Tänä aamuna taas kolotti ja hivutti joka paikasta. Sehän ei ole mikään ihme, kun vaan ajatteleekin sitä työmäärää, joka on edessä ja tehtävänä ;) Heinäkuun alussa on Seinäjoella Kansanlähetyspäivät ja se teettää aikapaljon täällä Letkutien ja Runoilijattarenpolunkin risteyksessä, mutta kun muistaa, mitä saa palkaksi (siistin kodin ja mieluisia vieraita) niin ehkä sitä jaksaa. Varsinkin Magnuksen riuskalla myötävaikutuksella.
Olemme nimittäin kutsuneet päivien ajaksi kotiimme kaksi pariskuntaa ja sehän tietenkin tietää ankaraa siivousta vuorokaudet läpeensä tästä sekunnista lähtien.
NOH...ajttelin käyttää tämän päivän suunnitteluun!
Sitäpaitsi on kaikennäköistä menoa kirkolle ja Nikolainkaupunkiin Viviannin kevätjuhliin ja...
Magnus yrittää hillitä minun raivosiivoussessio-suunnitelmiani, että eihän me kukaan edes keritä OLLA täällä Vähällänevalla päivien aikana, kun kaikki tapahtumat on järkätty Areenalle, mutta ei auta.
KAIKKI on kannettava ulos, tomotettava, pudistettava, kuurattava, kiillotettava ja plankattava.
KAIKKI kusiaiset, kuoriaiset, kärpäset ja hiiret tapettava viiden kilometrin säteellä ja jo ennestään kuolleet kuskattava takapihalle jne. jne. (Auts, kun jomottaa tuota rintarankaa.)

Kertoilen tähän alkuun hieman taas menneitä päiviäni.
Yhtenäkään aamuna en onnistunut aikeissani saada tietooni veriarvojen globiineja, enkä kolesterooleja neuvolatädiltä. Olen ollut aina,joko tunteja tai sekunninmurto-osia liian myöhässä asialla, tai liian aikaisin.
Oma vika, sen myönnän.
- Paa ittelles puhelin päräjämähän ja punaanen lappo pöyrän nurkalle, niin muistat-, sanoi Magnus.
- Enkä laita, vaikken ikänä sais tietää numeron numeroa. Kai sieltä olis soitettu jos numerot olisi myrkkylukemissa heiluneet,- vastasin minä äärettömän tyhmästi ja kauaskannottomasti tapani mukaan.
Niin kuin ei hoitajilla muuta tekemistä olisi kun katsella meikäläisen lukemia ja laskelmia. Huomenna olen tikkana, enkä heti ryntää leipäpussille ja kahvikupille herättyäni, vaan katselen kännykkäni framille.
Niin vaan muuten on käynyt, että eilen, kun laitoin pallohameen ylleni, se ei kinnannut ollenkaan yhtäpaljon, kun viikko sitten. Autossa istuessanikaan ei tarvinnut ratuuttaa vetskaria pallean kohdalta auki.Ehkäpä taas on kumminkin toivon väreilyä ilmassa! Ties kuinka monennensadannen kerran!
Aion kertoa neuvolatädille hyvän alkuunpääsemiseni, mitä painoindeksin madaltamiseen tulee.

Viime maanantaina olimme Siltarannassa (Merikaarrossa siis ja ehkä joskus tulevaa Nikolainkaupunkiakin)suunnittelemassa syksyn Naistenkesken iltapäiviä.
Minä ehdotin niin vaatimattomasti kuin ikinä vaan pystyin, että revittelisin ja esittelisin sitä mahdollista uutta runokirjaani samalla. Sain luvan.
Runojen (toivonmukaan ihkauusien)lausumiseen minulla on ikuinen sopimus. AINA saan kuulemma lausua runoja Siltarannassa olis sitten sovittu tai ei :)

Tiistaina oli kalenterissani merkintä: kunnantalolla Vapaa-ajan lautakunta kokoontuu. Yksi pykälä oli pohdittavana. Asia hyväksyttiin. Minä avasin suuni vain kerran kokouksessa. -Sopii-, vastasin, kun kysyttiin sopiiko pöytäkirjan tarkastajana olla.

Keskiviikkona en näytä kalenterin mukaan tehneen mitään, mutta se ei pidä paikkaansa.
Piirsin Laihian telttakokoussarjaan kutsuläpykkään painettavan logon.
Torstaina piirtelin runokirjaani muutamia kuvia sivun täytteiksi.
Kanske, joka suunnittelee ulko-ja sisäasua kirjaseeni viestitti, että pakko olisi jotain, vaikka sellainen kiemura saada, muuten tulee onnahteleva jo ulkonäöltäänkin tämä ko.eeppos.
Minä sitten pesty kieli keskellä suuta piirsin hiiren, kaksi naamaa, valokuvan, Japaninlähetin ja kiemuran.

Bocciaa olin pelailemassa perjantaina. Irtoluunpala olkavarressa täristen osoittelin vuoroin sinisellä, vuoroin punaisella pallukalla valkoista pallukkaa. Sujuihan se, mutta ei kyllä niinkuin olisin tahtonut.

Lauantaina olimme rukous-ja sielunhoitokurssilla Östermyyrassa Magnus, mä ja muutama muu täältä Isostakyröstä. Paikalla oli toki paljon muualtakin innokkaita osanottajia.

Nyt seuraa Israelin matkakuvauksessa toiseksi viimmosen, eli lauantain seikkaperäinen selostusosio:
La= vapaapäivä!
Se siitä selostuksesta. EN TAHDO IKINÄ YHTÄKÄÄN VAPAAPÄIVÄÄ ISRAELISSA, JOS LUOJA SUO, ETTÄ SINNE VIELÄ JOSKUS ELÄMÄNI AIKANA PÄÄSEN.
Mikä ihmeen vapaa-ja lepopäivä?
Kotonahan sitä saa lepäillä ja vapailla vaikka huru mykky.
No, me lähdimme Magnuksen kaa hyvin syöneinä ja aikamme seslongilla rojuttuamme käveleskelemään. Oli niin kuuma, että istuinpenkkejä olisi pitänyt olla joka 10 metrin päässä, että olisi saanut leputtaa kuumentuneita kinttujaan.
Ilmastoidussa linja-autossa olisi ollut niin somaa kurvailla. Vaikka olisi sitten joutunut kävelemäänkin, niin ei siinä olisi huomannut sellaisia pikkuseikkoja, kun suonikohjujen pullistumisia tai rintapielen riipauksia.(Kumpaisiakaan ei minulla ollut, mutta havainnollistaakseni asiaa, väritin juttuani tuolla viisisti).
Mutta kun siis oli LEPOPÄIVÄ, niin kaikki oli niin kamalan vaivalloista.
Istuimme penkille ja ihmettelimme kadunvarressa olevaa valtavaa hotellia.
Hotellin asukkaina olivat pääskyset ja kamelikurjet. Jälkimmäisiä emme tosin nähneet ;) mutta autio ja raunioitunut hotelli oli.
Sitten hämärästi muistin, että joku oli viimekerralla kertonut, että hotellin alta olisi löytynyt jotain muinaisjuttuja, ja rakentaminen oli loppunut kuin seinään. Paragraafit nääs estävät kaikenlaisten muinaislöytöjen tärväämisen. Se on ehdottomasti hyvä. Kannattaa aina tarkistaa maasto alta, ennenkö rupee hotellia pykäämään.
Aika kummalliselta se kymmenkerroksinen kolossi siinä näytti.
Nousimme penkiltä ja kaakersimme takaisin hotellillemme (n. 700m päähän) ja jatkoimme lepäilypäivän viettoa.
Sarjakuvakkeessa näkymäkuvat ovat hotellihuoneestamme avautuvia, itse hotellihuoneestamme ja altaan reunukselta.
Illalla oli hartaushetki yläkerroksessa. Kaikille jaettiin lopuksi myös "todistus", että on ollut matkalaisena Pyhässä Maassa.
Voin ottaa joskus kuvan todistuksesta, että näette, kuinka upeasti Kanske oli tekstannut niihin kuhunkin osanottajan nimen. Yli kolmekymmentä nimeä!
Kanskelta menikin koko LEPOPÄIVÄ niiden väkertämiseen.
Menimme sitten ihanalle verigrape&jelly-illalliselle (tälläinen menyy koski vain taas minua) ja sitten nukkumaan.
Pakkasimme ensin matkalaukkumme varttiavaille valmiiksi, koska aamulla olisi lähtöjo ennenkö kotimaassa yksikään possu vielä raottelisi silmiäänkään, saatikka ruppailisi.
Israelissa on sama aika kuin meillä täälä koto Suomessa.
Iltarukouksemme Magnuksen kaa sekoittui Genesaretin kaislikoissa kukertavien pikkaraisten liskojen hännänläiskintöihin ja kulkeutuivat Hyvän Jumalan, Kaikkivaltiaan, korviin, kun Hän taivaastaan seurasi silmäteräänsä Israelia ja meitä sen kamaralla ja heitä, joiden puolesta rukoilimme...

T: Kaisa Suonikohtala-Leponen
-----------------------------------------------
Jumalan 10 käskyä (1-5):
1) Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.
2) Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
3) Muista pyhittää lepopäiväsi.
4) Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5) Älä tapa.

Nämä on mulla nykyisessä kalenterissani präntättynä ja hyvä on niitä aina kaikkien meidän kerrata :)