Tässä kotikuntosalini kokonaisuudessaan.

Olimme tänäaamuna Huivin kanssa Laurilanmäen kuntosalilla.

Se tavanomainen sali on kesälomalla :(

Toivottavasti meitä, jotka haluaa lihaksiaan läiskytellä kesälläkin löytyi niin monta, että soittavat salille.

Kyllähän tuo Laurilanmäkikin menetteli. Olivat laitteet vain niin pikkuruisia, että meikäläinen, kun päälle hyppäs, ei näkynyt koko önälettä.

Voi tietysti olla, että MINÄ olen suuri ja laitteet normaaleja.

Huivilla ei ollut mitään tuskaa, mutta minä olenkin yhtä, kuin KOLME Huivia.

Aina se kuntosali kumminkin kotiolot voittaa. On paljon kivempi veivata jotain kuntopyörää, kuin kulkea niskat krykyssä pölyimurin perässä.

Joka kyllä sekin homma oli tehtävä, kun oli kuntosalin jälkeen vähän vedellyt henkeä.

Kuntoilusta puheenollen, pyöräilimme taas sen 16 kilometriä eilen Magnuksen kans, ja täytyy sanoa, että se oli MELKEIN kivaa.

Magnus osasi valita reitin niinpäin, ettei se jokaista hermosolua krassaava tuuli ollut vastaan ihan koko aikaa.

Tunnin lenkistä melkein 15minuttia tuntui ihastuttavalta.

Minä joudun pyöräilylenkillämme aina lutkuttamaan litratolkulla vettäkin aina, kun pysähdymme.

Magnus ei juo ollenkaan.

" Ei silloonkaan, ku kouluhun poljettiin kolomattakymmentä kilometriä joka päivä, mitää juatu!"

Se on totta!

Meikäläinenkin kun lapsena (yli puolivuosisataa sitten) aamulla lähti Appuralle uimaan, niin eväänä oli joskus pullo maitoa tai limskaakin oli vain pari kertaa kesässä, niin ei tuon juomisen kanssa vouhkattu ollenkaan.

Sen verran varmaan kulahti merivettäkin kitusiin, että en kuitenkaan muista janoa kärsineeni.

Kuivalle maalle kun nousi kahdeksan tunnin pulikoimisen jälkeen, niin hivenen pakkasi keinuttamaan.

Aikuiset eivät murehtineet, vaikka vasta illansuussa rannoilta palailtiin.

Tosin aina oli kyllä naapureita ja kylätuttuja, jotka varmaan silmällä meitä kakaroita pitivät.

Ties, vaikka olivat ihan sopineet siitä!

Olimme tänään illan suussa saunassa. Magnus oli päivällä pessyt koko pöksän ulkoa ja päältä ja sauna tuoksui puhtaalta.

Vihta oli myös tehtynä ja sekös myöskin hunajoi suloiselta.

Vastalla mäiskiminen on kesäsaunomisen MUST!

Keskustelimme samalla uudesta projektistamme.

Uusin projektimme on KIRKON rakentaminen plantaasillemme!!!

Kaikki projektimme ovat lukijoitteni muistinvirkistämiseksi seuraavanlaiset : a) vilpola, b)uima-allas (ainoa toteutunut projektimme. Muistanette sen sinisen plastiikka-ammekkeen Vilpolan viekussa?) c)tekokaivo, d) kaarisilta, e)hernekepit ja f) kirkko (ruotsiksi kyrka).

Magnus meinaili, että ee kohta, eli hernekepit voivat myös toteutua piakkoin.

Tähän viimeisimpään projektiimme mennäkseni, niin...

Meillä on pihanperällä vaaleita tiiliä kasa ja ihmettelimme tässä päivänä muutamana, mitä niillä tekisimme.

Magnus sanoi, että niistä pitääs tehrä joku rati, mutta mikä.

Illalla lukiessani jotain valtakunnallista aviisia osui silmääni kirjoitus, jossa kerrottiin, että Paavo Väyrynen on rakennuttanut itselleen kirkon.

Siitä paikasta pinkaisin Magnuksen luo ja kerroin, että nyt tiedän minkä RATIN me niistä tiileistä teemme.

" KIRKON!"

" No se onki viälä puuttunu tältä markilta", sanoi Magnus ja jatkoi:

"Sille pitää olla rakennuslupa.

Kaikelle pitää olla rakennuslupa. Jäniksen kopillekki, jos vähä paisutellahan asioota".

" Helpostihan kirkolle rakennuslupa irtoaa", sanoin ja aloin jo suunnitella julkisivua.

Sisälle tulisi pikkanen hylly, johon tulisi pitsi reunaan, ikkunat molemmille seinille niistä vanhoista kansakoulun akkunoista ja kattotiiliä on liiterissä ja lautoja saa lautakaupasta. That`s it!

Kerrankin olisi sellainen kirkko, joka olisi aina puolillaan ihmisiä. ( Sinne mahtuisi neljä aikuista).

Minä ja Magnus olisimme vakio kirkkovieraat.

Magnus sais saarnata ja minä saisin määrätä virret :)

Meillä on ollut tosi hauskaa projektiemme kanssa. Toteutumiset ovat asia erikseen.

Magnus sitäpaitsi sanoi, että perustus pitää olla kunnollinen ja sanoi vielä, että siinä kohorin on kalliota, johon olin pytinkiä suunnitellut ;)

Huomenna on minun vuoroni olla pyhäkoulun opena.

Kesäpyhäkoulu on hieno keksintö.

Lapsena kävin pari kertaa pyhäkoulussa minäkin.

Koulunkäynti loppui, kun koiramme ei saanut olla mukana. Olen sen varmaan jo kertonutkin.

Minä olen sanonut pyhäkoululsille, että lemmikkejä saa tuoda mukana (paitsi ei mielellään anakondia).

Erittäin rakkain terveisin ja teitä kaikkia siunaten (jos teitä kaikkia yleensä on).

T: Kaisa von Vihtansberg (os. von Vastansblom)