Hyvää tätä kuluvaa päivää kaikille, jotka aina luette näitä reportaaseja, sekä niille, jotka eivät niin tee.
Katselin tuohon alkuun albuumistani kuvaa, jossa olisi näkynyt mielenkiintoinen uusi kevät-istutuksemme rautapadassa, mutta en löytänyt.
Rautapatahan sijaitsee, kuten kaikki muistatte, siinä heinäseiväsaidan edessä Letkutien päässä.
Ihmeellistä, että yksi kuva voi kadota tielle tietymättömälle noin vaan.
Minä olin siitä kuvasta ammentanut kosolti inspiraatiota muutenkin tämänkertaisen reportaasin retosteluun, mutta ei voi mitään. Toivottavasti muutenkin aika olematonta luokkaa oleva inspiraationi nousee, edes joltisenkinmoisiin sfääreihin :(

Ai, että mimmonenko uusi kevätistutus?
TUULENPESÄ!
Takkunen vanha tuulenpesä oksan päässä!
Magnus oli sellaisen löytänyt ja tintannut sen padassa olevaan multaan töklöttämään.
Aion säästää ko. tuulenpesän tulevaa joulua silmälläpitäen. Ruiskutan siihen tekolunta, laitan muutaman hopeapallon siihen ja asetan kauniisti joulupöytään vaasiin. Sen nykyistä vartta pitää katkaista aikamoisesti.
Tai sitten en laita sitä mihinkään.
Minua on hiukan alkanut ahdistamaan tieto, että tuulenpesäke on itseasiassa puun tauti.
Kuka hullu haluaa tautipesäkettä joulupöytäänsä?

Nuo kolme "sijaiskuvaa" alussa, ovat näytteitä alkamastani ihka-uudesta sarjasta "kastemaljat kautta Suomen ja myös muualla".
Kuvien kastemaljat ovat Maalahden seurakuntakodista ja Maalahden kirkosta.
Kauniita kuin mitkä.
Kaunis oli kastemalja myös Ruotsinmaalla, kun pikkuruinen Estelle-vauva kastettiin.
Aion ottaa siitäkin maljasta sitten kuvan kokoelmiini, jos joskus siihen kirkkoon menen.Sinnehän saavat mennä tavallisetkin karvajalat ja pulliaiset :D

Paitsi tuulentupaa, kaunistuu pihapiirimme lähiaikoina myös kaarisillalla.
Tarkkanäköinen lukijani muistaa varmaan joskus maininneeni muutamista projekteista, joita olen suunnitellut plantaasillamme joskus alkavan?
Kirkko, uima-allas, Vilpola, kaarisilta, tekokaivo jne. muutamia vaatimattomampia projekteja mainitakseni.
NO NIIN!
Kaarisilta on nyt paikoilleen kantamista- ja väripintaa vaille valmis.
Maalaamisestakin olemme jo tapell...(rykäys) keskustelleet ja saan ehkä tahtoni läpi.
Kaarisillan väri tulee olemaan kauttaaltaan, jokaista naulankantaa myöden, valkoinen.
- En ikänä ole nähnyt muunlaisia, kuin valkoisia kaarisiltoja ja googlaa, jos et usko, huusin Magnukselle.

Magnushan kooklasi ja eteensä rävähti sarja siltoja, joista yksikään ei ollut valkoinen.
-Maalatkaa joka toinen lauta valkoiseksi ja joka toinen punaiseksi, ehdotti jo Charleskin sohaisten täten bensaa liekkeihin.
Pääsimme kompromissiin ja kaarisillasta tulee kauttaaltaan, viimeistäkin tappia myöden, valkoinen.
Laitan kuvan myöhemmin esille, jahka silta on paikallaan.

Tiistaina ajelin kimppakyydillä Kauhavalle Kristillisdemokraattien piirihallituksen kokoukseen.
Kokous eteni juohevasti pykälä pykälältä alussa trönäämiemme kaffikupposten ja voileipäkakkuannosten ryydittämänä.
Eräässä pykälässä käsiteltiin yleisesti puolueemme kuntavaaliehdokasasetelmia vaalipiireissämme.
Kerrottiin, kuinka ehdokkaita oli eri piireihin putkahdellut ja kuinka niitä pyrittiin saamaan putkahtelemaan.
Jossain oli joku oikein puhelimella soittanut ja kysynyt, voisiko ehdokkaaksi ruveta.
Minä olen myös lupautunut, kun kysyttiin kerran.

Keskiviikkona ajoin lommonokallani (Ooppeli-autoni on nyt hyvin tasapainoitettu. Auton molemmat etulokasuojat on kolhittu ja mahtavia riipaisuja täynnä. Magnus "tasapainotti" toisen lokasuojan ja toisenhan painotuksen tein aikoinaan minä itse) siis mihinkä minä nyt jäinkään?...keskiviikkona ajelin lommiksellani Ylistaron kirjastoon kirjanjulkaisu-tilaisuuteen.
Thorsin Siskon kirjanjulkaisutilaisuuteen.
Vein asian kunniaksi lahjaksi hänelle oman Runollisen kirjani.
Tilaisuus oli hieno.
Siellä tarjottiinkin pientä purtavaa ja Sisko kertoi tuntemuksistaan ja työtavoistaan kirjoja kirjoittaessaan.
Ajattelin minäkin heti, että pidän sitten julkistustilaisuuden myös joskus, jos saan vielä toisen kirjan äntiin.
Haluan myös, että joku tekee sinne sellaisia suussasulavia tuulihattuja, joiden sisällä on jotain pyörryttävän hyvää möhnää, kuten Siskon tarjoamissakin oli.

Näin viimeviikolla myöskin mielenkiintoisen pikkuönäleen, jollaista en ole ennen nähnyt.
Lattialla oli laitettu gredeliinin värinen pikkuruinen, lentävän lautasen näköinen esine, johonka virtasi katkeamattomana letkana muurahaisia.
Esineen teki mielenkiintoiseksi se, että siitä ulos ei tullut yhtäkään kusiaista.
Kyseessä oli siis muurahaisten listin.
Meillä on pismyyrät olleet erityisen röyhkeitä tänä keväänä.
Röyhkeimmät ovat kiivenneet jo ruokapöydän jalkaakin pitkin. päämääränään tietenkin leipä-tai sokerikuppi.
Hiukan tilanne joksikin aikaa rauhoittui, kun Magnus ripautteli koko talon ympärille kivijalkaan murkkumyrkkyä.
Aion ripotella myös paksun merisuolavallin talomme ympäri. Olen kuullut sellaisenkin toimenpiteen auttavan.
Sisätiloissa sihauttelen Radaria aamulla, illalla ja puolenpäivän tiimoilla (vaikkakin olen huomannut sellaisen auttavan vain kovin lyhyen aikaa).
Vastaisuudessakaan en kyllä luota pelkästään tuohon ihmeelliseen "lentävään lautaseenkaan".
Hulluahan se olisikin, sillä senverran innokas muurahaisvana siihen satimeen valui.
Mahtoiko olla ihan koko kunnan kusiaiset liikkeellä?
Minun tarkoitukseni onkin, että vain sisälle jo eksyneet pismyyrät menevät lautaseen ja muut kääntyvät kivijalalta suola&myrkkyvallin edestä kotiinsa.
Omaan lämpöiseen kekoonsa.

25:nnen päivän aamuna kuluvaa kuuta, Magnus sanoi ääni värähdellen:
-On yhtä komia ja kuulahan kirkas päivän alaku, ku 46 vuatta takaperin...

En siinä alkanut sen kummemmin asiaa ihmettelemään, koska Magnuksella on tapana muistaa kaikennäköistä pitkältäkin aikakaudelta.
-NELIJÄKYMMENTÄKUUSVUATTA sitten viheröösti luanto yhtä suloosena, ku...

Numerosarjan erityinen painotus palautti minunkin muistini pätkittäin.
Kihlajaispäivämme!
-Onnea meille, rakas, sain minäkin vinkaistua sämpylänpuolikas suussani.
-Olisitko vielä valmis menemään kihloihin tämän kaa, jos olisit silloin ollut varustettu sillä tietomäärällä kuin nyt? kysäisin uteliaana.
-Varmahan olisin.

Lauantaina oli Gideonien Raamattu-illallinen Laihian seurakuntatalolla.
Illallisen tuotolla Gideonit keräävät varoja Raamattujen hankkimiseen koululaitosten oppilaille, varusmiehille, hotelleihin ja jakeluun ympäri maailmaa.
Meille Kolumbiassa tehdystä suurjakelusta kertoi eräs mukana ollut vöyriläinen Gideon-veli.
Jakoon oli mennyt hiukan vajaa puolimiljoonaa uuttatestamenttia!

Kyseiselle illalliselle oli pitänyt ilmoittautua viikkoa ennen ja Magnus luki asiasta kutsun takapuolelta kuutta tuntia ennen H-hetkeä.
Turhaa siis olin sylky suussa ajatellut illan menyytä katsellut komeron nurkkia, mitä sievää pukisi päällensä iltaa varten.
Eipä hätää. Puhelu Tanelille ja saimme ymmärrykseemme, että
hyvin voisi tulla ilmoittamattakin.
Aina kaksi ihmistä sekaan sopii.
- Sanoitko, että vastaamme lellusti kuutta henkeä kahdestaankin? kysyin huolestuneena.
- Rupia vaan tälläämähän ittiäs, ku kolomen erestä pitää pukia ja sukia!

Lauantaina olimme taas omalla vuorollamme palvelutalossa laulattamassa virsiä. Magnus ja minä.
Sanoin Magnukselle toivomuksen, ettei suvivirttä please!
Minä tulen murheelliseksi suvivirrestä. En sanoista, vaan NUOTTIKULUSTA.
Muistuu mieleen ankeat fiilikset nelosia vilisevistä todistuksista, luokallejäämisistä :(
Aikuisena, päästessäni iltalukiosta ylioppilaaksi hyvällä todistuksella vieläpä, pystyin alaleuka väpättämättä pikkuisen laulamaan muutamia nuotinOSASIA ko. virrestä.
Voisiko joku säveltää tätä virttä uudestaan?
No, haloo, ei tartte tietenkään. Kyllä minä tämän trauman kannan hikiseen loppuun asti!!! ;)

Magnus piti virsihetkessä pienen puheen ja minä sain lukea psalmin 146.
Sen jakeessa 5 sanotaan:
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala,
se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,
häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken mitä niissä on,
joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,...

Sunnuntaina kävimme myös Nikolainkaupungissa.
Haimme kakkukuvun ja veimme matkalaukun muassamme.
Olen luvannut leipoa kaksi täytekakkua yo-juhliin ja Vivianni lähtee pitkälle matkalle ja tarvitsee kapslaukun tavaroilleen.
Catherine oli kehunut, miten äitinsä tekee muhkeita kakkeleita.
Oli jättänyt sanomatta, että niistä kakuista saa myös oivallisia katiskan merkkejä, jos niikseen tulee.
Täytyy vaan rukoilla, ettei tule niikseen.

Nyt taitaa olla syytä tällätä piste reportointiin ja lähteä kuntosalille.
Saisi sellaisen olotilan vallitsemaan, ettei vastaisi kuin korkeintaan yhtä ja 1/2 henkeä, kun illalliselle syömään mennään.

T: Kaisa Korkki-Kakkelsson
-------------------------------------------------------

Eilen, helluntaina, oli kotikirkossamme lämminhenkinen perhejumalanpalvelus.
Runsaasti lapsiperheitä oli lähtenyt mukaan.
Vaahtosammuttimen kokoiset lapsoset lauloivat kahteen eri kertaan niin innokkaasti ja kuuluvalla äänellä, että meikäläinenkin kuuli sinne, melkein toiseksiviimeiselle penkille.
Oi, sitä riemua ja iloa!
Välillä vilkutettiin äidille ja isille, mummuille ja paapoille, kummeille: -Kattokaa! Täälä mä oon!!!

Jumalanpalveluksessa rukoiltiin myös ihmisten puolesta, joita viimeinen järkyttävä tapahtuma on koskettanut.
Siellä rukoiltiin meidän kaikkien puolesta.
-------------------------------------------------------------

Virsi 468, säkeistöt 1,4, 6 ja 8.

Syliisi hellään sulje nyt, Jeesus, lapsemme
ja heidän kanssaan kulje ja heitä suojele.

Varjele lapsiamme Paimenen kädellä
ja pidä rakkaitamme sinua lähellä.

Ja anna heille voimaa pois synti panemaan,
kun omatunto soimaa ja kärsii haavoistaan.

Ja kiitos, että kerran on taivas kotimme.
On koti luona Herran Jumalan lapsille.