Täältä taas meikäläinen antaa elonmerkkejä itsestään.

Tänään ei ole tarvinnut napsia lääkekapsellejakaan, sillä siivolla, kuin mmuuten viime aikoina, joten arvelin, että on syytä terästäytyä.

RIIPUTUSSIDE on edelleen kädessä, mutta sormet tuntuvat pelaavan.

Yhden mukanatulleen ohjeen mukaan siteen saisi poistaa nyt,mutta toinen ohje neuvoo, että viikko vielä!

(Joulunalustehtävät huomioonottaen noudatan ehkä ensimmäistä oorteria).

Toivotan ihan kaikista ensimmäiseksi Usko Peltolan tervetulleeksi lukijajoukkooni!!! Kiitos mielenkiinto-osoituseleestä ja siukkista (siunausta, suom.)kaikille kahdellekymmenelle muullekin.

Olette oikein arvokkaita minulle ja nostatatte ajatus- sopukoissani mieluisia väreilyitä.

Iloinen kiitos myös paranemis-toivotuksista kommenttiosastolla :)

Ne ilahuttivat kovasti terveen olkavarren puolella sykkivää syöntäni!

Kiitos myös esirukouksista, joita puolestani on runsaasti Herran puoleen huokailtu.

Nyt sitten seikkaperäinen tilannekuvaus kaksiviikkoa sitten tapahtuneesta:

Olin hyvissä ajoin ja kaikessa rauhassa valmistautumassa hääjuhlaan, johon minua oli pyydetty lausumaan hääparille runo.

runopaperi oli viikattuna laukkuun ja sitä oli luettu moneen kertaan etu-ja takaperin, että kaikki sujuisi kauniisti ja sujuisasti. Kauhea jännitys oli jo päällänsä, mutta sitä vastaan en osaa harjoitella :(

Koska aikaa oli siis kosolti ja suihkussa käytynnä, juoksaisin vinttikamariimme aikomuksena ripustaa joulutähti makkariimme sätimistä antamaan.

Jatkoroikka kädessä otin askeleen suuntaan ja toiseen ja silloin....silloin kaatua rojahdin suorilta kintuilta lattialle.

Seurauksena rysäyksestä oli, että oikea olkapää otti ja nuljahti sillekuuluvasta kuopasta sen reunalle.

Oikein ei paljon viitsisi muistellakkaan enää mokomaa :( , sillä kyllä se niin tympeetä oli.

Tympeetä oli myös huomata, kuinka surkea potilas sitä on.

Toisille sopii kuin nenä päähän adjektiivi URHEA, meikäläiselle siis , kuin nyrkki silmään SURKEA :(

Pyörrytti, itketti ja pelotti (kahta ensimmäistä en tosin tehnyt, vaikka kuinka meinas).

Magnus tilasi ambulanssin.

Ambulanssihenkilökunnan saapuessa minuun oli jo ehtinyt iskeä myös jänis-syndrooma!

Tämä syndrooma on iskeskellyt pitkän elämäni aikana aina silloin tällöin, häipyäkseen sitten taas johonkin taka-alalle kytemään.

Kaiken aikaa etsien pienintäkin tilaisuutta esiin singahtaakseen. Lapsena minulla oli syndrooma jatkuvasti päällänsä. Muistan sen vertahyytävän selvästi. Uskon ja pelkään, että se pullehtii taas täyteen voimaansa viimeistään vellitalossa :(

Jänissyndrooma= kuvitella, tai TOIVOA olevansa jossain muualla, paitsi siinä kussa on. Ylenmääräinen halu olla ikäänkuin "puskassa," kuin jänis pakkasella.

KUULIN kyllä, kun kyselivät ambulanssin miehet, mitä lääkitystä käytän., mutta syndrooman takia en katsonut sen koskevan minua.

Magnus sanoi, että sillä ( siis minulla) on vähä huano kuulo ja, että sei (siis minä) syä muuta ku kalakkitapletteja!

"Siis ei mitään muita lääkityksiä ole päällänsä?" ihmettelivät ambulanssilaiset ja katselivat epäröiden muhkeaa potilasta (siis minua).

"Varmaan ajattelivat minun tarvitsevan verenpaine, "kusi",-kolesterooli,- ja sokeritautitabletteja", ajattelin syndroomanhuuruisilla aivoillani.

(Jänissyndroomaan kuuluu kaikkinainen LUULEMINEN myös, ja muka "TIETÄMINEN").

Jänismäinen ajatteluni jatkui.

Silmät ummessa mietin, kuinka nuhjaantunut aamutakkini sointui katkaistuihin sukkahousuihini? Entäs sierettyneet alushousut ja liian pienet ent. valkoiset bröstliivini?

Jänissyndrooma syveni ja kipu koveni.

Olo helpottui, kun kädestäni onnistuttiin löytämään SUONI, johon tuikattiin kipulääkettä. Suoneni kiemurtelevat syvällä lihasten ( jänissyndroomalisittain: LÄSKIN) alla kuulemma.

EI SE MITÄÄN! ANTAA TULLA VAAN! KYLLÄ TÄMÄ JÄNIS KESTÄÄ!

Matkalla lasarettiin kysyin ystävälliseltä ambulanssimieheltä voisiko hän laulaa jonkun joululaulun?

Olisi laulanutkin tämän Sylvian joululaulun, mutta sanoi, ettei osannut sanoja.

Sairaalassa minua kuskattiin käytäviä pitkin pyörätuolilla.

Maailman pinimmällä pyörätuolilla.

Voin vannoa, että siitä ei näkynyt mitään minun altani. Minä sensijaan SÄKENÖIN koko komeudessani sen näkymättömän päällä. Nuhjutakkini repsotti auki. Käsivarsi oli sentään vielä kiinni vahvoilla lihassäikeillä. Pidin silmiäni kiinni, kossyndrooma jatkoi otettaan niinkin voimallisesti.

Se lientyi vasta, kun Magnus talutti minut autoomme. Kaikki varret olivat kohdillaan ja troppiresepti auttaisi sitten muuhun.

Siis loppu aika hyvin, kaikki aika hyvin.

Podettu on siis kaksi viikkoa, jona aikana Magnus on ollut aika lujilla.

Ei niinkään jouluvalmistelujen kanssa, kuin potilaan kanssa.

Hohhoijaa!

Kysyin tänään, että JOS oisi tiennyt (Magnus siis) 44 vuotta sitten, kummosen eukon kanssa sitä olemattomat hyntteensä yhteen lyöpi, niin olisiko lyönyt?

" Ei epäälystäkään!" sanoi Magnus voidellessaan Keijua välipalaleipäni pintaan.

Minulla sensijaan nousi epäilykset, että onko tollasta olemassakaan?

Sain myös aikanaan poliklinikkalaskun, joka oli ihan oikein. Laskun mukana oli myös selostus tapahtumien kulusta, joka ei ollut ihan oikein.

Selosteessa oli kohta, jossa luki: Kuulo huono monivammojen pohjalta.

Siis...hetkinen.

Magnus ei ollut muuta sanonut, kuin että SILLON HÄJY KUULO! Monivammoja ei päähän ole onneksi koskaan osunut, eikä muuallekkaan, mitä nyt tämä käsi!

En tiedä, kuinka olisi reagoitava tuohon selosteeseen? Antaisiko olla ja laittaisi jänissyndroomavaihteen päälle?

Lisäksi selosteessa kehotettiin varomaan ULKOROTAATIOTA kuusi viikkoa.

En voinut Magnuksellekkaan esittää sen tarkoittavan siivousta, tai keittämisiä, koska teemme niitä sisätiloissa näihin vuodenaikoihin.

Laitoin Keltaille viestin ja kysyin MITÄ mun oikein pitää varoa ja kavahtaa? ( Keltai on lääkäri ja tietää näistä rotaatioista).

No, käden vimmattua pyörittelyä pitää varottaman selitti Keltai, kun rookattiin.

Hyvästi zumpat ja jumpat vähäksi aikaa siis.

Eilen Magnus paistoi lanttu-ja porkkanalaatikoita. Huomenna lupasi pyöritellä lihapulleroita.

" Siivuamisen mä jätän viimetinkahan", se sanoi.

Ei minulla ole siihen ristiturvan koputtamista. Niin minäkin olisin tehnyt.

Hyvää kaikkee kaikille ja iloitaan Joulusta, joka tulee aina, vaikka olis mikä :)

T: Kaisa von Landehare

Jouluevankeliumi Johannes 3luku, jae 16:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä".