Kuvassa kaksi omenapuutamme, joita olemme alkaneet ojentaa uuteen uskoon ja asentoon.
Ohjekirjan mukaan omenapuistamme oli hyvää vauhtia hehkeytymässä saunavihtoja (ainakin malliltaan).
Edelleen ohjekirjan ohjeita myötäellen Magnus väänsi oksia narun ja tiiliskivien avulla nyökkymään alaspäin.
Saunavihdathan tuottavat tunnetusti hintsusti omenasatoa.
Ans katsoa nyt, kuinka oppi puree puihin, jotka ovatkin tähän asti luulleet olevansa vastoja.
Kolmannessa kuvassa Joonathan sai enkan torninrakentamisessa.
Voitin joskus jossain arpajaisissa punaisen pussukan täynnä puupalikoita. Tämä arpavoitto on ollut elämäni parhaimpia, mitä arpavoittoihin tulee. Ensinnäkin se on melkein ainoa ja toiseksi siitä on ollut mahdottoman paljon iloa kaikille lapsenmielisille.
Ostakaa ihmiset lapillenne ja lapsenlapsillenne puiset palikat, jos eteen sattuvat. Söksee on taattu!

Olen tällä nimenomaisella hetkellä niin tuohtuneessa mielentilassa, että kirjoittaminen saattaa onnahdella paikka paikoin.
Meillä on se kolmen tiiman ohjelma ilta tänään Järviradiossa.
Jännittää ihan mahottomasti ja muutenkin aika pakkaa olla kortilla.
Magnus oli tällä ISOLLA (!) koneella koko aamupäivän, enkä päässyt ajoissa harrastamaan mielilempipuuhaani maanantaibloggausta :(
Nyt sitten täytyy mahdottomassa brottomissa yrittää onnistua saamaan aikaan jotain järjellistä ;)
Charles sanoi, että sähän nyt pinhuusissa olet tuon blogisi kanssa. Varsinainen addikti.
- En ole! Sitäpaitsi kaikki sadat ja taas sadat lukijat odottavat, että maanantaiblogi ilmestyy, enkä voi pettää heidän toiveikkaita olettamuksiaan, vastasin suu täynnä perunaporkkanamuusia.
- Hhmmpf, jatkoi puolestaan Charles.

Muuten sitä Järviradio-ohjelmaa voi kuunnella myös netin kautta.
Tänä iltana Järviradiossa klo 18-21 TADAAA...Magnuuus, Charleeees, Eweeeee, Matthewwwww, ja Kaisaaaaa!

Ja sitten toivotan ikionnellisena taas muutaman uuden lukijan tervetulleeksi joukkoon ihanaan.
Sissi ja Jukka Kaulanen. Ilolla teidät merkille panin.
(Kaikki entiset myös ehdottomasti jälleen kerran. Myös Jukka-Pekka :)
On mukavaa, että lukijaruudukko oikeassa ylänurkassa kasvaa, ettei tarvitse seinille kirjoitella.
Mukavaa toki on, että lukijoita yleensäkkin on. Ei tietenkään tarvitse ruudukkoon itseänsä...MUTTA MUKAVAA JOKATAPAUKSESSA. Kaikitse päin.

Nyt näyttäisi siltä, että kun tarkastelee kalenteria ti ja ke olisivat olleet plättiksiä.
Minkään valtakunnan merkintöjä ei ko. päiville nimittäin ole.
Ellei oteta taas lukuun "sinappi, ketsuppi, makkara"-merkintää keskiviikon kohdalla.
Tälläinen merkintä oli pakko laittaa oikein kalenteriin, että muistan hakea tavarat torstain Myrskylyhtyseuroihin ENNEN torstaita.
Niinpä ajelin keskiviikkona kirkolle makkarakauppaan ja hankin kaikki tarpeelliset tilpehöörit.
Torstai aamulla lähdimme ennen naapurin possukoiden ensimmäistäkään rupahdusta Nikolainkaupunkiin ja menimme Viviannin ja Joonathanin kaa Tropiclandiaan.
Olimme kylpylän kassajonossa pari minuttia jälkeen ovien avautumisen, mutta silti suihkut, poreammeet, saunat ja liukumäet olivat pullollaan porukkaa.
Minulla oli upouudet uikkarit mukana. (Jos kyllä vanhatkin myös).
Laitoin kuitenkin pussikuuritulosten innostamana ne uudet simpparit ylleni ja purjehdin uimaosastolle.
Magnus oli jo Joonathanin kanssa altaassa kun me tytöt saavuimme.
-Nosta vähä tuota rintavarustusta! loihe Magnus lausumaan, niin että taatusti kaikki altaassa olevat about 700 uiskentelijaa kuulivat.
- MILLÄS NOSTAT KUN EI NOUSE, sihisin minä ja desilitran verran hallin uimavettä oli mennä väärään kurkkuun.
- Katsos rakas Magnukseni, maan vetovoimalle en minäkään voi mitään ja...- -Orota, niin mä heleppaan, sanoi Magnus ja sitoi uimapuvun nauhakkeita niskan taakse kireämmälle (sikäli se oli yleensä mahdollista).
Niskat krykyssä ja myrtsinä otin näennäisiä uimaliikkeitä ja pian moiset toisaikaiset murheet väistyivätkin....uusien tieltä.
Tuli nimittäin mieleen, mitenkä varmastikkin valtava määrä kaikenlaista bikku bakteeria pyöriskelee siinä ympärillä kaikkien 900 (porukkaa oli tullut lisää syysloman viettoon kylpylään) uimarin lisäksi.
Muistissa oli juuri edellispäivänä lukemani uloste-uimahalli-uutinen.
Itse asiassa olin varma, että joku tappaja-ameeba löytää etusormeni kynsivallissa olevan verestävän reiän ja ui suolistooni.
Entäs Viviannin polvi? Siinä vasta oli oikein neliösenttien horkama rantautua.
Vivianni oli kaatunut koulussa, eikä polven kolhu ollut vielä kunnolla parantunut.
Kyllähän nämä murheet siinä kolmen ja puolentunnin aikana ehtivät huuhtoutua altaaseen ja loppujen lopuksi meillä oli mukavaa, vaikka bakteerikauhu ajoittain iskikin päälle.
Voimme itseasiassa mennä piakkoin uudelleenkin. Niin kauan pitää mennä, kun lapset huolivat följyynsä.
Menimme sitten pizzalle.
Senjälkeen tulikin niin väsy, että töin ja tuskin sain pidettyä nahkalaput silmien edestä ylhäällä.
Illalla lähdimme Lymmyyseen myrskylyhtyseuroihin.
Ihailimme kotiin tullessamme mahtavaa tähtitaivasta. Löysimme Otavan ja bongasimme satelliitin.
Joonathan sanoi, ettei koskaan ole nähnyt niin hienoa tähtitaivasta.
-Kaupungissa on niin paljon valoja, etteivät tähdet näy niin hienosti kun täällä maalla. Täälä Hälvällä lähimpään katulamppuun on meiltä kuus kilometriä, kerroin minä puolestani lapsille.

Perjantaina töiden päätyttyä vävy Eerikki tuli noutamaan lapsikatrastaan kotiin ja syömään samalla.
Edellinen onnistui, mutta jälkimmäinen ei :(
Minulla oli vasta tyhjä kattila yhdessä kädessä ja perunapussi toisessa, kun vävy ja Lyllan seisoivat toiveikkaana kynnyksellämme.
Tiedonkulku oli päässyt pätkimään pahemman kerran. Niin voi joskus käydä, vaikka kaikilla, paitsi Lyllanilla, on kännykkä.
Täytyy joskus ottaa vahinko takaisin oikein korkojen kanssa.(Korot= jotain superhyvää erikoisjälkkäriä).

Lauantaina menin kuntosalille.
Kuntoilin, pukersin ja pakersin ylhäisessä yksinäisyydessä.
Päätin, että on pakko alottaa taas kuntsarointi. Ei tuu muuten mistään mitään. En paljoa surrut sitäkään, että nostelemani painot ovat taljassa kovasti paljon pienentyneet. Johtuu tietysti siitä kohta vuodentakaisesta krukoomista :(
Sain kuitenkin nostettua taljaa ihan ilahduttavati. Tästä on vain yksi tie: ylöspäin ja painon suhteen myös yksi tie: alaspäin.

Eilen sunnuntaina Magnus saarnasi Soinin kirkossa.
Illalla oli Kansanlähetyksen seurat seurakuntatalolla, jossa minäkin sain lausua runoja ja todistaa uskostani Jeesukseen.
Väliajalla meitä pidettiin eräässä perheessä Magnuksen kanssa kuin piispaa (ja piispatarta) pappilassa.
Saimme hyvää ruokaa syödäksemme, kaffia juodaksemme ja vielä päikkärit nukkuaksemme.
Talossa oli myös visiitillä maailman suloisin Suomen ajokoira. Maisa 4kk.
Kun osaisi varttiosankaan olla niin sydämellisenystävällisenrakkaudellinen kun Maisa 4kk, niin meikäläisen rinnalla ei olisi tuskanuitua elää.

Luen muuten sen saman todistuksen tänään Järviradiossa kun eilenillalla Soinissa. Se ei haittaa mitään, koska soinilaisethan ovat kaikki taas seiroissa seurakuntatalolla.
Minullahan on sellainen "kielivaiva", kuten rakas lukijani muistanet ja niinpä otin vesilasin myös eilen viereeni puhujapönttöön.
Nyt ihmettelen, kuinka toimin radiolinjoilla?
Ei ole hauskaa, jos nielaisut klunksahtelevat eetteriin ja kuulijoiden korviin.
Siis, jos tulee hiljaisia hetkiä ohjelman kuluessa minun osuudessani, niin tiedätte, että olen ulkorappusilla hörppäämässä vettä kielenkantojen luiskahtelujen takaamiseksi.

T: Kaisa Hörppänen-Lunksahde
---------------------------------------------

Psalmi 96 jakeet 10-13
Julistakaa kaikkien kansojen kuulla:
Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju.
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
Iloitkoon taivas, iloitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa ja sen luodut,
humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, hallitsemaan vanhurskaasti maata,
uskollisesti sen kansoja.