Hikipisaroita ja vähäsen sadepisaroitakin

Hiki valuu joka uurretta pitkin. Uurteita, jotka vuosikymmenien aikana ovat naamatauluun ja muualle kruppiin muotoutuneet. Ei haittaa ja onpa väyliä mitä pitkin valua.
Torveakaan ei tarvitse uusille numerolukijoille töräytää, koska luku 63 ei ole muuttunut. Ei suuntaan, eikä toiseen, mutta teille kaikille vanhoille ja muille kannattaa aina töräytellä iloisesti!
Töttörööööö!
Olen pitkin viikkoa kuullut kaikkea kivaa viestiä sieltä lukijakunnan suunnalta, joten on mukavaa taas, että on maanantaki.
Kirjoitan täällä vinttipöksässä silmät sikkarassa. En tahdo nähdä oikein mitään. Varsinkaan koneen näpyköitä.
Laitoimme seinälle kyllä kaksi sellaista nykyajan superlamppua osoitamaan koetta, kun tänne vintinpäälle aikoinaan siirryin.Eihän niitä vanhoja loistelamppuja enää mistään saakkaan, vaikka lupaisi kaksinkertaisen hinnankin maksaa. Niitä ei ole. Varmaan on ihan hyväkin, että ei ole. Vievät sähköä ja ovat kamalia.
Mielestäni ei ole kauaakaan siitä lampunvaihdostamme, mutta eivät pala enää ne  ihme energiansäästöledlyysyt. Eivät pala.
Ja niiden kun piti palaa vähintäänkin "satatuhatta"-, (jos enämpikin) tuntia.
Ulkona kyllä helottaa nytkin varsinainen led-lamppu (aurinko), mutta tässä alkovissa on vain räppänän kokoinen aakkuna, joten se ei auta.
Kaikkihan tietävät räppänän ja sen koon?
Juuri sunnuntaina näin räppänän, kun olimme kirkkokahvilla museolla jumalanpalveluksen jälkeen. Harva pääsee joka sunnuntai istumaan niin juhlallisessa ja komeassa kirkossa kuin isokyröläiset.
Kirkko on yli seitsemänsataa vuotta vanha.
Alkukesästä jumalanpalveluksiin pitää pukea toppivaatteita ylle, mutta nyt siellä jo tarkenee ihan hellevaatteilla, eikä edes takapuolen lämmityspehmustinta tarvitse allensa laittaa. Peffanlämmityspehmusteet ovat kirkon ovensuussa valmiina, että ei tarvitse kotoa mitään mukanansa tuoda. Ettäs tiedät, jos innostut lähtemään ja tulemaan.
Ihana kirkko ja ihanat jumalanpalvelukset. Kannattaa lähteä ja tulla.
Kirkkokaffeilta poislähteissämme otin kuvan Magnuksesta auton kyljessä. (Kelloa Magnuksella ei näin kesällä ole, koska ranne pakkaa hikuamahan).
Laitoin kuvan näkösälle, koska Magnuksella on tänään merkkipäivä.
Hän täyttää pyöreät 68v. Eli saman lukeman, jonka minä olen täyttänyt jo maaliskuussa.
(Ja niin kuin minä luulin olevani Magnusta vuosia, vuosia nuorempi, kun salaa ikkunaverhojen välistä häntä tiiralin).
Tulin  tänä aamuna alas makuukammaristamme kello kahdeksan (åtta) ja vasta kello yhdeksän (nine) muistin, että on Magnuksen syntymäpäivä!
Siitä siihen, etteivät veret suonikohjuissani lakanneet lopullisesti virtaamasta.
Koskaan ei näin ole käynyt, että Magnuksen syntymäpäivän unehuttanut olen. Olkoonkin, vaikka vaan tunniksi.
Päinvastoin! Kaksi viimeistä kukautta olen joka päivä muistanut, että rakkaista rakkain ja ihastuttavista ihastuttavin, puluisista puluisin Magnus täyttää vuosia 21. 7 2014.
Lienee tarpeetonta snoa, että Magnus ei ikinä ole unehuttanut minun s-päivääni. Never.
Yritin vuolaasti selittää Magnukselle, että olen tullut vanhaksi ja raihnaiseksi ja minulla on täysi työ kaakertaa vintistä vessaan yöhousuista ja kaiteesta kiinni pidellen. Sitten muistia ja ajatuksia sotkee joka aamu lukuisten kipeiden kohtien ja kolotusten räknääminen ja aamupalaleipien margariinilla voiteleminen ja, ja, ja...
Varmasti olin tapani mukaan alkamassa tavanomaisen, joka-aamuisen valituksen, kun jokin ilme Magnusken naamalla havahdutti todellisuuteen.
Ei, ilme ei ollut sellainen "kyllästyminen valitusvirteen-ilme. Ei. Ilme oli sellainen...MINÄ TARZAN...sinä JANE, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kyllä kenkutti.
Nyt en yhtään ihmettelisi, jos Magnus unehuttaisi hääpäivämme keskiviikkona.
Onneksi emme ole koskaan ostaneet toisillemme lahjoja syntymäpäivinä. Se nyt  olisi puuttunut, että olisin unohtanut ostaa lahjankin.

Tässä tulee sitten Pirjolle se piimävellin resepti:
1 litra vettä
2 kkp puuroriisiä
1 kkp siirappia
1rkl sokeria
1 tl suolaa
3 kkp piimää
3 rkl vehnäjauhoja
1 kkp rusinoita
maalaisjuustoa paloina

Riisit keitetään kypsiksi.
Lisätään siirappi, rusinat, suola, sokeri ja piimä, johon jauhot on sekoitettu.
Keiton annetaan kiehahtaa ja joukkoon lisätään juustokuutiot.
Minä lätkäsen aina paljon juustoa ja muutenkin keitän tupla-annoksen, koska oikein pienen nokon takia en alkaa astioita sotkemaan.

Viime viikostakin meni kaksi päivää serkkutapaamisissa.
Kiersimme yhtenä päivänä hautausmaan ja menimme Toa-Lillin luokse kahveelle ja toisen päivänä menimme Maijan luokse päivälliselle.
Päivällinen kesti yhdestä kuuteen.
-Mitä te puhuutta? kyseli Magnus kiinnostuneena, kun illalla lyllersin tupaan.
-Kaikenlaista ja paljon. En minä nyt muista erityisesti mitään, vastasin minä puuskuttaen (maha oli niin täynnä).
-Eihän sun kannata mihinkää mennä, kunei sun päähän jää mitää. Eikö soo sama, jos istuus Hälävänmutkalla ja yrittääs kirijoottaa runua, sikäli jos muistaa, sanoi Magnus.
-Mikset tullu mukaan,vaikka olis saanu? tivasin minä (haluan aina sanoa viimmosen sanan ja jäädä vielä voitollekkin.
-Hympff, sanoi Magnus.

Tänään Austraalianserkku, Lena, lähti Nikolainkaupungista Helsinkiin. Veljensä tykö.
Lähetin hänelle Elitzabethyn mukana Runoratsukon, kun en päässy asemalle hyvästelemään.
Suunnittelimme päivällisellä serkkujen kanssa, että matkustamme Austraaliaan koko lössi. Niin kauan kuin jalka vielä nousee itsekultakin jotenkuten.
Minulla alkaa ainakin olla kiire. Oikeinkin kiire, ellen taas alkaa tekemään jotakin. Jalkaprässit ovat saaneet olla kovasti lepotilassa ainakin minun kintuiltani.
Mutama päivä takaperin aloin 5/2-laihdutuskuurin.
Minulla ei ole tuskan uitua tuon kakkosen kanssa, mutta vitonen! Sen kanssa on kauheaa. :(
No, toivossa on hyvä elellä. Kuten niin tuhannesti tätä ennenkin.
Jos joku ei tiedä 5/2-laihdutuskuuria, niin kerron mielelläni seuraavassa jaksossa siitä.

Tänään illansuussa olin Isonkyrön Pappilassa kirjallisuuspiirissä. Piiri oli ihanasti kauniiden puiden vilvoittavassa katveessa.
Käsittelimme Aale Tynnistä kirjoitettua elämänkertaa. Lisäksi oli tehtävänä lukea Aalen kirjoittama runokirja. Se oli ohkoisempi kuin minun Runoratsukkoni, joten ehdin hyvin lukemaan sen.
Luin viikon kuluessa tunnollisesti molemmat kirjat läpi, että pystyisin keskustelemaan.
Suutani en kuitenkaan piirissä montaakaan kertaa avannut kuin tietenkin pakosta, mitä  hyvän nisun- ja maitavan teen juomiseen suuaukkoa piti aukoa.
Jaa, mutta avasimpas minä enemmänkin! Sain nimittäin lukea myös omia runojani kaksi kappaletta.
Eräs lukupiiriläinen sanoi minulle hiljaa, että minun runoni kolahtivat häneen enämpi kuin Aalen.
Hyvä, että olen niin ruskettunut (osasta purkkien ja purnukoidenkin ansiosta), sillä
olen varma, että naamalleni levisi syvä puna. Ihan samoin kun Putte Possulla omissa juhlissaan.:D

T: Kaisa Puttonen-Röda
-----------------------------------------
Jos olet lukenut blogin lopussa olleet psalmi 119 kaikki jakeet, olet lukenut läpi Raamatun pisimmän psalmin.
Seuraavan psalmin jos luet, olet lukenut Raamatun lyhyiimmän psalmin läpi.

Psalmi 117, jakeet 1-2

Kiittäkää Herraa kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Rajaton on hänen rakkautensa,
iäti hän on meille uskollinen.
Halleluja!