Joulu on nyttemmiten

Letkutiellä on koti jouluisana.
Siivottukin on suurinpiirtein ja "kinkku" on uunissa.
Lainausmerkit kinkussa siksi, että se ei ole oikeaoppisesti sian takaneljännes.
Ei, vaan se on pikkuruinen  osista koottu kinkunkipale, joka kyllä syödään viimmosta murua myöden.
Se nimittäin ei ole kovin suuri. About 4kg.  Jos jää kinkunkohdalta huikoamaan, niin voihan aina ostaa toisen "kinkun" joulun välipäivinä. Kaupanpaapalla on paremmat säilytystilatkin kuin Letkutien jenkkijääkaapissa konsanaan on.
Lanttulaatikon tein eilen ja on siitä jäänyt vielä syötävää huomenissakin.
Porkkanalaatikon olen tehnyt jo pari viikkoa sitten. Perunalaatikkoa ehkä teen vielä tänään, ehkä en.
Maksalaatikon ostin minulle ja Lyllanille myös.
Olikin työlästä löytää maksalooda, jossa oli rusinoita. Rusinaton maksalaatikko on kuin ilta merenäärilaiturilla ilman iltaruskon auringonkiloa.
Molemmat vaihtoehdot siis kyllä menettelevät, mutta se ns.sisäinen hehku ottaa puuttuakseen.
No, löytyihän toki se rusinamakasalaatikkokin ja vielä sellainen isompi.
Me molemmat rakastamme maksaloodaa. Minä ja Lyllan. Ja Lyllanhan on tyttäremme ainutlaatuinen terapiakoira. Seropi rodultaan.

Viimeviikon merkkauksia on turha kaivella kalenteristani. Kyllähän se tuossa taas on, kuten aina, mutta kun kalenteria katselee, näyttäisi taas siltä, etten ole ollut missään, enkä tehnyt mitään.
Ja siinä kalenteri sanookin totuuden.
Aikalailla vetämättömänä olen ollunna. Muiden elämässä on tapahtunut  paljonkin, mutta asiat ja aika on silti soljunut eteenpäin.

Olemme saaneet kodin NÄYTTÄMÄÄN siistiltä ja tehneet (tai Magnus on tehnyt) kaikkensa, että se myös olisi siisti. Siis puhtoinen.
Minä puolestani olen kaapinut muutamista kaapeista ja laatikoista murut ja töhnät pois.
Muun muassa lusikkalaatikosta.
Minä kyllä ihmettelen, miksi lusikkalaatikossa on vuoden lopussa (voihan niin olla jo puolessavälissäkin vuotta, mutta en koskaan siivoa lusikkalaatikkoa puolessavälissä vuotta)...niin, siis ihmettelen, kuinka on mahdollista, että lusikkalaatikkoon kertyy ainakin satagrammaa kaikenmaailman murua?
Lusikkalaatikkoonhan tokikin  laitetaan myös haarukat ja veitset yms,  mutta puhtaina!
On tässä maailmassa tietysti kiperämpiäkin ihmetyksenaiheita, mutta moniin niistä löytyy onneksi vastaus. Tähän ei.

Eilen oli sunnuntai ja meillä oli postivuoro.
Täälä maaseudulla, jossa meillä on ilo yhdeksättä vuotta asua, kukin perhekunta aina omalla vuorollaan jakaa kaikille TÄMÄN MEIDÄN TIEN varrella oleviin savuihin sunnuntain sanomalehden. Muut päivät hoituvat Itellan toimesta. :D
Tai ei nyt ihan kaikkiin savuihin, vaan niihin, jotka siihen rinkiin mukaan ovat lähteneet.
Minäkin lupasin vapaaehtoisesti ja tavallisuudesta poiketen lähteä Maunon mukaan, koska jakaisimme joulukortit samalla kertaa.
Kuulit ihan oikein. Jakaisimme joulukortit.
Muistat myös ihan oikein, me emme lähetä joulukortteja.
Tämän tien ihmisillä on kuitenkin sellainen mukava tapa, että tuovat toistensa postilaatikoihin joulutervehdyksen. Siitä tavasta emme halua olla ulkopuolella.
Minä ostin kortit ja kirjoitin ne valmiiksi kieli suusta ulkona hyvissä ajoin ja laitoin ne oikeaan järjestykseen.
Eikös vain siinä jakotilanteessa kaksi korttia puuttunut! Vaikka kuinka plaras, niin kaksi (två) korttia uupui. Sama juttu viimevuonna. Muistan kuin eilispäivän sen julmetun kohun ja ihmetyksen, joka asiasta syntyi.
Kuinka voi olla mahdollista, että joulukorttien jako alkaa olla ylivoimainen tehtävä?
Hälävän momma ja paappa istuivat sysipimeällä kylätiellä ja olivat paksujen kysymysmerkkien näköisiä.
Kirjoitin tänään sitten uudet kortit ja kauppamatkalla syvän hiljaisuuden vallitessa pysähdyimme postilaatikkorivistön ääreen.
-En ollenkaan  välitä, vaikka kortit ovat hävinneet kuin ruppu Saharaan, mutta antaisin muutaman lanttisen ens eläkkeestäni, sille joka kertoisi MITEN ja MIHIN.
Kun minä puserran niitä kortteja aina rystyset valkoisina rintaani vasten, enkä paljon uskalla hengittääkkään, etteivät puuskutuksen voimasta pois lennähtäisivätten. Näin minä Maunolle selitin.
(Mauno ei puhu ikinä mitään, mutta näen hänen naamastaan, että hän ajattelee notta flikka pitää huanosti kii ja purotteloo ja paiskii niitä tahallansa ympäri lumperoosten).

Kuinka ollakkaan kaksi korttia löytyi auton etupenkin välistä. Toinen oli sellainen, jonka olimme VARMASTI jo ensimmäisellä kerralla laatikkoon pimeässä pudottaneet, toinen oli alunperinkin kadoksissa ollut. Yhtä kadoksissa ollutta ei penkinvälistä löytynyt.
HOHHOIJJAA! Jos nyt joku on tältä meidän postinjakotieltä saanut kaksi joulukorttia, niin olet ne kyllä ansainnut, mutta kerro, kun tavataan. :D

Me olemme saanett ilahduttavasti "oikeitakin" joulukortteja. Kesällä (joka pian taas saa) menen niiden ja kaffikupin kanssa ja rukoilen kaikkien heidän ja heidän perhekuntalaistensa puolesta, jotka niitä ovat lähettäneet.

Meidän pitovuoromme, Maunon kanssa, osui lauantaiseen virsipiiriin Laurilanmäellä.
Oli todella mukavaa, kun saimme laulaa jouluisia ihania virsiä. Lausuin omitekemän joulurunonkin, ekä yhtään jännittänyt. En muista moista tapahtuneen sitten koko toistakymmentävuotisen urani aikana.
Olin onnesta soikeana, kun tuo vuoro osui meille. Kaikki vuorot ovat mieluisia, mutta kyllä jouluvuoro on aina jouluvuoro. Vaikka voissa paistais.

Tänään olemme syöneet jouluriisipuuron ja käyneet joulusaunassa.
On sitten kaksi aatonvietto-ohjelmaa jo suoritettu valmiiksi. Ehtii paneutua niihin muihin numeroihin entistä ehyemmällä sydämellä ja ajalla.
Jouluriisipuuro maistui erikoisen hyvältä tänä vuonna.
Johtuiko se siitä, että puuronkeittäjä nukahti hetkeksi? Puuro sai kiehua kymmenisen minuttia enemmän kuin tavallisesti.
Ehkä, ehkä ei. Minä en tuo puurohutunkeittäjä ollut.
Pelkään aina, että riisiryynöset menevät rikki, jos niitä ylenpalttisesti pouhotetaan.
Minä nostan kattilan liedeltä mieluummin kymmenen minuttia ennen kuin jälkeen.
RIISIRYYNIT PITÄÄ OLLA EHJINÄ PUUROSSA! PISTE! Mutta tietenkin ryynien pitää kypsiä olla. Muutenhan ei ole eroa lusikoiko ne riisit  suoraan paketista suuhun ja kulauttaa maidot päälle.

Joulusaunakin (se toinen jouluohjelmanumero) oli niin metoinen ja tuoksui sulokkaalta, kun Magnus oli lautehet mäntysuavalla kluurunnu.

Huomenna Catherine tulee perhekuntansa- ja koiransa kanssa syömään ja illalla menemm vuorostaan heidän luokseen syömään (!)
Hartaustilaisuuteen menemme ilman muuta ja haudoille viemään kynttilät, ilman muuta.

Tähän lopetan joulualusviikon "mielenkiintoisten" häppeninkien setviskelyn ja samalla toivotan sinulle, rakas lukijani, Rauhallista ja ihanaa rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa.
Hyvää Uutta Vuottakin toivottelen, mutta sitä vaihtumishetkeä ennen vielä kirjoittelen, jos Jumala suo.
T: Kaisa Korthufvud-Kinkkunen
----------------------------------------------------
Jesaja, luku 11, jakeet 1-5 

Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki,
totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:
hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolla,
vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.