa runosuonenikin lorisemaan).
Inhottavasti panevat juuri ak-tomaattialtaaseen reiättömän kauhan. Joskus olen "lainannut" valkosipuliliemiastiasta reiällistä otinta, enkä senkään tähden haluaisi tuttuja rinnalleni.

Ei tuo kauhajuttu ole mitään sen rinnalla, mitä kerran näin tapahtuvan venäläisvalkosipulikurkkupöntön luona.
Mies, jonka herkkua nuo kyseiset kurkut ilmeisesti olivat, kääräisi kylmästi villapaitansa hihaa ylemmäksi ja otti karvaisella kädellä suoraa purkista kurkkuja.
Kyllä örkötti!
Muutaman viikon kiersin pötin kaukaa.
Sitten päättelin, että "käsienvirutus- sammio"on varmaan jo vaihdettu uuteen ja ammensin itselleni (ottimilla) monta ihanaa kurkunpätkää (slurp).
Sitten näistä herkku asioista arkiseen todellisuuteen:
Maanantaina kuntsarilla oli pisteessä No:10 uusi tehtävä.
Paikalla oli valtaisa jumppapallo.
Sen päälle piti aina istahtaa ja samalla pyöriä ympäri, kuin kellon viisari (!)
Elikkä POMPPIA, kuin aropupu, suomeksi sanottuna.
No, arvata saattaa että ei onnannut meikäläiseltä.
Sen verran kyllä pompahtelin ja viisaroin, että laajahkoa palleaani kirveli ilkeästi illalla.
Olen nähnyt Catherinen yläkerrassa moisen pallukan ja ajattelin, että kysympä lainalle sitä.
Minun mielestäni pallo on ollut samassa asennossa viime kesästä lähtien!!!
Minusta minunkin olisi hyvä harjoitella pallukointia kotona, ennenkö menee satsaamaan omaan pylpyrään. Ei se pallo niin nätti ole, että siitä saisi sisustuselementin muun käytön puutteessa.
Näytti kuntsarilla maksavan 10 euroa per pallo.
Hieman ihmetyttää kyllä missä kohtaa alkaisin kiihkeän harjoitteluni täälä Rytkänperällä?
Kamareissamme ei ole lattianiskoja uusittu ja keittiössämme on KELLARILUUKKU siinä kohden, missä olisi tilaa temmeltää (en tiedä kannen kantavuus ja lujuuslaskelmia).
Ei olisi kovinkaan hääppöstä löytää itseänsä ja palloa perunoiden ja männä vuoden punajuuripurkkien seasta.
Ei ole ihme, että kunto jumittaa samassa pisteessä ja paino! Ei ole VEMPAIMIA, eikä TILAA niille, jos niitä hankkii.
Ulkona olisi tietenkin tilaa ja pitkä tie tallattavaksi, mutta...
Yritin lenkkeillä taas toissapäivänä.
Huomasin, että olisi alettava näköjään sama show alusta, (josta voidaan lukea seikkaperäinen analyyssi toisaalla blogissani).
Toissapäivä oli sarjassa sellainen, etten JAKSANUT showta aloittaa.
Tänään on taas muut sessiot, joten ehkä huomenna... :)
Tähän kohtaan voisi Magnuksellakin olla sanottavaa, mutta en voi sanomisiaan kirjoittaa.
En nimittäin ole vieläkään saanut selvää lupaa kirjoittaa sanomisiansa, niin kuin ne puhutaan.
Täytyisi siis toimia kuten britanniankielessä: lausutaan näin, kirjuutetaan nuin.
Kysyin suureen ääneen rakkaalta Magnukseltani, että tarkoittaako hän siis SITÄ, että kieltä, jota hän käyttää kunnanhallituksessa, kunnanvaltuustossa, kyläneuvostossa, Ässämarketissa ja kirkolliskokouksessa, että se ei olisi sovelias käytettävä vaimonsa vaatimattomassa pikku lokissa (lue:blogissa)?
" Osuut naulan kantahan!" sanoi Magnus tyytyväisenä ymmärryskykyyni.
Nähtäväksi jää, kuinka bloginni rakenne ja sielu pysyy EHYENÄ, jos päätän noudattaa Magnuksen määräyksiä. ;)

Tänään menen runopiiriin.
Otan mukaani pari runoa (itseasiassa niitä on olemassakin vasta kaksi)
"Palvelutalo" runo-osastosta ja lausun ne siellä sankan kuulijajoukon iloksi.
Illalla on Laihia-Mission kiitos-ilta.
Kyllä onkin aihetta kiittää Jeesusta koko sydämestä.
Paljon oli kansaa lähtenyt liikkeelle.
Toivottavasti kylvetty sana joskus itää.
Toivottavasti sielä tuli myös PINNALLE jokunen jyvänen, kuten meikäläisen kohdalla kävi silloin aikoinaan sielä HÄLSSINGISSÄ STAADIONILLA C- KATSOMON YLIMMILLÄ PRITSEILLÄ!
Siunausta ja iloa ja toivoa jokahittelle!

T: Kaisa von Pritseerius

8 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Jumppapallo tuolla makuuhuoneeni nurkassa odotteleepi minua...pitihän minun sillä taiteilla monia eri tasapainotemppuja, sain jo uudestaan inspiraatiota sinun ansiostasi kun kerrot omista tehokkaista venytyksistä ym. salilla. Taisin mainita kerran blogissasi että ostin itselleni joululahjaksi sellaisen, alku oli hyvä ja sain oikein DVD-kasetin jossa oli ohjeita...no nyt on aika ottaa uusiksi ja aloittaa niillä helpommilla jutuilla että pysyn jopa tasapainossa ja siitä sitten jatketaan ;O Hyvä kun mainitsit pallosta, nyt sitten innostuin jälleen no kuinka kauan, kannattaa pitää esillä, enköhän siihen päälle istahda keikkumaan ja pyllähdän lattialle..."Pompitaan kuin aropupu"
Pääsiäistä odotellessa kivoja päiviä toivottaapi Anita

pau kirjoitti...

Ihmettelin, mistä ihmeen ATK-jutuista höpistelit, mutta viimein havaattin - apua, Magnuksen puheentyyli alkaa tarttua - johtuu siitä, että niin mieluusti sitä lukisin teksteistäsi, että se olikin asiallinen lyhenne tomaateista, jotka on kuivattu aurinkoisen alla, nimestä päätellen.

Yritä nyt saara se miähes tolokkuuhisa, että sen murres on erityysen miälenkiintoosta luettavaa rouvansa lokissa. Kirijootettuna se näyttää vähintään yhtä makoosalta ku kuultuna. Ku tää rouvansa osaa sen tuora niin eloosasti esille.

Taisin muuten nähärä kyseisen naisenpualen eilen punasen ooppelin ratissa meirän nurkilla: suu supussa, letti oikoosna sujautti autolla vastaamma, ku vähääsimmän kloppiini kans ajettiin kotio päin. Hyvin maharuttiin toisemma ohittoon :D Myöhäsnä vasta huomaasin, jotta kuka se siinä sujahti.

Anteeksi, että oli pakko alaata vääntöön murresta, vaikken sitä kunnolla taira. Mun appiukko on siinä kans maharottoman etevä. Mää itehän puhun nivalan murretta, ainaki sukulaisten kans.

Siunausta. rouva ja ystävänsä kuten perheensä. Jään orottamaan sitä vastausta :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Anita.
Joku toinenkin ihminen sanoi hakevansa jumppapallonsa esille, kuin sinä.
Ihmisillä on kaikennäköistä hyödykettä kodeissaan (kuten punnuksia ja puntareita minulla)niitä pitää vaan alkaa käytellä.
Kuinkahan sutjakoita meistä vielä hehkeytyykään.
Saadaan popsia pizzaakin siliällä sydämellä ;)

Pau.
En ole ajellu sieläpäin minkään färisellä autolla sitten viime syksyn.
Junalla olen kaupunkiin körötellyt, mutta ei taida raiteita olla vielä sielä Repolankadun kulmilla?
Pitäis kyllä tulla Ooppelilla, että kerkeis käydä kaikissa kyläpaikoissa, joissa on luvannu vierailla.

Terttumarja kirjoitti...

Sitä kellarinluukkua minäkin kaihdoin edellisissä asunnoissamme, tuntui, että juuri minä sinne sorrun jossain vaiheessa.
Ne vatsaliikkeet, joita viimeksi teimme, saivat jotkut sileät vai suipot? lihakset kipuilemaan, luulin jo umpilisäkkeeni viimeisen ajan koittaneen:(
Sain yllätyspalkinnon postissa eilen, askelmittari tulla tupsahti kuin tilattuna siivittämään jalkojani kävelemään vähintään 10000 askelta päivässä. Voih!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Heh!
Kyllä nauratti, kun luin sun umpparin viimeisistä hetkistä!
Minulla puolestaan kolotti kyljestä. Erityisesti suipon lihaskimpun suippeimmasta kohdasta.
Aika vaarallista tuo KUNTOILEMINEN :)
mutta tarpeellista!!!

Kirlah kirjoitti...

Voi jee tuota karvaista kättä kurkkupurkissa! No, onko sitten parempi se, kun näin viime kesänä eräässä syöntipaikassa kesäapulaisen kantavan sylissään pöytään lautaspinoa. juuri silloin alkoi häntä tietysti aivastuttaa, ja mihinkäs lensivät ne apulaisen miljoonat pöpöt? Päällimmäiselle lautaselle tietysti. Mielenkiinnolla katselin pöydästä, kuka saa sen räityn lautasen!! Onneksi itse olin saanut jo ruoka-annokseni ja lautaseni.
Mutta kas tässä nyt sitten, kaikki tämähän vain karaisee meitä kestämään vaikka mitä ötökkätauteja. Juuri kuulin erään ikänsä pankin tiskillä työskennelleen henkilön kehuvan, että hänellä ei ollut koskaan nuhaa, kun joutui asiakkaitten kanssa olemaan vastakkain kaiken päivää.

kaisa jouppi kirjoitti...

On totta, että moni asia karaisee.
Aikoinani, kun postiin kuului vielä pankkitoimintakin, istahti minun asiakasluukulleni kalvakka paappa heti, kun ovet oli auki saatu.Hän kiskaisi vapisevin käsin setelitukun taskustaan, sylkäisi välillä aina sormiinsa niitä räknäillessään, ja loihe lausumaan: "Mulla on niin kauhia ripuli, että justihin ja justihin pääsin tänne hoippumahan" (raskas hengitys leyhähteli kauhistuneille kasvoilleni).
Nieleskellen laskin rahat ja ajattelin, että ampaisen vessaan käsipyykille välittömästi, kun paappa poistuu.
Paitsi, että kiemurtelin vaivautuneena tuosta mielestäni liian intiimistä ripulitunnustuksesta tuntui, että käteni suorastaan sätivät kaikkinaisista caccabasillien paljoudesta.
Sitä ne tekivät vielä iltapäivälläkin!!!
En ollut muistanutkaan käydä kalttaamassa kätösiäni!
Ajattelin, että nyt saisin sellaisen röppörin, että oksat pois.
Mitä vielä! Minkäänlaisia jälkikaikuja ei tullut.
Silloin ei muutenkaan pesty ja hangattu sillä siivolla, kuin nykyään.(Minä muiden mukana).

kaisa jouppi kirjoitti...

Siis viimmonen vastaus oli KIRLAHIN kommenttiin :)