Haikeaakin haikeampi kuva liiterimme nurkalta.
Kuvanottohetkestä ei ole niin mahdottomia aikoja, mutta kuitenkin moni asia on muuttunut. Krassit esimerkiksi ovat nyykähtäneet.
Ilokseni huomaan, että jotkut asiat sensijaan ovat pysyneet MUUTTUMATTOMINA. Lapio ja harava ainakin ovat tismalleen samassa asennossa tälläkin hetkellä.
Tietynlainen vaimeahko surumielisyys iskee mieleen, kun katselee kesäkuvia. Ah niitä hikihelmiä, jotka norona juoksivat otsaluuta pitkin! Voih niitä suloisia paarmoja, jotka naukkasivat käsivarresta palan ja lennähtivät puun oksalle lounehtimaan saalistaan!
Kaihoilu kestää minulla ainakin vain hetkisen.
Alan nimittäin suunnitella Joulua heti, kun ensimmäinen keltainen lehti tipahtaa puusta tantereelle.

Maanantaina olimme Nikolainkaupungissa Magnuksen kanssa. Hänen hoidellessaan asioitaan menin minä Asevelikylään.
Varasin Catherineltä jouluksi heidän kammarinverhonsa meidän köökinikkunoihin. Mainitsin vielä tarvitsevani niitä HYVISSÄ AJOIN.
Verhot ovat kauniin punaiset ja sopivat tismalleen meidän aakkunoihimme. Laitan valkoiset pitsikapat niiden seuraksi, joihin kiinnitän nuppineuloilla paperisia lautasliinamansetteja (!) Ostin niitä jostain myyjäisistä melkein 20 vuotta sitten.
TULE JOULU KULTAINEN!
Pelasin myös samaisella kyläilykerralla Joonathamin kanssa "hirsipuuta".
"Eikö ny muunlaasta peliä ollu pelattavana, ku hirsipuu?" kauhisteli Magnus.
Itsekkin hiukan vieroksun tuon hauskan pelin nimeä. Pelatessamme piirsin aina uuden tukipuun hirsipuuhun, jos Joonathan ei osunut kirjainarveluissa oikeaan, sillä millään en voinut ajatella valmista hirsipuuta!!!
Jälkeenpäin, yön hetkinä , keksin uuden systeemin: hirsipuun asemesta piirretään talo, jossa on ikkuna, johon tuikataan aina kalteri, jos ei arvaa oikeaa kirjainta.
Nimenkin muutin mielessäni HIRSIPUUSTA FÄNGELSEKSI.
Myönnän, että vähän kolkolta kaskahtaa sekin nimi, mutta on ehdottomasti parempi, kuin hirsipuu.
Vierailun aikana huomasin myös, ettäLyllan vaikutti, jos mahdollista entistäkin viisaammalta. Kuinkahan ylettömän fiksu seropi siitä tuleekaan?
Sitä käyvät ihan naapuritkin taluttelemassa ja kehumassa :)

Tiistaina karautin Östermyyran Ylistaroon kirjoituspiiriin.
Meillä oli "kotitehtävänä" kirjoittaa yo-aine. Meille annettiin tämänvuoden aiheet ja niistä sai kukin valita mieleisensä.
Minä valitsin BLOGGAAN- SIIS ELÄN ;)
Kaikki sanoivat, että ÄLLÄ olis aineesta tullut, että paukahti.
Myös muut kahmivat älliä kirjoituksillaan. Hyvä me!

Eilen tein ensimmäisen kävelylenkin sitten viime syksyn!!!
Kesällähän ei kukaan kuolevainen jaksanut kävelylenkkeillä. Pyöräillä juuri ja juuri ja mukana piti olla parinlitran vesipääläri.
Otin siis reippaasti liiterin nurkasta sauvat, putsasin ne hämähäkinseiteistä ja eikun menoksi. Mitään paikkaa ei kolottanut kepittelyn aikana, joten pakko kai on mennä taas huomenna :(
Olen ottanut jaloksi päämääräksi suorittaa jonkunsortin liikuntaa kuutena päivänä viikossa.
Tänään suoritin kahdensortinliikuntaa. Nimittäin aamulla kuntosalipunnerrusta ja nyt illalla ZUMBAA.
Olen hionnut siis solkenaan aamusta lähtien. (Magnus lämmitti minulle nimittäin saunankin iltapäivällä).
Zumbasta tultuani söin kaksi tonnikalanäkkileipää ja yhden buranan.
Menen kyllä zumbaan ensiviikollakin. Laitan kinttuihini lipoisat tossut syystä, että nyt, kun käskettiin pyörähtämään ympäri KUMMITERÄVALKOPOHJALENKKARINI pysyivät tiiviisti paikoillaan ja muu röpi nuljahti ilkeästi, kuin tylsä korkkiruuvi.
(Siitä syystä ahdisti sitä buranaakin nielemään).
Käskettiinpä myös heiluttamaan LANTIOITA siinä zumban tuoksinassa. Huomasin, että kivettyminen oli edennyt jo pitkälle: meikäläisellä huiskuivat ainoastaan olkapäät :(
Nyt lopetan tämän urheilullisen raporttini tähän, mutta kehoitan vielä lukemaan virrestä 321, säkeistön numero 4

Me rukoilemme nyt
apua sinulta,
kun meidät lunastit
verelläs kalliilla.
Vie palvelijasi
pyhien autuuteen,
iäiseen elämään
luoksesi taivaaseen.
Rauha ja siunaus
suo valituillesi,
kansasi pelasta,
vie lepoon luoksesi.

T: Kaisa von Zumbstrålesjö

Ps. Killerit ( Magnuksen mukaan KILLERÖT) ovat paukkuneet öin ja päivin.
Magnus on yölläkin saanut köörätä yhtä viiksiniekkaa ulos.
Minä kiljuin, että en voi nukkua samassa huoneessa hengettömän hiiren kanssa, jos on vaikeaa hengellistenkin kanssa.
Yök, örk, örk, örk...
Menen huomenissa täydentämään KILLERÖ arsenaaliamme :(