Siitä, kun viimeksi blogiani kirjoittelin, on kulunut viikko, ja kuussataa grammaa.
Äkkiä kuluvat viikot ja nihkeesti grammat.
Periksi en anna jälkimmäisten suhteen (en tosin yleensäkkään, niinä edellisisinääkään satoina laihdutuskertoina ole antanut periksi ;), joten älkää antako tämänkäänkertaisen uhoamiseni vaikuttaa itseenne ja mieleenne).
Istun kirjoittelemassa maanantaiblogiani huumaavassa kaalisopanhajussa. Haju tunkee sieraimiin tänne peräkamariin saakka.
Valekynttilä sitävastoin ei loimua tällä kertaa, koska ilma (ja samalla huone) on huumaavan kirkas ja sees.
Noinkohan runosuonikin osoittaa jo jonkunsorttista vertymistä?

Kaikilla meillä "pussikerholaisilla" oli tänään punnituksessa ilon aihetta. Paino oli jokaiselta iikalta vajunut alas.
Pussikerho-nimi on muuten pitänyt vaihtaa, koska olemme enämpi mielestämme Kupukerho-nimen ansaitsevia.
Syömmehän suurimmaksi osaksi kaalikupukeittoa ja lisäksi yritämme madaltaa kupujamme.
Laihdutuskerhomme nimi on kupuisuudesta huolimatta nyt Hälvbridge!
Otin pikkasen mallia Cambridge-laihdutuspuljun nimestä.
Nimeen vaikutti myös se seikka, että kerhomme kaikki kolme jäsentä asuvat tällähetkellä Hälvällä). HÄLVBRIDGE RULES!

Kaikkia varmaan kovasti kiinnostaa, millaiselta näyttää kalenteriviikko-sivumerkinnät kalenterissani?
Aukeamalla, johon mahtuu päivät maanantaista sunnuntaihin, on vetävällä käsialaalla hutaistu yksi sana NUTTIS, ja on se osunut keskiviikon kohdalle.
Vaikka en ollut keskiviikkoon ylös mitään muuta kirjoittanut, muistin, että on rakkaan ja parhaimman tätini syntymäpäivä.
Olen kaikkina muina vuosina muistanut väärin, että se olisi muka 18 päivä.
Lupasin viime vuonna viimein ja vihdoin tädilleni Aija-Kanitalle korjata hataran perimätietoni ja parantaa muutenkin surkeet tapani.
Asia ei olisi ollenkaan niin polttava, ellei A-K sattuisi olemaan tyyppiä, joka muistaa Lyllaninkin syntymäpäivän, saatikka sitten meidän ihmis-omaistensa merkkipäivät.
Syntymä-ja nimipäiväonnittelut (mukaanlukien myös toiset ja kolmannet nimet) Aija-Kanita naskuttelee tulemaan korttien kera joka vuosi.
Hohtoa tähän ei himmennä se, että hän kuulemma seinäkalentereista tiedot lurkkii.
Seinäkalentereita tädilläni on ainakin kolme köökkinsä seinissä ja neonvärisiä muistilappuja about tusina joka paikassa.
Tätini ei ole koskaan unohtanut mitään, eikä tule unohtamaankaan,mikäli yhtään sukuani tunnen.

Niin...mihinkäs minä jäinkään...?

Torstaina lähdin Kirjaston runopiiriin hyvissä ajoin puoleltapäivin.
Magnus jäi siivoamaan.
Olisin kyllä siivonnut minäkin, mutta kun oli tuota menoa sopiv...ikävästi samaan aikaan.
-Ny justihin on hyvä ilima rahrata matot tällingille" uhosi Magnus käsittämättömän innoissaan, enkä ruvennut estelemään.
En koskaan estele, jos joku haluaa ehdottomasti siivota, vaikka en ole paikalla.

Lähdin siksikin ennen aikojaan kirkolle pois siivouksen alta, koska katselin jotain tilpehööriä Joonathanille, kun hän tulisi meille viikonlopuksi.
Löysinkin mielestäni mukavan t-höörin, nimittäin pingis-mailat ja 4 asiaankuuluvaa palloa.
Lisäksi vihkon, johon sai piirtää merirosvolaivoja (mallit mukana) ja niihin laivoihin voisi kliistrata myös upeita pääkalloja ja lippuja, kuten kunnon rosvolaivaan kuuluu.
-Mihinä sä meinaat, jotta meillä pinkistä pelatahan? kysäisi Magnus naama jo valmiiksi maksanvärisenä (tiesi saavansa ankaraa vastarintaa ja suukopua).
-Keittiönpöytä on tarpeeksi iso.
Siirretään se keskemmälle ja otetaan ikkunalaudalta lamput, kristallit ja perintöhopeat pois (kahta jälkimmäistä ei aakkunoiltamme löydy, mutta Magnus ymmärtää aina paremmin yskän, kun hiukan ammuskelen yli).
- Meillei pinkistä pelata! Ei sisällä, eikä ulukona. Näillä keliillä, jottas tiärät!!!
- Hmpff...ei sitte. Kyllä on raaka paappa. Ei anna lapsenlapsen, eikä mummun toteuttaa itseään.

Me pelasimme kuitenkin perjantai-iltana sulassa sovussa korteilla.
Magnus, Charles, Joonathan ja minä.
Pelasimme M-P-korteilla. M-P = Musta Pekka.
Meistä ei kenestäkään olisi pokerinpelaajiksi.
Jos jotenkin pystyimme pitämään naaman peruslukemilla nostaessamme nimikortin, niin se, kuka oli ko. kortista päässyt eroon, ei pystynyt olemaan nauramatta niin, että pöydälläolevat kortit olivat joka kerta viittävaille lentoon lehahtaa.
Joka iikka meistä on myös oppinut häviämään.
Meikäläistäkään ei jurnuta enää paljon ollenkaan :)

Joonathan meni saunasta myös hankeen.
Ensiksi kuulemma VATTALLE ja sitte SELÄLLE.
Täytyy kyllä ihailla reipasta poikaa.
Itse en pääse edes saunalle ilma kuomakenkiä, saatikka hankeen menisin rypemään.
Pahimpina pakkasina ajattelin jopa vintinkomerossa olevaa tekoturkkia kylpytakiksi, mutta se ei mahdu kiinni, joten olkoon siis vintillä.

Lauantaina ostimme Halpa-Hallista uudet M-P-kortit.
Charles sanoi, että vanhoissa korteissamme ratkaiseva kortti on TUNTOKORTTI.
Malliksi hän pyysi sekottamaan kortteja, niin hän kuulemma sekunnin murto-osassa löytäisi kyseessä olevan kortin.
Kuudesta (noin) kerrasta osui oikeaan yksi.
Sekin oli mielestämme kyllä ehdottomasti liikaa ja korttipakka heitetään jolloinkin pönttöuunin sytykkeeksi.

- Keitettiinkö silloin makaroonivelliä, kun Vivianni oli yksin teillä kylässä? kysyi Joonathan lauantai-illalla
Olimme siihen mennessä syöneet noin tunnin välein jotakin.
Muun muassa alkukuvissa Joonathanin tuunaamia laskiaispullia.
Toisessa kuva on salskeasta kokista työn tuoksinassa.
N
- Mei kyllä muista, mutta kyllä mummu teköö makaroonivellunkaa muutoonki, jos sä taharot, sanoi Magnus.
Joonathan tahtoi ja mummuhan teki. Söi vahingossa itsekkin.

Sunnuntaina menimme kirkkoon.
Istuimme etupenkissä, koska Magnus luki epistolatekstin.
Etupenkissä on mukava istua. Ei konota edessä tyhjät penkit kiljumassa takamuksia päällensä.
Siitäpä tuli mieleen, että menkää kirkkoihin ystävät kalliit.
Kirkossa jumalanpalveluksessa olemme Jumalan hoidossa.
Minä koin siinä etukirkonpenkissä näpöttäessäni itseni ihan mahdottoman onnelliseksi.
Sitä tunnetta on vaikea kuvailla.
Sanoisinko jotenkin tähän tapaan, että olisi tehnyt mieleni heittää muutama kärrynpyörä, huitoa käsillä ilmaan ja hihkua: HALLELUJAA ja laulaa puhujapöntöstä lempparivirrestäni "Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta...,kaikki säkeistöt kahteen kertaan.
Laimeaa on ilmaisuni siihen nähden, mitä oli ilojen pulppuilu sydämessäni sillä hetkellä.

Sunnuntaina veimme Joonathanin kotiin Nikolainkaupunkiin ja palailimme sitten hissukseen kotikirkkomme seurakuntasalin takkahuoneeseen raamattupiiriin.
Kovasti sai iloiseksi mielen raamattupiirissä oleminenkin. Raamatun tutkiminen on iloista- ja mielenkiintoista puuhaa.
Rukous asioiden puolesta myös kannattaa ja kantaa.

Nyt lopetan raportoinnin viikolla sattuneista, jännitystä tihkuvista tapahtumista tähän.
Näitä tihkumisia kirjoittaessani olen ajatellut, että pitäisikö yrittää kirjoittaa myös jotain...sanoisinko KANTAAOTTAVAA PLAATUA olevia juttuja?
Ketä kiinnostaa kenenkään kaalisopat, tai punttisalisessiot?
Pitäisi ehkä olla kantaa-ottavia- ja ajan hermoilla olevia juttuja enämpi, eikä mitään pussikerhojatustelua.
Siispä aloitankin sarjan "jyrkkiä, mutta oikeita mielipiteitä aikojen hermolta" osion tähän perään:
Oikeaoppiseen laskiaispullaan kuuluu sen lakin alle MANTELIMÖHNÄ!!!Piste.

T: Kaisa Mandell-Möhnänder
-----------------------------------
Ensipyhän psalmista 91 jakeet 1-4 ja 11-12

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja asuu Kaikkivaltiaan varjossa,
sanoo näin: Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi ja olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.