Joulutähtönen alkoi hellässä huomassani kukkia.

Hellä huoma= vettä fadille, kun lehdet alkavat valua vartta pitkin lattiaa kohden.

Heitin kukan kummingin kukinnoista huolimatta roskiin männä viikolla.

Aion hankkia jotain tilalle, jahka pääsen kukkakaupoille.

Pelargooniat kuuluvat mielikukkiini ja niitä lähden tässä jolloinkin ikkunalaudoille ostelemaan.

Muutamathan sitä laittavat näinä päivinä näkösälle pelargooniansa, jotka ovat ostetut joskus viime vuosituhannella. Ne on vain syksyllä laitettu valottomaan viileähköön paikkaan mujumaan.

Minulla ei ole yhtään niin pimeää ja lämmintä kolkkaa tässä huushollissa, että saisin rontot vietyä kunnialla talven yli.

Maanantain laistin viimeisen jumppatunnin kipeän polvilumpioni takia.

Kuntosalille menin, koska siellä ei tarvitse pönöttää polvien päällä, kuten jumpassa.

Soitin Maikulle ja Eerikille ja haastoin iltapäiväkahville.

Tulivatkin ja toivat mukanaan linnunpöntön.

Eerikki oli sellaisia väkertänyt ja Letkutiellekin liikeni pöntöllinen :)

Magnuksen täytyy nyt laittaa se PUUHUN.

Itse en ole koskaan päässyt puuhun. Kaverini kaikki kipaisivat kuin oravat tyveen asti.

Magnus lupasikin auliisti pöntön puuhun kiinnittää.

Siihen korkeuteen, mihinkä tikapuut yltävät ja siihen puuhun, johon me näemme esteettä aamupalalla istuessamme.

Magnus kertoikin kahvipöydässä vadelmapiirasta napostellessamme,nähneensä Yryseläntietä ajellessaan oranssinvärisen isohkon linnun.

Katselimme merkitsevästi toisiamme Maikku, Eerikki ja minä.

Lintukirjaa plärätessämme löysimme, kuin löysimmekin tipusen, jonka tuntomerkit sopivat näkemäänsä. Lintu oli ISOKÄPYLINTU.

Kirjaan oli präntätty vielä, että on ihan yleinen tintti Suomessa.

Meillä oli aikoinaan keltavihreä kanarialintu nimeltään Justus.

Se osasi puhua.

Se sanoi muunmuassa: "Justus on kiltti lintu. Pusi, pusi pusi."

Sitten se sanoi: "Justus on paska lintu".

Ja: "Justuksen on väsy. Justus menee nukkumaan."

Catherine oli saanut linnun kaveriltaan, joka oli sille puhetta opettanut.

Lintu myös kirota karskautteli synkeästi aluksi, mutta sen se lopetti aika pian. Huomasi vissiin, että huushollissamme ei oikein tykätty, kun kiroiltiin.

Ihmeellinen lintu se oli, enkä olisi uskonut, jos joku olisi minulle kertonut, mutta kun omin korvin kuulin, oli pakko uskoa.

Tiistaina menin ottamaan uuden lookin kuontalooni.

Leikkaus onnistui hyvin.

Kampaajalla kuulin, että hänen lähinaapurissaan pidetään toivelaulu-ilta Yhteisvastuun hyväksi.

Kovasti huolestutti, tuleeko toivojia, koska kylällä oli muitakin tilaisuuksia.

Päätimme Magnuksen kanssa lähteä paikalle, koska meitäkin huolestutti laulaja määrä.

Kokemuksesta tiedämme miten on mukavaa, kun ihmisiä tulee paikalle., kun jonkun tilaisuuden järjestää Ei ole tarvinnut turhaan pölyjä pyyhkiä juhlakahvikupposista.

Iltaan tuli ihan mukava määrä lauluhaluisia, ja oli tosi hyvä olla yhdessä ja laulaa. Rukoiltiinkin.

Minulta pyydettiin runoja. Ihan ex tempore!

Kyllä harmitti, kun yhtään värssyä ei "sattumoisin" ollut jäänyt väskyn pohjalle.

Pari vuotta (about) olen kanniskellut ryttysiä runopapereita kaikkialla mukana, jos vaikka JOKU KYSÄISISI.

Kerran on kysytty, onko minulla Raamattua mukana. EI OLLUT :(

Aina pitäisi olla työkalut följyssä.

Aionkin hankkia itselleni TASKURAAMATUN.

Näin sellaisen kerran Kristillisessä Kirjakaupassa. Siinä oli vetskari ja kaikki, vaikka se oli niin pieni.

Pränttikin oli aika pientä tietenkin, mutta aion hankkia myös TASKUSUURENNUSLASIN jonkalaisen näin Pikellä. Siinä oli lamppu ja kaikki.

HUOMENNA aion aloittaa runojen työstämisen painokuntoon!

Sitähän olen sanonut alkavani tehdä jo ennenkin, voi joku sanoa.

KYLLÄ, mutta huomenna alkaan oikein oikeesti.

Tänään olin Nikolainkaupungissa Aune-tädin kestittävänä :)

Vein Ooppelin asemalle ja menin Magnuksen kanssa samaa kyytiä.

Illalla tulisin dieselhöyrykkeellä (jota ei sähköjohdot hidastuta) kotiin.

Haimme Magnukselle Ressmannista uudet farkut ja upouuden paidan. Magnus oli vähällä ostaa raitaisen kipparipaidankin.

Minä sanoin, että MÄ en tykkää siitä. LIIAN LETRU JA LIIAN KIRJAVA.

Huomasin liian myöhään virheeni. Myyjä katseli minua, kuten pirttihirmua katsotaan: pitkin nenän vartta.

"TIETENKIN, JOS ITTE TYKKÄÄT, JA MUUTENKIN KULTA RAKKAHAISENI"...yritin ykyttää.

Magnuskaan ei sitten loppujen lopuksi puserosta ehkä OIKEIN kovasti digannu, koskapa ei sitä ottanut.

Illalla käväisimme Jurvassa poliittisessa miitingissä.

Kotimatkalla ollessamme naapuri soitti, ja käski katsoa ikkunasta ulos.

Kuusi hirveä lkuulemma öntysteli markkiemme välisellä pellolla.

Me emme tätä mykistävää näkyä nähneet.

Saviset sorkanjäljet vain tiellä todisteena, että jostain jäätiin paitsi :)

Toivotaan, että naapurin ottamat kuvat onnistuivat.

T: Kaisa von Pirthirmberg