Tuttuun tapaan alkusarjakuva tähän alkuun.
Yritin laittaa tuplasti enemmän kuvia, mutta ei suostunut kone niitä sisäänsä nielemään.
Ja nnenkö alan selostaa kuviin liittyviä muistikuvia matkaltamme, kerron aluksi taas kuluneella viikolla kohdalleni sattuneista tapahtumista. Muistin virkistämiseksi läväistäänpä kalenteri auki.
Jaahas...tarkempi tutkailu näyttää nyt siltä kuin ei olisi tapahtunut niin yhtikäs mitään.
Kyllä kummiski on, vaikka päivyrin sivut loistavat valkoisina.
Ensinnäkin kirjoitin päivittäin uuteen kuosiin runojani.Ruokkosin niitä, ties kuinka monennen kerran ties, kuinka monenteen muotoon. Kiipesin joka aamu vinttikammariin kuin virastoon ikään.
Aina lähtiessäni yläkertaan sanoin Magnukselle, että ruokaa on tarjolla tismalleen silloin, kun hän sitä pöydänkulmalle esille laittaa. Näin myös tapahtui.
Torstai- päivän menyyn muistan hyvin: paistettuja kananmunia ja kaurapuuroa.Jälkiruoaksi Magnus kissautta vielä äykeet kahvit senkin uhalla, että klo 14.00 oli aina kaffipaussi muutenkin.
Setviskellessäni runojani omastatiedosto-loossista ajattelin itsekseni, että jos lukijoillani on edes vaimeassakin määrin samat fiilikset kun minulla nyt, niin ainoa oikea ratkaisu olisi painaa kansio hiljaissti kiinni.
Mutta! Mikä minä olen kenenkään fiiliksiä arvostelemaan ja arvailemaan.Siispä peli jatkuu.

Perjantaina olimme Seinäjoella. Muiden asioiden lisäksi kävimme tietenkin pizzalla.
Tähän pizzapaikkaan mennään hissillä. Painoimme jo melkein nurkantakana hissintilausnappia. Kielet vettä tiristen odotimme hissin ovien aukirävähdystä.
Toinen painallus, ja sylkymäärä ei olisi enää desimittaankaan mahtunut läikkymättä.
Sen jälkeen taas pari uutta painallusta, mutta mitään ei tapahtunut.
Aloin jo äänekkäästi sättiä Magnustakin ja satikutia sai koko Östermyyrä.
" Missä ihmeessä tämän talon kaikki kunnon rappuset on? Kun ei kerran automatiikka pelaa, niin pitäis olla vaihtoehto valita.Ikänä ei tänne enää tulla. Pitäkööt pitsansa mokomat kiulukaulat!"....
Noh, valuskelihan se hissihäkkyrä sieltä aikanaan, kun ensiksi olimme huomanneet, että tilausnappulalle pitää antaa kunnon jytky, ennenkö alkaa tapahtumaan.
I HATE HISSIS!
Rappuset kyllä katselen esiin seuraavalla kerralla jo siitäkin syystä, että kiinnostaa todella tietää, kuinka portahat yleensä saadaan niin näkymättömiin. Ei ole kumma, että porukka lihoo ja menee hermot :(

Lauantaina ennen sianpruppua (huomaa, että kotimme on kolmen ison sikalan vaikutuspiirissä) lähdin ajelemaan kohti Raippaluotoa ja Lepikon leirikeskusta.
Matkalta poimin kaksi runotarta kyytiin.
Menimme ihanaan vuotuiseen RUNOUS-YKSEYS-YHTEYTEEN (sovimme yhteisesti, että RUNOKURSSI-sana ei sovellu ollenkaan käytettäväksi tässä tapauksessa.
Ihana runousykseysyhteys sai meidän kaikkien runolliset sielumme ja luovat taitomme elpymään, eheytymään ja seestymään.
Runousneuvoja antavan ykkösrunoilijamme (ei saanut sanoa ohjaajaksi, tai vetäjäksi) Piin (nimi muut.) koimme olevan meille taitoa antavana propellina.
Ennen kaikkea itse Taivaan Isä siunasi runsaasti yhdessäoloamme, eloamme ja runoilujamme.
Meikäläinen sitävastoin oli taas vaihteeksi tukehtua suttuun :(
Hotasin kurkkuun marmelaadikokojyväleivän murenon ja muuta ei tarvittu. Alkoi myrsky ja mylväys.
Tällä kertaa en pelännyt, että henki lähtee, mutta se yskänkohtaus ja kyökkäys oli hirveetä.
Ei ollut kumma, että kanssarunoilijattaret kuulostivat kovin huolekkailta huudellessaan vessanoven takana.
" Se on pannut oven lukkoon", kuulin jonkun heistä heistä sanovan huolestuneena.
Ymmärrän kyllä, että ei ole viisasta laittaa ovea säppiin kohtauksien aikana, mutta jos sinulta joka rööristä tursuaa jotain, viimeisenä kasa suoliakin (siltä tuntui) ja kun en tuntenut TUKEHTUVANI, tein kyseisen lukitsemis-operaation.
Siitä selvittiin lopuksi ja vaihtamalla vaatekappaleita ja korjaamalla silmämeikkiä, peli jatkui.

Kurkkulihaksistoni on ollut menneellä viikolla kovilla muutenkin.
Luin nimittäin jostain lehdestä, että aina kun pestään hampaita, pitää pestä ehdottomasti myös kieli.
Hmpf? En ole koskaan näin tehnyt ja niinpä aloin toimia kipakan ohjeen mukaan. Sen takiahan hammasharjan selkämyksessä on sellainen kumminen kröpeliäinen pintakin, valaistiin ko. selonteossa, että kielikin jynssätään kitarisoja myöten.
Jassoo, no minä hivenen ihmettelin hammasharjan rupuliaista selkämystä.
Nyt vaan on niin, että meikäläistä yrjöttää ihan mahdottomasti tuo kielen pesusessio. Onneksi emme asu kerrostalossa. Lähtisi varmaan hurjat jutut liikkeelle: YLÄKERRAN MUORI (SE VÄHÄ PULLEE), KYÄLÄÄ ILLOIN JA AAMUIN IHAN KAAMEESTI. MIKÄHÄN IHMEEN TAUTI SILLÄ ON, VAI LIEKÖ OIKEIN HENKILÖKOHTAINEN ONGELMA?

Näistä intiimmeistä tuntemuksista siirryn sitten matkakertomuksen kimppuun.
Torstai aamulla verigrape- ja murukahviaamiaisen jälkeen lähdimme Nasaretin kaupunkiin. (Aamupalalla oli toki runsaasti taas muutakin, mutta viittaan edellisiin reportaaseihini.)
Nasaretin keskustaan on rakennettu perinnekylä, jonka polulla kulkemalla, voi hiukan kuvitella minkälaista Jeesuksen aikana Nasaretissa oli.
Kaikki alun sarjakuvan kuvat ovat siitä paikasta.
Polulla voi tavata lampaita ja paimeniakin.
Edellisellä matkallamme kesken mielenkiintoisen selostuksen ohitsemme köpötteli 4-5 takkuturkki-lammasta ( vai olivatkohan rasvahäntiä) määkien asiaankuuluvan äänekkäästi. Silloin tapasimnme myös naisia, jotka olivat noutamasa kaivolta vettä astioihinsa.
Nytkin lampaita näkyi alempana, mutta kaivinkone, joka ei kuulunut ajankuvaukseen ;) möyhäsi maastoa, joten määkijät pysyttelivät alempana.
Aluetta parannellaan koko ajan. Ties mikä uusi juttu on nähtävänä, kun parinvuoden kuluttua Nasaretin polkua tallaamme. (Olen jo alkanut säästämään matkaa varten).
Kierroksen lopussa matkaseurueelle paistettiin ulkona leipiä. Sarjakuvassa näkyy pöydät joihin niitä meille tarjoiltiin.
Eräässä kuvassa on kuvattu kuppeja, joissa on tahnaa, joihin leipäpaloja saa dippailla.
Tarjolla on eräässä kuvan kupposessa myös superhyvän makuista sekoitusta, jonka sanotaan lisäävän älykkyyttä ja viisautta todistettavasti. En muista sen nimeä. Jos Hellevi sattuu lukasemaan tätä, niin hän varmaan kirjoittaa MITÄ hyvänmakuinen sekoitus on?
Israelilaiset nuoret ottavat sitä kuulemma yo-kirjoituksiin aina mukaan saadakseen aivonystyrät ajatuksineen kirkkaiksi ja asiat selväpiirteisiksi.
Meikäläisellä oli aikoinaan ruisleipää ja metwurstia eväsnyssykässään, vastaillessaan studentti-kysymyksiin.
Ehkäpä siinä onkin selitys moneen asiaan.

Mutta toden totta! Lähtiessämme Nasaretista oli aivan, kuin olisi pystynyt kokoamaan paremmin ajatuksensa. Tosin kokoamista olisi helpottanut, jos niitä olisi ollut kaksi ;)
Nasaretista suuntasimme linja-autolla Sachneen luonnonaltaille uimaan.
Minä en mennyt uimaan, johtuen olkapään irtopalasta. Istuin penkillä ja aloin hitaasti, mutta varmasti paistua irtopaloineni päivineni.
Aurinko porotteli ja lämpötila oli kuin laihialaisten sähkösaunassa: noin 40 astetta selssiusta!
Hoipertelin altaan reunalle. Kirkkaassa vedessä näkyi runsaasti viiksivallu-kaloja (monneja).
Suu auki ja viikset lurpulla ne odottivat "IHANAA IMPEÄ, JOSSA NÄYTTÄÄ OLEVAN RUNSAASTI NÄYKITTÄVÄÄ" veteen pulahtamaan, mutta saivat pitkän viiksen.
Ähäkutti, senkin kampelat. Minä en tulisi liemeen, vaikka yhtäkään luunpalaa ei olisi irti missään.
Magnus meni urheasti uimaan. Monnit eivät olleet piitanneet Hälävän poijjasta tuon taivaallista. Peljänneet päinvastoin melkein.
Viimekerralla olin minäkin uimassa. Silloin en innoltani ehtinyt paljon veteen tuijotella. En liioin huomannut, että monnit olisivat minua näykkineet. Tosin minulla ei ollut rupia, eikä näppyjä nahkassani. Jospa ne eivät sellaisista tykkää, joilla ei ole mätiä puukonhaavoja, eikä muutakaan rupeloa.
Yhtään meidän porukkamme uimaria ei oltu näpitty, eikä nypitty. Siloposkisia kaikki olivatkin.

Saavuimme hotellille ja keräsimme voimia illan illallista silmälläpitäen.
Pakollisen hummuksen lisäki maistelin monelta tarjoiluvadilta ihania "mitähän tämä on"-herkkuja. Puolentoistatunnin jälkeen oli vuorossa "kuinkahan jaksan lyllertää hotellille"-matka kävellen ystävien vanavedessä.
Sitten iltahartaus, iltapesut, iltapusut,iltarukoukset...krooh...zzz...krooh...zzz

Näitä eteesi piirteli Kaisa-Olivia Nahkanen - Rupuli
----------------------------------------------------------
Psalmi 91, jakeet 1-5

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa
sanoo näin:
"Sinä Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan."
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä sinun yllesi ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle vuori ja kilpi.
Et pelkää yön kauhuja, etkä päivällä lentävää nuolta.