sunnuntai 8. toukokuuta 2011




Ennen "matkailu avartaa" -osiota, kerron taas hiukan männäviikon asioista.
Magnushan oli Turussa ja minä kärvistelin yksin täälä synkkien lakeuksien laidalla.
Synkäksi lakeuden teki se, että minä olin KIPEE :(
Israelin matkalta palattuamme rintapieltäni särki ilkeästi oikean keuhkolohkon syrjästä, ison kananmunan kokoiselta alueeelta (suora lainaus lääkärille esittämästäni valitusvirrestä).
Kurkkua pakotti ja tuontuosta sain niin kaamean ysköskohtauksen, että Magnus olisi vähintäin tilannut taas ambulanssin markille, jos olisi ollut kuulemassa.
Sain sitten oikein jytky-yskänkohtauksen eräänä päivänä juuri kun minulla oli suu ja posket täynnä Janssonin kiusausta.
Itsepintaisesti yritin pitää Janssonia suussani, vaikka tiesin ja ymmärsin, että jossain vaiheessa olisi vedettävä henkeä sisäänpäinkin.
Silmissä jo sumenikin, ennenkö ymmärsin pullauttaa sapuskat suusta roskikseen. Palkeet vinkuen vedin varovasti happea tykyttäviin keuhkoihini.
Näin sieluni silmillä mahdolliset lööpit pienessä paikallislehdessämme: KUOLI YKSINOLLESSAAN ROSKIKSEN ÄÄREEN. TUKEHTUI JANSSONIN KIUSAUKSEEN!
Ihmeekseni ja helpotuksekseni kiusausperunoiden väliin muodostui kun muodostuikin rakonen, jonka kautta sain haukottua varovaisesti sisääni kallisarvoisia happimolekyylejä.
Siitä selvittyäni ja toettuani tilasin välittömästi lääkärin. Sain antibioottikuurin: yksi tabletti kerran päivässä 8 päivän ajan.
Kolmas tabletti on tänäaamuna nielty ja olo on jo paljon parempi. Rintakolotus on laantunut ja nieleminen ei ota enää ollenkaan kipeetä ja yskänkohtauksia ei ole enää nimeksikään.
Kiitos Taivaan Isälle!

Viikolla olin myös runoilemassa naisten illassa Teuvalla.
Puhujapöntössä näpöttäessäni en muistanut näitä maallisia vaimalluksia, enkä kipuja, vaan annoin kaiken itsestäni lausuessani mm. parituntia "vanhaa" äitienpäivärunoani.
Yleisö tykkäsi kovasti.
Tapahtui sellainenkin iloinen asia, että yleisö pyysi LISÄRUNOA kuultavaksensa.
"EIKÖ SINULLA OLE LISÄÄ RUNOJA", kiljui kuuntelijajoukko vaativasti, vaikka olin jo 4 lausahdellut.
Olihan minulle "vahingossa jäänyt" käsiväskuun yksi ylimääräinenkin.
Runonlausunnan jälkeen puhui Eikku.
Hyvin ja raamatunmukaisesti puhuikin.
Olimme Eikun kaa hyvin otettuja ja onnellisia körötellessämme autolla kotejamme kohti.
Havahduin jossain vaiheessa katselemaan ohikiitäviä maisemia ja kysäisin, että kuinkas me muuten olemme täälä? Tällä tiellä?
Olimme porhaltaneet sujuvasti ohi sen tienhaaran, josta olisi ollut käännyttävä Laihialle.
NOH...tuli pikkuruinen lisälenkki. Sanoin Eikulle, että tämä asia jää vain minun ja lukijoiden väliseksi. Kuten myös se, että sahasimme Teuvalla rastiin ja ristiin, kun emme löytäneet srk:n nuorisotaloa.
Kysyin Eikulta, eikö navigaattorin apu olisi oivallinen keino osua oikeisiin seuranpitopaikkoihin?
"Minä en oikein luota niihin päleisiin", sanoi Eikku kurvatessamme kuudennen kerran samoja teitä löytämättä mitään ja ketään mistään. Löytyihän paikka aikanaan, kun oikein ohikulkijoita tenttasimme ja kuten sanottu, ilta oli mahtava. Kokonaista 5 (viis) runoa! Eikä kieli edes meinannut kertaakaan takertua kuivuuttaan kitalakeen.

Yhtenä päivänä kyseisellä viikolla serkkuni Vaasasta tulivat Hälvänmutkalle. (Kahtena päivänä sitä ennen siivosin).
Serkkuni Elitzabethy, Pläälu, Lilli ja Poppanen olivat taas aivan ihania. Suku on paras.
Katselimme vanhoja valokuvia ja joimme kahvia ja söimme kaikennäköistä.
Kehuimme kaikki sukumme tädit, sedät, serkut, veljet, siskot, mummut ja faarit komeiksi ja muistelimme, mitä kukin heistä oli joskus sanonut ja tehnyt.
Sovimme seuraavasta tapaamisestakin Pläälun huvilalla heinäkuussa :)

Tänään oli äitienpäivä, kuten kaikki varmaan muistivat.
Charleskin soitti jo siinä keskipäivän tienoilla ja onnitteli meneillään olevan päivän johdosta.
Catherine, Eerikki, Joonathan ja Vivianni plus Lyllan tulivat oikein tänne paikanpäälle juhlimaan.
Keitimme Magnuksen kaa perunoita kapallisen ja paistoimme kylkilihanpätkän uunissa meidän kaikkien syödäksemme.
Sain lahjaksi pinkin äitienpäiväkortin (omatekoisen), muumimukin, villahuovutetun sydämen (jonka aion laittaa keittiön ikkunaverhoon nuppineulalla kiinni),kynsilakan ja huulipunan.
Ruoka oli oikein hyvää ja lahjat erittäin mieluisia.

Hän, ken tänne asti on lukenut saa nyt seurata Israeliin tekemämme matkan kolmannen päivän kulkua.
Sanonta kuulemma kuuluu, että näillä Israelin matkoilla syöminen muuttuu aina kolmantena päivänä ratkasevasti.
Normaalilla pötsillä varustettu ihminen alkaa, jo itsesuojeluvaistonkin muistuttaessa, vähentää ahmimistaan.
Minä en ole normaali, mitä pötsikupuun tulee, eikä vaistoni useinkaan ilmoittele hölkäsen pöläystä, mutta huomasin, että en kertakaikkisesti jaksa enää syödä kaikkia seitsemäätoista sorttia.
Itseasiassa söin vain verigrapea ja appelsiinikiekkoja ja litkin murukahvia päälle. (Ehkä nyt vahingossa jonkun pikkusen hapanimelä- rusinatortun palasen siinä sivussa).En kuitenkaan enää sillä siivolla kun aluksi.
Keskiviikkona lähdimme kaikkine uimaräpylöinemme ja simppareinemme Kuolleelle merelle.
Matkan varrella pysähdyimme kuvaamaan luolia, josta on löytynyt Vanhan Testamentin kirjakääröt saviastioihin huolellisesti käärittyinä. Sarjakuvassa olevat luolakoloset ns. Qumranin luolat näkyvät hyvin.

Kuolleella merellä tuuli ja aallotti niin, että en olisi uskaltanut mennä veteen lillimään. Tietenkin minua esti ensisijaisesti olkavarteni, joka olisi voinut krahnautua erree poikki tyrskyjen minua heitellessä.
Magnus sanoi tunteneensa olevansa, KUIN LASTU LAINEILLA suolaisten vaahtopäiden paiskatessa häntä rannalle pohjakivetyksen ilkeästi raapiessa kylkeä.
Evellä tirrasi oikein verta reiden ulkopinnasta tyrskyjen kouriin joutuessaan ja Eve sentään ON kevyt kuin lastu.
Uimisesta kuitenkin selvittiin ja saivat ihmiset hoitaa naarmujaan lämpöisessä rikkialtaassa, johon en liioin uskaltanut mennä.
Sen kerran, kun olisivat uimatoffelini livenneet rappusissa ja kipeä käsi hakkautunut kaiteeseen, niin vakuutusyhtiöstä ei olisi mitään korvauksia herunut.
" Oliko pakko mennä rikkeihin rypemään, kun kerran ei ollut pakko?" olisi varmaan vakuutusvirkailija tivannut ystävällisesti.
" Ei tule korvauksia pennin killinkiä! Seuraava asiakas!" (Oletettu jatkorepliikki vakuutusyhtiön tiskillä).

Kävimme myös Ahavan tehtailla samalla kertaa. Ahava valmistaa kaikensorttista rasvaa ja lotionia kuolleenmeren mudasta ja mineraaleista.
Unehutin ostaa itselleni uuden mutanaamioputkilon. Vanha tuubi rupee jo vetelemään viimeisiä. Milläs minä nyt pelottelen Magnusta?

Kuolleelta mereltä menimme Jerikoon.
Siellä olevan tavaratalon ja ravintolan terassilla söimme falavellit (paikalliset hampurilaiset). Irtokissit mourusivat makupaloja ja kävivät kovasti ainakin meikäläisen hermon päälle.
Hermon päälle kävi myös se, että Magnus halusi ratsastaa kamelilla. Sarjakuvassa on kuvakin tapahtumasta.
Hienosti kameli laskeutui kontalleen Magnuksen kaaparoida istuimelle. Hidas nousu ja sitten rauhallinen keinuminen puolelta toiselle, kuten aavikon laivalle sopiikin.
Tuntui, että kameliherra tiesi, että nyt kyydissä istuu mies, jonka kaikki välilevyt eivät ole kohillaan.
Onneksi nyt ei ollut norsua paikalla, kuten viimekerralla oli. Magnus olisi varmaan kaakertanut senkin niskaan.
Kamelille kun sanoi: "SMILE!" teki se heti työtä käskettyä. (Huomaat hymyn, kun tutkit sarjakuvaa tarkasti).

Hotellihuoneessa ehdimme hiukan tavailla englanninkielistä sanomalehteä "Jerusalem Post´ia, kun tulikin aika kävellä toiseen lähihotelliin illalliselle. Vaikka edellis-illallinen ja päivällinen vielä melskasivatkin mahassa, sain nieltyä jotakin uuttakin. Ainakin kansallista superherkkua HUMMUSTA oli pakko sivellä leivännokkaan joka kerta. Jaa, että mitäkö ainetta se hummus? Nyt en muista ihan varmasti, mutta olisiko se jostain herneestä tehty tahna. Ulkonäöltään se muistuttaa kalpeaa mämmiä ;)
Kupu pullollaan menimme iltahartauteen ja sen jälkeen muhkeaan vuoteeseen suloisasti uinumaan.
" Levolle lasken Luojani. Armias ole suojani. Sijaltain ellen nousisi, taivaaseen ota tykösi".
Kolmas päivä tässä ihanassa maassa oli tullut päätökseen, Iltataivaalla loistivat tuhannet tähdet, heijastuen kaupungin minareettien kattoihin. Hopeasiipiset yösirkat etsivät puistojen tuhansista ruusuista pitkillä tuntokärsillään makeata mettä ja heinäsirk....zzzzzzz...zzzzz...

Kertomus ottaa jatkuakseen jonain päivänä. T: Kaisa Rintapaakku-Ähkynäinen
----------------------------------
Psalmi 57 jakeet 10-12

Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä,
minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ylettyy taivaisiin, sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,
kirkkautesi yli kaiken maan!

8 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Että sitä on vältetty rikinkatkuissa kylpemista :) Se voikin olla viisasta... hmm... onkohan se rikkiviisasta?

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
En tiedä, mitä ihmeen rikkikiisulientä se oli, kussa ihmiset lilluskelivat, (ja minäkin edellisellä kerralla)mutta kyllä porukka ihan rikkiviisaalta vaikutti noin äkkiä arvioituna.

Minulla on tuttuja, jotka tilaavat oikein ulkomailta terveyskaupasta rikkiä ja syövät hyppysellisen päivässä.
Minusta se ei ole rikkiviisasta.
Epäilen tosin, että kyseessä on pottujauho.

Terttumarja kirjoitti...

Reissaamista niin kotiseudulla kuin ulkomaillakin, siirtymistä paikasta toiseen.
Pidätkö reissupäiväkirjaa kotimaan matkoistasi?
Vai ehditkö sellaiseen puuhaan?
Kai minunkin olisi aika vaihtaa maisemia tiheämpään tahtiin. Päivät vaan kuluvat niin sukkelaan, vaikka ei mitään ihmeempää tekisikään. :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
En minä sen kummempaa päiväkirjaa pidä muutaku, että kalenteriin merkkaan menon ettei unehu mennä ja muistaa mainasta blogissa ;)
Aika valkosia on kesän sivut mun allakassa.
Nyt viikonloppuna menen runoleirille ja siinä soon.
Tietysti KL:päivät S-joella, jossa toivottavasti saan myyskennellä kirjaani, jota täälä vintillä hikipäässä väännän par´aikaa :(
Minä olen aina ollut aikamoinen reissaaja. Matkan ei ole tarvinnut olla ikinä pitkä. Östermyyra tai mieluimmin Nikolaistad riittävät mainiosti.
Hyppy junaan ja menoksi...

pau kirjoitti...

Minäkin toivon saavani myyskennellä kirjaani KL-päivillä... saisimmekohan könöttää vierekkäin jossain vaatimattomassa paikassa, kuten esimerkiksi juhlateltan ovensuussa, josta ei ohi mentäisi ilman kirjaa tai paria ;) Ei ulos eikä sisälle :D

Kiitos taas muisteloista ynnä online-tilasta (tarkoitan tämän päivän elämyksiä)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Tuohan olikin hyvä myyntikikka :)
Lisäavuksi myynninedistämiseen voisi vielä harkita tiukkaa niskalenkkiotetta kaikista, jotka ovat sadanmetrin säteellä myyntipöydästä ja kävelyttää heidät tiskille.
Pitäiski jo alkaa värväämään MYYNTIAVUSTAJIA.

Kiitos muistelokirjoituksen kiitoksesta. Kun olin kirjoittanut sen, menin tyytyväisenä pehkuihin ja nukahdinkin miltei kesken ajatuksen.
Yöllä heräsin ja kuinka ollakkaan tajusin, että olin roudannu porukan jo toiseen hotelliinkin, vaikka nukuttiin vielä siinä ensimmäisessä :(
Ennen sianruppua nousin sitten korjaamaan MUISTELOvirheet.
Ihmettelin siinä samalla, mikä kumma mun aivolisäkettä rassaa (ja varsinkin muistamis-osiota).

Unknown kirjoitti...

Kiitos taas niin eläväisestä kuvauksesta kaiken maailman sattumista.
niin se hummushan on kik-herneistä valmistettu tahna

kaisa jouppi kirjoitti...

Hellevi
Kiitos eläväisestä kiitoksesta :)

Muistelin kyllä just tota KIK-hernestä, mutta kun en tiennyt, kirjotetaanko se cic, cik, kic vaiko CHIK, niin annoin olla.
Hyvää joka tapauksessa ceellä tai koolla.

Terveisiä muuten SEINÄN TAKAA.
Oli mahtavaa!