Tuosta muistui mieleeni aika, kun sain joskus toimia ja olla kirjeenkirjoituskirjurina.
Aina, kun tehtävää sain olla suorittamassa, kirjeet tuli aloittaa: Nyt alan kirjoittamaan.
Kun kirje sitten lopetettiin (sekin tietenkiin kirjattiin ylös: nyt lopetan kirjoittamisen), niin kuoren päälle vielä pyydettiin lisäämään sanat: Lennä, lennä. älä lepää!
Jauhot peukaloissa ja vähän muuallakin, (nyt myös näppäimillä) juohtuvat leipomisestani. Sämpylöitä ja pullaa on nyt runsaasti, paitsi pakkasessa, niin myös suolen mutkassa.
Jos nyt joku huolestui, niin ei hätää! Puntari näytti puolikiloa vähemmän taas kuin viimeksi.
Jos joku nyt vuorostaan ihmettelee, niin viimeksikin puntari kyllä näytti aika paljon.
Kuvat ovat iki-ihanilta 1700-luvun markkinoilta, jotka taas viime kesänä täällä meilläpäin pidettiin. (Täällä meillä=Isossakyrössä).
Kuvassa on markkinaväkeä upeissa kostyymeissään.Aina näitä kuvia katsellessani ajattelen, että seuraavan kesän markkinasessioon minäkin satsaan vaatetukseeni.
Haluaisin oikeataan olla enämpi mamselli kuin ison talon iso emäntä.
Ehkä ensi kesänä maalaispöydän takana pullist...öh...keikailee kartanon kaunis mamselli. Tai kartanon vielä kauniimpi rouva. Mene ja tiedä. Ainakaan niistä kauneuksista. :(
Täytyy alkaa pengastaa palahallien palakankaita ja kruppauttaa niistä mamsellusten ja frouvasten sotisopia.
Meillä Letkutiellä on ollut aivan ihanat oltavat. Niin kuin koko Suomessa, mitä säihin tulee.
Ulkona on ollut kuin kesällä konsanaan, mutta mikä hienointa, kärpäset ja paarmat ovat loistaneet poissaolollaan.
Kärpäset ovat siirtyneet sisätiloihin. Niitä on miljoona ja niitä on kaikenkokoisia.
Tänään, kun oli leipomispäivä, niitä oli tullut kuntarajojen ulkopuoleltakin meille ilakoitsemaan.
Koko ajan sai olla tarkkana, etteivät ne landaa paistovuoroa odottaville leiville muniskelemaan ällöttäviä pikku munosiaan.
Valmiit kärpäsetkin vielä jotenkuten kestäisi, mutta kun ajattelee, missä niiden munat mahtavat olla ja toukat mörniä, niin pakosta meinaa hermostuttaa.
Myös alkava viiksivallu-aika koittelee hermostoa.
Olen varautunut ko. aikaan ostamalla valkopippuria. Sellaisen isomman pussin. Olen myös valuttanut etikkaa suihkepulloon valmiiksi suihkeiltavaksi.
Ensin talon ympärille aukoton rengas etikkata, sitten saman renkaan päälle valkopippurijauhetta, niin eiköhän viiksivallut ymmärrä olevansa persoona non grateja.
Magnus sanoi, jotta nei kuule sun renkahista välitä hyyshäivää!
Minä sanoin, että kait niitä ny pikkusen ainakin pistää vihaksi se haju.
-Minä en tahdo, että meille voi kaikki hiirenrötkäleet tulla noin vaan, ilman että yhtään yskittää, sanoin minä äänekkäästi. :(
Pelloilla ei onneksi kuulemma ole puitaessakaan näkynyt yhtäkään siimahäntää, tiesi eräskin isäntä, joka on puinut talomme lähikupeessa.
Yleensä niitä on juoksemassa puimakonetta pakoon pilvin pimein.
Joskushan on huonoja- ja hyviä hiirivuosia. Jälkimmäisiä meikäläisellä ei ole koskaan.
Olemme muutamana iltana nautiskelleet kahvia ja mitä nyt joitakin makkaranpätkiä Vilpolassa kynttilöiden loimeessa.
Aivan ihmeellinen on ollut tähtitaivaskin Vilpolan peltikaton päällä.
Taivasta niskat kenossa ihaillessa on tullut mieleen, että mikä on ihminen, että sinä Jeesus hänestä niin huolta pidät?
Vaasankaupungisa käväisin tuikitärkeällä vierailumatkalla eräänä viimeviikon päivänä.
Menin tervehtimään Bärttaa.
Muistelimme taas lapsuuden iki-ihania saaristossa-oloja ja menimme läpi joulunvietto-tapojamme. Me rakastamme molemmat niistä puhua ja olemme kyllästymättä sitä tehneet kaikki 26 vuotta, jonka ajan olen Bärttaa ystävänäni saanut pitää.
Bärttan luota onnahtelin (kaikkea muuta kuin hyvät kävelykengät kintuissa) rakkaan serkkuni Elitzabethyn ja aviomiehensä Göstavfin väliaikaiseen, mutta kodikkaaseen kotiin.
Heidän kokoaikaisessa, mutta kodikkaassa kodistaan, oli lähteä tulla vedenpäälle rakettu lautta (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?).
Elitzabethyn olen tuntenut monta kertaa 26 vuotta. Hän on serkkutyttyni ja minulle hyvin rakas.
Sitäpaitsi olemme saman näköisiäkin.
Monasti olen kirjaston ahtaasta parkkipaikasta kärssi saanut, kun siitä minulle on urputettu (Elitzabethy oli töissä kaupungin kirjastossa).
Sätin ja sadattelin eräänkin (no en nyt sadatellut) urputtajien kanssa ja lisäsin pökkyä pesään, niin että lopuksi mies lakkasi miltei hengittämästä ja jäskähti kuuntelemaan minua ihmeissään.
-Ehkä asiat nyt eivät aivan nuin heikosti...hän sai kuiskattua.
Silloin sanoin, että ei varmastikkaan, enkä minäkään ole se, joksi hän minua luulee. :D
Toisena viimeviikon iltana lähdin Hannahin tykö Tuppereille.
Se oli kannattava reissu.Olen piakkoin maailman terävimmän perunankuorimisvehkeen omistaja ja sain vielä pussillisen omenoitakin kotiin syötäväksi.
Saimme Tuppereilla syödäksemme kokonaisen täytekakun.
Oli ollut syntymäpäivää talon isännällä.Emme saaneet kakkua tuhottua, vaikka minulla ainakin oli kiitettävää ja runsasta yritystä.
Sunnuntaina kirmasimme kirkkoon tapamme mukaan ja kirkkokaffeille, joka myöskin kuuluu tapoihimme.
Iltapäivällä oli Pappilassa Naisten kesken iltapäivä. Minulla on kunnia kuulua tiimiin, joka valmistelee ja organiseeraa näitä iltapäiviä.
Saksin ruusupensasaidastamme oksasia, joissa oli muhkeita ja pulleroisia ruusunmarjoja, maljakoihin.
Vaahteranlehtiä laitoin kermanekan ja sokeriskoolin yms. alle, sekä myös vaahteralehtien päälle syksyisenvärisiä irtokarkkeja ja ne pöytiin naposteltavaksi.
Koristelu herätti ansaittua huomiota ja kysyttiin kuuluvalla äänellä, kenen idea mahtoi olla kysymyksessä.
Vaatimattoman näköisenä ja kuuluvalla äänellä vastasin, että en sano nimeä, mutta katsotte häntä juuri silmiin.(Ylpeää ja mielihyvän tursuamaa kehräystä).
Naisten kesken ip onnistui hienosti. Puhujat, puheet, loppuhartaudet, tanssijat ja muut vastuunkantajat olivat ihania.
On selvää se, että tämän asian puolesta oli rukoiltu.
Runsaasti meitä naisia paikalle ajallaan saapuikin. Ilahduttavan runsaasti.
Tyytyväisenä kopsahdin illalla sängynpohjalle ja ymmärrän, että syytä on sänkyyn pian taas ottaa ja kopsahtaa.
Ei kukaan enää varmaan jaksa kopsahtamatta enämpää lukeakkaan.
T: Kaisa Kopskog-Mamsellender
-----------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 50-56
Sinun lupauksesi on kurjuudessa lohtunani. Se virvoittaa minut jälleen.
Röyhkeät ovat alati minua solvaamassa, mutta minä en poikkea sinun laistasi.
Minä ajattelen ikiaikaisia päätöksiäsi, Herra, niistä minä saan lohdun.
Minä joudun suunniltani jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
Sinun käskysi ovat riemulauluni, kun asun täällä muukalaisena.
Yölläkin minä muistan sinut, Herra, minä tahdon alati noudattaa lakiasi.
Tämä on minun tehtäväni: elää sinun säädöksiesi mukaan ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
8 kommenttia:
Hehee nuo plusmerkit tekstin lopuksi on ihan parhaita! Näen ihan silmissäni, että nukahdit näppäimistö päänalusena ja sormi julkaise-näppylällä! :D Hienoja markkinakuvia oli. Älä niitä viiksivalluja pelkää, ne pelkää sua ihan varmasti enemmän ja sitäpaitsi ne on tosi suloisia otuksia, kun lähempää tarkastelee. Meillä oli vanhassa paikassa niitä joka talvi yksi tai kaksi sisätiloissa. Tosin oli meillä silloin terävä kissakin, joka jätti hiirulaisesta vain hännäntyngän laattialle. Ja täytyy myöntää, että yhden kerran suihkun jälkeen hiuksia kuivatellessani säikähdin kylpyhuoneen lattialla vipeltävää pikku otusta niin kovasti, että isäntä kuvitteli oopperalaulajamaisesta jodlausäänestä, että olin saanut sähköiskun hiustenkuivaajasta.
Rva Silmukkainen
Nuo plusat olivat tosi sitkeitä. Eivät lähteneet millään ilveellä pois. Ei oikeastaan tarvinnutkaan, kun tulivat siksi, että Raamatun kansi painoi plussaa, kun kirjoitin siitä tekstiä.(+= totta joka sana).
Vai suloisia?! (Hytistystä, hytistystä).Ehkä kaukaa katseltuna ja jonkun toisen talon permannolla. ;D
Meillä on ollut suihkuhuoneessa siili ja sammakko.Eri kerroilla tosin. Magnuksen ollessa suihkussa.En tiedä ketkä olivat enempi säikähtäneitä vierailijat, vai suhkuttelija. Kovasti minua nauratti, mutta voi olla ettei ihan niin kovaa, jos olisin itse ollut tuossa tilanteessa. Varmasti olis kuulunut jodlausta.
Valitettavasti jäi näkemättä se koristeltu kahvipöytä sunnuntai-iltapäivällä ja jäi kokematta muukin anti. :(
Kärpääsiä meillekin tulee, vaikka ei ihan maalla asutakaan, ne vaan kuuluvat asiaan ennen talven tuloa. Kuinka pienistä rei´istä ne tulevatkaan!! Hirvikärpäsiä ainakaan vielä ei ole tavattu sisätiloista!
Ihana asia se tähtitaivas.
Ai, että plussat on silikkaa vahinkua. Olihan sulla kivat kletut nytkin markinoolla, mutta että oikeen mamselliklettuja mietit, mä en osaisi sellaisia tehdäkään. Ottaasikko sitten vaikka aurinkovarionki följyhys? Olis se kyllä hianua.
Mä luulin, notta ennakoit ihan oikiasti tulevia sankarivainajahautajaisia. Tuli mieleeni sankarihaudat, niiden kertomukset, hiljaisuus, nuorena loppuneet elämät, meidän vapaus.
Rosina
Minä kyllä odottelin, mutta itsestäni tiedän, että jokapaikkaan ei aina pääse. Huomenna joudun olemaan poissa yhdestä mukavasta jutusta Ylistarossa. :(
Hirvikärpänen käveleskeli auton ratin päällä kaikessa hirveydessään yks päivä. Mauno oli marjametsässä kolmena päivänä. Saaliina siis kourallinen marjoja ja yksi hirvaskärpänen.
Täällä meillä on aivan ihmeellinen tähtitaivas. Eivät valot häiritse, niin näkyvät hyvin. Jotenkin tuntuu, että olisivat alempanakin kuin kaupungissa, taiehkäpä siellä kirkollakin.;)
Vilukissi
Niin silkkaa, että silkampaa ei voi olla! Outoa oli, että en saanut niitä pois. Tai, ehkäpä sain 200 niitä pois, mutta en älynnyt, että niitä on jemmassa vielä toinen mokoma. Hohhoijjaa!
Kyllä minä nyt itseni mamssellina tällä hetkellä sieluni silmillä näjen. Mutta melkoperäisen varmaa on, että kalastajalankalettimomma sinne tiskin taakse taas ilmaantuu. Ei tosiaan ole taitoa mihinkään mamselliverhoihin. On kyllä tiedossa yks, jolla on. Täytyy alkaa puhutella häntä teiksi.:D
Mullakin on jo ensi kesän kostyymi mielessä, silloin kyllä tullaan vaikka pää kainalossa! Yleensä vältän noita markinoita, kun siellä on sellainen tungos ja ihmiset ylipäätään tungoksessa kävelevät 141-senttisen varteni yli. Mutta jos Sami olisi mulla tienraivaajana... Harmi, ettei mun 8v takainen Sodan ja rauhan tien karoliinivormuni taida sille mahtua!
Kaisa
Sielä on mun milestä rauhallinen kävelyvauhti kaikilla.
Varmastikkaan ei kukaan sua sielä rusikoi.
Ja siinähän on hyvä kannuste:
Lupaan tsempata niin uhkatiukille syömiseni, että mahdun karoliiniunivormuuni!!!
Uskon vuorenvarmasti, että puku solahtaa oikeinkin helposti vyöäisillesi. Kesään on pitkä aika.
Minäkin lupaan kautta kiven ja kannon (rykäisy, jos toinenkin), että piikatytön kostyymi on ensi kesänä hiukan enemmän väljä, kuin viime vuosina ollut on.
Taistelu alkakoon!
Lähetä kommentti