..







Tähän alkuun laitan taas sieluni silmillä otetun valokuvan, koskapa se toinen läppärimme on edelleen tilttissä (tosin jo korjaajan käsissä).
Ylläolevan valokuvan nimi on "LUMIKONPOIKANEN, JOKA ON EKSYNYT HANKEEN, MUTTA JOKA PIAN LÖYTÄÄ PESUEENSA VIEREISESTÄ KINOKSESTA"
Jahka kuvakoneemme saadaan ehoksi, laitan mielenkiintoisia kuvakulmia pihamme eri kohteista (hankeen jäänyt kirves, lumilastissa oleva kottikärry, hangen alla kurkistelevat puuklapit jne.) oikein sarjakuvana taas.
Edelleenkin käteni on kipeä.
Muistanette, kuinka viimebloggauksessani tuskaisena näpyttelin kysymyksen, pitääkö olkavarressa viikkojenkin jälkeen olla kuumennetun naskaslin verisissä jänteissä pyörittelyn tuntu?
Noh, nyt sain vastauksen viime torstaina: ei pidä!
Menin lihas-ultrakuvaukseen (!) siis torstai aamusella ja kuvaushuoneeseen astuttuani lihasultrakuvauslääkäri kysyi, että onko teille mainittu, että olkavarressa murtuma on?
Ellen olisi seissyt tukevasti, olisin taas kaatunut.
Sanoin synkeänä, että minulle on sanottu kahden kuvanoton (a: ennen olan paikalleen klunksauttamista b: jälkeen klunksauttamisen) jälkeen, että murtuia ei ole.
Koko ultrakuvauksen ajan minulle sitten meinasi iskeä päällensä monen moista traumaa.
Poislähtiessäni kysyin huulet sinisenä uä-lääkäriltä, että MISSÄ SE MURTUMA ON?
Tyhmä kysymys, mutta ajattelin varmaan, että pakkohan sen murtuman on olla jossain muualla, kun ei kerran röntgenvalokuvassa pistänyt silloin lääkäriä silmään.
"Tuossa! Tuon kuuluisi olla tässä ja nyt se on tuossa.", lääkärin sormi viisoi näyttöpäätteen pintaa.
Täytyy sanoa, että mielestäni minäkin, joka ei pahemmin ole tutkaillut, kuin joulukinkun kypsynttää uuninluukun läpi ja vähän blogeja lueskellut ynnä pankkiasioita koneilla hoidellut työkseen ja vapaa-ajalla, NÄIN selvästi, että sen ja sen toisen välillä, OLI HORKAMA :(
Muuta ei tarvittu.
Murheellinen suurkimussyndrooma iski paskaisen tiskirätin lailla puleeratulle naamalleni.
Se pääsi iskemään siitäkin syystä niin äkkiarvaamatta, koska aika kaatumisesta tähän päivään saakka ei ole ollut vapaa YHDESTÄKÄÄN kärsimästäni droomasta.
Vanhojen luuskien luista ei kanneta enää mitään huolta! Olkoon murtuneita tai näennäisesti ehjiä SO WHAT? SEURAAVA LUUSK...POTILAS!
Menin omaan pikku terveyskeskukseemme suoraa, vaikka puhelimitse pitäisi aikoja tilata.
Ei oikein olisi ollut lääkäriaikoja, kun ovat sairaslomalla ja...
"MULLA ON OLLUT KAKS KUUKAUTTA OLKAPÄÄSSÄ LUUT SEKASI JA YHTÄÄN EN ENÄÄ JAKSA OLLA JA TAPLETIT EI OO AUTTANU JA MÄ OON TYMPÄÄNNYKSIS JA LÄHIN MÄINEN (Magnus) RUPEE OLEMAAN KANS AIKA VAKAVAA POIKAA JA ...
Sain lääkärin seuraavaksii päiväksi :)
Lääkäri lupasi laittaa pikalähetteen lasarettiin. Sitä nyt odottelen "innokkaana".
Sain myös uusia särkylääkkeitä. Niitä saa ottaa yhden päivässä. Huomasin, että minun ei tarvitse ottaa sitäkään. Buranaa (joka sekään ei vaikuta mitään) saa sentäs edes ottaa USEAMMAN päivässä. Tulee tunne, että jotenkin pystyy hoitamaan tulehtunutta kruppiaan.
Jos istun lepolassessamme Elitzabethyltä saamamme fleeceviltti niskassa, ei kipu tunnu.
Tietenkin myös AIKA parantaa haavat, mutta en tykkää jos käteni jää tälläiseksi: luun sirpaleita sielä sun täälä. En saa nostettua kättäni liioin surkeeta vaakatasoa korkeemmalle ja sekös ottaa luomuläppäriin. En saa yhdellä kädellä harvaa hiuskuontaloani MÖYHEÄN näköiseksi :(
Kuten luette, murheet ova toisilla toiset, yksillä yhdet.


Poliittinen ja ontuva blogiruno, kirjoittanut Kaisa J. :

Isänmaa

Minä olen tyytyväinen isänmaahan.
Suomeen, Finlandeen.
Kyllä tämä oli äidinkin maa ja veljen.
Lisäksi myös mieheni maa ja lapsiemme maa.
Myös heittin lapsiensa maa
ja yleensä sukulaisteni.
Sukua on aina tietysti kyllä muissakin
isänmaissa.
Sverige, Austraaalia ja niin edelleen.

Täältä on menty ja tänne on tultu.
Sitten myös isänmaani on
naapureitteni maa,
ei kylläkään kaikkien.
Tänne on tultu muistakin isien ja äitien maista
ja luultavasti tullaan tulemaan.

Hyvähän täälä on elellä
ja täälä saa valittaa.
Sanakin on vapaa.

Joku muu voi olla muuta mieltä.
Isänmaa on muuttunut muumaaksi.
Omat ovat muualla
muilla mailla.
Niinhän voi olla.
Olkoon niin.
Asioilla on aina taipumus mennä jotenkin.
Joka tapauksessa maapallo on
Jumalan astinlauta.
(Slut).

Psalmi 25, jakeet 12-13

Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

T: Kaisa Olkavarras-Änkyräinen