KYLLÄ! Näette aivan oikein. Ne ovat saunanpenkkejä!

Meidän avioliitossamme on todella vakka kantensa valinnut. No mitä, kun minä olin runoleirillä oli Magnus jatkanut "KAIKKI IRTI SAUNASTA"- ideaani ( muistanette ne laudeportaat? Laitan kuvan myöhemmin tulemaan, jahka koko idea on lopullisessa kukoistuksessaan).

Magnus siis oli ottanut pesupenkit ulos oikein vanhasta saunasestamme ja hakenut maalikaupasta maalia ja sivellyt sillä penkit yltympäriinsä.

Lisäksi hän oli raahannut äiti-vainajani vanhan pöydän pihatantereelle (myös ko. saunasesta) ja maalannut samalla värillä kannen.

Olin niin iloisesti äimistynyt, palatessani leireilyltäni, että muistan fiiliksen vieläkin ja kirjoitan tähän väliin runon:

Siis kerta ja kaikkisesti rakas pupu Magnustiinini.

Nuin upeat on meillä reksvisiitat

istuskella naamakkain.

Samalla penkillä, vaikka molemmille olisi

omat penkit.

Samalla penkillä ripirinnoin , käsityksin.

Lähetyksin.

Silmät uppoutuneena toistemme silmiin.

Suut truuttuina, täynnä suukkoja.

Eivät häiritse meidän unelmoita mitkään hyttyset,

eivät sontiaiset, enempää kuin kusiaiset.

Tänä Juhannusyön syönnä

penkillä.

Sinäminä. Minäsinä.

Tänään olimme Huivin kaa Laurilanmäellä punttisalilla.

Laurilanmäki on palvelutalo, jonka kuntosali on EL:n käytettävissä määrätyin ajoin viikossa.

Menimme Huivin kanssa hieman ennen määrättyä aikaa tänä aamuna.

OVI OLI KIINNI!

Emme olleet uskoa korviamme: ei vinkunu saranat!

On tämäkin laitaa! Me kun olimme ajatelleet, että ehdimme pusertaa hien pintaan ennenkö muut tulevat.

Juoksin käytävää pitkin kyselemään aamupalanlaittajilta, että mahtaapiko punttisalin avain olla heidän hoteissaan.

Tosin tiesin tietenkin vastauksen jo ennen loihelausumistani, mutta puolustelin kysymisiäni vanhalla sanonnalla: KYSYNYTTÄ EI LAITETA!

(Hetkinen! Onko tuollaista sanontaa olemassakaan?)

Olimme ottaneet jo monta rivakkaa askelta toiselle osastolle kysymään samoja asioita, kun Huivi harrasi erään oven eteen.

" Tässähän se ovi on! Ja auki, niinku pitääkin!"

Sovimme Huivin kanssa ettei tunnusteta kenellekään, että klanuttelimme väärän oven takana :)

Olimme viikolla Magnuksen kanssa pyörälenkillä.

Kohdassa, jossa pitää kääntyä joko vasemmalle, tai oikealle pystyäkseen kiertämään sillat, kaahasi Magnus vasemmalle.

Huusin pikkukieli suusta ulkona, että KÄÄNNY OIKEALLE!

Valmistauduin antamaan pätevän selityksen haluuni vääntäytyä oikealle, mutta ukko polki niskat kryhässä jo kaukana!!!

Olin pysähtynyt ja valmistautunut kertomaan Magnukselle ystävällisesti, että tahtoisin niin mielelläni polkea oikealle, koska haluan ottaa näistä tylsämielisistä örkötyslenkeistä jotain ILOAKIN ja saada rusketusta kalvakkaalle broileri-iholleni.

Poljin siis yksin js synkkä savu sieraimista puuskuen OIKEALLE.

Jonkun polkaisun jälkeen tulin katumapäälle ja lähdinkin sotkemaan tuhatta ja sataa takaisin.

Näin Magnuksen leveän selkämyksen pieneä pisteenä edessäpäin.

Pysähdyin soittamaan, että EI VAITISKAA! MÄ TUUNKI VASEMMALLE, mutta ukko ei vastannut :(

Yksin sain veivata koko loppumatkan.

Vetelehdin matkalla ja "syynäsin maisemia" epätavallisen kiinnostuneena.

Jälkikäteen kotona , kun ensiraivokihinästä (huom. yksipuolisesti minun puoleltani) selvisi, että Magnuksen puhelimensa oli ollut äänettömällä edellisillasta lähtien.

Vapisevalla äänellä sammalsin, että sä kivikovaminen sydämetön aviomies et pysähtynyt kuuntelemaan syitä ja syvyyksiä, miksi toinen hento pikku raukka haluaisi mennä toistakautta ja etkä vastaa edes puhelimeen. Ajattele, jos olisin voipuneena maannut silta-arkun juurella avaamaton vesipullo sinistyneille huulille kohotettuna silmänvalkuaiset nurinpäin päässä?

Magnus pahoitteli tapahtunutta, mutta sanoi puolestaan olleensa hyvällä tuulella ja ajaneensa, minkä kintuista lähti Oivallaan ja riemuinneensa siitä hetkestä, kun tulee ympäri yhteen rakkaan vaimon kanssa.

" Sulla pualestaan oli tiätenki runoolijan ilime naamalla?" lisäsi Magnus myrtsinä.

Pyydettiin anteeksi puolin jos toisin ja sovimme, että jo pyörälenkille lähtiessä Letkutieltä päätämme lämpimässä yhteisymmärryksessä mistä mennään, mihin suuntaan käännytään ja kumpi polkee edellä :) :)

Perjantaina oli raamattupiiri meillä.

Tutkimme Johanneksen evankeliumia. Luimme niistä pikkupojan eväistä, eli viidestä ohraleivästä ja kahdesta kalasta.

Iloitsimme ihmeitätekevästä Jumalasta. Uskoimme asian, niinkuin se on kirjoitettu.

Kuulin aikoinaan aamuhartauden, jossa puhuja meinaili, että pikkupojan esimerkin innoittamana muutkin olivat kaivaneet eväänsä esiin " vaatteittensa kätköistä".

"Mitäs ihmettä siinä olisi ollut?" me ihmettelimme.

Jeesus teille kaikille halajamisiinne vastatkoon! Hyvää pyhän aikaa jokahittelle.

Me menemme sunnuntaina Maalahteen.

Magnus saa saarnata ja minä saan lausua runon. Lähetysrunon.

Sitä onkin nyt hyvä ruveta pohdiskelemaan ja riimittelemään.

Ei, en laita sitä tälle sivulle enää. Yksi runo per TÄKSTI on riittävä minunkin mielestäni, saatikka sitten Charlesin.

T: Kaisa von Cyckelropare