Viikko humpsahti

Nyt olen jälleen omassa pienessä pesäkolossamme viikon hoitopestin jälkeen. Viime yön nukuin jo omassa lullussa.
Tutussa vinttipöksässä kirjoittelen tässä teille kesäistä mhvv:tä.
Tänään alkoi telttapäivät Isossakyrössä. Kun tulimme rättikirkosta kotiin ja hykkäsin heti koneelle, koska tiedän kaikkien satojen ja taas satojen (rykäisy) lukijoitteni malttamattomana outtelevan maanantain raporttia.
Rättikirkko on siis teltta. Ei mikään pikkarainen soputeltta, vaan sellainen, johon mahtuu ainakin sata ihmistä istumaan ja uskomaan.
Rättikirkoissa pidetään seuroja. Ennen vanhaan kesäisin paljonkin ja monissa paikoissa, mutta nykyään harvemmin.
Tilaisuuksien järjestäminen vaatii hiukan vaivaa teltanpystytyksineen ja toiselta paikkakunnalta toiselle roudaamisineen. Niissä on kuitenkin ihan oma fiiliksensä ja ainakin minä haluan olla mukana remmissä omalla pienellä panoksellani niin kauan kuin minulla henki vähänkään pihisee ja rohisee.
Telttakokoukset kestävät kolme päivää täällä Isossakyrössä.
Tänään oli minun vuoroni viedä pullat.
Reteesti talvikeväällä suunnittelukokouksessa lupasin leipoa korvapuusteja, mutta kun hetki tuli, en ehtinytkää. En puustin puustia.
Viime viikkohan meni Asevelikylässä ja tänään päivällä olimme Krellin (Kyrönmaan kristilliset eläkeläiset) kesähetkiretkellä.
Metsästysmaja jonne kokoonnuimme sijaitsee Orisbergissä.
Maja on kyllä liian hipponen sana siitä rakennksesta. Palotteluhuonekin (rakennus, jossa metsästyssaaliit paloitellaan) on jo jotain enemmän kuin maja.
Hieno ja viihtyisä paikka.
Me emme saaneet saaliiksemme hirvaksia, emmekä muutakaan metsänsaalista, joten eipä tarvinnut mitään paloitellakkaan. Emme kyllä yrittäneet mitään pyydystääkkään. Meillä oli tavallista makkarakiekuraa mukana ja kährästimme niitä nuotiolla.
Parituntia vierähti siis mukavasti mukavassa seurassa ja minun ei hyvinyt muu kuin hakea rättikirkkopullat kaupasta.
Ostin kolme pitkoa, etteä uskaltaa siirtää rohkeasti veistä, eikä tarvitse syöttää ihmisille veitsenmakuisia ohkasia pullansiivuja.
Tiedättehän? Sellaisia niin ohuita pullansiivuja, että niitä voisi käyttää auringonpimennyksen katselemiseen?
Älkää vaan silti menkö auringonpimennystä ohuiden pullansiivujen läpi katselemaan!
Käytin niitä vain esimerkkinä, että pääsisitte käsitykseen kuinka ohuita p-siivut joskus voivat olla.
Noh, minä leikkelin kunnon palasia seuraväelle mussutettavaksi, kun lopuksi joimme kahvia.
Mukavasti oli väkeä liikkeelle lähtenyt.
Olipa sanankuulossa nelijalkainen karvapallokin. Veeti. Veeti-koira mahtuu tiukan paikan tullen taskuun. Ei tullut niin tiukkaa paikkaa tällä kertaa.
Sain myös myytyä uutta Runoratsukko-kirjaanikin monta kappaletta. Ensi yönä ainakin viidessä kodissa luettaan yön pimeinä tunteina runoja.

Viimeviikosta ei ole sen kummemmin mitään erikoista kerrottavaa kuin , että nakkikeittoa ja kalapuikkoja ja sensellaista tuli keiteltyä.
Nakkikeiton sain syödä itse (kolme päivää) ja sensellaiset söivät lapset.
Uusi kiva juttu oli smoothie-härveli, jolla muksut tekivät smoothieta harvase päivä. Parhaina kaksi.
Heti, kun pääsen smoothiehärvelikauppaan ostan samanlaisen.
Nytkin, tätä kirjoittaessani, herahtaa desilitra sylkyä kielenpäälle, kun vaan ajattelenkin asiaa.
Että osasi olla hyvää!
Rahkaa, marjoja, banaania ja rasvatonta maitoa. Ei luulisi olevan lihottavaakaan.

Ulkosalla istuskelin päivittäin (paitsi varjoisalla säällä).Join korppukahveja ja lueskelin Raamattua.
Senkaltaisesta hetkestä on tuo toinen kuva tuossa alussa.
Lyllan makasi vieressä ja hikosi. Eikös koira hikoile silloin, kun sen kieli on puolenmetrinverran suusta ulkona?
Kehoitin useaan kertaan sitä menemään varjoon, mutta se vaan luimaili minua ja laittoi kieltään, jos mahdollista, vieläkin pidemmälle.
Catherine sanoi ulkomailta soitellessaan, että kyllä Lyllan menee itsekseen, ilman eri käskyä, varjoon, kun sen tulee liian kuuma.
28 plus celssiusastetta  ei Lyllanin mielestä ole vielä tarpeeksi.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina olimme Lähetysluhlilla Magnuksen kanssa muutaman tunnin esirukoustehtävässä.
Siinä samalla tapasimme tuttuja ympäri Suomenniemeä ja oli hauskaa vaihtaa muutama iloinen sana puoliin ja toisiin.
Ostin juhlilta vaaleanpunaisista napeista tehdyt helmet.
Magnus sanoi myyjille (olivat oman kotiseurakunnan, eli Isonkyrön, lähetysmyyntipöydän takana myymässä), jotta Kaisallon monta kilua heleminauhoja kotona.
Niin onkin!
Ehdotin Magnukselle, että hän tekisi minulle helminauhasäilytys-telineen.
Helmet ovat sen tuhannen takussa lasisessa kupissa, laatikoissa ja vaikka missä.
Magnus lupasikin, jotta hän teköö. Hän sanoi, jotta teköö sellaasen korkian tolopan (venytti kättään niin korkealle kuin ylettyi) johonon monta runkohon sorvattua keppiä ja oksakki saa jäärä paikoolleensa.
Tälläistä keppi&oksatelinettä jään nyt odottelemaan.
Paitsi itse ostamaani lahjaa sain myös Turkinmaalta tuodun lahjan: haaremihousut.
Tiedättehän haaremihousut?
Niissähän housujen  haarukka hilppoo melkein maatapitkin ja muutenkin haaroihin on neulottu ylimääräistä pussia ja pultut kapenevat alaspäin.
Tänään laitoin h-housut kevätretelle ylle ja Magnus sanoi naama naurussa, jotta kyllon törkiän kauhiat!
Charles myös loihe lausumaan, että housut ovat todella kaameet!
En luota kummankaan makunystyröihin. Housut OVAT ihanat!
Ehkä ne minun päälläni toki ovat hiukan...hmmm...kuin lainapeiteosastolta hankitut, mutta so what?
Luulenpa että otan vakioasusteekseni  kyseiset pöksyt ja tilaan niitä kaikilta Turkinmatkaajilta lisääkin. Kaikenvärisiä, kiiltäviä ja mattapintasia. Eläköön haaremihousut!

Jos alun valokuvista puhutaan, niin toisessa kuvassa on myllynkivi, jonka isäni ja äitini saivat tupaantuliaislahjana muuttaessaan Asevelikylän taloonsa.
Siihen, joka oli mys minun nuoruuden kotiini ja myhemmin minun ja Magnuksen koti neljäkymmentä vuotta.
Kuvasta ei oikein hyvin näy, kuinka paksu kivi on.
Olen  joskus nähnyt litteitä lätyskämyllynkiviä ja ne näyttävät minusta aneemisilta. Toki ymmärrän, että myllynkiviä oli kaiken sorttisia.
Minä ja Magnus käytimme kiveä puutarhapöytänä. Usein trönäsimme vieraidenkin kanssa kaffia sen ympärillä.
-Tämä puutarhapöytä ei hetihätää lahoa! sanoi joku vieraamme joskus.
Catherine ja Eerikki ovat lätkäisseet kiven päälle puisen kärrynpyörän ja juovat kahvinsa muualla pihapiirissä.

Uskonpa, että tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Säilyy teillä  lukijoilla into ja mielenkiinto seuraaviinkin kertoihin.
Hyvää yötä, Jeesus myötä!
T. Kaisa Storbyxa-Pillipult
-----------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 154-156

Aja asiaani, vapauta minut syytteistä-
tee lupauksesi mukaan anna minun elää!
Jumalattomat ovat kaukana pelastuksesta, koska he eivät piittaa sinun määräyksistäsi.
Herra, monet ovat sinun armotekosi.
Sinä olet oikeudenmukainen - anna minun elää!