Kauniita kukkasia mistäs muualta kuin Israelin maasta.
Kamera on ollut piirongin laatikossa miltei taannoiselta matkalta asti.
Mutta kuten aiemmin jossain mainitsin EI HÄTÄÄ! Kuvia Israelista ja sen ihanuuksista riittää vielä aika moneen blogiin täst´etiäppäinkin.

Sain Rosinalta meemin.
Tai ainakin luulen, että kyseessä on meemi.
Tulisi "tunnustaa" itsestään kahdeksan kappaletta sellaista seikkaa, joita ei ole blogissaan ennen tunnustanut, tahikka maininnut.
Luin jonkun toisen blogia, jonka kirjoittaja oli myös saanut meemuruisen.
Kuulemme ihan kolmannen jo sillä viikolla tai jotain. Tämä kyseinen kirjoittajablogisti epäili, josko oli mitään, mitä hän ei jo olisi kertonut.
Minä en arvele! Minä tiedän, että olen kääntänyt kaikki kivet ja kannot tekemisistäni ja kaikesta useampaankin kertaan luultavasti.
Olkoonkin meemini ensimmäinen tunnustus se, että kerron aina auliisti kaikista tekemisistäni ja usiampaankin kertaan :(
Olen ollut aina sellainen.
Nyt saan vihdoin toteuttaa itseäni, elikkä kertoa itsestäni koko ajan kaikennäköistä.
Toista oli ennen. Ennen blogikautta.
Kukaan ei jaksanut kiemurtelematta, tai keskeyttämättä kuunnella minua.-JOO, SÄ OOT JO KERTONU, oli Catherinenkin vakio maininta, kun juteltiin.
Vakiojutusteluistani ote: MAANANTAINA AVASIN RYPPYISET SILMÄLUOMENI. AURINKO JO PILKOITTELI METSÄNRANNAN PUISEN LEHVÄSTÖN LOMITSE. KONKOSIN ALAKERTAAN JA ALOIN KEITELLÄ KAFFETTA. PIKKUKÄRPÄSETKIN OLIVAT ILOKSENI JO HERÄNNEET ...ja niin edelleen loputtomiin.

Tunnustus numero kaksi:
Tai ennenkö kirjoitan sitä haluan sanoa, miten iloinen olen, kun minäkin sain kutsun tunnustusmeemirinkiin.
Minua ei ole koskaan erikseen ennen (en ainakaan tunnusta muistavani) kutsuttu sellaiseen.
Paljon olen lukenut kyllä yleisiä kehoituksia muiden blogeista, että tässä on meemi! Ottaa siitä vaan ja vastaa.
MUTTA SE EI OLE SAMA-ASIA, väitän minä.
Mistä ihmiset muuten kiskovat meemien lisäksi niitä kauniita ruusu-ja sydän blogitunnustuksia. Niitä sellaisia englanniksi kirjoitettuja?
I LOVE THIS PLOKI, tai THE MOST IHANIN BLOUK, I EVER LUKENUT.
Minulla vaan olisi muutama sellainen bloggari mielessä, joille voisi sellaisen lähdettää, mutta kun en löydä niitä. En minä muuten.

Sitten toinen tunnustus (tai siis toinen B): Olisin halunnut isona huulipuna-ja ripsivärikaupan omistajaksi. Olisin minä toki siellä pitänyt kaikkea muutakin hyvältähaisevaa tavaraa.
Olisin myös halunnut vaatesuunnittelijaksi.
Näyttelijän työ kiinnosti myös. No, sitähän oikeastaan sainkin tehdä leipätyössäni. Piti näytellä pitkähermoista, ystävällistä ja kaikkialle venyvää postipuksua, vaikka todellisuus oli jotain muuta.
Se oli sitä aikaa, kun sadekin oli postin ja Vennamon vika.
Nyt ovat VR:n työntekijät varmaan melkein yhtä lujilla. Kaikki, siis kaikki sympatiat VR:n työntekijöille.

Kolmas tunnustus: lempivärini on valkomusta. Olen myös luonteeltani lempivärini kaltainen.

Neljäs tunnustus: ......siis kuinka voi olla niin vaikeeta?
Tykkään olla keskipisteenä. Sitten, kun joskus olen kaiken keskiössä, en tiedä kuinkapäin olisin ja lausahtelen onnahtelevia ajatuksia. Mielenkiintoinen oireyhtymä.

Viides kohta meemiä: Olen patalaiska.

Kuudes: Pystyn syömään aika rupisia perunoita ilman kuorimisia. Keitettynä tietenkin ja jotain hyvää soossia päällä.

Seitsemäs pykäl...ei kun kohta: En tykkää kuljeksia kaupoissa, enkä hypistellä niissä yhtään mitään.

Kahdeksas pointti: Haluaisin olla lihapullilta ja vehnälendeiltä haiseva ehtoisa emäntä, tyylikäs runonikkari, kodin putsplankkari, rakastettava, ihanainen silkkisamettiyökkäri yllä liihoitteleva hemaiseva vaimo, kaikki muistava, kaikki osaava, kaikki tietävä, nuorekas, rypytön, kultakutrinen muiskuhuuli...ja...ja...

Pah, kun ei enää ole jäljellä yhtään pykäläpointtia.
Minua ei kukaan voi estää yhdeksännen omatekoisen pykälän lisäämistä meemiini:
Yhdeksäs ja sisällöltään paras pykälä: Uskon Jeesukseen omakohtaisena Vapahtajanani :)

Ettei vain jäisi luulo, että täällä toissa viikko vain makailtiin, niin lisään edelliseen bloggaukseeni pari asiaa.Asia numero 1:
Melkein olin minäkin lähettämässä taas nuttusia Etiopiaan.
Odotin, että Laalaa soittaa, että sitä koska maanantaina mennään? Mihinkä aikaan siis?
Laalaa vuorostaan odotti kirkolla kotonaan minun soittoani, koska minulle mahdollisesti passaisi saapua.
Kummankaan soittoa ei koskaan tullut ja Laalaa päättikin, että vie pussukat samantien postiin.
Nuttuja ei ole hetkeen voinut lähettää, koska ovat alkaneet ottaa niistä tullimaksua. Nyt on maksumies- ja nais löytynyt Amerikasta.

Edellisenä sunnuntaina olimme mahtavassa pianokonsertissa Isonkyrön kirkossa.
Niin taas tuli kattoihin kohoiltua, kuten samalla viikolla Lapuallakin.

Viime tiistaina minulla oli ilo ja kunnia vierailla Vaasan kirkossa, joka kauniina kohoaa keskellä kaupunkia.
Jälleen kerran totesin, että Suomen yksi kauneimmista kirkoista on juuri syntymäkaupungissani.
Sieltä samaisesta syntymäkaupungistani löytyy useampiakin Suomen kauneimpia kirkkoja.
Täytyy kyllä myöntää, että en ole vielä nähnyt vähemmän kaunista kirkkoa missään. Ja sitä sentään on kierrelty mualimaa. Ruotsia myöten.
Sain siinä ihanaisessa kirkossa lausua runojani ja pitää todistuspuheen aiheesta nimeltä TOIVO.
Magnus oli mukana, kun en voinut mennä itse omalla autolla.
En uskalla ajaa kaupunkialueella. Pieni punainen Ooppelini herättää niin suurta raivoa, kun sen kuski ei aja kuin neljääkymppiä.
Autoilla voi sanoa tosi paljon ilman sanoja.
Esimerkiksi ajamalla takapuskurissa kiinni 1/2 kilometriä ja ohittamalla kylkeä pitkin heti nokan eteen kurvaten sanotaan:
- Pysy ämmä kämpillä kaivelemassa tekohampaitas, äläkä tänne tuu matelemaan senkin...(ties mikä).
Magnus kyllä sanoo, että moon luulotautinen ja nottei kukaa nuan ilikiästi toisista kuskiista ajattele.
Minä kyllä uskon ja olen ihan näkevinäni kansainvälisiä käsimerkkejäkin aina ohitustilanteissa.(En kyllä ole ihan varma. Ehkä kaivelevat vaan neniään).
Neljänkymmenen rajoitusta ei kyllä noudateta ollenkaan. Ei Ooppelin nopeusmittari nyt niin pieleen näytä :(
- Ainahan voisi jättää auton johonkin laitakaupungin laidoille, saatat sanoa.
Nii-in, mutta tämä "jonkun toisen jalka" ei suostu ottamaan askeltakaan niin pitkällä kävelymatkalla kuin laitakaupungilta kirkkoon.
Sain hyvän mielen tuosta KESKIPÄIVÄN RUKOUSHETKESTÄ ja myytyä muutaman kirjasenkin.
Muutkin olivat iloisia tuosta hetkestä ja tyytyväisiä, koskapa sanottiin, että uusi kutsu voi käydä taas jolloinkin.

Keskiviikkona olimme Eläkeliiton keskiviikkokerhossa.
Joimme kahvia ja söimme suussasulavan nisun ja uusi kirkkoherramme oli kutsuttu pitämään hartaushetken.
Sitten...en heti, joko kuullut, tai ymmärtänyt, mutta pyydettiin runoa!
Kaikki tuijottivat toivorikkaina minua ja päättelin terävästi, että minusta on kyse ja on tullut aika kaivaa esille runokirja.
- Tämä tuli nyt niin äkkiä. Onneksi näytti tuo kirjakin unohtuneen tuonne laukunpohjalle vahingossa...sönkötin yrittäen nauraa vaatimattomasti vähätellen.
Olin poistuvinani ensimmäisen runon jälkeen, vaikka ymmärsinkin, että vaativatten lisää.
Kokonaista kolme runoa sain lausua.
Viimeisen värssyn kohdalla alkoi jännittää irtoaako kieleni enää joka tavulla kitalaesta.
Irtosi se, eikä meinannut lakatakkaan laklattamasta, kun Magnuksen kaa kotiin ajeltiin.

Torstaina menimme aamulla varttia yli seitsemäksi (syvä haukotus) Yrittäjien hyvänmielen aamupalalle tähän ihan meidän lähistölle.
Todella hyvä mieli tuli, kun osanotto oli niin runsas.
Aamupala oli hotellitasoinen, olihan kyseessä Jokikartano.
Namibian kuningaskin on siellä vieraillut, joten siitäkin voi vedellä johtopäätöksiä.
Mukaan oli saatu ihastutava laulajatar. Tangoprinsessa. En muista, enkä tiedä miltä vuodelta, kun ei ole tullut seurattua.
Tangot ovat hänellä muuttuneet hengelliseksi musiikiksi.
Laulu oli niin ihastuttavaa ja sävähdyttävää, etten muista hetkeen olleeni niin otettu kenenkään LAULUSTA (orkesteri-urku-ja pianomusiikista minulla on tuoreet tunnemuistikuvat).


Perjantaina olimme Even ja Mathewsin kodissa suunnittelemassa radio-ohjelmaa.
Meillä on 3:n tunnin (ei vähä mittään) ohjelma viiteen pekkaan Järviradiossa 24.10 2011 klo 18-21:een.
MUKANA MENOSSA: Magnus, Kaisa, Eve, Mathew ja Charles!!!
Olkaa kuulolla, jotka olette kuuloetäisyydellä.
En osaa sanoa mikä se kuuloetäisyys on.
Onko se Alajärven ranta-alueet, vai kuuluupiko ihan Nuorgamissa asti?
Äänitys tapahtuu nimittäin tuola Alajärven studioilla (!).

Lauantai oli plätti&tuijotus päivä.

Sunnuntaina menimme Even kera käsityömessuille myymään Herättäjä-juhlien hyväksi tehtyjä käsitöitä.
Saimmekin muutamat sukat ja pöytäliinat myödyksi.
Kuljimme vuoroillamme ympäriinsä katsellen kaikkea kaunista, mitä ihminen yleensä voi käsillään tehdä.
Menin ravintolaosastolle katsomaan josko pitkän pussikauden jälkeen söisi kunnon lunchin.
En syönyt.
Sensijaan ostin lunchirahoilla myyntipöydästämme kaksi vetoketjukorua. Laitan niistä joskus kuvat näkösälle. Ehkä ihan sellaisen kuvan, jossa vetskarikorut koristavat meikäläisen rintapieltä.
Viereisessä kojussa luki kyltissä VILUKISSI.
Keräsin rohkeuteni ja menin kysymään, että ollaankos sitä se Vilukissi, jonka blogia minäkin käyn lukeilemassa.
Olin kyllä ihan varma, että on, mutta kysyä piti kohteliaisuudenkin takia.
Olihan se kyseessä sama kissi :)
Vilukissi sanoi, että ei olisi minua livenä tunnistanut.
Ehkä pitää muuttaa tuo blogin "rippikuva" enämpi todellisuutta vastaavaksi ;)

Tänne asti jos uuvahtamatta pääsit, niin terveisiä sinulle rakas lukijani toivoo: Kaisa Keto-Vetju

----------------------------------------------
Psalmi 86, 5-7

Sinä Herra olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsan mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan ja sinä vastaat minulle.