Joonathan rämpimässä vaihteeksi puhtaassa kinoksessa taannoisella pajunoksa keräysmatkallamme.

Liimailimme sitten myöhemmin kaikkiin niihin noin sataan oksaan erivärisiä höyheniä.
Tai tarkennettuna MINÄ liimasin.
Vivianni teki innokkaasti kiinnitystyötä niin kauan, kun rautalankahöyheniä piisas.
Kun piti siirtyä teippi puolelle into laimeni.
Onnellisena lapset kantoivat höyhenoksat auton takakonttiin kotiin lähtiessään.

Meillä täälä Letkutielläkin kävi viisi virpojaa. Minulla oli sopivasti viisi Kindermunaa jäljellä. Olin kätkenyt ne kaapin perimmäiseen sivutakalistoon paremmilta suilta.
Muita pääsiäismällejä jäi aikamoinen kasa ja jaoin ne kristillisesti kolmeen kasaan.
Charles antoi oman karkkikasansa isälleen. Sanoi, että faija on laihempi, kuin minä. (Hän itse sanoo olevansa nollalinjalla karkkien suhteen.)

Lämmitti Magnus taas saunankin.
Minä menin taas lauteille potunpesuhanskat käsissä.
Magnus sanoi jotain siihen suuntaan, että onko tarpeellista aina istua lauteilla kaikenmaailman hanskat käsissä ja, että mahtaako hyötysuhde olla...(jne. ymmärrättehän vaikeuteni Magnuksen sanomisissa?)
Kuitenkin aamulla peiliin vilkaistessani ajattelin, että OLI HYÖTYÄ! Minusta näytti siltä, kuin pussukat silmieni alla olisivat, jos eivät nyt ihan madaltuneet, niin ainakin LEVINNEET.
Aion siis jatkaa tuota potaattihanska sessiota.
Se tulee sitäpaitsi halvemmaksi, kuin plastiikkagirurgin operaatio. Alaluomen (jossa pussit sijaitsevat) operatsuuni maksaisi yli kolmetuhatta euroa. Enkä ole ollenkaan varma oliko hinnastossa kyse vain YHDESTÄ pussista. (Minulla niitä on ainakin kaksi).





Laalaa ja Raikku tulivat raamattupiiriin.
Keskustelimme Johanneksen evankeliumin viidennestä luvusta ja lauloimme pääsiäisvirsiä ja rukoilimme.
Lopuksi pistelimme limpunpalasia ja rahkapiirakkaa teen kanssa tuulensuojiimme.
Kehottaisinkin kaikkia lukijoitani menemään raamattupiiriin.
Jos ei lähimmän 50 kilometrin säteellä raamattupiiriä löydy, niin perusta itse sellainen.
Muistan viime syksynä, kun eräs nainen sanoi, että heidän raamattupiirinsä oli päättänyt pitää seurat!
Siihen piiriin kuuluu kaksi henkilöä!
Toinen siivosi kotinsa seurapaikaksi ja toinen leipoi nisut!



Sunnuntaina menimme kirkkoon.
Ilo ja riemu oli käsinkosketeltavaa.
"KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA, KUOLEMALLA KUOLEMAN VOITTI JA HAUDOISSA OLEVILLE ELÄMÄN ANTOI" lauloi kirkkokansa riemuissaan.
On sanottu, että kun suomalainen uskovainen ylistää, hänellä ei liiku kuin alaleuka.
Pitää paikkansa meikäläisen kohdalla.
Mutta sydän jupileerasi ja niin varmaan kaikella kirkkokansalla.
Fammasimme sunnuntaina viideksi Nikolainkaupunkiin ja siellä Huutoniemen iki-ihanaan kirkkoon.
Seuravieraita olikin ympäri maapallukkaamme aina Filippiinejä myöten.
"Meidän Herramme elää!"lauloi suomalais-,filippiiniläis-,kiinalais-,afrikkalaisryhmä ihanasti.
Kahvipöydät oli seurakuntasalissa koristeltu kauniisti keltaisilla sifonkiharsoröyhykkeillä (en muista kankaan oikeaa nimeä, mutta tämä kuvaa ehdottoman todellisesti ko. materiaalia).
Kynttilätuikut paloivat pöydillä ja kupposissa oli erivärisiä suklaa munosia vieraiden vapaasti maiskutella.
Kaikille oli laitettu kahvikuppien viereen raamatunlause kauniisti kirjosaksilla leikattuihin kartonkeihin.
Minun lapussani luki myös, että "Jeesus näkee sinut".
Kirkosta menimme Catherinen ja perhekuntansa tykö käväisemään, kun melkein kirkon kupeessa asuvat.
Vivianni tarjosi PYYTÄMÄTTÄ pääsiäiskarkkisaaliistaan maistiaisia.
Tavallisesti saa puolituntia ronkkua yhtä kliisterin makuista öljäkettä, eikä sittenkään voi olla ihan varma malttaako antaa!

Ihmiset ovat Asevelikylässä kautta aikojen olleet avokätisiä karkinjakelussa pikkasille trulleille.
Me Magnuksen kanssa aina kysymme trulleilta minkätähden Pääsiäistä vietetään ennenkö pullautamme makeisia kaffipannuihin.
Aina tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä.
Kerran muistan erään pojan vastanneen Magnuksen kysymykseen: "EN KYLLÄ TIÄRÄ!"
Kun Magnus selitti, että Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, ja että Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista, vastasi poika: "Kyllä mä SEN tiärän, muuta emmä tiänny, että se oli pääsiäisenä!"



Charles tuli tänään alkuillasta yläkerrasta alas ja sanoi, että hänen ei tarvitsekaan lähteä vielä huomenissa Joensuuhun.
Loihe sitten lausumaan, että minun ja Magnuksen naamat olivat kuin TV-lupatarkastajilla, vaikka olisi pitänyt levitä iloinen hymy suupieluksiin.
Vastasin, että olin niin äimän käkenä, etten MUISTANUT hymyillä.
"Tavallisestihan sä kyselet junan lähtöaikatauluja jo seuraavana päivänä!" selitin lipevästi ja me kaikki hymyilimme ja nauroimme niin.

Huomenna minä menen KIRJOITTAJAPIIRIIN.
Tehtävänämme on kirjoittaa novellinpätkä tai jotain muuta ja muut arvuuttelevat, kuka mahtanee olla kunkin hengentuotoksen isä (tai äiti).
En ole vielä päättänyt mistä kirjoitan.
Olen uhonnut piirissä, etten kirjoita muuta, kuin hengellistä täkstiä.
Se on omiaan johtamaan jäljet sylttytehtaalle. Hmm...
Kerran ennenkin arvuuteltiin hengentuotteiden laatijoita.
Olin kirjoittanut Pötky-nimisestä kissasta sadun ja siinä puhuttiin myös JEESUKSESTA.
Kirjoittajakolleegani arvuuttelivat JOKAISEN muun vuorollaan kirjoittajaksi paitsi minua.
Lopulta ei ollut kuin minä jäljellä :)



Aion nyt mennä going, going ja toivottelenkin kaikille hyvää yötä Jeesus myätä!

T: Kaisa von Goingsfäldt