Edellienä sunnuntaina hovikuvaajani Magnus istui valppaana kamera ladattuna ja sormi kameran liipaisemella koko illan ilmeisesti (kts. alakuvaa) saadakseen kuvan minusta todistamassa uskostani Jeesukseen pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi komeimmassa kirkossa.Tuo alttaritaulu on Edelfeltin maalaama ja on nimeltään " Paimenten kumarrus", joka puolestaan on koko läntisen pallonpuolikkaan kaunein alttaritaulu.
Tänään olin kirkossa täälä Isossakyrössä jakamassa ovella laulunsanoja ja Pyhäkoululehteä kirkkovieraille.
Oli perhejumalanpalvelus ja kirkkoon soljui niin paljon kirkkovieraskansaa, että laput lähti loppua!
Ihmettelin sitten jumalanpalveluksen aikana iloisena sitä väenpaljoutta kirkon viimeisessä lyhyessä, pikkaraisessa penkissä. Lapsien äänet olivat musiikkia korville ja lapsikuoron laulamat ihanat laulut hieroivat tulehtunutta sieluani parantavasti.
Kirkosta lähdimme seurakuntatalolle syömään jauhelihakeittoa ja juomaan kahvia ja mehua.
Missään ei keitetä niin makoisaa jauhelihakeittoa, kuin Isonkyrön seurakuntatalon keittiössä.
Ennen, kun äitini ja anoppini vielä elivät sai yhtä hyvää soppaa, mutta siihen se tyssäs.
Noh, en kyllä ole kovin monissa eripaikoissa ko. keittoa saanut, joten minulla on kyllä varaa antaa periksikin mielipiteissäni.
Voin kyllä tulla soppia maistelemaan, jos kutsut kuuluvat. Tähdennän kyllä, että kilpailu tulee olemaan kova.
Magnus on kolme päivää ollut S-joella Areenassa jakamassa KD-mällejä (siis kara-sellaisia) ja myymässä erilaista käsityötavaraa ja kuten muistanette, kaikenlaisia piirustuksia myös!
Niistä piirrustuksista yksi tosiaan varattiin vauhdista ja YHDEN osti paikan paikanpäällä eräs pikkutyttö. Muut taideteokset ovat sitten köökkimme puusohvan päällä odottamassa seuraavaa VAALItyörupeamaa.
Tuo edellämainitsemani pikkuinen tyttönen oli kuulemma kauan ja hartaasti katsellut MIRRI-tauluja.
Oli lähtenyt poiskin välillä, mutta palannut jonkinajan kuluttua vitonen kädessään ja varmasti ja päättäväisesti osoittanut ISOSISKOMIRRI-taulua.
Minua siunasi ihan mahdottomasti kuulla Magnuksen kertomana tämän "alan asiantuntijan" katselu ja valinta.
Se antoi intoa jatkaa tällä kuvataiteilijan kuoppaisella, mutta hyllyvällä polulla.
Uutta intoa antoi myöskin Even Naistenkesken-illan kuulijakunta lauantaina kuunnellessaan ja eläytyessään runojeni kuuntelemiseen. Sellaista sökseetä harvoin saa tuta, kun Kukkulatiellä minä sain.
Oli ihana ilta kaikenkaikkiaan. Ihanat ylistystanssit, hyvät puheet ja makoisat tarjoilut.
Missä kaksi, tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä, sielä Hän on luvannut olla mukana :)
Meitä oli parikymmentä ainakin. Ilo oli käsinkosketeltavissa.
Tänä aamuna oli meikäläisen fiilikset sitten vaihteeksi taas nollalukemissa!
Aamusella, kun lueskelimme Magnuksen kanssa kammarin puolella Raamattua, koikkelehti komeanruskea hiirulainen kamarinkynnyksen lähellä hellan vierustalla. PARIN METRIN PÄÄSSÄ SIIS!
Koko siihenaamuinen elämäni romahti säpäleinä lattianrakoon.
Ai, vai on liioittelun tuntua ilmassa?
Voin vakuuttaa, että ilmaisu oli LIEVÄ todellisuuteen verrattuna.
Lähdin ääneen vollottaen yläkertaan.
Magnus huusi perään, että maailmassa on kaikenlaasia elukoota. Joissakin paikoissa on norsuja ja täälä peltojen keskellä hiiriä.
"MINÄ EN KESTÄ NOITA HIIRENPASKIAISIA KEITTIÖSSÄNI, ENKÄ MISSÄÄN! NORSUTKIN MENETTELISIVÄT PAREMMIN".
Sitäpaitsi tuntuu olevan oikein röyhkimyshiirisukupolvi menossa.
Muina vuosina ovat mokomat pippurisilmät ymmärtäneet pysyä komerotiloissa ENNEN KILLERIKUOLEMAANSA, mutta nyt pränkäävät jo melkein samalle tuolillekin.
Seuraavaksi varmaan tulevat ruokalautasen viereen snoolaamaan perunamuussia ja makkarasoossia viikset vipattaen :(
Huusin Magnukselle, että LÄHTÖLASKENTA ON ALKANUT!!!
Varmistin vielä, että KAUPUNKIINMUUTTOLÄHTÖLASKENTA!
"Siälähän sä rääyit, kun oli niitä sokeriöpelöösiä sielä kerrostaloasunnossa!" muistutti Magnus.
Oli, miten oli, mutta nyt Letkutielle hankitaan sellainen arsenaali hiirien giljotiineja, että jokainen sisälletunkeva viiksivallu on äkkiä entinen.
Huomenna aloitan kuntosalin jälkeen taas runojen rustailun. Tosin runollisuus on ollut ainoa tunnekirjo, joka on tyystin ja täydellisesti loistanut poissaolollaan meikämantan päänupissa aamusta lähtien :(
Kuitenkin, kaikesta huolimatta:
Virsi 378, ensimmäinen säkeistö:
Kaitse Jeesus paimen hyvä,
laumassasi minua.
Eksyvä ja erehtyvä olen ilman sinua.
Luonasi saan turvan parhaan,
auta, etten koskaan harhaan
läheltäsi joutuisi, laumastasi luopuisi.
T: Kaisa von Mossabackavägäng
7 kommenttia:
Tulin tosi liikutetuksi tästä postauksesta. :)Snif.
Ihana pieni ihminen ymmärtää taiteen päälle <3
Onnittelut myydystä taulusta ja varauksesta ja onnea seuraaville!
Vaikka tänään onkin kansainvälinen eläinten päivä, niin empatiani ovat täysin sinun puolellasi. Kutsumattomat hiiret ja myyrät tms. eivät ole ilo kodin seinien sisällä, eivät edes seinien välissäkään. Ilmojen viiletessä alkaa, nääs, meilläkin kuulua rapinaa väliseinässä,.... myyrä...
Ja kissa on hepulissa rapinoiden takia.
Siunausta viikkoon; - rukoillaan ja luotetaan, että kuulemme Hyvän Paimenen, ainoan oikean paimenen äänen, emmekä eksy. Aika on aika paha ja paimenia monenlaisia...
Nurkkalintu
Meilläkin olisi tilausta kissille, mutta Magnus on allerginen mirreille ja koiruleille :(
Jos kissaa voisimme pitää, niin eivät hiiret varmaan ainakaan näköetäisyydellä hilluisi!
On totta, että aika on paha.
Tärkeätä on, että joka päivä luemme Raamattua.
Tänään juuri luin Matteuksen evankeliumista, kuinka Jeesus sanoi paholaiselle, että KIRJOITETTU on...jne, kun paholainen kiusasi Häntä.(Matteus 4 4-11 )
Siunausta sinulle :)
Minäkin kovasti ihaillen katselin noita sun taulujasi. Jospa joskus jossain kohtaisimme - siis taulut ja minä - niin saattaisinpa vaikka ostaa päräyttää jonkusen.
Mutta mulla on sulle vankka apu tuohon hiiriasiaan. No, ensin on tietenkin kerrottava, että kun minä vielä asuin lasteni isän kanssa samaa asuntoa ja olimme naimisissakin, ja olin lasten kanssa yksin kotona, niin eiköhän hiiri juosta vipeltänyt aivan jalkojeni juuresta. Ja vielä keskellä päivää. Eihän siinä muuta voinut tehdä kuin nousta pöydälle seisomaan ja kirkua kimeästi. Niin kimeästi, että ihan itseäkin hävetti. Tuota juttua lapset vieläkin kertovat.
Niin se apu hiirihommiin on aivan saletti ja tässä sen nyt sulle kerron. Esikoisen iso eläinperhe on taas lisääntynyt 7:llä kissanpennulla, juuri on päästy edellisistä 8:sta eroon. Elikkä pikkuinen ihana kissimirri sinne Letkutielle, niin eikös hiiret ala kummasti vähentyä teidän keittiöstä ja muualtakin talonkulmilta. Ja kissasta on monta muutakin hyötyä. Se lämmittää syliä mukavasti ja on muutenkin mukava kaveri. Mulla olis ihkasen varmasti kissa, jos vain voisin pitää. Yritinkin antaa kotia tyttäreni kissalle toista vuotta sitten, mutta se loppui kaameaan yskään. Mutta minä suorastaan rakastan kissoja. Sellaisia tavallisia ja mieluiten harmaita kissoja. Ei mitään siiamilaisia tai muita karvattomia kissan korvikkeita. Elikkä otahan tästä hyvästä neuvosta vaari ja varaa kissasi ajoissa, niin saat sen joululahjaksi Magnukselle. Siinäpä vielä yksi oiva syy ottaa kissa - joululahja ja aivan ilmaiseksi, sen kun hakee.
No niin, joudun tässä hetimiten perumaan hienon hienon tarjoukseni, kun luin Magnuksen olevan algeerinen ihanille kissoille. Vahinko!
Ymmärrän hyvin muuttoaikeesi hiiren takia. Itsekin seisoin tuvan penkillä nuorena neitona, kun hiirulainen hääräsi viiden metrin päässä keittonurkassa kohonneen lattiapellinnurkan alla. Se oli yhtä naurettavaa kuin jos norsu nousisi penkille kiljumaan, kun meikäläinen hiiviskelisi toisessa päässä huonetta.
Hiirissä ei ole mitään muuta mainiota kuin että ne eivät ole rottia.
Veljeni kertoi menneensä kaverinsa luo kerrattain. Sanoi, että kissan kokoinen rotanroikale otti aurinkoa puupinon päällä. Veljeni meni sittemmin tuhoamaan otuksia, joita löytyi enemmänkin. Yäk, kun ajattelenkin moisia.
Herra siunatkoon sen kissitaulun pikkutytön luona. Uskon, että jokainen taulusi löytää sopivan kodin.
Siunausta runo- kirjoitus- ja kuvataideurallesi. Iloa päivääsi, Kaisa von Moskilleri
Hellevi
Meillä on tuossa naapurissa joka vuosi monta pikkukissiä, toinen toistaan suloisempia, joista saisi vain valita söpöisimmän ja kantaa kotiin.
Mutta kun ei, niin ei :)
Magnuksella alkaa heti NOUKKA valumaan ja silmät punoittamaan, ynnä henkeä ahdistamaan.
Ensi keväänä, jos Luoja suo, meillä on varmaan taas runoleiri, niin otan "taideteoksia" mukaan, elleivät sitten suuren kysynnän vuoksi ole päässeet loppumaan ;)
Pau
Naulankantaan osuit, mitä hiirten suhteessa rottiin tulee :(
Olen jotenkuten toipunut tuosta PIKKU episodista.
Killereitä on nyt viritelty sinne sun tänne, joten toivottavasti hiiret pian ymmärtävät yskän.
Kiitos ihanista siunauksentoivotuksista Pau!(sydämenkuvajainen).
Sinulle myös siunausta kaikkiin toimiisi ja kirjoituksiisi (pystypeukalokuvajainen).
Lähetä kommentti