Tälläisen palkinnon sain Maisun blogikilpailuarvontaan vastatessani.
Sain ensimmäisen palkinnon : ) ja olin hyvin iloinen.
En yleensä saa ensimmäisiä palkintoja ikinä. Varsinkaan, jos pitää tietää jotain, tai muistaa kaikkia kinkkisiä asioita, tai hoksata nokkelia knoppeja.
Palkinnonsaamisesta innostuneena ajattelin myös laittaa pystyyn arvauskilpailun omaan blogiini.
KAIKKI siihen vastanneet ovat mukana palkintoarvonnassa.
Kirjoitan täst´ edes kaikkien nimet, jotka osaa haluavatten kilpailuun osaa ottaa, pikkuisille arpaläpyköille ja heitän arvauskuppiin, sekoitan ja Magnus saa nostaa voittaja-arvan).
Tuo rohkeasti julki ja ilmi, jos olet kilpailussa mukana. Kommenttiosasto aivan sätii otottaessaan nimejä!
Palkinto arvatenkin kiinnostaa myös. Palkinto on paistumassa oleva RUNOKIRJANI! TA-DAA!
(En voi kirjoittaa vielä UUNITUORE runokirjani, sattuneesta syystä).

KILPATEHTÄVÄ: Sinun tulee arvata, MIKÄ SEURAAVISTA RUNOVÄRSSYISTÄ EI EHDOTTOMASTI OLE JYLHÄN YRJÖN SEPITTÄMÄ? A, B vaiko C ?
Tai jos on helpompi arvata asia tältä kantilta: MIKÄ YKSI SEURAAVISTA VÄRSSYISTÄ ON JOUPIN KAISAN RUSTAAMA KAHDEN Y. JYLHÄN SÄKEISTÖN SEKAAN SOTKETTUNNA?
A, B vaiko C ?

Aikaa vastaukseen on hyvin, koska kirja on vielä osaksi runoton, kanneton ja ajoittain aika onneton :(
Mutta: kirja ilmestyy kesään mennessä varmasti.
Tai sanotaanko NIIN VARMASTI, kun tässä maailmassa mikään nyt niin varmaa on. Voihan olla, että maapalli ei edes pyöri enää kesällä tms.
Mutta pitemmittä vetkuiluitta tässä arvattavat säkeistöt:
A)
On toukokuu, mut sataa lunta
Maat valkeat, tie sohjoinen
ikuisten viimain valtakunta
maa pohjoinen.
Oraalla murtuu, kuihtuu, jäätyy
sun henkes siemen jokainen.

---------------------

B) Kevään hohde, sen kirkas kuulaus
jo aavistuksen antaa kuin armaan lupaus
Pois on talvi, sen uhmuus,
varjot tummat, kuolon kalpeat.
Pian saavuthan neiti kesä, sa neidoista suloisin
sun karkelos herättää kukat, kietoo lempeihin pauloihin.

-----------------

C) Hahtuvin, valkeina hohtavaisin
keinuvin, painuvin hiutalein
verhoo maat käsi kylväjän hellä.
Paljon kestin, paljon jo tein.
Ah, levon jospa jo saisin nukkuvan maan sydämellä.

------------------------------------------------------------

Että et rakas lukijani erehtyisi luulemaan, että jo Y. Jylhän kaltaiseksi ajatteleisin nousseeni arvossa arvaamattomassa, niin kerron, että meillä kirjoittajapiirissä tälläinen tehtävä annettiin.
Saimme luvan kautta MATKIA jotain kirjailijaa, tai runoilijaa. Muiden piti yrittää arvata kuka on ken.
En viitsi tähän laittaa, kuinka moni erehtyi Yrjön runoiksi arvaamaan Kaisan runoa :
Tähän runo-osastoon sopii myös lapsenlapsoseni Viviannin (8v.) runo, jonka hän on näinä päivinä intoutunut oikein johonkin vihkoon ylös kirjoittamaan:

Aurinko hiljaa kimmeltää,
joskus sillä sulaa jää.
Pieni lumihiutale aina sulaa kyyneliin
Taitavan käden jos saisin
kaikkea tehdä voisin.

------------------------------

En tiedä kirvoittiko koulusta kuultu kommentti, että neidistä ei koskaan mitään oikein käsityöihmistä sukeutuisi, nuo haikeat haikut.
Eipä tullut Kaisa-mummustansakkaan käsityöihmistä. Ainoat sukatkin, joita silmät vesikaljamalla vommustin, kutoi Lyyli-mummuni loppuun. Lisäksi tein ompelukoneella PYJAMAN, jonka housujen lahkeista tuli niin kapeat, etteivät mahtuneet jalkoihin kantapäätä korkeammalle. Haarukkaan ompelukoneilin niin paksu sauman, että olis pitänyt kävellä kintut koko ajan leveellä, jos ne kinttuihin olisi saanut.
Olen tämän kertonut ja kirjoittanut about sata kertaa aiemminkin, mutta JÄI NIIN KAIVELEMAAN asiat!
Varmaan vellitalossakin aina hoitajille tätä tarinaa kiikkustoolista itkeskellen kertoilen, jos kerkeävät kuuntelemaan ja varmaan vaikkeivat olisi kuulollakaan. (Tauolla siis).
Olen tosiaan nyt viimepäivinä kaiken vaalihumun keskellä kirjoitellut puhtaaksi runojani kautta aikojen.
Tekisi mieleni kirjoittaa ne PUTI puhtaaksi! Laittaa putulaatikkoon siis. Hirveitä tanttaluksen tuskia olen niin pal kärssi saanut, kun olen niitä lukenut ja värssykirjaa kokoillut.
Magnus on lohduttanut, notta onhan ne ihimiset niistä joistaki tykännykki ja pyyrelleet kirijaa. Senku ny kirjootat, äläkä rutaja!
Aika vaikeeta!
Miksi minä en ole saanut sellaista hempeää tatsia runouteen? Sellaista "hiutaleiden kyynel-hempeyttä"?
Miksi minun runoni ovat sellaisia " kävelin tiellä kohmeiset känsävarpaat rapakossa"-tyyliä?
Noh...asiat ovat niinkuin ovat ja peli jatkuu ja ehkäpä UUSIEN runojen kanssa ei mätä tähän sähtiin.
Minulla onkin kolmena eri iltana runoesityskutsu VAALI- ILTAAN, joihin saan vääntää upouudet soundit.
Vaaliedustajaehdokas numero sataseitsemän ja vaalipäällikkö Eve ovat minua tilaisuuksiin kutsunueet ;)
He ovatkin minun henkilökohtaisia supermuusiani kaikintavoin: aina kannustamassa, innostamassa väsäämään runoa asiasta kun asiasta.
Mitään muuta en menneellä viikolla ole siis tehnyt kuin runoillut. Eilen tosin käväisin Magnuksen mukana (hänellä jotain vaalijuttuja tietenkin) Östermyyrassa. Ostin meille uimakengät ja paperinästyykejä.
Magnuksenkin matkatavarakasa alkaa jo hiukan näkyä meikäläisen kasojen välistä. Ostin hänelle 2 (två) T-paitaa ja parit oikeankokoiset kalsarit.
Näitä mielenkiintoisia ajankohtaisuuksia teille raportoi Hälvänmutkalta
Kaisa Känsänen-Rypelä

-------------------------------------------

Matteuksen evankeliumista luvusta 5, jakeet 4-8

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.