Tämän vuoden juhannusaatto

Tämän vuoden juhannusaatto-kuva alimmaisena.
Kuvassa ilta on jo pitkälle kulunut ja makkaroista hajukin haihtunut ja saunalimonaadit kurkkuihin kulautetut.
Tuulimyllyn siivekkeet antavat väärän kuvan aaton ilmasta. Lippu paremmingin kuvaa sitä seesteistä  lättyilmastoa, joka kyseisenä iltana oli valloillaan. Ei tuulenhönkäyksen virettäkään. Ainoastaan pientä vipinää saivat aikaan niiden miljoonan juhannushyttysen siiveniskut, jotka päittemme ympärillä niin herttaisesti survahtelivat.
Sitävastoin tuulimyllyn siivet lensivät kaaressa lähiympäristöön viimesyksyisenä myrsky-yönä.
Mylly kyllä korjataan, jahka löytyy sopivaa siipilautaa. Näin olin kuulevinani jolloinkin jonkun sanovan.
Lipputankokin oikaistaan varmasti joskus, vaikka Magnus sanoikin, että tuavverran pitää tanko aina kenaatakki.

Yläkuvassa on kuva tämänkesän kukka asetelmastani.
Purkit kyllä tullaan pesemään, jahka löytyy harja.
Luulenpa, että kekkasin vihdoin sellaiset yrtit, jotka eivät mekäläisen tasoisenkaan hortonomin hoteissa hevillä lakastu.
-Pitääkö nuata kiviä olla joka purkissa?, kysäisi Magnus päivänä muutamana.
(Kivenmukula -"kukkaa" on nimittäin takapihallakin monessa purkissa.)
-Kyllä! Ei kannata noin hyvää ideaa pitää vain parin purkin varassa. kun kivissä ja purnukoissa kerta löytyy, sihahdin minä.
Aion toki ostaa pihapiiriämme somistamaan vielä vähän elävämmänkin näköisiä yrttejä amppeleissaan, jahka niitä myydään yrttitarhoissa ulosheittohintaan. Siis siinä syksyn suussa jolloinkin.

Juhannuksen olimme  ihan kotona vaan, eli Isonkyrön Tervajoen Hälvän Vähännevan Letkutiellä.
Onkohan kenelläkään maailmassa yhtä pitkää osoitetta? Olkoonkin, että nimi ei ole ihan virallinen?
Missään muualla maailmassa ei muutenkaan ole niin paljon nimiä kaikille neliömetreille kuin Isossakyrössä!
Nimiä putkahtelee aina vaan uusia ja ennenkuulumattomia, vaikka olen ollut tämän paikkakunnan kanssa tekemisissä jo knafti puolivuosisataa.
Yksi uusimmista neliömetrinimistä on Kulleronkoukku.
Sen niminen paikka löytyy, kun mennään meille kääntyvän tienpään ohitse ja  tullaan aikamoiseen, melkein 90 asteen, mutkaan. Siinä se! Kulleronkoukku!

Aattona Magnus lämmitti saunan ja teki tienvarsikoivikosta vihdat.
Olikin makoisaa mäiskiä hyväntuoksuisella vastalla kolottavia kinttujaan.
Juuri nyt muistui mieleeni hauska juttu, jonka joku ulkomaalainen matkakertomuksessaan muun maailman tietoon kirjoitti. (Matkakertomus on kirjoitettu jo ammoin, ammoin sitten).
Siinä kirjoitettiinmeistä suomalaisista  jotenkin tähän tapaan:
Ihmiset menevät lauantaisin savuisiin mustiin, tulikuumiin rakennuksiin. He paiskivat vettä tulenkarvaiseen kivikasaan, jonka jälkeen he hakkaavat itseään oksilla ja melkein kuolevat. Tultuaan ulos he hoippuvat ja ovat tainnoksissa jonkun aikaa, mutta piristyvät pian ja ovat virkeitä ja iloisia.

Tämä kertomus sopii meikäläiseen yks yhteen paitsi, että meidän sauna ei ole musta.
Olisi kyllä mukavaa, jos se olisi musta. Savusaunan voittanutta ei tällä telluksella ole.

Juhannuspäivänä menimme Isonkyrön vanhaankirkkoon (ylösrakettu vuonna 1304).
Kirkko tuli melkein tupaten täyteen.
 Ihmiset olivat monet pukeutuneet kansallispukuun. Kansallispuku on tosi kaunis. Tapahtuukin  aina, kun näen ko. asun, että sureskelen sitä, kuinka käsityötaitoni onkin niin  ympyriäinen nolla Richterin asteikolla.
Kyllähän minä tiedän, että on olemassa putiikkeja, jotka suorastaan kiljahtelevat, jos joku kp:n heiltä ostaa, mutta...
Kerran selailin kansallispukuputiikin esitettä, niin pakko oli minunkin kiljahdella. Niin tuntuivat tyyriiltä nuo kostyymit.

Sunnuntainakin olimme samaisessa vanhassa kirkossa.
Nyt ehtoollisjumalanpalveluksessa.
Muuten olen sitä mieltä, että ihmisen kannattaa aina käydä pyhisin kirkossa.
Jumala hoitaa siellä rakastamaansa ihmistä.  Hänen sieluaan ja ruumistaan. Kaikkia syövereitä myöten. Aika ovelasti ja rohkeasti  ehkä  sanottu, mutta sinä tulet sen huomaamaan, jos olet avoimella mielellä.
Kuuntele ja lue  (virsikirja), mitä sanotaan, äläkä esimerkiksi laskeskele lattialankkuja. ;)


Tiistaina olimme Magnuksen kanssa vielä Rollossa Nikolainkaupungissa.
Jos joku alkaa sivujeni lukemisen juuri tämänpäiväisestä postuumista, niin heittille kerrottakoon, että kyse oli Suomenmaan kattavasta 10-12 ikäisten uimakilpailusta ja leiristä sen päälle.
Lapsosia oli koolla monta, monta, monta sataa.
Minä myin mököjä, sipsejä, limpparia ja sensellaista.
Lapset tutkivat ja kääntelivät jok´ainoan askin ja pussin sataan kertaan, ennenkö tekivät kaupat.
Heitä oli todella hauska seurata.
Eräs pikkanen tyttö sanoi, että häneltä puuttuu 5 senttiä  ostoksen hinnasta. Annoin taskuni pohjalta hänelle kyseisen kolikon, jolloin hän huomasi, että häneltä puuttui koko kukkaro.
Kukkaro oli majoitushuoneessa. Kehoitin tulemaan asian kanssa uudestaan myöhemmin, mutta neitiä ei enää näkynyt.
Minulla ei ollut mukana juurikaan muuta kuin tuo viissenttinen.
Saimme talon puolesta syödä ja kaffipannukin oli kuumana koko ajan.

Rollopestin loputtua haimme karvaisen kesävieraamme Lyllanin Asevelikylästä, jonka jälkeen Magnus ajoi renkaat ulvoen Isonkyrön kirkolle. Tarkemmin sanottuna Pappilaan.
 Oli taas tullut aika kirjallisuuspiirin kokoontua.
Piiri olikin ollut tuona kertana kokoontuneena jo sen verran, että se katsottiin parhaaksi lopettaa siltä erää. Ehdin hätinä istahtaa uloskannetun pallin päälle.
Keskustelua oli käyty kirjasta nimeltä Iisakin kirkko (Kari Hotakainen).
Oli kuulemma ollut niin selvää pässinlihaa sisältö, että kaikki olivat saaneet siitä jo tyhjentävästi sanasensa sanoa.
Kyllä minäkin sain sanoa ja oli se kuulemma  ihan päinvastainen kannanotto kuin vierustoverini.:D
Yleisesti sitten sanottiin, että siitä se suola juuri kirjallisuuspiiriin turskahtaakin, kun ollaan kaikki omaa mieltä.
Kaikki olivat käsittääkseni sitä mieltä, että hyvä on Iisakin kirkko-kirja. Oikein hyvä.
Olen lukenut jo ne kaksi muutakin kirjaa, joista kokoonnutaan vielä tämänkesän mittaan keskustelemaan.
Aion olla ajoissa seuraavilla kerroilla, mutta aion myös olla aika hiljaa. Minä, kun en oikein noista muista luettavista kirjoista...noh, ans kattoo.

Mitään muuta en olekkaan sitten viikonvarrella tehnynnä. Onneksi, koska tästä mhvv:stä olisi tullut niin pitkä lörinä, ettei kukaan olis jaksanut kahlata sitä loppuun asti. :(

T: Kaisa von Kulleronkouk- Lörinäinen
-----------------------------------------------------------
Psalmi 19, jakeet 8-12

Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen.
Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta.
Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen.
Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään.
Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki.
Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta,
kalliimmat kuin kullan paljous,
makeammat kuin mesi,
maistuvammat mehiläisen hunajaa.
Ne opastavat minua, palvelijaasi,
niiden noudattamisesta saa suuren palkan.