maanantai 23. tammikuuta 2012



Istun ja kirjoittelen tätä viikkoraporttia romanttisesti kynttiläntuikkeessa.
Muutakin valaistusta toki on, koska läppärin näpykät eivät erotu muuten ja sokkokirjoitus on vuosien saatissa unehtunut.
Olin naapurissa torstaina kynttiläkutsuilla ja ostin kolme kynttilää, jotka tuikahtelevat pattereilla ja ovat silti steariinista.
Ihan oikeilta kynttilöiltä ne näyttävätkin. Olen niitä myös varovasti ihmetellen kynnellä hiukan rapsutellut.
On hyvä, kun saa oikein aamusta asti, joka päivä laittaa kynttilät "päälle", eikä Magnuksen OTA NOUKKAAN.
Tarkkamuistinen lukijani muistanee, että jo jouluna meillä tekokynttilät, jotka tein ns. hautakynttilöistä, lepattivatten?
Lepattavat kynttilät ovat ihania ja ovat omiaan laannuttamaan hermoja eilisten vaalien jälkeen ;D

Ylläolevista kuvista toisen, sen maisemakuvan, on näpsäissyt Charles.
Maisema avautuu silmäin eteen, kun kipaisee ulos porstuastamme ja katselee joelle päin. (Joki on tosin runsaan kolmen kilsan päässä tupasestamme).
Toinen kuva on porstuastamme sisältä ja sen olen ottanut minä.
Kuusi, joka töklöttää pikkuämpärissä saa minun puolestani olla paikallaan kesään asti.
Charles kehoitti jo pois viskaamaan, mutta hänenkin huoneessaankin on vielä puolenmetrin kuusi koristeineen pöydännurkalla lasivaasissa.Luultavasti myös ainakin ensikesään asti.

Tänä päivänä hain postista Elloksesta tilaamani köökinverhot.
Aloin raivoisan silityksen.
Verhot olivat ryppyiset ja toinen pari vielä toistametriä pitempikin kuin toinen pari.
Tunnin höyryhieromisen jälkeen verhot loppuryppyineen vihdoin kelpasivat minulle ja saavat luvan kelvata muillekin.
Charles sätti verhoja silmäillessään koko Elloksen maan putuihin, mutta minä palautin ko. kauppaliikkeen maineen.
Muistin, että olin itse tilannut kahdet verhot ihan eri kohdista, sillä ne näyttivät kuvissa niin samanmoisilta ja kun HALAVALLA sai.
Sellaista turhanpäiväistä asiaa kuin pituus,tai materiaali, en hoksannut syynätä. Väri on vöheriäänen molemmissa.
Jahka parikuukautta eletään ja maailma pyörii, niin saan laittaa myös valkoiset verhot keittiön ikkunoita somistamaan.
Ne olivat puolestaan aika kaposet, jos vihreät olivat leveät ja pituuttakin heissä löytyi kyllä hmmm...tarpeeksi.
- Eikö nua oo vähä ouron kapiat ja pitkuliaaset? kyseli Magnuskin, kun levittelin ostoksiani.
- Kesällä ei ikkunoissa tarvitse olla välttämättä verhoja ollenkaan, sanoin minä, vaikka olin liikuttavasti samaa mieltä asioista tälläkertaa.
Puolustuksekseni mainitsin, että myös ko. verhot SAI HALAVALLA.

Viimeviikolla sattui sellainen krukoomi(suom. erehdys), että ei paljon tee mieli edes mainita.
Unohdin katsokaas, että minulta oli pyydetty lausumaan Eläkeliiton keskiviikkokerhoon viime keskiviikkona.
Oli oikein lehteenkin präntätty ja kaikkee.
Tai oikeastaan en unohtanut, mutta olin väärässä päivässä.
Olin huolellisesti merkannut tilaisuuden oikeaan paikkaan, mutta väärään järjestykseen. Alimmaiseksi, vaikka se oli senpäivän kolmesta tilaisuudesta ensimmäinen.
Autuaan tietämättömänä unohtamisestani, pallohame täristen lausuelin keskiviikko-iltana Kyrööntuvassa runojani ja join vielä kahviakin nisun kanssa.
Sieltä kaahasin yhteiskristilliseen rukouskokoukseen, jossa edustin luterilaista seurakuntaamme, eli lutskuja.
Sieläkin join tilaisuuden lopuksi kahvit hillopossun kera.
Joku voi ehkä nyt kysyä, kuinka se seitsemässadas laihdutuskuuri sujuu.
Hyvin! Tänään oli juuri laihdutuskerhomme (minä, Magnus ja Charles) punnituspäivä ja minulla oli paino vajunut 1.600 grammaa.
Muilla jäsenillä sujuu vähintäin yhtä hyvin.
Sanoin Charlesille, että kohtahan hän alkaa näyttämään livenäkin naamakirjansa kuvalta.
Minulta taitaa vierähtää ehkä hivenen kauemmin, että alkavat posket olemaan samaa kaliiperia kuin ajokortissani.
Ajokokorttini on myönnetty 23.12 1975. Se on sellanen pahvinen ja vaaleanpunainen ja siitä ei tunne minua minuksi kuuna päivänä.
Kortti on kumminkin voimassa vielä neljä vuotta, joten mitä sitä uusimaan.

Kun minulle selvisi, että EL:n tilaisuus on unohtunut,soitin kauhuissani s Kolmisoinnulle, joka minua oli lausumaan pyytänyt.
Pyysin ääni vapisten anteeksi erehdystäni.
Maikulle kerroin myöhemmin, että en tiedä sainko ihan oikeesti julkituoduksi, kuinka valtavan pahoillani ja häpeissäni olin asiasta.
- Uskoikohan Kolmisointu, että olen ihan KAAMEEN pahoillani ja allapäin? tivasin Maikulta.
- Minä ainakin uskon ja ymmärrän, sanoi Maikku.
Se helpotti valtavasti. Jos Maikku on vakuuttunut asiasta, niin taatusti myös Kolmisointu!
Suku on paras.
Maikku on kälyni.Edellyttäen, että olen ymmärtänyt, mikä käly on.
Sitä, onko minulla natoa, en ole pystynyt selvittämään.
Mikä ja kuka on jollekulle on nato? Enkä puhu nyt sotilasliitosta.
Olen joskus ennenkin blogissani haikaillut naton perään, mutta asia ei ole kirkastunut. Tai en ainakaan muista.

Tiistaina meillä oli Vähässäkyrössä Naistenkesken iltapäivän suunnittelupalaveri.
Lupasin tarjota karkit naisille.
Minulla on oma lehmä ojassa: voin ottaa rauhassa aika monta mälliä itsekkin. Ostan niin monta pussia, että piisaa ;)
Sunnuntaina 4.2 2012 klo 16.00 Vähänkyrön seurakuntakeskuksessa kirkolla on siis Naistenkesken Iltapäivä.
Onnistuimme saamaan sinne Saara Kinnusen luennoimaan.
Iltapäivän nimi on " Elämän suorittajasta unelmien toteuttajaksi".
Minullakin on runon paikka tuossa tilaisuudessa.
Aion ehkä luultavasti sommitella uposen uuden runon juuri tuota tilaisuutta varten.
Ongelmana on vaan se, että meikäläinen ei ole ollut koskaan mikään suorittaja.
Unelmia on ollut aina muutama leijumassa, mutta eipä ole aina ollut toteuttajaksikaan meikäläisestä.
" Elämän suoriutujasta taivaanrannan maalariksi" olisi ehkä iskevämpi ja oikeampaan kolahtava nimi meiksin kohdalla.
So What? Näillä eväillä mennään varmaan loppuun asti.
Tärkeintä on maalailla taivaita Jeesuksen myötä kuin, että tekee mitään.(Oma aforismini. Juuri keksitty.)

Perjantaina lähdimme Jyväskylään.
Siat olivat kerinneet rytkäytellä varmaan jo muutakin kuin ruppuja siihen aikaan. Lähtöhetkemme oli nimittäin klo 8 aamun koittaessa.
Charles oli saanut asuntonsa myytyä ja haimme muutaman tuolin ja pöydän kellarin kanakopista pois.
Samalla kävimme tietenkin kahvilla Äkun ja Tyllerön tykönä, koska he sattuvat samassa kaupungissa asustelemaan.

Paluumatkalla joimme tietenkin kahvit myös "Shellin baarissa".
Charles tarjosi kauppojen kunniaksi.
Eihän niistä voinut kieltäytyä kuin ei myöskään pizzoista, jotka tarjosi Magnus.

Eilen menimme tapamme mukaan sunnuntain jumalanpalvelukseen kirkkoon.
Menkää kirkkoon pyhäaamuisin ihmiset. Tulette huomaamaan, että se kannattaa. Jos saarnat eivät ole mieleen, niin menkää keskustelemaan papin kanssa ja antakaa hyviä neuvoja.
Kiitosta voi myös jakaa rajattomasti, jos on vähänkään aihetta :)
Iltapäivällä sitten Nikolainkaupunkiin KL:n seuroihin ja senjälkeen Asevelikylään tervehtimään "kipsityttöä" ja tietenkin samalla muitakin.
Sitten hurautimme sallittua nopeutta takaisin Hälvälle vaalivalvojaisiin.
Yö siinä sitten melkein menikin valvoessa :(

Tähän päättyy jatustelu Hälvänmutkalta tältä erää, jatkuakseen taas yhtä miälenkiintoisena ensi maanantakina, jos Luoja suo ja eletään.
T: Kaisa Pöpperssön-Kalkkerus
--------------------------------------
Psalmi 72 jakeet 11-14

Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä ja palvekoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta,
lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta
ja jokaisen henki on hänelle kallis.

8 kommenttia:

pau kirjoitti...

Kummallista laihdutusta, sanon vaan: munkkipossu, nisukahvit ja karkkeja MÄÄRÄTTÖMÄSTI. Ja paino hupenee pari kiloa. Onkohan rouva muuta mahtanut syödä, tiedustelen kohteliaasti ;)

Onnea Tsaalsille asunnon myynnin johdosta! Ja rouvalle uusista verhoista, sekä pitkistä että kapoosista :D

Minullakin kuusi nakottaa kai kesään asti kuistilla, jos eivät naapurit ala valittaa asiasta. Mukavahan sitä on siinä riisua ohimennen: pari palloa tai olkitähteä tuoda tupaan tullessaan :)

Siu, siu viikkoa!

Deme kirjoitti...

Nato lienee sellainen huolimattomansorttinen timbermanni, kun Eljas tiesi sen olevan nauloina pihalla. Eikä sen kyty-kaverikaan kovin jämptiltä vaikuta, kun siltä on kaiketi karannut kärmes terraariosta.

isopeikko kirjoitti...

Peikko miettii saiko se hillopossukin kahvia, vai istiko se kvaankuivin suin sinun kaverina siinä kahvia juodessasi.

Ja nato ja muut on kyllä selitetty ainakin yhdellä sivulla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kohteliaasti vastaan, että ei syö rouva paljon muuta sinä päivänä, kun munkin naamaansa mättää (paitsi ehkä toisen munkin).
Nyt on sitten kyllä niin, että harvoin niitä matkoja kumminkin kohille osuu ja matkoilla en kyllä laihduta!

Mukavaa, että kuusi ja sen koristeet ovat saaneet olla rauhassa.
Eikös sieltä teittin kuistilta kesällä hävinnyt "itsestään" kukkasia purkkeineen?
Siu sinullekkin loppuviikoksi :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
No tuota..heh,heh...
näinhän se on!
Pakko kyllä tunnustaa, että naton olemassaolo-olemuksen keveys jäi edelleen pimentoon.
Sitä se alituinen kaalisopan ryystäminen teettää. Ei mene mikään kaaliin.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Kyllä istui ja ei saanut!
Yksin ei minun kuitenkaan tarvinnut nisusia nauttia. Oli rinnalla pari muutakin, jotka eivät liioin ylenkatso hilloporsaita.

Heti, kun kerkeän menen mainitsemallesi sivustolle.
Noinkohan loppuu kymmenien vuosien täytellinen tietopimento naton kohdalla? ;D

Terttumarja kirjoitti...

Koska aiot yrittää uudelleen EL:n tilaisuuteen runojasi lausumaan?
Yritän silloin mukaan. :)
Ajokorttikuvaani en minäkään haluaisi esitellä kenellekään, pidänkin aina passia mukana, ihme ja kumma, siinä oleva kuva onnistui!
Mutta se olikin oikean valokuvaajan ottama. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
No sehän siinä pahinta on, kun PYYDETTIIN, enkä itte edes yrittänyt :(
Jos minusta olisi kiinni, niin mahdollisimman pian estraadille paremmalla onnella hyökkisin, mutta...
Uskon ja toivon, että vielä uusi tilaisuus annetaan.
Ilmoitan sitten hyvissä ajoin :)

Minäkin olen tyytyväinen passikuvaani.
Sanoin kuvan ottajalle, että kerrankin on kuva parempi kuin malli.
Nyt olen "huolestunut", kun tämä laihdutuskuuri tuntuu ainakin tällä hetkellä taas rulettavan, että sanovat tullimiehet, että passissa on...tyttäreni kuva ;)