Tänä aamuna sain kongota vuoteesta kahvipöytään, jossa oli noin soma kukkapuska odottamassa. Lautaselle valmiiksi laitettu sämpylä oli jo syöty kuvanottohetkellä.
Magnus oli aamuhämärissä kuljeskellut tiluksillamme ja etsinyt kukkasia omalle murulleen, jonka otti ja kihlasi tasan 44 vuotta sitten.
Kukkavaasikin löytyi seinänvierustalta ulkoa. Ei haitannut, vaikka yksi jalka oli makeuttansa haljennut. Pysti pysyi uljaasti pystyssä.
Kuvan raamattu on minun itseni itselleni ostama kihlalahja tänään Nikolaajevitsin kaupungissa käydessäni. Se on taskuraamattu.
Oli pakko ostaa raamattu ITSELLE, kun Magnus ei enää näe niin pientä pränttiä, kun taskuraamatussa on.
Olin heti aamusta onnellinen kaikesta. Varsinkin Magnuksesta.
Enpä aavistellut silloin 44 vuotta sitten, kuinka hyväsisustaisen aviomiehen olin juuri saamassa. Ulkokuoreen olin tykästynyt jo silloin.
Magnuksen ajatukset kulkevat samoja ratoja, mitä eukkoonsa tulee, luulen ma.
Ei kai nyt kukaan viitsisi kelle tahansa ruttanalle aamutuimaan hyisessä kevätilmassa kukkia kekkulehtia?
Tänään ilahduin myös lukijakuntani yhä enenevästä määrästä : )
Kannatti näköjään aikanaan vahingossa kadottaa neljä lukijaansa tietymättömiin, huolestua aikasten päästä, missä ovatten, ja löytää taas heitit ja sijoittaa äkkiä kuvat oikeille, niille kuuluville paikoille ja SAADA HETIMITEN uusiakin lukijoitsijoita.
Tervetuloa Anna ja Katariina (moiskis, moiskis, moiskis) ja terveisiä teille entisille (muiksis, muiksis, muiksis)

Eilen olin poliittisluontoisessa ystävämiitingissä kunnantalolla.
Minun vuoroni oli viedä kahvit ja nisuset.
Leivoin suurta sukseeta saaneen styrok...rapalperipiirakan ja hain pari fleetua (nisupitkoa, tai ankkastukkia, kuten Kyröössä sanotaan) Ässästä.
Tänään olin päivällä Sana-ja rukouksen ilta-suunnittelutiimin kokouksessa kirkkoherranvirastossa.
Sain miellyttäväksi tehtäväksi kutsua yhtä Eliinaa meille tänne Kyrööhin puhumaan lokakuussa.
Tein työtä käskettyä ja lähdetin kutsun eetteriin heti tänä iltana.
Nyt jään ehkä koneen ääreen koko yöksi odottamaan vastausta :)
Sähköpostin reunaan olisi tehnyt mieleni kirjoittaa LENNÄ, LENNÄ, ÄLÄ LEPÄÄ!
Sellaisen kehoituksen minun piti aina kirjoittaa kirjeiden nurkkaan, joita sanelun mukaan kirjoitin joskus ammoin sitten, erään ystävän puolesta.

Olin siis tänään Nikolainkaupungissa.
Ensin tosin oli se suunnittelukokous ja sitten ehdin käydä Laalaan luona vielä kahvillakin.
Sain niin hyvää kinkkupiirasta, että en kuuna kullan valkeana, sinä ilmoisna ikänä ole semmosta saanut.
Pyysin, että resepti olisi valmiina paperilla, kun seuraavan kerran tavataan.
Tapaamme hyvin pian, koska taas on nuttuja kertynyt runsaasti Etiopiaan lähetettäväksi.
Starttaamme aina Laalaan kahvipöydästä postiin.

Olin tervehtimässä rakasta sukulaistani sairaalassa.
Vein hänelle sentin kokoisen pikkuisen enkelin kukan asemesta.
Osastolle ei saa viedä kukkia ollenkaan. Se on ymmärrettävää näinä heinänuhaisina aikoina.
Kävelin rautatiasemalta sairaalaan ja valitsin reitin niin, että sain ajatella kaikkia peesvärisiä nostalgisia ajatuksia siinä samalla. Kuljin pitkin nuoruuteni maisemaa.
Ajatukset olivat muuttua liiankin peesvärisiksi Tyttölyseon kohdilla. Ettenkö sanoisi ruskeiksi!
Mietokset poukkoilivat otsikossa sinne sun tänne!
Kasarminkentän ohitse onnahdellessani, muistin ne KAAMEAT pesäpallomatsit, joita oli pakko pelata sakon uhalla joka urheilutunti.
Että minä jotain inhosin, niin pesäpalloa.
Nöyryyttävää oli istua PULUPEETISSA viimeisenä, joka valittiin mihinkään joukkueeseen.
Noh..ehkä pelaamisinnossani oli toivomisenvaraa: en aina edes huomannut, että ulkovuoro oli vaihtunut sisävuoroksi. Astahdin aina myös vuorenvarmasti sivuun, kun näin sen iljettävän kivikovan stebupallon tulevan kohti : (

Rakas, mutta ihana serkkuni Elizabethy tuli myös sairaalaan ja menimme sitten Mussukkagatanille kahville.
Elizabethyltä sain kukanplanttuja ja VALKOVUOKON juuripätkän kahdella lehdykällä.
Juuripätkylän kätkimme Magnuksen kanssa mullan alle. Sellaiseen paikkaan, joka aivan huutaa valkovuokkoja rinnuksilleen. Näen jo itseni siemailemassa kahvia valkovuokkojen seassa ja katselemassa, kuinka Magnus kitkee juurikaspenkistöä.
Loput kasvit istutan sitten, kun tarkenee ilman toppapöksyjä pyllistellä.

Huomenna illalla on kokous seurakuntatalolla. Siitä raportoin tulevaisuudessa ja muustakin kaikesta MIELENKIINTOISESTA ja VIVAHTEIKKAASTA töpöttämisestä täälä Vähällänevalla.
Rukoilen teittien kaikitten puolesta!
Varsinkin muistan heitä, jotka sairastavat.
Rukoilen myös erikoisesti murkkuikäisten puolesta.

T: Kaisa von Argmurkålder